Ristiretkeläiset heräämässä: pieni kurkistus tulevaisuuteen – ja isompi menneisyyteen

Ammattiliittoja ryhdyttiin vainoamaan Saksassa hyvin pian Hitlerin valtaannousun jälkeen. Sama kaiku tuntuu olevan askelten Suomessa v. 2024. Kuvassa natsien vartio sulkemassa ammattiliittojen päämajaa Berliinissä toukokuussa 1933. (kuva: Wikimedia Commons)

Jonathan Widell 15.3.2024

Ja nyt tapahtui niinä päivinä, että lööpeissä luki, että Venäjän Kinžal-ohjukset ovat lennelleet Suomenlahdella. Tämä on ilmeisesti tarjoiltu kansakunnalle uutisen nimellä. Uutinenhan se ei kuitenkaan ole sikäli, että tästä on Suomen ”vaihtoehtomediassa” kirjoitettu jo vuonna 2022. Kirjoittajana oli eräs Jonathan Widell, ja hän (siis minä) ennakoi senkin, että tähän Venäjän ärsyttely johtaisi. Joten se ajatus, jota valtamediassa epäilemättä nyt lapioidaan lukijakunnalle, että tämä on jotenkin Venäjän täysin provosoimatonta uhittelua, on aika köykäinen. Päinvastoin Suomen uhittelu on nyt provosoinut Venäjän juuri siihen, mistä vuonna 2022 varoiteltiin.

Mutta oli niin tai näin, tuosta lööpistä unohtui maininta: ”Näin Nato tuo turvaa Suomelle 2024” Ja samalla unohtui myös maininta, että ”näin Nato tuo turvaa Suomelle 2024 juuri niin kuin Iltalehti ja Ilta-Sanomat lupasivat”. Ja jos eivät lehdet omia nimiään kehtaa siihen laittaa, niin ainahan voi lisätä otsikkoon sanan ”Asiantuntija” ja laittaa kaksoispiste sen perään: ”Asiantuntija: Näin Nato tuo turvaa Suomelle 2024”.

Ja jottei tämä yksi pieni yksityiskohta unohtuisi: Amerikkalainen ydinpommikone viiletti Suomenlahden yllä jokunen kuukausi sitten suunnaten ratansa kohti Pietaria, kunnes kääntyi sitten etelään Baltian maiden yli. Onkohan tuo riittävää provosointia, jos niikseen tulee? Tuskin asiantuntijakaan erehtyy tuota kiistämään, vaikka tavalliselta kansalta tuo tapaus olisikin jo unohtunut. Ihmetyttää kyllä, oliko asiantuntijatason odote, että Venäjä kenties jää persuksilleen odottamaan ydinasetta pietarilaisten niskaan.

Varsinkin kun Suomen tasavallan presidentti nyt lupaa Natolle pääsyn ydinaseille niin, että Suomi on kauttakulkumaana. Siis Alexander Stubb, vaikka tästä voi saivarrella, oliko Stubb vielä presidentti. Puheet olivat ainakin presidentin mittaiset, siis samanlaisen presidentin kuin Zelenskyikin on. Tosin sordiinokin olisi kai niissä hommissa hyvä olla olemassa tai ainakin jonkinlainen filtteri, jota Stubbilta voi olla vaikea löytää. Hän kun jo tuolla möläytyksellään on saattanut vähän kyseenalaiseksi sen jo etukäteen täysin vedätykseksi tarkoitetun asiantuntijalausunnon, että Suomeen ei voi DCA:n eli puolustusyhteistyösopimuksen perusteella tuoda ydinaseita, kun se Suomen lainsäädännössä kielletään. Vaikka tuon takia Stubbin täytyi kai tyytyä sallimaan pelkkä kauttakulku, ihan kuin jossakin tullilainsäädännössä sallittaisiin ydinaseiden tulo maahan, kunhan ne kuljetetaan pelkästään maan läpi johon toisaalle. Ja päämääräksihän tuo Pietarin käy, joten sikäli tämä kauttakulkuajattelu on kai lestissään yhtä hyvin kuin Stubbikin uudessa roolissaan.

Ristiretkeläiset kantakoot ristinsä

Mutta tämä ei ole se uutinen, kuten jo todettiin. Todellinen uutinen sen sijaan oli se, kun MTV-uutiset päästi jonkun tomppelin toimittajan veistelemään, että kun Ruotsin lippu pantiin salkoon nyt ensimmäistä kertaa Naton päämajan edustalla, sen todellinen merkitys heräsi jälleen eloon: sehän on ristiretkien jäänteitä.

Tähän voisi todeta ensinnäkin, että risti merkitsee läntisessä perinteessä kyllä jotakin muutakin kuin ristiretkiä. Tuostahan voisi pitemmältikin puhua näin pääsiäisen edellä. Hyvä kertauskurssi olisi tuo Mel Gibson -elokuva Jeesuksen kärsimyksistä.

Mutta ei siitä. Puhuva oli tämän tomppelin Rorschach-testi, jossa Ruotsin ja Suomen lipun näkeminen tuo mieleen ensimmäisenä ristiretket. Siitähän nimenomaan on kyse.

Maanviljelijät liikkeellä – missä vasemmisto?

Ristiretkiksi Israelin sotatoimia tosin ei voi oikein kutsua, kun siellä ei käytetä ristiä vaan Daavidin tähteä. Samaa asiaa ne kuitenkin ajavat, kun katsotaan maailman geopoliittista karttaa vuonna 2024.

Tuosta ”ristiretkestä” olisikin sanottavaa sanasen verran, jos ei enemmänkin. Tyydytään nyt kaikkein välttämättömimpään, ettei kenenkään tunteita loukata.

Ensimmäinen asiahan on se, että monia on kohauttanut se, että Israelin ministeri puhui gazalaisista eläiminä. Tosiasia on kuitenkin se, että jos gazalaiset tosiaan olisivat eläimiä, luonnonsuojelujärjestöt olisivat katkaisseet näiltä sotatoimilta siivet jo alkuunsa. Missä on kuuna päivänä sallittu kymmenien tuhansien eläinten teurastusta samaan tapaan?

Vaikka ei tuostakaan mitään varmaa uskalla sanoa. Eikös se ollut Alankomaissa, kun oli tarkoitus lopettaa nautakarjaa ilmastonsuojelun nimistä muun muassa siitä syystä, että naudat päästelevät kaasuja peräpäästään? Siis piereskelevät, kuten vähemmän valveutuneina aikoina olisi sanottu.

Se oli myös ensimmäisiä viljelijöiden (tai oikeastaan karjatalouden harjoittajien) protesteja Euroopassa. Nämä panivat kokoon vuonna 2019 oman maalaispuolueensa, joka tunnetaan lyhenteellä BBB (BoerBurgerBeweging), jolla on nyt 7 paikkaa Hollannin alahuoneessa, 16 ylähuoneessa ja vuonna 2023 järjestettyjen provinssitason vaalien jälkeen provinssien vastaavissa toimielimissä peräti 137: siis melkein neljännes.

Huolimatta vanhastaan voimakkaasta liitoksesta työväen ja viljelijöiden välillä tämä tulos ja puolueen voittokulku ei ole juuri vasemmistorivejä hetkauttanut, puolue kun luokitellaan oikeistopuolueeksi. Vanha Ranskan vallankumouksen ajoilta periytyi jako vasemmistoon ja oikeistoon on näet rikkumaton – kuin joku pyhä lehmä.

Siitä ovatkin maanviljelijöiden jne. protestit levinnet ympäri Euroopan ilman, että se on paljon ketään hetkauttanut. Ei ainakaan vasemmistoa.

Ammattiliittojen suitseminen – ennen ja nyt

No nyt ovat protestit tietysti vyöryneet sellaisiin asioihin, joihin on tavallisenkin ihmisen (siis sellaisen, joka ei muka maataloudesta ole viime kädessä riippuvainen) kiinnitettävä huomiota. Nimittäin lakkoihin. Suomessa. Katsotaan, miten niissä käy. Väliaikatietona todettakoon, että 52 prosenttia Suomen kansasta on lakkojen puolella.

Ja vielä silläkin uhalla, että joku loukkaantuu, on nähtävä yhtäläisyys Orpon nykyisen hallituksen ay-vastaisen politiikan ja Hitlerin välillä. Eikä natsi-Saksa sitä välttämättä tehnyt paljonkaan kovakouraisemmin. Se lopetti olemassa olevat itsenäiset ammattiliitot ja yhdisti ne yhden katon alle Saksan työrintamaksi.

Muuten: Deutsche Arbeitsfront lyhennettiin DAF:ksi, joka on sattumoisin sama lyhenne kuin Deutsch-Amerikanische Freundschaft eli saksalais-amerikkalainen ystävyys. Tätä lyhennettä irvi sellainen saksalainen rockduo kuin DAF ja oli vielä selittävinään, että sillä tarkoitetaan tuota jälkimmäistä. Eihän tuosta ystävyysajatuksesta ole enää kaukana tuo DCA eli ”puolustusyhteistyösopimus”, jollainen Suomellakin on Yhdysvaltain kanssa kaiken muun ihanuuden lisäksi.

Onneksi Petteri Orpo sai Euroopan parlamentissa jo pyyhkeitä tämän ay-vastaisen politiikkansa johdosta. 

Hyvä. Demokratian liturginen osuus on siis hoidettu. Jatkakaa…

Ristiretki idän kirkon tyyssijoille – ennen ja nyt

Mutta ristiretkistä vielä sen verran – nyt kun MTV-uutisten toimittaja tämän toi esille – että neljäs ristiretkihän meni pyllylleen, kun muslimit panivat hanttiin. Sen sijaan energia piti suunnata Konstantinopoliin, jossa paikallinen ortodoksikirkko melkein lakkautettiin ja patriarkan tilalle pantiin lännen luottomiehet, kuten Tommaso Morosini, Gervasius, Pantaleone jne.

No eihän tästä mitään pitkän päälle siunaantunut. Muuten kuin jätti entistä syvemmät arvet. Tämä taas ei ole merkityksetön sivuvivahde tässä jutussa. Tämä nimittäin ortodoksien piirissä muistetaan yhäti. Eivät ortodoksit nimittäin yhä pahaa kaunaa kanna edes juutalaisille tai muslimeille kuin juuri lännen kirkolle.

Vaikka tuokin taitaa olla vähän makukysymys. Sama lännen yltiöpäisyys nimittäin näkyy siinä innossa, jossa USA:n diplomaatti Geoffrey Pyatt on nyt pyörittänyt idän ortodoksikirkkoja nimenomaan tuon aikoinaan lännen kukistaman Konstantinopolin patriarkan suojaan. Vaihtoehtona kun on nyt Moskovan patriarkka, jonka alaisuudesta on hivutettu pois nyt juuri tuo Ukrainan ortodoksikirkko, joka myös muutti joulun läntiseen tapaan nykyiselle joulukuulle tammikuun sijaan.

Askelkuvio tässä on koko lailla sama kuin neljännessä ristiretkessä. Järjestys vain on vähän eri. Aikoinaan mönkään mennyt isku Pyhälle maalle käännettiin ortodokseja vastaan. Nyt tällä kertaa Venäjän niskaan suoritettu hyökkäys on kokenut kovia takaiskuja, joten ei ihme, että nyt kiukku täytyy purkaa palestiinalaisiin.

Israelin – ja Suomen – osuus lännen ristiretkissä

Tuo palestiinalaisten kohtalo on kai edessä kaikilla muillakin, jotka eivät johonkin diktaattiin taivu, jollei mitään tehdä. Kuten ei tehdäkään.

Siitä, miten tätä ”karjaa” nyt kaitsetaan tekoälyllä surman suuhun, on kirjoittanut jutun Thomas Fazi. Se löytyy otsikolla “Gaza: the world’s first AI-powered, robot-enabled genocide”. Jo on markkinat. Nimenomaan markkinat, sillä kun lännen kovasti kauppaamat tekoälyt ovat jääneet alakynteen Ukrainassa, täytyy tilannetta paikkailla panemalla systeemit näytille palestiinalaisten parissa. Aseteollisuuden riemujuhlaa! Tervetuloa muuten Suomeen!

Ja jottei tämä unohtuisi: juutalaisten vastustus tätä meininkiä kohtaan ainakin Israelin ulkopuolella on nyt suurin murheenkryyni näille ristiretkeläisille. Muistahan kuin juutalaisista ei välitetä, ei edes Kansainvälisestä tuomioistuimesta. Sellainen näkyvä hahmo kuin Judith Butler – joka tunnetaan feminismin ja queer-teorian suunnannäyttäjänä – pääsi jopa Haaretz-lehteen. Lehti voivotteli, että Butlerin päätös kutsua palestiinalaisten iskua lokakuussa aseelliseksi vastarinnaksi on ”masentavaa”. Juutalaiset Israelin puolustajat läksyttivät vieläpä Oscarin voittanutta Jonathan Glazeriä siitä, että hän tämänviikkoisessa kiitospuheessaan – juutalaisena holokaustielokuvien tekijänä – tuomitsi Israelin nykymenon. Mutta ei Glazer tai Butler vielä mitään sen rinnalla, että nyt torstaina Chuck Schumer, USA:n senaatin enemmistöjohtaja ja siten korkein valittu juutalaispoliitikko Yhdysvalloissa, kutsui pääministeri Netanjahua rauhan suurimmaksi esteeksi ja hoputti Israeliin uutta hallitusta. Aika ronskia!

Se muuten, missä määrin Suomi tukee Israelin politiikkaa, ilmenee hyvin siitä, mitä tapahtuu päinvastoin silloin, kun Suomi ei tue jonkin maan sotatoimia: nimittäin Venäjän. Nyt maassammehan on hanat laitettu niin visusti kiinni, että kansalaisilta on leipä loppua. Rajat kiinni ja niin päin pois…Näin ei ole Suomen Israelin-politiikan laita: päinvastoin Suomi tukee Israelin harjoittamaa kansanmurhaa – vai millä nimellä sitä pitää kutsua, ettei joku pahoita mieltään?

Kiina 2049

Lopuksi vielä, tuohon että Putinin takana kummitteleva kommunismi on lännen todellinen pelonaihe, kuten Kansan äänessä tuotiin esille, oli sellaisessa belgialaisessa valtamedian lehdessä kuin De Standaard. Se, että Nord Streamin räjäytyksen aiheuttamat vaivat Euroopan energiapuolella ovat Amerikan suuri ilonaihe, oli esillä sellaisessa Kanadan valtamedian lehdessä kuin The Globe and Mail viime vuoden lopulla.

Koska länsi kipittää nyt kovasti Kansan äänen kannoilla, sanotaan vielä yksi asia, jota ei tekoäly ChatGPT:kään tiedä. Kiina nostaa yhteiskuntansa sosialismiin oman tavoiteohjelmansa mukaan vuonna 2049. Tämä näennäisen kapitalistinen vaihe on vain välivaihe kansan vaurauden nostamiseksi sille tasolle, jonka tuo siirtyminen sosialismiin puolueen mukaan edellyttää.

Tästä on nyt noussut kova pöllytys lännessä. Mitä muuta tuo TikTokin vaino muka on? Mikä vuosi 2049 on kuin Kiinan kansantasavallan perustamisen 100-vuotisjuhla. Kansantasavalta julistettiin perustetuksi 1.10.1949. Siihen mennessä ihmemies Putin lienee jo kuollut. Mitä länsi pelkää eniten? Aivan! Vallan liusumista hänen jälkeensä kommunisteille.

Entä Suomi 2049?

Vertauksen vuoksi voisi vielä kysyä, onko Suomi edes olemassa vuonna 2049. Tähän on vastattava kysymällä, onko Suomi olemassa nytkään. Tietysti hölmöjen kokoomuslaisten syyksi voi laittaa kaikenlaista, mutta muistettakoon, että Paasikivikin oli kokoomuslainen, mikä ei häntä kuitenkaan estänyt tunnustamasta – kuuluisasti – tosiasioita. Tosiasiat ovat tuntematon käsite nykyaikoina enää kenellekään – poliittisesta väristä riippumatta.

Päinvastoin voisi ajatella, että tie kansallissosialismiin käy nyt erottamalla poliittisella kartalla kansallinen siipi ja sosialistinen siipi. Lopputulos on sama riippumatta siitä, kuka on hallituksessa. Veiväthän sosialistit ja Vasemmistoliitto Suomen Natoon, mikä on nyt lisännyt turvallisuutta siinä määrin, että Suomenlahdella lenneskelevät hypersooniset ohjukset – amerikkalaistenkin puolelta lentelisivät, jos sellainen heillä olisi, mutta nuo ydinpommittajatkin käyvät laatuun. Sehän riittää lähettämään ”signaalin” Venäjälle, kuten asiaa eufemistisesti halutaan kutsua.

Suomen – ja koko lännen – perikato tulee olemaan intersektionaalisuus. Se tarkoittaa sitä, että vanhan työväen ja herrojen välinen kahtiajako revitään rikki esittämällä sortosuhteita kymmenillä eri akseleilla. Joissakin tapauksissa se voikin koitua hyväksi, kuten tuon Judith Butlerin tapauksessa (ks. edellä). Lopputuloksena on kuitenkin se, että jokainen protestiliikekin tahtoo kaatua johtajien puutteeseen – illuusiona näet on, että johtajuus jo sinänsä on jonkinlaista sortoa, ja sen näkemyksen puolustamiseksi löydetään kyllä jokin demografinen puolustelu: seksuaalinen, muuten sukupuolellinen, värillinen, värittömyydellinen jne. Ihmekös se, että esimerkiksi Occupy-liike tyrehtyi alkuunsa: siinä mukana ollut Tim Poole esitti syyksi juuri sen, että kaikki mahdolliset vähemmistöt, jotka katsoivat olevansa sorrettuja jollakin akselilla, oli päästettävä ”päättämään”.

Ja nimenomaan ”päättämään” samassa mielessä, kuin nykyiset Suomen ”päättäjät” päättävät Suomen asioista – todeten kuitenkin samaan hengenvetoon, kuten Stubb, että itäsuhteista ei päätetä ilman USA:n lupaa.

Tuo USA:n lupa onkin sitten aiheena vaikka minkälaiseen piikittelyyn. Ruotsi ei ollut edes kunnolla Natossa, kun Stubb rupesi jo puhumaan Naton tilalle hommattavasta euroarmeijasta. Tekotoimeliaisuutta tosin: eihän tästäkään asiasta päätetä ilman USA:ta yhtään sen enempää.

Oikeastaan Suomen nykyinen eetos on diagnosoitavissa hyvin sen perusteella, miten Suomessa – siis lännessä – nähdään Venäjän vaalit. Ensinnäkin ”vaalit” pannaan lainausmerkkeihin, jotka tosin sopisivat paremmin siihen kyselyyn, jolla Suomi vietiin Natoon. Navalnyia hehkutetaan, mutta jos vankilakuolemista halutaan puhua, sopivampaa olisi kysyä, mitä tapahtui äskettäin kuolleelle Gonzalo Liralle ukrainalaisvankilassa. Ja kun Putinia kutsutaan sotapresidentiksi, sitähän Bidenkin olisi jos pystyisi: kuten Tucker Carlson sanoi, kukaan ei enää ottaisi uutta pandemiaa ja uusia rajoituksia tosissaan, joten ensi vaalit Bidenin on voitettava voittamalla sota. Toisin tietysti on käymässä, se näille ristiretkeläisille tiedoksi.

Ja mitä opposition tukahduttamisesta on sanottavaa, se löytyisi yhtä hyvin USA:sta, jossa Trumpin ehdokkuutta on koetettu estää kaikin keinoin, mukaan luettuna oikeusjutut, joita juuri vaalien edelle sattui vain jostakin pölähtämään lähes sata: viimeisen laskun mukaan luku taisi olla 91.

Mistä tulee todellinen uhka?

Näin toimii demokratia. Näin toimii myös ristiretkeläisyys. Vaan miten kävi ristiretkille? Toistaiseksi Suomi on ollut niissä historiansa varrella vastaanottavana osapuolena. Ei tuo puolen vaihtaminen tule onnistumaan yhtään sen paremmin kuin toisessa maailmansodassakaan. Venäjän armoilla ollaan, kuten silloisenkin sodan jälkimainingeissa.

Todellinen uhka ei tosin tällä kertaa tulekaan idästä. Kun idän uhkaa toitotetaan, Suomen kansallisomaisuudesta noin puolet onkin hävinnyt läntisiin käsiin. Kaivosteollisuus on hyvä esimerkki: sehän on häipynyt aika lahjakkaasti aina Kanadaan rapakon toiselle puolelle. Ja sieltä hyssytellään, että kyllä sikäläiset omistajat pitävät tästä kansallisomaisuudesta hyvää huolta aina suomalaisten parasta ajatellen. Ihan kuin avioliitotkin voisi aina konfiguroida uudelleen sen mukaan, kuka aina ajattelee sinun aviopuolisosi parasta.

Ja se, missä vasemmisto taas pelaa oikeiston kanssa samaa peliä, on tuo maahanmuutto – näkökulma siihen tosin on eri. Vasemmisto haluaa kasvattaa Suomen kansaa suvaitsevaisemmaksi tässä kuten melkein jokaisessa muussakin asiassa, kun taas oikeisto kaipaa maahan työvoimaa. Tietysti Suomen parasta taas ajatellen. Ja kun Suomi kuuluu näin vähän jokaiselle maailman kansalaiselle ja kansanryhmälle ja tunne sellaisista asioista kuin kansallisomaisuus hiipuu, kas vain: tuota kansallisomaisuutta ensin yksityistetään ja sitä kautta sitten myydään ulkomaille. Siis länteen: idän hirmuthan saavat kenkää jo kilpailun lakien mukaan.

Niin että kyllä se uhka tulee kuulkaa ainakin yhtä lailla lännestä kuin idästäkin. Ei tarvitse kuin käyttää tervettä järkeä. Sekin onnistuu, kunhan tuo alituinen pelottelu jollakin asialla loppuu. Itse asiassa tuo ristiretkeily on juuri molempia: se on sekä uhkaa että uhalla pelottelua.