Suomi, Israel, Ukraina: epäpyhä kolminaisuus

Tuhannet mielenosoittajat vaativat 6. huhtikuuta Kööpenhaminassa Israelin Gazassa toteuttaman kansanmurhan lopettamista . Suomea ei Israelin toiminta haittaa, päinvastoin Israelin kanssa solmitaan yhä uusia asekauppoja. (Kuva: Arbejderen – Aage Christensen)

Jonathan Widell 21.4.2024

Tietysti Stubb nyt pelaa omaa peliään. Ensin hän kävi Financial Timesille sanomassa, ettei hän usko Venäjän hyökkäävän mutta Euroopan täytyy varautua. Sitten hän kävi Dagens Nyheterille julistamassa rauhan sanomaa. Nyt hän kiitti USA:n kongressia siitä, että sen edustajainhuone hyväksyi jättiavun Ukrainalle.

Escobarin juttu Israelin EMP:stä

Hänen elkeensä tunnetaan. Se, mikä on tällä viikolla uutta, on se, että brasilialainen journalisti Pepe Escobar ilmoitti sosiaalisen median tileillään, että hänen lähteensä on kertonut, että Israelin isku Iraniin oli tarkoitettu lamauttamaan Iranin sähköverkko EMP:llä eli sähkömagneettisella pulssilla. Voi olla. Sitten hän lisäsi, että Venäjä ampui koneen alas, ja jotakin juttua siinä oli ydinaseestakin.

Escobar ilmoitti sitten viime yönnä Suomen aikaa samoin some-tileiltään – kun hänen ilmoituksestaan oli noussut vaihtoehtopiireissä hitonmoinen kohu – että jos hänen lähteensä vetää jutun takaisin, hänkin vetää sen pois ja pyytää anteeksi. Hän lupasi samalla esittää tarkemman teknisen analyysin, jos jutulla on jalat.

Se, mitä häntä vastaan on nyt äkkiseltään esitetty, on se, että venäläiset eivät osaa ampua jenkkihävittäjiä alas. Tämä on ainakin merkillinen väite. Muistammehan – tai sitten emme – että serbit ampuivat NIghthawk-koneen alas jo vuonna 1999 ja vaurioittivat lukuisia muita.

Ja tiedämme myös, että Israelin pääministerinä on Netanjahu. Mitään ei voi sulkea pois.

Suomi ja Daavidin linko

Vähemmän spekulatiivista on sitten tuo juttu, joka ilmestyi ruotsalaisella Global Politics –sivustolla parisen päivää sitten. Jutun otsikko on ”Finland köper vapensystem från Israel som samordnar med Nato”. Eli Suomi ostaa asejärjestelmiä Israelista, joka koordinoi Naton kanssa.

Tässä on tietysti kyse Daavidin lingosta. Tästä on uutisoinut Times of Israel viime marraskuussa.

Pointti on kuitenkin se, että nuo utopistisen tuntuiset asiat, jotka tapahtuvat Lähi-idässä, koskettavat nyt myös Suomea. Ja jos oikein pinnistelemme muistiamme, tämä Naton ja esimerkiksi Iranin välinen yhteys on vanha juttu. Kun Naton ilmatorjuntaa pantiin pystyyn Puolaan, Nato selitteli, ettei tämä ollut suunnattu Venäjää vastaan vaan tarkoitus oli pysäyttää ohjukset – Iranista. Selittelyä toki, mutta tässä ovat isot pasmat kyseessä sekä Naton että Venäjän suunnalla. Ennakoidenhan se Venäjä Syyriaankin asettui vuonna 2015 ja oli sopivasti sijoittunut estämään juuri tuollaisen iskun Israelista Irania vastaan – minkä Venäjä muuten lupasi tehdä heti, kun Iran iski tässä vähän aika sitten Israeliin.

Tulevaisuus: Stubb

Miten tässä tulee käymään, on tietysti arvoitus. Näin ainakin voisi rikkiviisaasti tähän sanoa. Muistetaan kuitenkin, kuka meillä Suomessa on puikoissa herra tasavallan presidenttinä.

Ei Stubb ole yksin. Suomi on nyt siirtynyt nopeasti Ukrainan suurimpien tukijoiden joukkoon. Mistä rahat? No vähävaraisilta tietysti. Lieneekö leikkausten ja ”avun” välillä yhteys?

Ja nopeasti EU:stakin, jonka oli määrä aikoinaan turvata rauha Euroopassa, on tulossa sotajärjestö. Ranska on täysillä menossa Ukrainaan. Tässä vaiheessa alkaisi olla todella yllättävää, jos Suomi ei menisi perässä.