Oikeusvaltiota nakertavat lakkolait alkavat purra

SAK ja STTK järjestivät STOP nyt! mielenosoituksen Helsingin Senaatintorilla 1. helmikuuta 2024. Tapahtumalla vastustettiin hallituksen työelämänheikennyksiä ja yrityksiä siirtää TES:n piiriin kuuluvia asioita lainsäädäntöön. Tapahtumaan osallistui 13000 ay-liikkeen jäsentä. Tosiasia kuitenkin oli, että osallistujien määrä jäi aivan liian pieneksi ja järeät hallituksen vastaiset tunnukset puuttuivat. Isot tunnukset työelämän heikennystavotteita vastaan puuttuivat. (Kuva: Heikki Männikkö)

Kalevi Hölttä, oikeustieteen tohtori, 26.4.2026

Vuoden 2024 toukokuu 17. päivänä voimaan tulleet työnantajajärjestöjen valtiolta tilaamat ns. lakkolait tulevat vähä vähältä oikeuskäytäntöön. Yksi ensimmäisistä uhreista on opettajien ammattiliitto OAJ, joka tuomittiin hyvityssakkoon työtuomioistuimen tuomiolla viime kuussa (TT 2026: 9). Hyvityssakkoa tuli Kokoomus-johtoiselle liitolle vähäisestä rikkeestä 10.000 euroa, joka on lain mukaan vähimmäismäärä. Aikaisemman lain mukaan olisi ehkä tullut 1000 tai 1500 euroa. Lisäksi OAJ joutui maksamaan työnantajapuolen oikeuskuluja 10.000 euroa.

OAJ syyllistyi siihen, että ilmoitti aikomastaan laillisesta lakosta liian aikaisin. Sakkoa ei tullut siis lakosta, vaan sillä ”uhkaamisesta”. Liiton johto ei huomannut työehtosopimuksessaan olevaa valitettavan yleistä roikkopykälää eli häntäpykälää. Sen mukaan työehtosopimuksen määräykset ovat voimassa sopimuskauden päätyttyäkin niin kauan, kunnes neuvottelut uudesta työehtosopimuksesta on todettu päättyneiksi. Vaikka itse lakkouhka kohdistui aikaan, jolloin sopimus ei enää olisi voimassa, niin työtuomioistuin asettui työnantajien kannalle ja tulkitsi uhkan kohdistuvan vielä voimassa olevaan sopimuksen. Rike oli todella vähäinen, kuten työtuomioistuinkin totesi. Uuden työehtosopimuslain 9 §:n mukaan hyvityssakko työrauhavelvollisuuden rikkomisesta on vähintään 10.000 ja enintään 150.000 euroa. Vähimmäismäärän alittamiseen ei ollut perusteita.

Taustalla ovat hätäisesti ja kömpelösti laaditut lakkolait:

• Työehtosopimuslain (TEhtoL) uudet pykälät 8 a § ja 9 a §. Niillä rajoitetaan myötätuntotyötaisteluja (käytännössä tukilakkoja ja -boikotteja) ja poliittisia työtaisteluja.
• Laki työriitojen sovittelusta ja eräiden työtaistelutoimenpiteiden edellytyksistä (vakiintunut lyhenne ainakin ennen TRiitaL). Lain nimeä on pidennetty ymppäämällä siihen sovitteluun kuulumattomat työtaistelukiellot. Lain lisäysten, samoin 8 a ja 9 a §:ien, tarkoitus on estää sellaisetkin työtaistelut, jotka eivät ole työehtosopimuslaissa säädetyn työrauhavelvollisuuden vastaisia.
• Työsopimuslain 3. luvun 6 § (TSL 3:6), jolla on säädetty ”hyvitys” sellaisten työläisten maksettavaksi, jotka jatkavat kiellettyä työnseisausta eli lakkoa. Nyt määrältään 200 euron hyvitys on maksettava työnantajalle. Tämä on huomattava hyökkäys kollektiivisen työoikeuden periaatteita vastaan. Periaate on ollut, että yksilöä ei saa rangaista kollektiivisesti järjestöissä tehdyistä päätöksistä.

Työehtosopimuslaki on jo vuodesta 1946 ollut yksi selkeimmistä työlaeista, ja sen tulkinnat ovat pitkälti vakiintuneet. Muutoksilla säädös saatiin epäselväksi ja vaikeasti tulkittavaksi. Työtuomioistuimeen tuotiin varsinaiseen työmarkkinatoimintaan kuulumattomia tehtäviä sekä tarkoituksenmukaisuusharkintaa, mikä ei kuulu riippumattoman tuomioistuimen toimintaan oikeusvaltiossa. Ymmärrettävästi työtuomioistuinkin lausunnossaan monien asiantuntijoiden tavoin vastusti muutoksia. Oikeusvaltion kannalta on myös kielteistä, että työtuomioistuimelle annetaan lisää valtaa, koska sen tuomioista ei voi edes valittaa ylempään instanssiin. Tämä on selvästi myös perustuslain 21 §:n vastainen tila. Perustuslain mukaan pitää olla oikeus muutoksenhakuun. Jostain syystä tämä epäkohta on vaiettu sekä oikeustieteen edustajien että poliitikkojen puheissa.

TEhtoL 8 a § koskee myötätuntotyötaisteluja. Tällä tarkoitetaan työtaistelua, jolla tuetaan toisessa työriidassa esitettyjä vaatimuksia. Tavallisia ovat tukilakot toisen alan työtaistelun tukemiseksi sekä erilaiset saarrot, kuten lakonalaisten tavaroiden kuljetuskielto, maksuvälinesaarto ja muut käsittelyboikotit. Ne ovat nyt kiellettyjä, jos niitä ”on pidettävä” ”suhteettomina”. Suhteettomia ovat lain mukaan ensinnäkin työtaistelut, joilla rajoitetaan työnantajaa laajemmin kuin sen toiminnan osalta, joka palvelee tai hyödyttää pääriidan piirissä olevaa työnantajaa. Naurettavalla sanamuodolla tarkoitetaan, että oman työnantajan palveluja ja tuotantoa ei saa rajoittaa muilta osin kuin tuettavan työtaistelun työnantajaa koskevin osin. Lakonalaista rikkurivoimin tuotettua tavaraa tai palvelua ei tarvitse käsitellä, mutta muuhun oman työnantajan tuotantoon ei saa ulottaa työtaistelua. Myötätuntotyötaistelun on aina oltava ”pyyteetön” eli omia etuja ei saa ajaa myötätuntotyötaistelun varjolla.

Toiseksi on ”suhteettomana” pidettävä sellaista tukitointa, jolla aiheutetaan sille työnantajalle, jonka työntekijät osallistuvat myötätuntotyötaisteluun, tai tämän sopimuskumppanille, sellaisia vahingollisia seurauksia, joita ”olosuhteet huomioon ottaen ei voida pitää kohtuullisina.” Laissa hoetaan suhteellisuutta ja kohtuullisuutta. Tarkoitus on jättää hämäräksi, kuinka laajasti esimerkiksi tukilakkoja ja -saartoja saa järjestää. Jos tuomioistuin päättelee tai arvioi, että menee kohtuuttomaksi, voidaan tuomita tukijajärjestöt hyvityssakkoon – siis 10.000–150.000 euroa. Laissa mainitut summat nousevat kolmivuotiskausittain valtioneuvoston asetuksella rahan arvon muutosta vastaavasti.

Lisäksi on kiellettyä sellainen myötätuntotyötaistelu (lyhyemmin sympatiatyötaistelu), joka vain välillisesti vaikuttaa työriidan osapuolena olevaan työnantajaan, mutta jolla aiheutetaan pääriitaan nähden suhteettomia vahingollisia seurauksia. Tuomarit joutuvat päättelemään, kuinka suuret taloudelliset haitat ovat hyväksyttäviä suhteessa siihen, mistä alun perin on erimielisyys. Pienen vaatimuksen puolesta ei saa ryhtyä kunnon tehokkaisiin tukilakkoihin? Tämä ei ole mikään oikeudellinen ongelma, vaan selvästi kannan ottaminen työläisten puolesta tai heitä vastaan. Aikaisemmin oli kiellettyä vain laittoman työtaistelun tukeminen työtaistelulla.

TEhtoL 8 b § koskee poliittisia työtaisteluja. Niillä tarkoitetaan uudessa lainkohdassa laajasti kaikkea työtaistelua, jonka tarkoitus on vaikuttaa ylikansalliseen, valtakunnalliseen, alueelliseen tai paikalliseen poliittiseen päätöksentekoon. Poliittinen työtaistelu on rajoitettu 24 tuntiin, kun kysymyksessä on työnseisaus. Muu kuin työnseisaus saa kestää enintään kaksi viikkoa. Tarkoitus on suojella valtaapitäviä sekä EU:ssa että Suomessa voimakkailta mielenosoituksilta työtaistelun muodossa. Aikaisemmin katsottiin poliittisiksi työtaisteluiksi nimenoman vain valtioon ja kuntiin kohdistetut mielenosoitustoimet. Nyt lisättiin ylikansalliset elimet ja hämärrettiin kohdistuminen ”poliittiseen päätöksentekoon”. Saako Kokoomuksen ministereitä ja puolueen johtoa vastaan järjestää lakon? Entä Natoa vastaan? Kysymyksessä on räikeä hyökkäys demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä mielenosoitusvapautta kohtaan.

TRiitaL 8 a ja 9 a §:issä on samanlaiset rajoitukset ja kiellot kuin TEhtoL mainituissa kohdissa. Työtaistelukielto on ensimmäisen kerran ulotettu myös sopimuksettomaan aikaan. Tässä mennään siis työmarkkinasuhteiden ulkopuolelle, kansalaisyhteiskunnan murentamiseen.

Huomattavaa on, että työtaistelut, joita ei koske TEhtoL:n työrauhavelvollisuus, voivat johtaa oikeudenkäyntiin yleisissä tuomioistuimissa. Työtuomioistuinhan käsittelee vain työehtosopimuksiin liittyviä riitoja ja työtaisteluja. Samanlaiset riita-asiat voivat siis mennä joskus työtuomioistuimeen ja joskus käräjäoikeuteen. Tässä on ehkä yksi perustelu työtuomioistuimen lakkauttamiselle, koska se ei enää ole työmarkkinaosapuolten erikoisosaaja.

TRiitaL 18 a §:n mukaan työntekijöiden ja työnantajien yhdistys voidaan tuomita maksamaan edellä mainittujen myötätunto- ja poliittisten työtaistelujen järjestämisestä ”hyvitykseen”, jonka määrä on vähintään 10.000 ja enintään 150.000 euroa. Rahat on maksettava vastapuolelle. Tämä keskeinen lainkohta sisältää naurettavan kielivirheen, joka on osoitus lainvalmistelijoiden paitsi asiantuntemattomuudesta myös heikosta suomen kielen osaamisesta. Tekstin mukaan: ” .. yhdistys, joka toimeenpanee työtaistelun… on maksettava hyvitys.” Siis ”yhdistys on maksettava hyvitys”! Häpeäksi eduskunnalle tämä kielenvastainen teksti läpäisi koko lainsäädäntöprosessin. EK:n avuksi määrätyt virkamiehet lienevät vieraskielisiä, koska suomalainen ei tee tällaista kongruenssivirhettä.

Myötätuntotyötaistelujen rajoittaminen loukkaa vakavasti työntekijöiden ammatillista järjestäytymisoikeutta. Koko ay-liike pohjautuu keskinäiseen solidaarisuuteen, ja juuri sitä tässä ollaan kalvamassa. Poliittiset työtaistelut ovat yksi muoto mielenosoitusvapauden käyttämistä. Sen rajoittaminen uhkaa suoraan demokraattisen oikeusvaltion keskeistä oikeutta. Yksi oikeusvaltiota kovertava tekijä on, että uusilla laeilla politisoidaan tuomioistuimia entisestään. Tuomarien riippumattomuus on keskeinen osa oikeusvaltiota. Kun tuomarit pannaan ratkaisemaan poliittisluonteisia riitoja, puolueettomuus voi järkkyä pahastikin.

Vuoden 2024 huononnuksia vastustettiin laajasti poliittisilla lakoilla. Ne järjestettiin oikeaoppisesti ja suunniteltiin erityisen aikataulun mukaan. Lakkoavustukset olivat todella suuria, mikä ehkä osoittaa pelkoa rikkuruudesta. Lakot lopetettiin yllättäen ja koko ay-liike alistui hallituksen määräysvaltaan. Selityksenä olen kuullut, että lakkojen jatkaminen ei olisi tuonut muutosta, koska hallitus oli niin tiukka päätöksissään. Itse arvelen, että lakkoavustukset olivat ylimitoitettuja. Jäsenten ”ostaminen” ay-liikkeen periaatteiden suojelemiseen painostustoimilla ei taida näin suurissa kysymyksissä onnistua. Lakien torjumiseen olisi ilmeisesti tarvittu peräti yleislakko, mutta siihen ei Suomessa ole uskallusta. Luopuminen ratkaisevalla hetkellä merkitsi ay-liikkeen arvovallan murenemista ja jäsenmäärän alenemista entisestään. Nyt odotamme hallituksen vaihtumista ensi vuonna. Palauttaako uusi, ehkä vasemmistolainen, hallitus entiset lait? Siirrytäänkö järjestelmään, jossa työmarkkinariidat siirtyvät eduskuntaan ja muihin poliittisiin laitoksiin, ja tuleeko työtaistelutoiminnasta poliittisten järjestöjen tehtävä?