Lakko-oikeus on luovuttamaton perusoikeus

Senaatintori täyttyi 1.2.2024 Ay-aktiiveista ja kaikki tunnukset olivat paikallaan ja vaadittiin ”Ei leikkauksia”, ”Ei työrauhaa kurjistamiselle” ja ”Rikkaiden vuoro maksaa” ja lisäksi monissa tunnuksissa todettiin, että tänne tullaan tarvittaessa uudelleen yleislakon merkeissä.

Kirj. Pekka Tiainen , valtiotieteen tohtori (kansantaloustiede), julk. Kansan ääni 4.3.2024

Työllisyyden- ja muun sosiaaliturvan sekä työntekijöiden aseman heikentäminen ei ole toimiva työllistämiskeino. Se synnyttää vain köyhyyttä eikä ole ongelman ratkaisu. Mitkä ovat keinot toisenlai- seen linjaan? Lakko-oikeuden rajoitusesitysten yhteydessä viitataan usein perustuslakiin ja kansainvälisen työjärjestön ILO:n sopimuksiin, joihin osaltaan Suomi on sitoutunut. Mistä on kyse?

Lakko-oikeus on osa yhdistymisvapautta

Lakko-oikeus kansainvälisen työjärjestö ILO:n perussopimukseen ja sopimuksiin perustuvissa suuntaviivoissa ja julistuksessa vuodelta 1998 (linkki lopussa) sisältää mm.: ”ILO:n valvontaelimet (supervisory bodies) tunnustavat lakko-oikeuden olevan olennainen seuraus yleissopimuksella nro 87 suojatusta järjestäytymisoikeudesta, joka johtuu työntekijöiden järjestöjen oikeudesta laatia toimintaohjelmansa jäsentensä taloudellisten ja sosiaalisten etujen edistämiseksi ja puolustamiseksi.” Siten lakko-oikeus on osa yhdistymisvapautta.

Asiakirja sisältää mm.: ”ILO:n jäsenvaltioiden vuonna 1998 hyväksymä julistus työn perusperiaatteista ja -oikeuksista (jäljempänä ILO:n vuoden 1998 julistus) on osoitus niiden sitoutumisesta näihin perusoikeuksiin.” Kansainvälinen työjärjestö ei ole mikä tahansa elin. ILO perustettiin ensimmäisen maailmansodan lopussa vuonna 1919 osana Versaillesin rauhansopimusta vahvistamaan tavoitetta, että universaali ja kestävä rauha voidaan rakentaa vain yhteiskunnalliselle oikeudenmukaisuudelle.

Yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ja rauha kulkevat käsi kädessä  

ILO:n perustamissopimus on osa rauhansopimusta ja rauhan turvaamista. Se rakentuu ajatukselle, että hallituksilla ja työmarkkinaosapuolilla on velvollisuus parantaa työelämän ehtoja, jotta kokemus epäoikeudenmukaisuudesta ja poliittinen levottomuus eivät johtaisi tilanteeseen, joka vaarantaisi rauhanomaisen kehityksen maailmassa. Toisen maailmansodan jälkeen ILO tuli YK:n järjestöksi. YK:n ihmisoikeuksien julistus ja työtekijöiden oikeuksien ja oikeudenmukaisuuden edistäminen, joita ILO edustaa, kulkevat käsi kädessä keskeisinä rauhan kannalta ja ettei fasismi enää nouse.

Lakko-oikeus on luovuttamaton perusoikeus

Periaate yhdistymisoikeudesta kirjattiin perustamissopimukseen. Vuonna 1949 se määriteltiin tarkemmin omassa sopimuksessa (nro 87, ammatillista yhdistymisvapautta koskeva sopimus). Lakko-oikeus vuorostaan tunnustettiin ILO:ssa ensimmäisen kerran vuonna 1927 ja nimenomaan osana yhdistymisvapautta.

ILO:n yhdistymisvapauskomitea tunnusti jo vuonna 1952 lakko-oikeuden yhdeksi tärkeimmistä keinoista, joilla työntekijät ja heidän järjestönsä voivat laillisesti edistää ja puolustaa taloudellisia ja sosiaalisia etujaan. Komitea on vuosien mittaan myös vahvistanut, että työntekijät ja järjestöt ovat oikeutettuja käyttämään oikeuttaan. Sen lisäksi yhdistymisvapauskomitea on linjannut, että lakko-oikeuden laillisesta käytöstä ei saa aiheutua minkäänlaista vahingonkorvausvastuuta, koska silloin kyse olisi ammattiliittojen vastaisesta syrjinnästä.

ILO:n vuoden 1998 julistuksessa myös todetaan, että ”lakko-oikeus tunnustetaan myös kansainvälisissä ja alueellisissa asiakirjoissa, joista mainitaan mm.: ”vuoden 1966 taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (8 artiklan 1 kohdan d alakohta)” … ” Euroopan sosiaalinen peruskirja vuodelta 1961 (6 artiklan 4 kohta)”.

Kolmikantaperiaate ja demokraattiset periaatteet kuuluvat yhteen

ILO toimii kolmikantaperiaatteella eli valtio, työnantaja- ja työntekijäjärjestöt ovat mukana. Siten lakkooikeus on kaikkien kolmen osapuolen, jäsenvaltioiden ja näiden työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen hyväksymä. ILO:ssa on 187 jäsenmaata. Paino on siten erittäin suuri. Kansainväliset sopimukset ja perustuslaki eivät anna mahdollisuutta eduskunnan yksinkertaisella enemmistöllä lakko-oikeuden rajaamiselle siten kuin hallitusohjelmaan on kirjattu.

ILO:n vuoden 1998 asiakirjan mukaan ”antamalla yhteiskunnallisille ja taloudellisille toimijoille, erityisesti ammattiliitoille ja työnantajajärjestöille äänivalta politiikan muotoilussa kansallisella, toimiala- ja yritystasolla, työlainsäädäntö ja sen perustamat työmarkkinasuhteet palvelevat keskeisiä demokraattisia tehtäviä. Suuntaviivojen painopiste työmarkkinoiden oikeudelliseen sääntelyyn on siksi tarkoitettu panokseksi demokratian, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja talouskasvun edistämiseen.” Työntekijäjärjestöjen sivuuttaminen vetoamalla, että työntekijöillä ei ole vetooikeutta, syrjäyttää työtekijät sopimusosapuolena vastoin Suomen kansainvälistä sitoutumista.

Poliittiset lakot puolustavat tänäänkin ihmisten perusoikeuksia

Lakko-oikeuden rajaukset eivät ole vain mikä tahansa lain muutos, vaan ne menevät demokraattisen yhteiskunnan perusteisiin. Kun on vedottu siihen, että on maita, joissa poliittisia lakkoja on rajattu tai jopa kielletty, vastakysymyksenä on se, että pitäisikö näitä rajoituksia poistaa sen sijaan, että Suomessakin rajattaisiin ja mentäisiin autoritaarisempaan suuntaan kuten tässä asiassa.

Suomessa poliittisia lakkoja on ollut harvoin saatikka pidempikestoisia. Pisimpiä olivat vuosien 1905 ja 1917 suurlakot, joiden kesto oli noin viikon. Ne kohdistuivat perustavanlaatuisiin poliittisiin oikeuksiin ja Suomen valtiolliseen asemaan, edellinen autonomian palauttamiseen ja kansan valitseman eduskunnan perustamiseen ja marraskuun 1917 suurlakko vaatimukseen valtalaista, jolla valtiovalta olisi siirretty eduskunnalle.

Vuoden 2024 lakoilla estetään työntekijäjärjestöjen aseman heikentämistä ja sitä kautta yhdistymisvapauden ja sen osana lakkooikeuden rajoittamista, joka on osa hallituksen pyrkimystä ammattiyhdistysliikkeen neuvotteluvoiman rajoittamiseksi. Hallitus puuttuu yksipuolisesti TES neuvotteluihin Vuosien 1905 ja 1917 lakoissa vaadittiin kahdeksan tunnin työaikalakia, progressiivista verotusta, torpparivapautusta sekä selkeästi leipää nälänhädässä. Samoin tänään poliittisissa lakoissa vaaditaan, ettei työttömyys- ja sosiaaliturvaa heikennetä. Vaatimukset kytkeytyvät työehtoihin, joita koskevien sopimusten osana on tehty parannuksia siten, että rahoitus sosiaaliturvamaksuin on osa palkkaa ja siten palkankorotusten sijasta.

Oikeiston taholta on vedottu siihen, että hallitukset eivät puutu työmarkkinaneuvotteluihin. He eivät halua muistaa, että nämä turvaa koskevat heikennykset ovat olleet osa työehtosopimusten hyväksyntää ja siten osa työehtoja ja siksi hallituksen tavoite päättää perusturvaa koskevista heikennyksistä, on puuttumista työehtosopimiseen yksipuolisesti.

Hallitusohjelmaa ei hyväksytä hallituksen mandaatin perusteella

Perustuslaki ei sisällä enemmistöhallitukselle mandaattia, että hallituksen ohjelman kohtia ei voisi vaatia muutettavaksi. Ne eivät ole laki. Senkin jälkeen, jos niistä tulee laki, sitä on oikeus vaatia muutettavaksi. Kun asiat kohdistuvat keskeisesti työntekijöihin, työttömiin, perusturvaan ja peruspalveluiden käyttäjiin, jokaisella on omakohtainen oikeus pyrkiä vaikuttamaan. Mielenosoitukset ja poliittiset lakot sisältyvät perusoikeuksiin ja niihin vaikuttamiseen.

Jos kolmikanta olisi vanhentunut, Suomen pitäisi perua ILOsopimusten hyväksyminen. Tätä esittäjät eivät ole tulleet ajatelleeksi, koska eivät selvästikään tunne asiaa. Kolmikannasta luopumista ei ole hallituksen esityksissä. Kuitenkin vetoaminen hallituksen mandaattiin toteuttaa ohjelmaansa ja velvoitteeseen se hyväksyä, on kolmikannasta luopumista.

Kun vedotaan, että yhdellä osapuolella ei ole veto-oikeutta, vaaditaan, että heillä työntekijöillä, jotka pyörittävät ja ylläpitävät kansantaloutta ja hyvinvointia, ei olisi perusoikeuksia asioissa, jotka koskevat omaa ja perheen toimeentuloa ja osallistumista työelämään.

Työlainsäädännön perusoikeudet eivät ole vanhentuneita siksi, että ne säädettiin työlainsäädännössä vuonna 1949 tilanteessa, jossa fasismin tappio maailmansodassa mahdollisti demokratian palauttamisen ja vahvistamisen monissa maissa. Lainsääntöä on uudistettu vuosikymmenien aikana ja tulee uudistaa 2000-luvun tilanteessa ja tulevaisuudessa, ei kuitenkaan perusoikeuksia murentaen ja kumoten, joihin kuuluu lakko-oikeus. Lakko-oikeus on luovuttamaton perusoikeus.

ILO:n julistuksen suuntaviivat 1998:
https://www.ilo.org/static/english/ dialogue/ifpdial/llg/index.htm