Suomi Kiovassa: Arvat heitetty ja Rubiconit ylitetty?

Tämä kopla ei laeista ja sopimuksista piittaa. Jopa perustuslain yli kävellään, mikäli omien etujen ajaminen sitä vaatii. Presidentti Stubb ja eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho kävivät äskettäin Kiovassa allekirjoittamassa kymmenvuotisen ”turvallisuus- ja yhteistyösopimuksen” Ukrainan kanssa. Eduskunnalta ei kysytty mitään, kansalaisista puhumattakaan. (kuva: Wikimedia Commons)

Jonathan Widell 7.4.2024

Vantaan koulusurma puhuttaa edelleen. Niin kuin pitääkin. Tilanne alkaa kuitenkin saada sellaisia piirteitä, jotka eivät sovi surujuhlaan. Poliisi näistä puhui tänään itsekin erään Suomen törkyisimmän valtalehden mukaan: poliisia on nimittäin juoksutettu nyt erityisen paljon tiistaisen surman jälkeen, ja asialla ovat olleet myös lapset/nuoret, jotka käyttäytyvät epäilyttävästi tai puhuvat sekavia ihan huonona vitsinä.

Huono vitsi. Sellainen on koko maa. Ja kuten asiantuntijat – erityisesti lapsipsykiatrian tuntijat – teroittavat  mieliin, syyttävän sormen pitäisi nyt osoittaa nimenomaan aikuisia. Niin siinä samassa Suomen valtalehdessä sanottiin.

Ja tämähän se vasta huono vitsi onkin. Onko maassa enää edes aikuisia? Ja kun jutun lukee loppuun, poliisi kysyy sitten: näinkö huonosti maassa voidaan?

Mikä vitsi! Miten maassa voidaan muka voida huonosti, kun on nuo sote-uudistukset ja nimenomaan hyvinvointialueet, joissa määritelmän mukaan voidaan HYVIN? Ja kun maa vielä kansainvälisessä vertailussakin osoittautui – jälleen kerran – maailman onnellisimmaksi maaksi. Miten huonosti niissä toisissa maissa sitten voidaan?

Herkkä hetki Kiovassa

Mutta kaikista huonoista vitseistä kaikkein huonoin on tasavallan presidentti Alexander Stubb. Hän nimittäin – edelleen saman julkaisun mukaan – lähetti tänään kouluille sen viestin, että näiden tilanteiden estämisessä on avaintekijä se, että ollaan empaattisia ja välitetään toisista. Mikä vitsi tuokin – erityisesti tunnetun koulukiusaajan suusta. 

Ei tuohon viitsi edes lisätä sanaa ”entinen” koulukiusaaja, kun ei hän tapojaan tunnu muuttaneen ainakaan parempaan – apajat nyt vain ovat entistä suuremmat; suurimmat, mitä nyt Suomen mittakaavan maassa voi saavuttaa: hänhän on herra tasavallan presidentti! Ja kokoomuslaiset kun ovat vielä hallituksessa, ei voi olla näkemättä jonkinlaista yhteyttä sen kanssa, että kuulemma lakko-oikeutta rajoittava laki koetetaan saada kuntoon nimenomaan vapuksi! Kiusa se on pienikin kiusa, jos niikseen tulee.

Mutta ei tämä se huono vitsi ole, kun tarkemmin ajattelee – tai ajattelee ylipäänsä. Tuota Vantaan tapahtuman jälkeistä päivää seurasi nimittäin lööpeissä se ilmoitus, että Stubb ja kaveri Halla-aho viettivät tunteikkaan hetken sodan raunioilla. Missäkö? No Kiovassa!

Ja kun Halla-ahon elkeet tiedetään, tunteikkaista hetkistä ei voi sanoa mitään muuta kuin sen, että ovat Jussilla nuo empatian tunteet aika selektiivisiä. Stubbin tunteista ei tiedä, ei kukaan välitä; mitä häneltä nyt tulee noita kehotuksia empatiaan, joista kukaan ei välitä senkään vertaa, sikäli kuin joku vielä häntä maassa uskoo. Missäkö maassa? No Suomessa!

Suomea sitovia sopimuksia allekirjoitellaan siellä täällä

Ehei, ei se varsinainen huono vitsi ole vielä tässäkään. Siis siinä, että kun koko maassa (siis: Suomessa) liput ovat puolitangossa, Jussi ja Alexander viettävät herkän hetken sodan raunioilla Kiovassa.

Huonoksi vitsi muuttuu näet siinä vaiheessa, kun joku ”tarkemmin ajattelee” – siis ajattelee ylipäänsä – mitähän ne veijarit Jussi ja Alexander Kiovassa tekivät. Vastaus on nimittäin järkyttävä. Alexander, maamme päämies, kävi Ukrainassa allekirjoittamassa turvallisuus- ja yhteistyösopimuksen Ukrainan kanssa.

Kun ”tarkemmin ajattelee”, voi jollakin syttyä sellainenkin ajatus, että kun tiukasti ottaen Nato ei saa ottaa jäseniksi sellaisia valtioita, jotka ovat sodassa ja/tai ovat kiistoissa esimerkiksi rajoista jonkin valtion – sanotaan nyt vaikka Venäjän kanssa – niin täytyy tämä kaikkein innokkain ja hölmöin uusi jäsenvaltion panna asialle tuomaan Naton ”turvatakuut” (huono vitsi tuokin) tälle sotaa käyvälle valtiolle eli siis Ukrainalle, sikäli kuin siitä vielä tässä vaiheessa on suurin osa jäljellä (Harkova menossa tällä hetkellä).

Tämä on niin järkky juttu jopa empatian huipulta Stubbilta, että ilmankos ei tätä voinut Suomessa ilmoittaa. Ihan kuin tuo kouluampuminen olisi tullut tilauksesta tätä todellista matkan luonnetta peittämään. Eikä näitä asioita tarvitse Suomessa kailottaakaan, sillä nämä valtakunnan todelliset käänteet tapahtuvat nyt jossakin ulkomailla: Stubb tällä viikolla Kiovassa, Häkkänen joulun alla Washingtonissa allekirjoittamassa Antony Blinkenin kanssa DCA-sopimusta.

Lait uusiksi Suomessa – USA:n vaatimuksesta

Vitsailu sikseen. Pila pois. Mikä on noiden allekirjoitettujen sopimusten juridinen luonne? Lienevätkö ne aiesopimuksia? Sitovatko ne? Kukaan ei tiedä. Eikä ketään kiinnostaa, kunhan näille sopimuksille annetaan jossakin välissä eduskunnan siunaus vaikka pakolla (kuten Naton tapauksessa).

Asia menee näet nyt sillä tavalla, että vaikka sitä sitten kovasti vakuuteltiin, että se DCA-sopimus on nyt allekirjoitettu, tosiasiassa se on vasta menossa eduskunnan hyväksyttäväksi. Siihen saa muutenkin yleisökin sanoa painavan sanansa. Hallituksen jostakin sivulta sen luonnoksen voi jopa löytää. Mieleen siitä pitäisi jäädä vain viestin loppu, jos sinne saakka jaksaa lukea: eduskunta nimittäin sitoutuu täten muuttamaan myös Suomen lakeja. Ainakin rikoslaki ja ampuma-aselaki mainittiin.

Mitä tuollaisella eduskunnalla on virkaa, jos se etukäteen jo suostuu tekemään ulkomaisen käskyttäjänsä mukaan niinkin räikeästi, että sitoutuu muuttamaan maan lakeja? Vastavuoroisuudesta tässä on kai turha puhua. Missä maassa USA:n kongressi sitoutuu muuttamaan oman maansa lakeja pelkästään sen takia, että DCA-sopimus on tehty Suomen kanssa?

Onko laillista?

Tässä kohtaa voisi ihmetellä, onko tämä laillista toimintaa. Hyvällä syyllä voisi sanoa ”ei”.

Muistetaan kuitenkin, että vastaan hangoittelijat pannaan hiljaisiksi ja tilalle nousevat kaikista kuuliaisimmat käskyläiset. Otetaan nyt tuo maamme toiseksi suurin huono vitsi Antti Pelttari. Hänhän siirtyi Supon johdosta eduskunnan pääsihteeriksi. Se, mitä pääsihteeri tekee, on aika paljon hämärän peitossa – mikä on varmasti jonkinlainen valtiosalaisuus, eihän kyse ole kuin ns. kansanedustuslaitoksesta – mutta tuokin alkaa valjeta: kun on Pelttari puikoissa, tuo lakien muuttaminen DCA-sopimuksen mukaan ei ole kuin järjestelykysymys.

Anteeksi Pelttarille, jos arvaus meni pieleen. Eihän tässä ole kuin Suomen turvallisuudesta kysymys, eikä tullut edes vielä sellaistakaan irvokasta väitettä esitettyä, että maan suurin turvallisuusuhka on Pelttari itse. Siihenkin olisi kyllä jonkinlaiset eväät, kun muistamme, miten hyvin hän ohjaili keskustelun Venäjän syyllisyyteen, kun Nord Stream räjähti Itämeressä.

Tuota räjähdystä tutkittiin Ruotsissa ja muissa maissa puolitoista vuotta, eikä kukaan edelleenkään tiedä, kuka sen takana oli. Sen pituinen se. Ehkä se sitten oli Venäjä, vai mitä herra eduskunnan pääsihteeri? Tosin Moskovan attentaatin syylliset tuossa pari viikkoa takaperin tiedettiin kyllä alta aikayksikön.

Työllisyyttä, taloutta ja ongelmia

Näin kun tätä ”huonoa vitsiä” katsoo koko valtakunnan tämänhetkisen tilan valossa, tahtoo jäädä sitten miettimättä se, mistä tuossa Vantaan tapauksessa oli kyse. Sen vain tiedämme, että kun Orpo sanoi, että kansalle kerrotaan kaikki, mitä saadaan selville, ja poliisi varoitti levittämästä väärää tietoa somessa ja Stubb kehottaa ihmisiä empatiaan, voidaan vetää vain yksi johtopäätös. Asiaa hyssytellään ja oikean tiedon levittämisestä tullaan rankaisemaan ilman mitään empatioita ketään ihmisyksilöä tai yhteiskuntaa kohtaan.

Ei sitten osoitella sormella. Otetaan tämä jostakin lintuperspektiivistä. Ja vielä Amerikasta, jonne kaikki tähyävät muutenkin. Nimittäin tämä työllisyystilanne.

Yhdysvaltain talous lisäsi aika paljon työpaikkoja tämänviikkoisten tietojen mukaan. Tämä ei ollut Bidenia karsastaville mieleen. Lienevätkö olleet huonoja häviäjiä vai mitä, mutta nyt konservatiivipiireissä joku keksi yhdistää nämä epäilyttävän hyvät työllisyysluvut niihin miljooniin, jotka ovat laittomasti tulleet Yhdysvaltain etelärajan poikki Yhdysvaltain puolelle. Jonnekinhan nuo miljoonat on pantava.

Kanadakin ilmoitti, että viimeisten yhdeksän kuukauden aikana maan väkiluku on kasvanut noin miljoonalla. Eikä Suomi ole paljon jäljessä, jos ei nyt tuota kokoluokkaeroa oteta huomioon.

Niin että se kysymys, joka ei ole edes huono vitsi: mihin nuo tulokkaat joutuvat? Tähän kun vastaavasti hiukan hoksottimiaan käyttäen yrittää etsiä vastausta, ei voi olla katsomatta ikään kuin varkain myös työmarkkinoille. Mieleen tulee parin kuukauden takaa sellainenkin uutinen, että avoimiin työpaikkoihin tulee noin puolet hakemuksista ulkomailta.

No, tällaista se on. Tällä ei ole varmaan mitään tekemistä muuttuvan väestörakenteen aiheuttamien ongelmien ja vaikkapa Vantaan kanssa. On kuitenkin sanottava, että vasemmisto on tässä täysin tuuliajolla, ja on aika surrealistinen kokemus katsoa jenkeistä esimerkiksi Bernie Sandersin vanhoja puheita, joissa hän vastustaa maahanmuuttoa sillä perusteella, että se vie työpaikat amerikkalaisilta.

Tätä sivuava aika hyvä juttu Suomen osalta oli muuten – yllätys yllätys – Kansan Uutisissa eilen. Siinä kerrottiin, miten kustannussyistä hankitut ”alihankkijat” – kuten niitä kai pitää kutsua – käyvät pitemmän päälle kalliiksi jo ihan telakan kannalta.

No, tähän ei kukaan uskalla enää puuttua. Kun tilanne on maassa tämä, ei enää tiedä, tuleeko rikossyyte nyt jostakin lain ja oikeuden mainitsemisestakin. Ja ennen kaikkea maamme ”johtajien” kyseenalaisista edesottamuksista juuri tuon lain ja oikeuden suhteen. Puhumattakaan sen vilauttamisesta, että Suomestakin voisi olla tulossa narkovaltio, jossa talous pyörii tosiasiassa harmaalla tai jollakin vielä tummemmalla sävytyksellä. Ei tuo maahanmuuton lisääminen tilastojen kaunistelemiseksi oikein muulta vaikuta kuin juuri tuolta keplottelulta lain tuolla puolen (vedoten sellaiseen tieteenhaaraan, jota kutsutaan jenkkiläisittäin nimellä Law and Economics).

Mikä on ”johtaja” muilla kielillä?

Jottei tästä olisi mitään epäselvyyttä, otetaan tämä nyt ihan parilla askeleella koko yhtälö auki. Ensinnäkin: suomalaiset luottavat ”johtajiinsa”. Mihin muotoon tuo sana muuntuisi saksaksi tai italiaksi, ihan vain pari kieltä mainitaksemme.

Ja ennen kuin joku tonttu rupeaa urputtamaan, että hänen tunteitaan on loukattu, otetaan tuohon Stubbin ja Halla-ahon Kiovan-käyntiin vähän taustoitusta. Otetaan sitä taustoitusta vieläpä Ruotsista, joka samoin kuin Suomi on nyt tuore Nato-maa, jossa kuitenkin kysymyksiä osataan silloin tällöin esittää.

Otetaan Dagens Nyheter, Ruotsin aika kiistaton ykkösjulkaisu. Mitä sanoi DN eilen? DN tuntui olevan aika huolissaan siitä, että Ukrainan tiedustelujohtaja Budanov kehuu maansa venäläissotilaita. Jaa mitä? No ei mitä tahansa venäläissotilaita vaan sellaisia, jotka tekevät tihutöitä Venäjän puolella.

Eikä mitä tahansa tihutyöntekijöitä vaan uusnatseja. Eikä mitä tahansa uusnatseja vaan johtavia sellaisia. DN:n artikkelin päähahmo oli sellainen ”ledande nynazist” kuin Denis Kapustin. Artikkeli koettaa siihen sopertaa jotakin ”entistä johtavaa uusnatsia” kuitenkaan nähtävästi itsekään uskomatta, että sillä lisäyksellä on mitään merkitystä.

Loppujen lopuksi – riippumatta siitä, miten tätä pyörittelemme – Stubb kävi allekirjoittamassa turvallisuus- ja yhteistyösopimuksen samalla viikolla, kun DN uutisoi, että Ukraina ei enää peittele sitä, että se käyttää terroritekoihin ”entistä” uusnatsia. Eikä tämä voi olla kuin jäävuoren huippu kenellekään, joka vähänkin on pitänyt silmänsä auki niinä muutamana viikkona, jotka Stubb ikään kuin sattumalta on ollut Suomen presidenttinä.

Arpa heitetty?

Kuten sanotaan, arpa on heitetty eli ”alea jacta est”. Tiedätkö muuten, kuka niin sanoi? Tietysti Mussolini eli Il Duce 22.10.1922 marssiessaan Roomaan. Tosin hän lainasi Julius Caesaria, joka näin lausahti ylittäessään Rubiconin. No joo, huono vitsi, mutta olkoon tämä rikkana rokassa. Tunnelmaa keventämässä.

Koska kuitenkin pyrkimyksemme on tarjota ihmisille yleisnäkemystä päivän politiikkaan, pannaan loppuun vielä kunnon pläjäys. Tuota Kapustinia ei olisi edes tarvinnut DN:stä kalastaa. Ei olisi tarvinnut kuin etsiä Wikipediasta ”Venäjän vapaaehtoisjoukot”. Tosin tuo suomenkielinen hakusana on tällä hetkellä sabotoitu, joten voi etsiä vaikka ”Russian Volunteer Corps”.

Ja tuo vapaaehtoishyörinä taas palautuu sellaiseen juttuun, jonka tutkiva journalisti Whitney Webb (joka kirjoitti paksut kirjat Epsteinista) kirjoitti pari vuotta sitten siitä, että CIA aikoisi käyttää Putinin vallan horjuttamiseen Venäjän keisarillista liikettä, jolla oli kuulemma yhteyksiä myös Pohjoismaiden vastarintaliikkeeseen. Tuota juttua on aika vaikea enää löytää, mutta kokeile otsikkoa ”Ukraine and the new Al Qaeda”.

Kolmanneksi: tuo Moskovan taannoinen verilöyly, joka tapahtui ramadanin aikana, on uskottavasti pantu ISIS:n ja erityisesti tadžikkien lukuun. Ja jäljet johtavat Ukrainaan, mikä viimeistään alkaa vahvistaa ne epäilykset (joita joillakin ei ihme kumma vieläkään ole ollut), että CIA (ja joidenkin mukaan Israel) toimii yhteistyössä ISIS:n kanssa – ja kuten Webbin otsikostakin ilmenee, sitä ennen al-Qaedan kanssa.

Tuo sopii nimittäin kuin nyrkki silmään siihen, mitä venäläinen geopoliitikko Dmitri Trenin juuri kirjoitti Venäjän suuntautumisesta nyt itään. Venäjän ensimmäinen ulkosuhteiden kerros ovat sen ympärysvallat, mukaan luettuina Keski-Aasian valtiot, joihin Tadžikistaninkin kuuluu. Kiina ja muut tulevat vasta kakkoskerroksessa. Mikäs sen herkullisempaa kuin CIA:n lyödä kiila Venäjän ja Keski-Aasian tasavaltojen väliin käyttäen terrorismia (kuten aikoinaan tšetšeenien tapauksessa, mikä on muuten aika hyvin dokumentoitu juttu)?

Eli mitäpä tässä muuta? Caesar ja Mussolini sentään heittivät arvan omasta tahdostaan. Stubbia juoksutetaan selvästi rapakon takaa, mikä näkyy jo siitäkin, että Suomen ulkopolitiikasta puuttuu tavanomainen ”tatsi” tyyten. Samaisessa empatiahaastattelussaanhan Stubb esimerkiksi puhui Amerikan asevaraston toivottamisesta tervetulleeksi Suomeen – sillä ei tarvitse olla sotatieteen professori ymmärtääkseen, että Suomella on pitkä raja Venäjän kanssa, kuten hän sanoi.

No ei tarvitse. Eikä tarvitse olla sotatieteen professori ymmärtääkseen, että Venäjällä on Suomeen ja jopa Natoon nähden musertava ylivoima tässä vaiheessa ainakin tällä puolen maapalloa. Sotatieteen professori täytyy sen sijaan olla uskoakseen kaiken, mitä Ukrainan propaganda viime päivänä on pannut jakeluun Ukrainan suurvoitoista Venäjää vastaan. Bloggaaja Moon of Alabama ruoti tätä eilen otsikolla “Ukraine – Faking News Still Does Not Help Winning”.

Ja Stubb kehottaa olemaan paitsi onnellinen ja empaattinen, myös puhaltamaan yhteen hiileen. Sen takia hän ei suostuisi presidentin virkaakaan muuttamaan puhtaasti seremonialliseksi, kuten vastikään on ehdotettu. Ihan kuin Stubb ottaisi tuon ehdotuksen henkilökohtaiseksi.

Mitäpä Stubbille on vastattava? No, ei edes ”ja mein Führer”. Stubb ei mihinkään johtajan – puhumattakaan kansan yhdistäjän – mittoihin veny muuten kuin Quislingin tai jonkun muun sodanaikaisen nukkehallitsijan tapaan.

Sota on tulossa; arvan varassa ei ole kuin ajankohta. Annetaan nyt Stubbille aikaa vuoden loppuun, mutta sitä ennen on paras varautua pahimpaan.