Venezuelan bolivaarinen vallankumous vuosina 2013-2024
Yhdysvallat on tehnyt kaikkensa horjuttaakseen Venezuelan taloutta ja syrjäyttääkseen maan sosialistisen hallinnon. Horjutusyritykset on kyetty torjumaan kansan tuella.
Matti Laitinen 6.4.2024
Bolivaarisen sosialismin ideologia
Bolivaarisen sosialismin ideologinen mosaiikki perustui presidentti Hugo Chávezin valtakaudella v. 1999-2013 marxilaiseen kapitalismikritiikkiin, leniniläiseen valtio- ja puolueteoriaan, trotskilaiseen jatkuvaan vallankumoukseen, gramscilaiseen työväenluokan hegemoniaan, kominterniläiseen yhteisrintama-taktiikkaan, gueavara-castrolaisesta uuden sosialistisen ihmisen ajatukseen ja osallistuvaan demokratiaan, katoliseen vapautuksen teologiaan sekä kansallista itsenäisyyttä ja imperialismin vastaisuutta korostavasta bolivarianismiin. Käsite bolivarianismi kytkeytyy venezuelalaisen marxilaisen historioitsija Federico Brito Figueroan käsityksiin. Hänen kirjansa ”Ezequiel Zamoran ajat” oli Venezuelassa 1960-luvulla marxilaisten guerillojen ideologinen käsikirja.
Hugo Chávez itse luonnehti Venezuelan sosialistista projektia indo-venezuelalaiseksi, kotikutoiseksi, kristilliseksi ja bolivaariseksi. Se ei edustanut utopistista sosialismia. Se pohjautui hänen mukaansa Karl Marxin ja Friedrich Engelsin Kommunistisessa Manifestissa esittämiin ajatuksiin. Ratkaisun perustana oli yhteiskunnan taloudellisen mallin muuttaminen. Päämäärän toteuttamiseksi on sosialisoitava talous mukaan lukien maa-alueet ja luotava uusi tuotantotapa.
Venezuelan Yhdistyneen Sosialistinen Puolueen (PSUV) perustaminen
Presidentti Chávez ilmoitti 18.12.2006 liittolaispuolueilleen (23 puoluetta), että maahan olisi syytä perustaa sosialismin rakennustyötä varten uusi puolue – Venezuelan Yhdistynyt Sosialistinen Puolue (PSUV). 5,8 miljoonaa venezuelalaista täytti jäsenhakemuksen. Puolueen varsinainen perustamiskokous pidettiin 2.11.2007. PSUV perustettiin johtamaan vallankumousprosessia. Se ilmoitti puolueohjelmassaan haluavansa edistää kansanvallan neuvostojen valtaan perustuvaa valtiorakennetta, jonka hallintaan työläiset, talonpojat, opiskelijat, kotiäidit, sivistyneistö, taiteilijat, pientuottajat ja -yrittäjät kaupungeissa ja maaseudulla voivat osallistua demokraattisesti ja tasavertaisesti. Puolueen päämääräksi asetettiin yhteisöllinen valtiososialismi.
Kanadalainen sosialisti Jeffery R. Webber haastatteli 5.9.2008 venezuelalaista Oscar Gonzálezia, joka toimi PSUV:in Sosiaaliset liikkeet kansanvallan puolesta –järjestön koordinaattorina. Tämä totesi, ”että olennaisin heikkoutemme on ideologinen Meidän on vahvistettava itseämme tässä puolessa, jotta kansa todella oivaltaisi, mitä sosialismi on ja mitä hyötyä se heille toisi.”
Vuoden 2010 tilannearvio bolivaarisesta vallankumouksesta
Poliittisen vallan haltuunotto oli Venezuelassa ongelmallista, koska maassa oli vasta kehittymässä luokkatietoinen ja organisoitunut maa- ja teollisuustyöläisiä edustava työväenliike. Kansan sosialistista tietoutta ei oltu kyetty syventämään riittävästi. Lisäksi väestöstä yli kolmannes oli alle 15-vuotiaita. Talonpoikais- ja opiskelijaliikkeen kohdalla oli havaittavissa samanlaista heikkoutta. Maareformi tuotti ongelmia, koska 92 % väestöstä asui kaupungeissa.
Sosialismia ei voi rakentaa ilman ammattitaitoisia työläisiä (teollistaminen), osaavia talonpoikia (ruokaomavaraisuus) ja sivistyneistöä (koulutus) sekä hyvin organisoituja järjestöjä. Venezuela kohtasi saman tilanteen kuin nuori vallankumouksellinen Kuuba. Sen oli luotava kouluttamalla ja kasvattamalla oma työväenluokkansa, talonpoikaistonsa ja sivistyneistönsä sekä oma sosialistinen kulttuurinsa.
Bolivaarisen sosialismin tila vuonna 2013-2014
Vuonna 2013 maassa oli rekisteröity yhteensä 306 000 laillista osuuskuntaa. Kansallinen osuuskuntatoimisto (SUNACOOP) hallinnoi niiden perustamista ja rahoitusta. Osuuskunnissa työskenteli jo kaksi miljoonaa työntekijää. Heistä 200 000 henkilöä osallistui päätöksentekoon työpaikallaan. Osa osuuskunnista oli yhteiskunnan ja työntekijöiden yhteisomistuksessa. Osuuskunnat koettiin Venezuelassa tärkeänä vaihtoehtona kapitalistisille yksityisomistukseen perustuville yrityksille.
Vuonna 2014 Venezuelassa oli yli 40 000 rekisteröityä yhteisöneuvostoa. Maassa toimi lisäksi yhteisöneuvostojen yhteistyöeliminä 778 virallistettua alueellista kommuunia. Niiden jäsenet valittiin paikallisista yhteisöneuvostoista. Niiden toimialueeseen kuuluivat laajempien projektien rahoitus ja niistä vastaaminen. Ne voivat esittää ehdokkaita osavaltion hallintoon, sosiaalisiin ohjelmiin ja liittovaltion virastoihin. Kommuunit perustettiin presidentti Maduron toimesta. Ne ovat bolivaarisen sosialismin peruspilareita etenkin maaseudulla. Tavoitteena oli vuorovaikutukseen perustuvan yhteistyön saavuttaminen kommuunien puheenjohtajien ja paikallishallinnon, valtion ja kansallisen hallituksen kanssa.
Presidentti Hugo Chávezin kuolema
”Maaliskuussa 2013 sattunut yhden 2000-luvun valovoimaisimman uudistajan, poliitikon ja suoranaisen kansanisän, vallankumousjohtajan ja ikuisena komentajana tunnetun Hugo Chávez Fríasin poismeno antoi Nicolás Maduro Morosille mahdollisuuden johtaa maata ylimmän toimeenpanovallan haltijan roolissa voitettuaan huhtikuun 2013 presidentinvaalit. Chávezin hallinnossa v. 2006 vuoteen 2013 ulkoministerinä toiminut Maduro sai vastuulleen ensimmäisen Chávezin kuoleman jälkeisen presidentinviran, mikä sai opposition häikäilemättömimmät tahot suunnittelemaan vallankaappausta.” (Sami Laaksonen 5.8.2017)
Uusi kapteeni reivasi kurssia oikealle
Presidentti Nicolas Maduro erotti Venezuelan suunnitteluministeri Jorge Giordanin tehtävistään 18.6.2014. Ennen irtisanomistaan tämä ehti toimia 16 vuotta maansa hallituksessa. Hän sai lähtöpassit myös Venezuelan keskuspankin ja valtion öljy-yhtiön PDVSA:n johtajistosta. Hän kuului kuitenkin edelleen Venezuelan yhdistyneen sosialistipuolueen (PSUV) johtoon. Presidentti Chávezin elinaikana Giordani toimi bolivaarisen vallankumouksen talouden pääarkkitehtina. Jorge Giordanin arvion mukaan bolivaarisen vallankumouksen kolme tärkeintä saavutusta ovat olleet köyhyyden dramaattinen väheneminen, valtasuhteiden purkaminen, joka toi ulkomaisen ja kotimaisen pääoman sekä öljy-yhtiön PVDSA:n valtion valvontaan sekä julkisen sektorin luominen, joka hallitsee nykyisin talouden avainsektoreita.
Lähtöpassiensa jälkeen Giordani syytti julkaisemassaan avoimessa kirjeessään Venezuelan nykyistä presidenttiä Nicolas Maduroa huonosta johtajuudesta ja maan talouskriisistä. ”On hälyttävää ja tuskallista katsella presidenttiyttä, jossa ei ole havaittavissa missään johtajuutta.”
Bolivaarisen vallankumouksen pragmaatikot kaipasivat Venezuelaan markkinamyönteisempää taloutta. Vallankumouksen radikaalimpi vasensiipi sitä vastoin halusi lisätä valtion kontrollia tuotantoelämässä. Presidentti Chávez kehotti jo v. 2011: “Perustakaa valtion vienti- ja tuontiyhtiö lopettaaksenne porvarien ylivallan tuonnissa. Me näytämme idiooteilta antaessamme dollareita porvareille. He tuovat tavaroita maahan kiskurihinnoilla. He ostavat haluamansa dollarilla ja kiskovat siitä täällä viisi dollaria.”
Joulukuussa 2014 presidentti Barack Obama sääti lain “Venezuelan ihmisoikeuksista ja kansalaisyhteiskun-nasta”. Maan kongressi vahvisti lain, jonka mukaan USA voi kohdistaa sanktioita niihin venezuelalaisiin virkamiehiin, jotka syyllistyvät mielenosoittajien pahoinpitelyyn. Nämä eivät saa matkustaa USA:an ja heidän varallisuutensa jäädytetään. Lain tavoitteena on myös vapaiden vaalien ja avoimen kansalaisyhteiskunnan luominen Venezuelaan sekä bolivaarisen vallankumouksen lakkauttaminen. Tällä toimenpiteellä Yhdysvallat virallisti Venezuelaa vastaan aloittamansa kauppasaarron ja -sodan. Tämän vuoksi Venezuela ei voi hankkia USA:sta lääkkeitä, ruokaa ja korkean teknologian tuotteita. USA:n liittolaismaiden laivat eivät saa myöskään seilata Venezuelan satamiin. Presidentti Obama julisti varmuuden vuoksi Venezuelan 6.3.2015 valtioksi, joka uhkasi Yhdysvaltojen kansallista turvallisuutta. Britannian oikeus esti v. 2020 Venezuelan presidentin Nicolas Maduron hallinnon pääsyn omiin miljardin dollarin kultavaroihin, jotka ovat säilössä Bank of Englandin holvissa Lontoossa.
Bolivaarisen vallankumouksen elpyminen alkaa
Vuonna 2016 bolivaarinen vallankumous joutui jatkuvan poliittisen, taloudellisen ja geopoliittisen hyökkäyksen kohteeksi. Venezuelan sosialistista hallitusta vastaan kohdistettiin erittäin aggressiivinen hyökkäys kansainvälisessä mediassa. Maan hallitus julisti 16.5.2016 tämän vuoksi maahan hätätilan voidakseen vakauttaa maansa ja estää sitä uhkaava ulkoinen interventio ja sisäinen vallankaappaus. Kaikista koetuista vastoinkäymisistä huolimatta sosialistisen yhteiskunnan rakentaminen maassa jatkui edelleen.
Toukokuussa 2016 tilanne Venezuelassa oli vakava ja vaikea, mutta se ei oikeuttanut kenellekään vallankaappaukseen ryhtymistä tai sen ulkoista tukemista. Brasiliassa oikeisto onnistui syrjäyttämään kyseenalaisin perustein maan vasemmistolaisen presidentin Dilma Roussefin. Venezuelassa yritettiin samaa horjuttamalla kaikin mahdollisin keinoin maan laillista hallitusta, lietsomalla yhteiskuntaan levottomuuksia sekä vaatimalla kansanäänestystä presidentin syrjäyttämiseksi. Kapitalistien suvaitseminen yhteiskuntaluokkana kostautui jälleen bolivaarisessa Venezuelassa. Kapitalistisen kulutusyhteiskunnan rehottaminen sosialismia rakentavan valtion sisällä ylläpiti kapitalistista arvomaailmaa ja sen toimintamalleja Venezuelassa. Venezuelan yhdistyneessä sosialistipuolueessa (PSUV) ilmeni linjaerimielisyyksiä tämän ongelman ratkaisemisessa.
Venezuelan kommunistinen puolue (PCV) kritisoi hallitusta vuonna 2017
Toukokuussa 2017 Venezuelan kommunistinen puolue (PCV) lähetti avoimen kirjeen kansalle: ”Äärioikeisto uhkaa Venezuelan bolivaarista tasavaltaa yhä tiukkenevalla poliittisella väkivallalla. Se on osa Pohjois-Amerikan imperialismin epävakautta kylvävän suunnitelman toteuttamista. Tämän suunnitelman päämääränä on pakottaa ja kiristää Venezuelaan sellainen hallitus, joka pyrkii palauttamaan Yhdysvaltain hegemonian koko mantereella lakkauttamalla kansallinen vapautuksen prosessi, joka alkoi 2000-luvun alussa kaikkialla Latinalaisessa Amerikassa. Suunnitelmalla aiotaan purkaa kaikki Pohjois-Amerikan kapitalistien etuja vastustavien hallitusten saavuttamat yhteiskunnalliset edistysaskeleet ja niiden kansalle ja työväenluokalle suomat perusoikeudet…”
”Pikkuporvarillisten ryhmien vallassa olosta ja siinä epäonnistumisesta huolimatta me kutsumme kansalaisjärjestöjen, työväenliikkeen, talonpoikien, yhteiskunnan keskikerrosten, vallankumouksellisen sivistyneistön ja isänmaallisten upseerien tietoisimpia ja taisteluhaluisimpia osia luomaan yhdessä joukkovoiman, joka johtaa laajaan isänmaalliseen ja imperialismin vastaiseen liittoon. Näin voidaan pysäyttää USA:n ja sen tukeman oikeiston kiihkeät suunnitelmat ja myös syrjäyttää hallituksesta käsin tehdyt reformistiset lepytykset, joilla pyritään suosimaan suurkapitalisteja ja solmimaan sopimuksia oikeiston sosiaalidemokraattisten ainesten kanssa.”
PCV arvosteli hallitusta vuonna 2018
PCV vaati v. 2018 valtiota ottamaan hallintaansa ulkomaan valuutan ja kansallistamaan maan pankit, jotka ovat olleet yksi suurimmista rikastumisen lähteistä kansalliselle porvaristolle koko bolivaarisen vallankumousprosessin ajan. Puolue vaati myös verouudistusta säännöstelläkseen pankkisektorin valtavia ja kiskurimaisia tuloja. Teollisuuden avainsektoreita olisi pitänyt kunnostaa ja niiden tuotantoa kasvattaa. Maataloudessa Venezuela on riippuvainen muista maista niin kauan, kuin se ei kykene tuottamaan maataloustuotteita omaa kulutustaan vastaavasti. PCV vaati tärkeimpien terveyskeskusten varustamista lääkityksen jaolla, jotta vähävaraisilla ihmisillä olisi mahdollisuus lääkärinhoitoon sairauksissa ja hätätilanteissa.
APR:n perustaminen
Elokuussa 2020 PCV ja sen liittolaispuolueet (PPT:n, IU:n, Tupamaron vasemmisto) perustivat yhdessä APR:n, koska Venezuelan korkein oikeus oli evännyt GPP-vaaliliitossa näiden puolueiden johtajilta sekä useilta ay- ja kansalaisaktivistilta oikeuden osallistua vaaleihin sen listalla. Syynä tähän oli näiden tovereiden harjoittama PSUV-kritiikki. Heidät korvattiin sosialistihallitukseen myötämielisemmin suhtautuvilla puolue-ehdokkailla. APR:ään kuuluu lisäksi Kansan vallankumouksellinen blokki (BPR) ja Isänmaallinen anti-imperialistinen liitto (APA). Mukana on myös ruohonjuuritason Chavista-järjestöjä kuten Punaiset autonomiset kommunardit (Tal Cual) ja Luokkataistelu (Lucha de Clases). APR = Alternativa Popular Revolucionaria.
APR:n tavoitteena on yhdistää työväenluokka, maataloustyöläiset, pienviljelijät ja maan kommuunien jäsenet vallankumouksellisella tavalla. APR arvosteli PSUV:ia liiasta reformistisuudesta ja sosiaalidemok-raattisuudesta. Puolue puhui sosialismista ja kansallisesta vapautumisesta, mutta tosiasiassa sen talouspolitiikka oli luonteeltaan liberaalis-porvarillista. Poliittisia virheitä tehnyt Venezuelan nykyhallinto oli poikennut Hugo Chávezin viitoittamasta poliittisesta linjasta ja suhtautui liian pehmeästi maan kapitalisteihin.
Bolivaarisen Venezuelan vaalit vuonna 2020
Venezuelan bolivaarisessa tasavallassa 6.12.2020 järjestetyt parlamenttivaalit päättyivät maassa hallitusvastuussa olevan Venezuelan yhdistyneen sosialistipuolueen (PSUV) selkeään voittoon. Kansallisen vaalineuvoston mukaan Suuren isänmaallisenSimon Bolivárin rintaman vaaliliitto (GPP) sai 253/277 paikkaa. GPP:hen kuuluivat valtaapitävä PSUV (219), osin PPT (Isänmaa kaikille) (8), osin Tupamaro-puolue (7), SV (5), PODEMOS (4), UPV (2), ORA (2), MEP (3) ja APC (3).
Joukko PCV:n ympärille ryhmittyneitä vasemmistovoimia asetti vaaleihin maanlaajuisesti omat ehdokkaansa APR:n riveissä. Vaalit mahdollistivat sille käydä ideologista kamppailua bolivaarisen vallankumouksen suunnasta. APR:n vaalikassa oli niukka ja sen vaalikoneisto oli harjaantumaton. Hallituspuolue PSUV ei pitänyt tästä uudesta vaaliliitosta. PCV sai kuitenkin yhden edustajan kansalliskokoukseen.
Vaaleihin osallistuneet oppositiopuolueet saivat yhteensä 24 kansanedustajaa. Tämä merkitsi käytännössä sitä, sosialistihallituksella on yhä v. 2024 käsissään sekä lainsäädäntövalta kansalliskokouksessa että toimeenpanovalta presidentin johtamassa hallituksessa. Lisäksi PSUV:lla on 19 kuvernööriä maan 23 osavaltiossa, 305/335 pormestaria kaupungeissa sekä aluehallinnoissa 227/251 paikkaa Vasemmiston yhteispotti vaaleissa riittää perustuslain muuttamiseen parlamentin toimesta.
Luis Britto kritisoi Maduron hallituksen toimia vuonna 2021
Luis Britto García on Venezuelan kunnioitetuin elossa oleva kirjailija ja entinen historian professori. Hän on kirjoittanut lukuisia näytelmiä, romaaneja, esseitä ja elokuvien käsikirjoituksia. Britton mukaan Chávez teki demokratiasta osallistuvaa ja protagonistista. Protagonistinen demokratia tarkoittaa sitä, että tietoiset ihmiset toimivat sekä yksittäin että kollektiivisesti päivittäin omassa oikeutetussa roolissaan oman vallankumouksensa puolesta. (ML) Britto vieraili Suomessa v. 2008 Hands Off Venezuelan vieraana.
Luis Britto summasi Chávezin ajatuksen sisällön seuraavasti: ”Kansalaisten osallistumisen käsite ei rajoitu ainoastaan ajoittain tapahtuvaan virkamiesten tai edustajien valitsemiseen (alueelliset ja valtakunnalliset vaalit, ML). Sen sijaan demokratiaa laajennetaan siten, että instituutiot, kuten kansanäänestykset, sosiaaliset liikkeet, yhteisöjärjestöt (yhteisöneuvostot ja kommuunit, ML) ja oikeus osoittaa mieltään, voivat vaikuttaa vallassa olevien päätöksentekoon”.
Presidentti Nicolas Maduro myönsi marraskuussa 2022, etteivät maan hallitus, kuvernöörit, kaupunkineuvostot ja itse valtio eivät tue riittävästi kansanvaltaa. Hän lupasi lisää taloudellista tukea ja lainoja ruohonjuuritason liikkeille. Hän ilmaisi luottamuksensa siihen, että v. 2023 olisi kasvun vuosi Karibian kansakuntien taloudelle ja erityisesti Venezuelan yhteisöneuvostoille.
”Lukuisat imperialistiset hyökkäykset, joihin sisältyy taloudellisia pakotteita, ovat vahingoittaneet venezuelalaista yhteiskuntaa. Niillä on ollut myös poliittisia vaikutuksia, jotka ovat ulottuneet jopa bolivaarisen demokratian hankkeisiin. Hallitukselle rakkaat erityistalousalueet taannuttavat maassamme osallistuvaa demokratiaa. Britton selvityksen mukaan: ”Suuret maa-alueet Venezuelassa, joista löytyy strategisia luonnonvaroja sekä joissa on tarjolla hyviä matkailukohteita ja muita resursseja, luovutetaan kansainväliselle pääomalle. Venezuelan laeilla ja tuomioistuimilla ei olisi toimivaltaa näillä erityistalousalueilla. Tämä on vastoin maan perustuslakia ja kansakuntamme suvereniteettia. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, kuten maailman muidenkin erityistalousalueiden kohdalla, että työvoiman ja ammattiliittojen oikeudet eivät ole voimassa niissä”. (L. Britto)
”Lakiluonnoksessa todetaan, että erityistalousalueelle sijoittavat yritysten ei tarvitse maksaa tulo- ja arvonlisäveroa eikä myöskään tuonti- ja vientitulleja Venezuelalle. Tämä on ristiriidassa perustuslaillisen tasa-arvon periaatteen kanssa ja se on vastoin kansallista etuamme Lisäksi valtion on tarjottava näille yrityksille maksutta julkisia palveluja ja jopa infrastruktuuria. Lopuksi, ulkomaisten investointien edistämistä ja suojelua koskevan lain mukaan valtio saattaa jopa tarjota yrityksille pääomaa, jotta nämä voisivat riistää meitä!” (L. Britto)
Yhdysvaltalainen öljyjätti Chevron sai marraskuussa 2022 rajoitetun lisenssin toimia Venezuelassa. Yhtiö aikoo porata 30 uutta öljylähdettä Orinocon alueelle.
Bolivaarisen vallankumouksen vasemmistosiipi kurituksen kourissa
Vaikuttaa siltä, että Venezuelan sosialistihallitus on luopumassa Hugo Chávezin viitoittamasta bolivaarisen vallankumouksen tiestä. Vallankumouksen vasen siipi on arvostellut jo vuosikausia Maduron haluttomuutta ja saamattomuutta sosialismin edistämisen suhteen. Presidentti Nicolas Maduron päähallituspuolueen PSUV:n ja Venezuelan kommunistisen puolueen välit ovat olleet vuosia varsin huonot. Entiset Chávezia tukeneet Polo Patriotico-kansanrintaman liittolaispuolueet ja hallituskumppanit ovat nykyisin pahoissa riidoissa keskenään. Pääsihteeri Oscar Figueran mukaan PCV kieltäytyi v. 2007 sulautumasta PSUV:iin, mutta silti sillä säilyivät toverilliset suhteet Chávezin aikana hallituspuolueeseen.
Marraskuussa 2022 PCV syytti presidenttiä Nicolas Maduroa oikeistolaisen talouspolitiikan harjoittamisesta.
Maduron hallitus ja maan oikeisto-oppositio ovat sopineet keskenään uusliberalistisesta talousohjelmasta. Se sisältää mm. palkkojen laskua, työvoiman joustavuutta, sopimuspalkoista siirtymistä bonuksiin, kansallistettujen ja valtionyritysten yksityistämistä, verotuksen vähentämistä, talouden dollarisaatiota sekä öljyteollisuuden avaamista kansalliselle ja kansainväliselle pääomalle etenkin erityistalousalueilla. PCV:n selvityksen mukaan hallitus toimii perustuslain vastaisesti houkutellessaan laki- ja uudistuspaketilla ulkomaisia pääomia Venezuelaan ja polkiessaan samalla työntekijöiden palkkoja ja etuuksia.
Venezuelan korkein oikeus on kieltäytynyt peruuttamaan tuomionsa, jonka mukaan PCV oli menettänyt elokuussa 2023 laillisen oikeutensa valita oma johtonsa. Saman vuoden toukokuussa oli pidetty PCV:n valepuoluekokous, joka valitsi uuden puoluejohdon. Korkein oikeus hyväksyi uutta ”isänmaallista PCV:tta” johtamaan tätä tarkoitusta varten erikseen kokouksessa valitun puoluehallituksen.
PCV hylkäsi jyrkästi korkeimman oikeuden päätöksen, koska on laitonta sekaantua puolueen sisäisiin asioihin. Keskuskomitean mukaan uuteen puoluehallitukseen nimitetyt seitsemän henkilöä eivät ole edes PCV:n jäseniä, eivätkä he näin ollen voi johtaa puoluetta. Operaation jäljet viittaavat PSUV:in johtoon. Lukuisat kommunistiset puolueet ja muut vasemmistolaiset organisaatiot ympäri maailmaa ovat jo ilmaisseet solidaarisuutensa Venezuelan kommunistiselle puolueelle.
Venezuelan presidentinvaalit heinäkuussa 2024
Vuosina 1999-2020 Venezuelan bolivaarisessa tasavallassa on järjestetty useita vaaleja, joista maan oikeisto-oppositio on voittanut ainoastaan v. 2015 parlamenttivaalit. Venezuelan seuraavat presidentin vaalit järjestetään 28.7.2024. Presidentti Nicolás Maduron hallinto ja oppositio sopivat v. 2023 maassa järjestettävistä vapaista vaaleista v. 2024. Kansainvälisten vaalitarkkailijoiden suodaan olla läsnä vaaleissa. USA hölläsi Venezuelan öljyvientiin kohdistamiaan pakotteita vastineeksi tästä lupauksesta Presidenttivaltaisessa Venezuelassa toimeenpanovalta kuuluu perustuslain mukaan presidentin nimittämälle ja johtamalle hallitukselle ja lainsäädäntövalta parlamentille.
Venezuelaa hallitseva puolue PSUV on hyvin organisoitu ja kurinalainen organisaatio. Presidentti Maduro toimii puolueen ehdokkaana. Ehdokkaita vaalitaistoon on ilmoittautunut 13 henkilöä. Maan oikeisto-oppositio on sen sijaan hyvin jakautunut. Se keskinäiset vihamielisyydet sekä venezuelalaisten yleinen epäluottamus poliitikkoja kohtaan voivat johtaa yhdessä laajaan vaaliboikottiin. Oikeisto-opposition esivaalit voittanut Maria Corina Machado taipui poliittisena pidetyn virkakieltonsa edessä ja nimesi 24.3.2024 korvaajakseen presidenttiehdokkaaksi historiantohtori Corina Yorisin (REUTERS).
USA:n tukema oikeisto-oppositio on yrittänyt syrjäyttää presidentti Maduron siinä onnistumatta lukuisia kertoja vallankaappausyrityksillä, katumellakoilla, rahoittamalla oppositiopuolueita, taloudellisella sodankäynnillä, sabotaaseilla, keinottelulla jne… Yhdysvallat on tehnyt kaikkensa v. 1999-2024 horjuttaakseen Venezuelan taloutta ja syrjäyttääkseen maan sosialistisen hallinnon. Presidentti Obama julisti Venezuelan 6.3.2015 jopa valtioksi, joka uhkasi Yhdysvaltojen kansallista turvallisuutta. Juan Guaidó julistautui v. 2019 omalla ilmoituksellaan – presidentti Donald Trumpin hallinnon kehotuksesta ja täydellä tuella – Venezuelan virkaatekeväksi presidentiksi.
Nicolas Maduron vaaliohjelma
1. Talous: Tuotantomenetelmät ja -tekniikat nykyaikaistetaan maan talouden monipuolistamiseksi.
2. Täydellinen itsenäisyys: Bolivaarinen oppi ulotetaan Venezuelan vastaisten uhkien edessä politiikkaan, tieteeseen, kulttuuriin, koulutukseen ja teknologiaan.
3. Rauha, turvallisuus ja alueellinen koskemattomuus: Kohennetaan kansalaisten keskinäistä rinnakkaiseloa, oikeudenmukaisuutta, ihmisoikeuksia sekä yhteiskunnallisen ja alueellisen rauhan turvaamista. Tämä sisältää myös Venezuelaan kuuluvan Guyana Essequiban alueen turvaamisen ja kehityksen.
4. Yhteiskunnallinen tavoite: Nopeutetaan hyvinvointivaltion saavuttamista Grand Mission -strategialla, joka samalla vahvistaa sosialistisia arvoja.
5. Politiikka: Edistetään suoran demokratian vakiinnuttamista tasavaltalaiseen etiikkaan sen syvällisen uudelleen politisoinnin avulla.
6. Ekologia: Lisätään toimia ilmastokriisin torjumiseksi, tietoisuuden lisäämiseksi siitä ja ihmisten suojelemiseksi ympäristövaikutuksilta sekä Amazonian ja luonnonvarojen suojelemiseksi kapitalismin ahneudelta.
7. Venezuelan mukaantulo ja johtajuus uudessa maailmanjärjestyksessä: Tavoitteina ovat Latinalaisen Amerikan ja Karibian integraation jälleenrakentaminen, BRICS-maiden vahvistaminen ja strategisten liittoutumien edistäminen nousevien maiden kanssa moninapaisen ja monikeskisen maailman syntymisen edistämiseksi.
