Minkä takia voimme sanoa, että kapitalismi on jo kuollut?

Vaikka Venäjä on periaatteessa kapitalistinen maa, on sitä Putinin johdolla ohjattu valtiojohtoisen talouden suuntaan. Samansuuntainen kehitys on ollut esim. Valko-Venäjällä. ”Sattumalta” lännessä mustamaalataan juuri näitä maita, ja niille on mm. asetettu pakotteita. Putin on myös pitänyt yhteyttä edistyksellisiin maihin ja näiden johtajiin eri puolilla maailmaa. Kuvassa Putin tapaamisessa KDKT:n johtajan Kim Jong Unin kanssa v. 2019. (Kuva: Wikimedia Commons)

Jonathan Widell 20.3.2024

Tuohon otsikossa heittämäämme kysymykseen voidaan vastata lyhyesti kahdella sanalla: avaa silmäsi! Meidän on kuitenkin purettava tämä kysymys suunnasta, joka ei monia ns. ”vasemmistolaisia” miellytä.

Maahanmuutto – sisäänpäin kääntynyttä imperialismia?

Nimittäin tällä. Nyt kun maahanmuutosta ei saa puhua kuin hyvänä asiana, voidaan palauttaa ensinnäkin mieleen sen jonkun esittämän huomautuksen, että yhteiskunnan sydän on juuri siellä, mistä ei saa puhua. Taisi olla itse Michel Foucault tuon sutkauksen esittäjä.

Palauttakaamme mieliin Leninin kirjoitus, joka kantaa otsikkoa ”Imperialismi – kapitalismin korkein aste” tai jotakin sinne päin. Siinä Lenin panee hyrskyn myrskyn ja sanoo, että kapitalistiset yhteiskunnat alkavat tukahtua ennen pitkää omiin ristiriitoihinsa ja alkavat etsiä ulospääsyä umpikujastaan etsimällä ja kahmimalla itselleen siirtomaita. Se on sitä imperialismia, joka tosin alkaa viattomammin tuntuisesti kolonialismina.

Leninin mukaan kapitalistit etsivät merten takaa pääasiassa kolmea asiaa. Ensinnäkin ne etsivät raaka-aineita. Toiseksi ne etsivät halpaa työvoimaa. Kolmanneksi ne etsivät merten takaa uusia markkinoita, kun vanhat eivät enää vedä.

Mitä nyt on tapahtumassa? Tuo imperialismin hyökyaalto on kääntynyt siirtomaavaltoja itseään vastaan. Eikä tämä osoita Lenin olleen kuin sitä suuremmalla syyllä oikeassa. Jos otetaan nuo kaksi jälkimmäistä asiaa tuosta rimpsusta, niin voimme nähdä yhtymäkohdan siihen, mitä nykyään ns. länsimaissa on tapahtumassa. Kun imperialismi ei toimi enää edes globalismin nimellä, globalismi – ja siten imperialismi – kääntää aaltojen suunnan: halpaa työvoimaa ei enää etsitä merten takaa; päinvastoin halpa työvoima tuodaan merten takaa ”emämaahan”. Samoin markkinoita ei enää etsitä niinkään merten takaa vaan kotimaasta: nuo maahanmuuttajathan niitä luovat – katsokoon ken tahtoo sitä, miten mainoksissa nähtävät ihmiset nykyään muistuttavat kovasti stereotyyppisiä maahanmuuttajia.

Entä nuo raaka-aineet? Siitähän tuossa Venäjän-vastaisessa ristiretkessä on ollut kyse, niin kuin lännen viimeaikaisissa edesottamuksissa ylipäänsä aina Irakia ja Jugoslaviaa myöten – ehkä Afganistan poikkeuksena. Sen tarkoitus oli – eikä tämä ole enää edes salaliittoteoria – työntää Neuvostoliitolle luu kurkkuun: kaiketi tarkoituksena päästä käsiksi Neuvostoliiton luonnonvaroihin. Mikä muuten 1990-luvulla onnistuikin. Tämä ei ole siis salaliittoteoria senkään takia, että tämä on yleistä tietoa ainakin sille, joka osaa pitää silmänsä auki ja vaivata vähän päätään.

No tuo Venäjän-valloitus meni pyllylleen, kun Jeltsin poistui maisemista ja Putin tuli tilalle. Eikä tuo suuntaus ole kuin vahvistumassa. Tosin tähän voi sanoa, että jos lännen mentaliteettia projisioidaan Putiniin, niin tuo Itä-Ukrainan valloituskin oli Venäjän nälkää alueen luonnonvaroja, kuten kaivosteollisuuden tuotteita, kohtaan. Tietysti tämän osoittaa lopuksi vain sen, että Ukrainan – ja siten lännen – oli koetettava ottaa tuo Jeltsinin jälkeinen fiasko takaisin koettamalla kahmaista itselleen edes Itä-Ukrainan luonnonvarat. Projisiointia kun on. Tai jos ja kun.

Suomi – luonnonvarojen nyhtöpossu?

No mitä tähän neuvoksi? Tämäkään ei ole yllätys, kun on silmät avoinna tai edes raollaan. Case study on vaikkapa Suomi. Mihin ovat Suomen luonnonvarat päätyneet, elleivät pitkälti ulkomaalaisomistukseen? Taaskin on tuo kaivosteollisuus – tai vuoriteollisuudeksi sitä taidettiin vielä parempina aikoina jostakin syystä kutsua – on ilmiöstä oiva esimerkki.

No mitäpä neuvoksi siihen, että kansa voisi herätä kansallisomaisuutensa päätymiseen – merten taakse? No tietysti se, että heitetään lisää hiekkaa silmille. Hehkutetaan kovin sitä, että Suomi on osa länttä – eikä siis uhri tässä yhtälössä tai epäyhtälössä ollenkaan. Päinvastoin jonkinlainen ulkoa tulevan työvoiman riistäjä – mitä päivänselvää asiaa sitten ollaan piilottelevinaan ihan kuin silmää toisille vinkaten. Liturgisine päivänselvän asian kieltämisineen, mikä osoittaa jollakin alitajuisella asteella, että kaikki ollaan tässä samassa juonessa mukana. Sitä ollaan niin ovelaa, niin ovelaa.

Talous maahanmuuton varassa – tai armoilla?

Tässä pitää ottaa sitten puheeksi vielä sellainen asia, johon ei oikeastaan ole mitään osuutta sillä, onko sitä oikeistolainen vai vasemmistolainen. Nimittäin siihen, että suurimmassa osaa maailmaa syntyvyys on suorastaan katastrofaalissa laskussa.

Tänään New York Times otti tämän asian puheeksi – noin läntisen sivistysmaailman tasolla yleisestikin – aika selvin sanoin. Tosin se totesi, että suurin osa amerikkalaisista suhtautuu maahanmuuttoon kielteisesti. Sen sijaan, että se olisi tähän paneutunut, se vain kuittasi asian tuolla huomautuksella ja siirtyi sitten korostamaan sitä, että maahanmuutolla on hyviäkin vaikutuksia. Nimenomaan taloudellisesti – koko kansantalouden kannalta.

Tuo ei ollut kuin pääpalikka. Jos talousuutisia on lukenut, on voinut panna merkille sen, että inflaation odotettiin taittuvan lisääntyneellä maahanmuutolla. Tulokset ovat olleet sekalaisia. Päinvastoin on jossakin jo pantu merkille, että asunnoista alkaa olla puutetta. Pitääköhän tuota suuntausta sitten puolestaan alkaa korjata jollakin pelotteella – taas vähästä aikaa – niin että muuttoliikkeitä ja hinnannousuja saadaan vähän hillittyä? Esimerkiksi Venäjän pelotteella? Tai esimerkiksi pandemiasuluilla – joka pani pakan muutenkin kokonaan uusiksi (kuka muistaa vielä muotisanonnan Great Reset?).

Kipuilua eläkepommin kanssa

Kun syntyvyys laskee, väestö tietysti vanhenee. Ja muistamisista puheen ollen: kuka muistaa vielä tätäkin vanhemman muotisanonnan ”eläkepommi”. Tai tuo muisto unohtua ikääntyvän väestön myötä. Mutta kuka muistaa sen, että Macron Ranskassa nosti eläkeikää väkipakolla vähän aika sitten?

Eikö tämä juuri osoita, että eläkepommi on huolenaihe niille, jotka ovat suhteellisen fiksuja, kuten Macron eittämättä on? Macron on ollut muutenkin tässä silmätikkuna sen takia, että Ranskassa monet katsovat eläkeiän olleen liian alhainen – toisin alhaisempi kuin monien sen eurooppalaisten naapurivaltioiden.

Tämä muuten osoittaa, että Ranskassa havahduttiin siihen, että Euroopan ulkoapuolen tuleva väestö ei välttämättä olekaan ratkaisu kansantalouden ongelmiin. Siispä eläkeikää nostamaan. Protestit voidaan sitten naureskellen panna ranskalaisten törppöilyn syyksi.

Mutta kun tätä katsoo vähän selkeämmin mielin, eikö ole jotenkin puhuvaa se, että Ranska on nyt ensimmäisenä tunkemassa joukkojaan – siis virallisestikin noita sotajoukkojaan – Ukrainaan? Tässä oltaisiin siis siinä pisteessä kuin jonkin Afganistanin länsivalloituksen aikoihin: Venäjän keskustaan on iskettävä jonkin kyljen kautta. Samalla tavalla kuin Afganistanin valloitus onnistui ja Neuvostoliitto kukistui – jos narratiivia tarpeeksi siloitellaan – täytyy saman strategian purra nytkin. Tosin Neuvostoliitto on jo kukistunut enää nousematta, mutta sehän ei merkitse mitään sen tosiasian rinnalla, että luonnonrikkaudet ovat edelleenkin (tai uudelleen) lännen sivistysvaltioiden ulottumattomissa.

Ranskalla sormi ajan hermolla vai aika Ranskan hermolla?

Näin näitä asioita voisi selitellä aivan matemaattisiksi lainalaisuuksiksi. Eli ei vasemmisto tai oikeisto voi sille tarkemmin ajateltuna mitään, että väestö romahtaa ja rahaa on jostakin saatava.

Mutta kun otetaan huomioon tuo Venäjän-vastainen kampanja, näinkään ei voi ihan sanoa. Jos nimittäin rahojen kanssa on tiukkaa eivätkä vippaskonstit auta, niin mikä ihmeen hinku sinne Venäjälle vielä pitää aikamme Napoleonilla olla? Siis Macronilla?

Sehän se vasta rahoja nielee. Puhutaan niin suurista summista, ettei sitä enää ihmismieli konsanaan käsitä. Eikä näin ole vain tuolla jossakin ”lännessä” vaan myös Suomessa. Ja lisää rahaa pitää Ukrainaan edelleenkin syytää, vaikka – kuten edellä on todettu – se rahanpuute alkujaankin oli kaiken A. Ja nyt myös O.

Tätä taustaa vasten selittyvät sitten varsinkin Bidenilta ja ylipäänsä amerikkalaispoliitikoilta kuuluneet puheet siitä, että Ukrainan sota on hyvä investointi. Kunnes tuo retoriikka muuttui sitten vähän siihen suuntaan, että kaikki Ukrainaan syydetty raha on mennyt harakoille, jos ei sitä rahaa syydetä vielä lisää, niin että jossakin maagisessa kohdassa se rahavirta kääntyisikin lännelle suosiolliseksi. Jälleenrakentamisesta on puhuttu kaiken muun läntisen lässytyksen ohella. Käytännössä nuokin apajat menevät Venäjälle, kuten aikoinaan jonkin Groznyn muuttaminen ultramoderniksi kaupungiksi.

Disinformaatiota Venäjän disinformaatiosta?

Tästä ei taida olla ulospääsyä. Länsi on umpikujassa. Tai paremmin sanottuna kapitalismi. Tosin onhan se kapitalismi vallalla Venäjälläkin. Vaikkakin sillä erotuksella, että se alkaa lipua valtiojohtoiseksi systeemiksi, vähän kuin Neuvosto-Venäjän aikoina uuden talouspolitiikan eli NEP:n päivinä.

Lännen tyriminen peitellään kehittämällä salaliittoteoriaa Venäjästä. Kansan äänessä olemme jo kiinnittäneet huomiota esimerkiksi Ison-Britannian poliittiseen jamaan ja jumiin. Tähän päälle tuli vielä se, että kruununprinsessa Kate on ollut poissa näkyvissä kohta neljännesvuoden. Mitäpä joku professori siihen meni sanomaan? Taisi olla muuten suomalainen professori, jonka nimi oli joku Teuvo tai Tahvo. Hänpä loihe lausumahan, että brittihovin kärsimysten takana on venäläinen disinformaatio. Tämä olisikin voinut olla samanlainen puoliuskottava väite tietyn aikaa, kunnes tänä aamuna brittien oma yltiöisänmaallinen päivälehti Daily Telegraph itsekin sanoi, että brittihovin narratiivi tämän asian tiimoilta on karannut lapasesta. Lieneekö tuo enää Tahvon tai Teuvon mielestä ollut venäläistä disinformaatiota?

Ja Suomessahan tämä edellä valottamamme maahanmuuttoilmiö saadaan sumutettua sillä, että kiinnitetään huomiota itärajan takaa tuleviin turvapaikan hakijoihin. Heidänhän tulonsa syyksi väitetään venäläistä hybridivaikuttamista. Muistettakoon nyt, että Venäjä irtisanoi aivan selvin sanoin rajayhteistyösopimuksen Suomen kanssa siitä syystä, Suomen kukkoilu itään päin alkoi mennä yli ymmärryksen ja yli hyvien tapojen.

Katse eteenpäin – myös edistyksellisissä voimissa

Ja vaikka Putin onkin kapitalisti, joka on ohjaamassa tosin valtiolaivaansa keskusjohtoiseen suuntaan, muistetaan vielä se lähtökohtamme, että kapitalismi on kukistumassa. Tämä ilmenee nimittäin seuraavista seikoista:

Kun katsotaan, mihin Yhdysvaltain johtama sivistys on kampanjoineen iskenyt, huomaamme, että näiden valtioiden johdossa on ollut tietynlaisia sosialisteja. Ainakin ns. arabisosialisteja. Näitä ovat olleet Assad, Saddam ja Gaddafi.

Gaddafin kukistuminen ei ole kaunista katseltavaa. Assad ei kukistunut. Saddam surmattiin oikeuden päätöksellä. Ei näitä tarvitse puolustelemaan pelkästään siitä syystä ruveta: olihan esim. Gaddafi luvannut muille arabimaille, että hän toisi koko Afrikan mantereen islamin piiriin. Ehkä tuo mantereelta edelleen kantautuva terrorismi on hänen kautensa peruja – mene ja tiedä.

Mutta laitetaan tähän vielä Jugoslavian presidentti Slobodan Milosevic. Ja muistokirjoitukseen vielä itse Jugoslavia, jonka johdossa hän oli. Näinä Navalnyin muistelon aikoina tämäkin alkaa olla aika räikeää kertomaa. Joka tapauksessa Milosevic oli sosialisti, eikä hänen puolueensa tainnut edes vaihtaa nimeään tai vaihtaa väriään punaisesta mihinkään.

Tämä kaikki touhu siis piirtyy tuota edellä luonnosteltua hyökyaallon kääntymistä vastaan. Niin yllättävää kuin se ehkä onkin, kun puheena on kapitalismin voittokulku Neuvostoliiton kukistuttua noin vuonna 1990.

Se aalto oli kuitenkin kääntynyt jo 1960-luvulla. Ja ensimmäisenä kai juuri Ranskassa. Silloinhan Ranska oli menettämässä Algerian. Kuten joku amerikkalainen teoreetikko nimeltä Young tästä on sittemmin huomauttanut, tuo Ranskan siirtomaavallan menetys oli niin kova isku – tosin vasemmistossa ehkä raakuuksien päivittelyyn verhoutuneena – että Ranska lännen tietynlaisena älyllisenä veturina alkoi kääntyä sisään päin: tästä oli tuloksensa sitten sellaisia vielä tänäkin päivänä puhuttavia suuntauksia kuin postmodernismi, dekonstruktio ja jälkistrukturalismi. Niissä perusajatuksena oli se, että lännen ”faustilainen henki”, kuten Oswald Spengler sitä kutsui teoksessaan lännen rappiosta, alkoi kääntyä itseään vastaan. Spengler povaili vielä sitäkin, että tuota rappiota jouduttaisi samaisen faustilaisen hengen siivittämä teknologia.

Eli kaiken kaikkiaan voitaisiin kai Mark Twainin sutkausta mukaillen todeta, että huhut kommunismin kuolemasta ovat vahvasti liioiteltuja. Kultainen keskitie tässäkin tosin on tarpeen. Samalla tavalla liioiteltujahan ovat myös puheet kapitalismin kuolemasta. Ja niin paljon kuin se voikin joitakin kismittää, Sahra Wagenknecht voi olla tässä jonkinlainen vasemmistopopulistisen tulevaisuuden airut. Aivan: tänä aamuna porvarien luottolehti Frankfurter Allgemeine Zeitung pani Wagenknechtistä kertovan jutun etusivulle verkkosivustollaan ja suitsutti häntä sen verran, että sanoi hänen vaatimuksensa minimipalkasta olevan alhaisempi kuin Linke-puolueella.

Tyhmyyden ylistys

Tätä on hyvä seurata mielenkiinnolla. Hyvä ei ole kuitenkaan tekeytyä edistykselliseksi poliittiseksi voimaksi Suomessakaan, jos mentaliteetti haikailee kaikkein visuimmin jonkin menneen puoleen. Toisaalta kaikki edistyksellinen ei ole marxismia, kuten taas varsinkin amerikkalaiset oikeistopopulistit mielellään kailottavat: muistettakoon että Pyhä Thomas More kirjoitti teoksen nimeltä Utopia. Sen keskeisiä piirteitä olivat yhteisomistus ja keskusjohtoisuus. Hänet julistettiin pyhäksi siitä hyvästä, ettei hän luopunut uskollisuudestaan paaville Englannin juuri protestanttiseksi julistautuneen kuninkaan hyväksi. Vuosi oli 1535.

Ja tuosta aikakaudesta on vielä hyvä tuoda esille Erasmus Rotterdamilainen ja hänen teoksensa Tyhmyyden ylistys. Yksi asia, josta hän tyhmyyttä ylistää, on sen tuoma onnellisuus. Tämä on hyvä pitää mielessä, kun Alexander Stubb nyt luetteli kolme asiaa, joiden ansiosta Suomi on muka maailman onnellisin maa. Tyhmä täytyykin olla, jos tuota uskoo. Mutta ah, niin onnellinen.