Kreikan lähihistoriaa vuosina 1821-2019

Matti Laitinen 14.10.2019

Antiikin Kreikan filosofia ja kulttuuri ovat kiinnostaneet minua 1970-luvulta lähtien. Aikaisemmin lähinnä vain Odysseus oli harharetkillään mielessäni. Minulle on kertynyt ajan myötä omaan kirjastooni myös kreikkalaista filosofiaa, taidekirjoja, musiikkia ja kaunokirjallisuutta. Everstien juntan aika v. 1967-74 toi tietoisuuteeni nykyisen Kreikan ongelmat ja sytytti Vietnamin sodan kanssa nuoreen mieleeni ajatuksen kansainvälisen solidaarisuuden tarpeesta.

Olen matkustellut Kreikan saaristossa ja mantereella neljänä eri vuosikymmenenä. Julkaisen ohessa artikkelin, joka on ensimmäinen osa laajempaa juttusarjaa nyky-Kreikan historiasta.

Kreikkalaisen ajattelun ja demokratian synnystä

Ranskalainen hellenisti ja kulttuuritutkija Jean-Pierre Vernon kysyi kirjassaan ”Kreikkalaisen ajattelun alkuperä” itseltään, mikä on länsimaisen rationaalisen ajattelun alkuperä ja kuinka se syntyi kreikkalaisessa maailmassa? Hän vastasi kysymyksiinsä toteamalla helleenisen tieteen ja filosofian syntyneen 600 eaa. Miletoksen kreikkalaisessa siirtokunnassa Vähä-Aasiassa. Tuolloin syntyi uskonnon ulkopuolinen ajattelu. ”Joonialaiset ”fyysikot” esittivät kosmoksen synnystä ja luonnonilmiöistä maallisia selityksiä, havainnoissa pitäytyviä selityksiä… Toiseksi kypsyi ajatus kosmisesta järjestyksestä, joka ei enää ollut alisteinen suvereenin jumalan vallalle, hänen monarkhíalleen (yksinvallalleen) tai basileialleen (kuninkaalliselle palatsilleen), vaan universumin sisäiselle laille. Lisäksi uusi ajattelu oli luonteeltaan geometristä.”

Jean-Pierre Vernonin mukaan tämä uusi ajattelu liittyi Kreikan siirtymiseen itämaisia kuningaskuntia muistuttaneesta mykeneläisestä palatsisivilisaatiosta poliksen (kaupunkivaltion) yhteiskunnalliseen ja henkiseen ilmapiiriin. ”Kaupunkivaltion nousu ei merkinnyt ainoastaan taloudellisia ja poliittisia muutoksia, vaan myös henkistä käännettä, tuoreen sivistyshorisontin löytämistä sekä uudenlaisen, agoran (torin) julkisuuden ympärille keskittyneen yhteisöllisen tilan kehittämistä.” Kaupunkivaltiossa puheen asemaa edistettiin ja sen käytöstä tuli väittelyn, keskustelun ja kilpailevan todistelun muodossa poliittinen ase. Lait ja määräykset julkaistiin kaikkien kansalaisten luettaviksi. Hallinnossa hierarkia korvattiin uudentyyppisellä sosiaalisella siteellä, joka ”perustui määritelmällisesti toistensa kaltaisten tai yhdenveroisten kansalaisten symmetrisiin (yhdenmukaisiin), käännettäviin ja vastavuoroisiin suhteisiin.” Toisin sanoen kansalaiset olivat yhdenvertaisia keskenään. He komensivat ja tottelivat toisiaan omalla vuorollaan. Hallintotehtäviä kierrätettiin. Kaikki kansalaiset osallistuivat yhteisten asioiden hoitoon.

Nyky-Kreikan historiaa (v. 1821-2019)

Välimeri on ollut kautta aikain Euroopan tärkein merirahdin kuljetusväylä. Kuka hallitsee Välimerta, se hallitsee myös alueen kauppaa ja liikennettä. Kreikan Joonian-, Egean- ja Välimerellä sijaitsevalla saaristolla on strategisesti ja geopoliittisesti tärkeä merkitys Välimeren hallinnan kannalta. Nyky-Kreikan historiaa ovat leimanneet kahinat ja aluekiistat Turkin kanssa, monarkistien ja tasavaltalaisten poliittiset erimielisyydet sekä maan jääminen suurvaltojen jalkoihin ja niiden hyväksikäytön uhriksi. Kreikan kansakunnan kärsimysnäytelmä on täynnä Troijan puuhevosia. Kun Kreikka vapautui Osmanivaltiosta v. 1821, sen tilalle isännäksi asettui Iso-Britannia, jota seurasi v. 1941 Natsi-Saksa, jonka korvasi brittien pyynnöstä II maailmansodan jälkeen Yhdysvallat. 2010-luvun talouskriisissä Kreikan isännäksi ryhtyi vuorostaan Euroopan unioni.

Kreikkalaiset luottavat omiin poliitikkoihinsa melko vähän johtuen maan poliittisen historian epävakaudesta ja ulkopuolisten tahojen sekaantumisesta maan sisäisiin asioihin. Elämässä merkittävämpää osaa näyttelevät henkilökohtaiset ja viralliset suhteet. Perinteistä järjestelmää voidaan kuvata klientelismiksi. Suomessa vastaavaa kutsutaan hyväveliverkostoksi.

Nyky-kreikan itsenäisyyden ajan historian tärkeitä ajanjaksoja

• Kreikan itsenäisyyssota (v. 1821–1828)

• Kreikan ensimmäinen tasavalta (v. 1828-1832)

• Kreikan kuningaskunta (v. 1832–1924)

• Kreikan toinen tasavalta (v. 1924-35)

• Monarkian palauttaminen (v. 1935-1967)

– Natsien miehitys v. 1941-44

– Sisällissota v. 1946-52

• Sotilasdiktatuuri (v. 1967-74)

• Kreikan kolmas tasavalta (v. 1974 eteenpäin)

Kreikan Turkin suhteet 1900-luvulla

Vuonna 1994 Kreikka julisti toukokuun 19. päivän turkkilaisten kansanmurhassa v. 1919 menehtyneiden muistopäiväksi. Sama päivä sattuu olemaan Turkin isän Atatürkin muistopäivä. Kreikan ja Turkin välisiä aluevesikiistoja on käsitelty v. 1923 Lausanne sopimuksessa ja v. 1936 Montreuxin sopimuksessa. Vuoteen 1970 asia oli ihan reilassa, kunnes repesi riita, kumpi maista saisi hyödyntää Egeanmeren mannerjalustan mineraalivaroja. YK sai sovitettua v. 1976 väliaikaisesti kiistan, joka puhkesi uudelleen v. 1987. YK:n merioikeuskonferenssissa v. 1994 sovittiin, että aluevesiä voidaan laajentaa 10 km:stä 20 km:in. Monin paikoin Egeanmerellä Kreikan saarten rannat ja Turkin rannikko limittyvät toisiinsa laajennettujen aluevesirajojen sisällä. Lisäksi alueen tuhansien luotojen ja pikkusaarten omistus oli selvittämättä. Kumpikaan osapuoli ei ollut valmis kompromissiin. Kreikan parlamentin ratifioitua v. 1995 merioikeussopimuksen tilanne kärjistyi maiden välisen sodan partaalle. Kreikka tuhlasi asevarusteluun v. 1998-99 yhteensä 18 miljardia dollaria. Kiista Turkin kanssa imi valtaosan se voimavaroista.

Kyproksen kriisi

Kesällä 1996 tilanne Kyproksen jakamisesta kärjistyi. Saarella järjestetty iso mielenosoitus päättyi turkkilaisten puolueettomalla vyöhykkeellä pieksemän mielenosoittajan kuolemaan. Kahta päivää myöhemmin tämän serkku yritti repiä Turkin lipun YK:n rauhanturvaajia uhmaten. Hänet ammuttiin TV-kameroiden edessä. Tämän jälkeen Kreikka esti Turkin EU-jäsenyyden. Riitakumppanien ilmavoimat pullistelivat saaren ilmatilassa ja maalla ohjuksilla. Kyproksen miehitys alkoi heinäkuussa 1974. Turkin joukot miehittivät muutamassa viikossa kolmanneksen Kyproksen tasavallan alueesta. Miehitys johti saaren jakoon kreikkalaiseen Kyproksen tasavaltaan ja turkkilaiseen Pohjois-Kyprokseen. Tämä jako on voimassa edelleen.

Turkin hyökkäyksellä Pohjois-Syyriaan saattaa olla myös arvaamaton merkitys Kreikan suhteisiin.

Kreikan itsenäisyyssota ja ensimmäinen tasavalta

Kreikan osmanivaltaa vastaan suunnatun kansannousun alkamispäivänä pidetään virallisesti 25.3.1821. Tuolloin Patraksen piispa Germanos kohotti kapinalipun Agia Lavran luostarissa Kalávrytan kylässä, joka sijaitsee linnuntietä noin 42 km kaakkoon Patraksesta. Siitä sai alkunsa Kreikan vapaussota. Varsinainen itsenäisyysjulistus annettiin Néa Epídavroksessa uutenavuotena 1822. Vapaussota kesti aina v. 1829 asti. Se oli verinen ja monet kreikkalaiset kuolivat vapauden puolesta. Sotaan liittyi myös monia filhelleenejä eri puolilta Eurooppaa. Nämä kreikkalaisten ystävät olivat eurooppalaisia ja pohjoisamerikkalaisia sivistyneistön edustajia, jotka tukivat kreikkalaisten vapaussotaa ja itsenäisyyttä 1820-luvulla. Itsenäistyneen Kreikan pääkaupunki sijaitsi aluksi Aíginassa v. 1828–1829, sitten Náfplionissa v. 1830–1834 ja v. 1834 alkaen Ateenassa. Kreikka oli aluksi tasavalta (Kreikan 1. tasavalta v. 1828-32). Ioánnis Kapodístriaksesta tuli Kreikan ensimmäinen presidentti v. 1828, mutta hänet murhattiin kreikkalaisten keskinäisten erimielisyyksien vuoksi jo v. 1831.

Murhan suorittivat Konstantinos Mavromichalis ja hänen veljenpoikansa Georgios. Nämä olivat kotoisin Mánin niemimaalta. Se sijaitsee Peloponnesoksen etelärannikolla Kreikassa. Niemimaan asukkaat, mánilaiset, katsovat polveutuvansa suoraan antiikin spartalaisista. Kreikan vapaussota sai alkunsa Mánilta ja Areópolista v. 1821, ja mánilaiset osallistuivat siihen innokkaasti.

Ioánnis Kapodístrias syntyi Korfun saarella Jooniansaarilla, joita siihen aikaan kuuluivat Venetsian tasavallalle. Perhe oli aatelissukua. 1600-luvulla Savoijin herttua Kaarle Emmanuel II oli antanut hänen esi-isälleen kreivin arvon. Ioánnis kasvatettiin sivistyneeksi aatelismieheksi, vapaamieliseksi ajattelijaksi ja demokraatiksi. Hän opiskeli lääketiedettä, filosofiaa ja lakia Padovassa, Italiassa. Kapodístrias aloitti lääkärintyössä 21-vuotiaana v. 1797 Korfulla. Vuonna 1799 turkkilaiset ja venäläiset miehittivät Korfun saaren.

Kreikan kuningaskunta

Kreikan itsenäisyys tunnustettiin Lontoon protokollassa 3.2.1830. Tuolloin tunnustajina toimivat Iso-Britannia, Ranska ja Venäjä. Toukokuussa 1832 suurvallat tekivät Kreikasta protektoraatin (suojelualue). Ne hyväksyivät Baijerin kuningas Ludwig I 17-vuotiaan pojan Oton kruunattavaksi Kreikan kuningaskunnan ensimmäiseksi kuninkaaksi Otto I. Vuonna 1832 Kreikasta tuli Kreikan kuningaskunta. Maan ensimmäinen kuningas oli baijerilainen Otto v. 1832. Kreikkalaiset eivät olleet tyytyväisiä tähän ulkopuolisten tahojen tekemään ratkaisuun.

”Oton uusi valtakunta oli 10 vuoden itsenäisyystaistelun ja sisällissodan runtelema. Vähä-Aasiasta (Turkin Anatolia) ja saarilta vyöryvät pakolaisvirrat täyttivät kadut ja hökkelikylät, tuhannet miehet pitivät kynsin ja hampain kiinni aseistaan ja käyttivät niitä siviiliväestön ryöstelyyn. Tuhansia ihmisiä, useimmat heistä leskiä ja orpoja, oli ajettu kodeistaan ja karkotettu villieläinten tapaan vuorille, joilla he elivät syöden yrttejä, ruohoa ja muita vuoristokasveja. Sokaistut ja silvotut uhrit kerjäsivät epätoivoissaan ruokaa amerikkalaisten filhelleenien avustusjärjestöiltä.” (Lähde: Timothy Boatswain ja Colin Nicolson: Kreikka Traveller’s history, s. 209)

Kenkkuileva kunkku

Kreikkalaiset eivät pitäneet kuninkaastaan, joka tuhosi maan perinteisen itsehallintojärjestelmän. Kansalaiset vihasivat Ateenan virkamiesten hallitusta ja sen keräämiä uusia veroja. Kuninkaan nimittäminen kirkon päämieheksi suututti patriarkan ja konservatiivit. Vuonna 1843 armeijan tukemat mielenosoittajat pakottivat kuninkaan antamaan uuden valtiosäännön, johon sisältyi kaksikamarinen parlamentti. Kuningas nimitti senaatin ja kansa valitsi vaaleilla alahuoneen. Kuningas säilytti itsellään oikeuden nimittää ja erottaa ministereitä jäseniä, hajottaa parlamentin ja päättää vaalien ajankohdista. Korruptio ja juonittelu juurtuivat syvälle politiikkaan. Otto I ajettiin maanpakoon vallankumouksen seurauksena v. 1862. Häntä seurasi kuninkaana tanskalainen Yrjö I, joka istui vallassa suurvaltojen tuella v. 1863–1913.

Kreikan valtion alue oli tuolloin huomattavasti nykyistä pienempi. Siihen kuuluivat alun perin Keski-Kreikka ja Peloponnesos sekä Argo-Saroniset ja Kykladien saaret.

Kreikkalainen unelma

Kreikan pääministerinä v. 1834-35 ja v. 1844-47 toiminut Jannis (Ioannis) Kolettis tiivisti suuren kreikkalaisen unelman seuraavasti: ”Kreikkalaisia eivät ole vain ne, jotka asuvat tässä kuningaskunnassa, vaan myös ne jotka asuvat Janinassa, Salonikissa, Seresissä, Adrianopolissa, Konstantinopolissa, Smyrnassa, Trabezuntissa, Kreetalla ja Samoksella ja kaikilla muilla Kreikan historiaan ja Kreikan kansaan liittyvillä alueilla… Hellenismillä on kaksi pääkeskusta Ateena, Kreikan kuningaskunnan pääkaupunki ja ”Kaupunki” (Konstantinopoli), kaikkien kreikkalaisten unelma ja toivo.”

Vuosina 1857-59 Kolmen vallan komissio valvoi Kreikan taloutta. Vuonna 1864 Iso-Britannia luovutti hallussaan pitämänsä Joonianmeren saaret Kreikalle. Yrjö I hyväksyi maahan uuden valtiosäännön ”kuninkaallinen demokratia”. Hän avioitui venäläisen prinsessan kanssa. Vuonna 1881 Turkki luovutti Kreikalle Thessalian ja Artan alueen Iso-Britannian painostamana.

Samoslaiset nousivat 23.9.1912 aseelliseen kapinaan ja vangitsivat turkkilaisen varuskunnan sotilaat ja kuljettivat nämä Mykalin salmen toiselle puolelle omalle maalleen. He äänestivät 11.11.1912 Pyhän Spyridonin kirkossa liittymisestä Kreikan valtioon. 2.3.1913 Kreikan hallitus vahvisti Samoksen liittymisen Kreikan valtioon ja vuosisatainen verinen taistelu oli ohi. (Lähde: Tapani Henttonen)

Vuosina 1912–1913 käytiin ensimmäinen ja toinen Balkanin sota, joiden tuloksena Kreikkaan liitettiin siihen saakka Osmanien valtakuntaan kuuluneet Etelä-Makedonia ja Pohjoisen Egeanmeren saaret, loput Thessaliasta ja Epeiroksesta sekä Kreeta, joka oli julistautunut itsenäiseksi jo v. 1898 ja ilmoittanut Kreikkaan liittymisestä v. 1908. Näiden aluelaajennusten jälkeenkin kreikkalaisia asui paljon myös maan ulkopuolella, erityisesti Smyrnan (nykyisen İzmirin) seudulla Vähässä-Aasiassa.

Kreikan alueellinen laajeneminen vuosina 1832–1947

Vuonna 1896 Kreikassa järjestettiin ensimmäiset nykyaikaiset olympialaiset. Kuningas Yrjö I salamurhattiin v. 1913. Valtaan nousi Konstantin I. Hän luopui kruunusta jo v. 1917. Uudeksi kuninkaaksi tuli hänen poikansa Aleksanteri, joka kuoli v. 1920. Konstantin I palasi valtaan, mutta luopui jälleen vallasta v. 1922. Tämän jälkeen kuninkaaksi nimitettiin Yrjö II.

Kreikka liittyi I maailmansotaan v. 1917. Se soti ympärysvaltojen puolella Saksaa vastaan. Sodan aikoihin ja sen jälkeen vaadittiin yleisesti Vähän-Aasian kreikkalaisalueiden liittämistä Kreikkaan (Megáli idéa). Sèvresin rauhansopimuksen jälkeen alueet olivatkin muutaman vuoden ajan Kreikan hallinnassa, vaikka Turkki ei sopimusta allekirjoittanutkaan. Kreikka ja Turkki ajautuivat keskenään sotaan v. 1919–1922. Kreikkalaisten pyrkimyksenä oli vallata jopa Konstantinopoli takaisin itselleen. Turkissa sotaa nimitetään Turkin itsenäisyyssodaksi. Sota johti Kreikan tappioon eli ns. Vähän-Aasian katastrofiin. Katastrofi huipentui kreikkalaisen Smyrnan polttamiseen v. 1922. Sodan jälkeen tehty Lausannen sopimus merkitsi Kreikan luopumista väliaikaisesti saamistaan alueista sekä pakollista väestönvaihtoa maiden välillä. Noin kaksi miljoonaa Turkin puolelle jäänyttä kreikkalaista ja Kreikan puolelle jäänyttä turkkilaista joutui muuttamaan kodeistaan naapurimaahan. Kreikan alueelle muutti kerralla niin paljon ihmisiä, että se johti suurten kaupunkien hallitsemattomaan kasvuun sekä yhteiskunnallisiin levottomuuksiin. Väestönsiirrot tehtiin ennen kaikkea uskonnon, ei kielen perusteella.

Venizélos

1900-luvun alkupuolen Kreikan merkittävimpiä poliitikkoja oli moninkertainen pääministeri Elefthérios Venizélos (Liberaalinen puolue). Kreetan v. 1889 ja 1896 kansannousujen johtajana tunnettu Venizéloz on yksi Kreikan lähihistorian vaikutusvaltaisimmista henkilöistä. ”Loistavilla puhujanlahjoillaan hän onnistui palauttamaan Kreikalle ensimmäistä kertaa itsenäistymisen jälkeen päätäntävallan omassa ulkopolitii-kassaan ja lopettamaan tanssimisen suurvaltojen pillin mukaan. Nimitystään seuranneissa vaaleissa v. 1910 hän sai murskavoiton ja loi seuraavien neljän vuoden aikana ennenkuulumattoman poliittisen konsensuk-sen, aloitti ulkopolitiikan, jolla valtion pinta-ala lähes kaksinkertaistui. Hän käynnisti maassa laajan uudistusohjelman”. Hänen merkittävimpiä uudistuksiaan olivat: irtautuminen armeijan otteesta, progressiivinen verotus, valtion vakinaiset virat, oppivelvollisuus ja maksuton peruskoulutus, sairauskorvaus- ja eläkejärjestelmät aloitettiin, ay-liikkeen oikeudet sekä maareformin käynnistäminen.

(Lähde: Timothy Boatswain ja Colin Nicolson: Kreikka Traveller’s history)

Kuningas Yrjö II syrjäytettiin v. 1923. Vuonna 1924 Kreikasta tuli jälleen tasavalta (Kreikan toinen tasavalta). Monarkia palautettiin v. 1935, ja Yrjö II palasi takaisin valtaan. Kreikka muuttui sotilasdiktatuuriksi, jonka johdossa toimi v. 1936–1941 Ioánnis Metaxás. Hitleriä ja Mussolinia mallintanut diktaattori oli ottanut 1930-luvulla käyttöön julman salaisen poliisin. Kommunistinen puolue kiellettiin diktatuurin aikana, ja monet sen jäsenistä vangittiin tai karkotettiin eristyksiin saarille. Toisen maailmansodan alettua v. 1939 Kreikka julistautui puolueettomaksi.

II Maailmansota

Benito Mussolinin fasistisen Italian joukot tunkeutuivat Kreikkaan v. 1940, mutta Kreikan kansan ankara vastarinta pakotti ne poistumaan maasta. Tapahtuneesta närkästynyt Hitler lähetti v. 1941 natsiarmeijan Kreikkaan, joka miehitti maan ja pysyi siellä v. 1944 saakka. Kreikkalaiset ryhtyivät jälleen massiiviseen vastarintaan miehittäjiään vastaan. Kreikan vahvinta vastarintaorganisaatiota johtivat kommunistit (KKE). Kansan vapautusarmeija (ELAS) oli perustettu KKE:n aloitteesta. Sen v. 1941 perustettuun poliittiseen siipeen (EAM) kuului kaksi miljoonaa jäsentä. ELAS:in partisaaneissa oli edustettuina koko maan vasemmiston kirjo. Sen riveissä taisteli yhteensä 50 000 jäsentä. Joukkoon kuului myös naisia, pappeja ja jopa muutama arkkipiispa. Brittien salaisen armeijan (SOE) tukema ELAS pakotti Saksan luopumaan Kreikasta. Vuonna 1943 pääministeri Winston Churchill päätti lopettaa kaiken ELAS:ille suomansa avun, koska hän pelkäsi Kreikan ajautuvan sodan päätyttyä kommunistien käsiin. Britit harkitsivat v. 1943 jopa hyökkäystä EAM-kansanrintamaa vastaan.

Toisen maailmansodan suuria taisteluita Kreikassa olivat muun muassa Kreetan taistelu v. 1941 sekä Dodekanesian saariston valtaus v. 1943. Kreikan miehityksen seurauksena yli 100 000 ihmistä kuoli nälkään. Lisäksi tuolloin yli 50 000 juutalaista vietiin Kreikasta Auschwitzin keskitysleiriin ja Thessalonikissa asuneista yli 50 000 juutalaisesta valtaosa surmattiin keskitysleireissä tai kaupungin urheilustadionilla. Säveltäjä Míkis Theodorákis on säveltänyt keskitysleiri Mauthausenista kertovan neliosaisen Mauthausen-sarjan. Hänen ystävänsä runoilija Iákovos Kampanéllis oli vankina Mauthausenissa ja kirjoitti kokemuksistaan neljä runoa, jotka Theodorákis sävelsi. Theodorákis omisti sävellyksensä kaikille fasismista kärsineille ja sitä vastaan taistelleille.

Mauthausen-Gusen oli suuri Natsi-Saksan keskitysleiriryhmittymä Ylä-Itävallassa Mauthausenin ja Gusenin kylien ympärillä lähellä Linzin kaupunkia. Se oli tarkoitettu ”Valtakunnan parantumattomille poliittisille vastustajille”. Leirikompleksi oli erikoistunut käyttämään orjatyövoimaa mm. kivilouhoksissa, ase- ja ammustehtaissa, kaivoksissa sekä Me 262 -suihkuhävittäjien kokoonpanotöissä. Keskitysleiriryppäässä arvioidaan kuolleen v. 1940-45 yhteensä 122 766 – 320 000 ihmistä.

”Te Mauthausenin neidot, oi te tyttäret Dachaun:

te ehkä rakkaani näittekin,

te ehkä rakkaani näittekin,

te ehkä rakkaani näittekin?”

Sir Winston Churchill petti kreikan partisaanit

Winston Churchillin määräyksestä Kreikkaan luotiin v. 1944 lopulla työkaluksi maan vasemmistoa vastaan oikeistolainen, salainen armeija, josta käytettiin nimitystä Kreikan vuoristoprikaati tai Helleeninen iskujoukko tai lyhyesti vain LOK. Brittien valvomaan iskujoukkoon otettiin vain kuningasmielisiä ja tasavallan vastustajia. LOK taisteli tässä vaiheessa natsien lisäksi myös Kansan vapautusarmeijaa vastaan.

Saksalaisten poistuttua Kreikasta Churchill vaati ELAS:ia riisumaan aseensa välittömästi. ELAS ilmoitti suostuvansa, jos asia koskisi myös sen ainoaa jäljellä olevaa vihollista, LOK:ia. Moiseen britit eivät suostuneet. Joulukuussa 1944 EAM järjesti Ateenassa valtavan joukkomielenosoituksen brittien politiikkaa vastaan. Syntagman aukion mielenosoitus päättyi verilöylyyn, kun brittisoltut, poliisit ja LOK:in miehet avasivat tulen ja tappoivat 25 sekä haavoittivat 148 ihmistä. Vasemmiston boikotoidessa vaaleja Kreikan oikeisto sai murskavoiton.

Jaltan sopimuksessa v. 1945 Iso-Britannialle ja USA:lle annettiin vapaat kädet Kreikkaan suhteen. Bulgaria ja Romania luovutettiin vastaavasti Neuvostoliiton vaikutuspiiriin. Nämä ”vapaat kädet” ovat saaneet paljon pahaa aikaan vuosikymmenten kuluessa Kreikassa.

Maailmansodan seurauksia

Kreikasta Ruotsiin v. 1964 muuttanut kirjailija, filosofian opettaja ja päätoimittaja Theodor Kallifatides arvioi v. 1975 julkaistussa romaanissaan ”Kastanjapuun kylä” II maailmansodan seurauksia kotimaalleen: ”Saksalaiset hävisivät sodan, mutta Kreikassa voittivat natsit ja fasistit. Natsismia ja fasismia vastaan taistelleet kärsivät tappion. Vastarinta joutui huonompaan maineeseen kuin muualla Euroopassa. Yhteistoimintamiehet saivat hallitusvallan. Urkkijoista tuli pankinjohtajia. Poliisipäälliköt pysyivät virassa ja ahdistelivat kommunisteja kuten ennenkin.

On helppo olla viisas jälkeenpäin. Kun Kreikan kommunistipuolueen lähetystö tuli Titon luo pyytämään apua Kreikan sisällissodan aikana, vanha taistelija kysyi:

– Mitä te tekisitte minun aseillani?

– Ottaisimme vallan.

– Annoitte sen jo pois, kun teillä jo oli se, Tito vastasi ja kreikkalaiset kommunistit jäivät ilman apua.

Siltä voi todellakin näyttää. Kommunisteilla oli tilaisuutensa miehityksen aikana ja heti sen jälkeen. Sen jälkeen oli myöhäistä. Heidän erehdyksensä oli ideologinen. He uskoivat ideologiansa kykyyn herättää ihmisiä ja vallankumouksen välttämättömyyteen. He eivät olleet kyllin ovelia käyttämään Kreikan yhteiskunnan rakennetta hyväkseen. Silti kommunistit täytyy tunnustaa vastarinnan järjestäjiksi ja johtajiksi, vaikka he arvioivat väärin vastarinnan syyt.”

II Maailmansodan jälkeinen Kreikka

Maailmansodan päätyttyä Lontoo päätti minimoidakseen Kreikan kommunistien ja sosialistien vaikutusvallan palauttaa maan vanhoillisen kuninkaan valtaan ja asettaa valtaan oikeistohallituksen. Yrjö II ei nauttinut kansan suosiosta, sillä hän oli tehnyt yhteistyötä Kreikan fasistisen diktaattorin Metaxasin kanssa.

Kreikassa riehui sisällissota v. 1946–1952. Se oli yksi Yhdysvaltojen keskustiedustelupalvelun (CIA) verisimmistä operaatioista. Vasta perustettu CIA toimi Kreikassa kiinteässä yhteistyössä Helleenisen Iskujoukon (LOK), Englannin armeijan ja Kreikan tiedustelupalvelun (KYP) kanssa. LOK:ista kehkeytyi myöhemmin uuden isännän palveluksessa CIA:n kommunisminvastainen sala-armeija. Yhdysvallat myönsi v. 1945-61 Kreikalle kahden miljardin dollarin edestä ase- ja talousapua maan vapauden ja demokratian edistämiseen.

Kreikan sisällissota

Georgios Papandreoun palatessa joulukuussa 1944 Ateenaan Kreikan vapautushallituksen johtajana hän määräsi Kansan Vapautusarmeijan hajotettavaksi ja liitettäväksi maan asevoimiin. ELAS:in hallussa oli tuolloin 60 % Kreikan pinta-alasta. ELAS yritti vallankaappausta, mutta se tyrehtyi brittien avustuksella.

Osa Kreikan vasemmistoa turhautui brittien suurvaltapolitiikasta, sen tukeman oikeiston toimista sekä sen omasta syrjäyttämisestään oman yhteiskuntansa uudistamisessa. Noin 20 000 mies- ja naispartisaania vetäytyivät Pohjois-Kreikan vuorille, josta käsin ELAS:n perustama Kreikan demokraattisen armeija (DSE) aloitti syksyllä 1946 sodan brittijoukkoja ja maan oikeistovoimia vastaan. DSE:n riveissä taisteli KKE:n johtaman työväenliikkeen ja sen liittolaisen talonpoikaisliikkeen jäseniä. Sen komentajana toimi ELAS:in veteraani Márkos Vafeiádis Jugoslaviassa sijaitsevassa tukikohdassa. Stalinin, Titon ja kreikkalaisten kommunistijohtajien väliset ristiriidat vaikeuttivat sissisodankäyntiä.

Sosialistinen Jugoslavia tuki partisaaneja jonkin verran asein. Neuvostoliitto pysyttäytyi konfliktin ulkopuolella. Kun maailmansodan syömä Iso-Britannia ei kyennyt enää hallitsemaan Kreikkaa, se pyysi v. 1947 apua Yhdysvalloilta. Presidentti Harry S. Truman toimi oman oppinsa mukaisesti: ”Yhdysvaltojen tuli tukea demokratiaa ja vastustaa totalitarismia, tukemalla ”vapaan maailman” hallituksia”. USA:n erikoisjoukkojen käydessä yhteistyöhön LOK:n ja muiden kreikkalaisten oikeistoryhmien kanssa partisaanit saivat vastaansa kuusinkertaisen ylivoiman.

Yhdysvallat aloitti salaisen ”Operaatio Soihdun”. Se käytti partisaaneja vastaan kemiallisia aseita. USA:n erikoisjoukot pudottivat vuoristoon tonneittain napalmia. Vuoden 1948 lopussa Kreikan vastarintaliike, joka oli omalla maallaan lyönyt sekä natsit että britit, romahti lopullisesti. Sisällissodan loppu merkitsi Kreikan oikeiston ja uuden isännän – USA:n – täydellistä voittoa. (Lähde: Naton salaiset armeijat, Daniele Ganser, Into 2018).

Sisällissodan lopussa KKE julistettiin laittomaksi ja sen eloonjääneet jäsenet perheineen (60 000) lähtivät maanpakoon sosialistisen leirin maihin. Koko maa joutui sodan jälkeen turvallisuuspoliisin valvontaan. Vuonna 1951 Kreikassa sallittiin perustaa uusi vasemmistopuolue EDA (yhdistynyt demokraattinen vasemmisto). Se voitti v. 1958 pidetyissä vaaleissa 25 % annetuista äänistä. EDA vaati poliittisten vankien vapauttamista ja eroa sotilasliitto Natosta. Viimeiset poliittiset vangit vapautuivat toviksi v. 1964. (Lähde: Grimberg: Kansojen historia osa 23).

Léroksen miehityksen historiaa

Filosofian tohtori, kirjailija ja purjehtija Göran Schildt (1917–2009) oli vuosikymmeniä Välimerta kiertävä purjehtija, lehtimies ja oivien matkakirjojen kirjoittaja. Hän työskenteli Svenska Dagbladetin toimituksessa v. 1951–1990 Ruotsissa. Hän purjehti Daphne-purjeveneellään v. 1948 ensimmäisen kerran Kreikkaan. Päätös lähteä purjehtimaan syntyi Schildtin jouduttua viettämään puoli vuotta sairaalassa hänen haavoituttuaan talvisodassa.

Göran Schildt asui elämästään 10 vuotta Léroksen vuoristoisella saarella. Sen pinta-ala on noin 53 km². Se sijaitsee Egeanmeren itäosassa ja kuuluu Dodekanesian saaristoon. Italian kuningaskunta oli ottanut haltuunsa tämän 12 saaren ryhmän Balkanin sodan seurauksena v. 1912. Italialaiset rakensivat Lérokseen 1920-luvulla laivastotukikohtansa Lakkí-lahdelle ja sen poukamaan 1930-luvulla funkistyylisen Portolagon kaupungin. Kaupungista löytyivät asuin- ja hallintorakennukset, kirkko, koulu, baari, kaksi bordellia ja suuri sotilaskasarmi. Elämä Léroksessa keskittyi sotilastukikohdan ympärille.

Saarta miehittivät 1900-luvulla vuorollaan italialaiset (1912-43), saksalaiset (1943-45) ja brittien siirtomaajoukot (1945-48). Saaren komendanttina toimi amiraali Mascherpa. Hän toivotti britit tervetulleiksi saarelle syyskuussa 1943. Saaren infrastruktuuria, rakennuksia ja satamaa pommitettiin natsien toimesta kahdesti syyskuussa 1943. Marraskuussa britit ja saksalaiset ottivat verisesti yhteen. Taistelussa kaatui yhteensä 3 000 sotilasta. Saksalaiset miehittivät Léroksen amiraali Mascherpa upseereineen teloitettiin petturuuden vuoksi Mussolinin perustamassa Salon tasavallassa. Sotilastukikohta räjäytettiin sodan loputtua. Dodekanesia siirtyi virallisesti osaksi Kreikkaa vasta v. 1948. (Helikon 2/2002)

Sisällissodan jälkihoitoa Léroksella

Göran Schildt kuvaa kotisaarensa Léroksen 1950-luvun elämää: ”Vuonna 1950 keksittiin ensimmäiseksi hätäratkaisuksi sijoittaa sinne (kasarmeille) vastapäättyneessä sisällissodassa surmansa saaneiden, vangiksi joutuneiden tai maanpakoon ajettujen kommunististen vastarintamiesten lapsille tarkoitettu kasvatuslaitos ja teknillinen koulu. Näistä lapsista varttui kumminkin pian oikeinajattelevia kuningasmielisiä ja kristinuskoa tunnustavia kansalaisia, mistä johtui, että koulu jo meidän tullessamme saarelle oli lopetettu. Sen sijaan oltiin kymmenkuntaan kasarmiin ja rakennukseen täyttä päätä puuhaamassa kolmea mielisairaalaa, yhtä miehille, yhtä naisille ja yhtä lapsille, jotta Kreikan mantere sillä tavoin vapautettaisiin epämieluisasta taakasta ja saaren taloudelle samalla luotaisiin tuiki tarpeellinen selkäranka.” Göran Schildt vieraili pari kertaa lääkärikaveriensa kanssa tässä mielisairaalassa, jossa sairaita kohdeltiin kuin eläimiä ja josta ei ollut poispääsyä. (Lähde: Göran Schildt: Dianan saari,Otava 1976)

Kylmän sodan Kreikka

Kreikka liittyi v. 1952 nurisematta sotilasliitto Natoon. Kukaan ei pannut hanttiin, koska oppositio oli tuhottu. Salaista armeijaa, LOK:ia, ei lakkautettu, vaan siitä tuli osa Naton maanalaista armeijaa. Sen toimenkuvaksi asettui Kreikan poliittisen opposition (vasemmiston) hillitseminen ja toimia ”ytimenä kansalaisarmeijan kokoamista varten vasemmiston vallankaappauksen sattuessa”. Tätä salaista armeijaa johtivat CIA ja luotetut Kreikan armeijan upseerit. CIA investoi Kreikan salaiseen armeijaan miljoonia ja rakensi Olympos-vuorelle itäiseen Kreikkaan koulutuskeskuksen, jossa LOK:n miehille opetettiin mm. hiihtoa, laskuvarjohyppäämistä ja laitesukellusta. Eri puolille maata perustettiin noin 800 asekätköä. Salaisen armeijan riveissä oli tiettävästi jopa 1 500 miestä, jotka olisivat rekrytoineet tositilanteessa 2 000 miestä lisää, joten LOK:in ydinjoukon vahvuus oli 3 500 puolimilitaaria. Se harjoitteli sodankäyntiä lähellä Vólosin kaupunkia Thessaliassa ja Olympos-vuorella. Sissiryhmien varustuksena oli automaattiaseita ja vuoristokranaatin-heittimiä. Lukuisat asiakirjat vahvistavat CIA:n, Kreikan armeijan ja maan hallituksen salaisen yhteistyön, josta kansa sai tietää vasta v. 1990 Gladio-paljastusten myötä.

Operaatio Gladio (miekka) on koodinimi, joka tarkoittaa v. 1949 perustetun sotilasliitto Naton niin sanottua ”stay behind” -verkostoa ja sen maanalaista armeijaa. Se perustettiin Italiaan II maailmansodan jälkeen mahdollisen Neuvostoliiton johtaman Varsovan liiton hyökkäyksen tai kommunistien vallankaappauksen varalta. Termin merkitys laajentui kylmän sodan aikana, ja sillä tarkoitettiin yleensä Naton salaisia armeijoita, joita perustettiin 14 eri maahan ympäri läntistä Eurooppaa. Sveitsiläisen historioitsijan Daniele Ganserin selvityksen mukaan Gladion lonkerot ulottuivat myös Kreikkaan, jossa ne avustivat maan oikeistoa mm. v. 1967 everstien vallankaappauksessa. (Lähde: Naton salaiset armeijat, Daniele Ganser, Into 2018)

Italian pääministeri Giulio Andreotti vahvisti v. 1990, että Italiassa ja muissa Länsi-Euroopan Nato-maissa oli toiminut salaisia armeijoita. Näitä koordinoi Naton epätavanomaisen sodankäynnin osasto. Salaisten armeijoiden verkoston olivat perustaneet tiedustelupalvelut CIA ja MI6 aseeksi taisteluun kommunismia vastaan Länsi-Euroopassa. Toimintaa koordinoivat Liittoutuneiden salainen komitea ja Salainen suunnittelukomitea oli perustettu Naton Euroopan-joukkojen ylipäällikön päätöksellä. Ne olivat suoraan yhteydessä Naton päämajaan. Kussakin kohdemaassa sen toiminnassa on ollut mukana johtavia hallitustahoja kuten presidenttejä, pää-, puolustus- ja sisäministereitä. (Lähde: Naton salaiset armeijat, Daniele Ganser, Into 2018)

Lokakuussa 1990 Kreikan pääministeri Andreas Papandréou kertoi kreikkalaiselle Ta Nea -päivälehdelle löytäneensä v. 1984 Kreikasta salaisen armeija, joka oli hyvin samanlainen kuin Italian Gladio. Hallitus ja Uusi Demokratia puolue estivät asian tarkemman tutkimisen.

Kreikka everstien juntan kaudella

Georgios Papandréou nousi politiikkaan nuorena miehenä liberaalipoliitikko Elefthérios Venizélosin tukijoukoissa. Hän pääsi Kreikan parlamenttiin ja sisäministeriksi v. 1923. Hän toimi v. 1924–1935 tasavallan eri ministerien pestissä. Saksalaismiehityksen aikana hän oli Egyptissä toimineen pakolaishallituksen jäsen ja sen pääministerinä vuosina 1944–1945. Vuosikymmenen loppupuolella hän piti kommunisteja Kreikan pahimpana vihollisena. Kreikan sisällissodan riehuessa 1946–1952 Papandréou istui usein hallituksessa. 1950-luvun konservatiivien valtakaudella hän pysyi oppositiossa. Vuonna 1961 Papandréou perusti Keskustaliiton, johon yhdistyi maltillista vasemmistoa, joukko liberaaleja ja keskustalaisia ryhmittymiä. Liitto voitti parlamenttivaalit helmikuussa 1964, ja Papandréousta tuli pääministeri hänen pojastaan Andreaksesta saman hallituksen ministeri.

Sisällissodan jälkihoitoa

Kreikan sisäpoliittiset olot olivat sisällissodan jäljiltä vielä 1960-luvulla epävakaat. Yhdysvallat toimitti antiikin ajan ensimmäiselle demokratialle Kreikalle maailman ensimmäiset omien kansalaisten valvontaan tarkoitetut tietokoneet. Vuoden 1961 vaaleissa CIA/KYP painosti, harrasti vaalivilppiä ja lahjoi kreikkalaisia äänestämään mieleisiään ehdokkaita. Vuodesta 1964 maata hallittiin väliaikaishallituksilla, joita nuori kuningas Konstantin II nimitti virkaansa. Poliittisista puolueista vahvin oli Georgios ja Andreas Papandreun johtama, maltillista vasemmistoa edustava, Keskustaliitto, jota oikeisto epäili kommunistien vaikutuksen alaiseksi. Keskustaliitolle ennustettiin suurta vaalivoittoa toukokuuksi 1967 määrätyissä parlamenttivaa-leissa. Yhdysvalloilla oli 1960-luvulla vakaita suunnitelmia eliminoida pääministeri Georgios Papandreou.

Sotilasvallankaappaus

Ennen kuin vaalit ehdittiin pitää, Ateenassa alkoi 21.4.1967 sotilasvallankaappaus. Sen johdossa oli eversti Georgios Papadopoulus, joka oli työskennellyt Kreikan tiedustelupalvelussa (KYR) jo v. 1952 CIA:n palkkaa-mana. Vallankaappauksen alkuvaiheesta vastasi salainen armeija LOK (Gladio). Se toimi Naton kommunistien kaappausyrityksiä vastaan laatiman ns. Prometheus-suunnitelman pohjalta. Kreikassa julistettiin voimaan sotatila. Parin päivän aikana armeija, LOK ja poliisi varmistivat vallansiirron. Noin viiden tunnin kuluessa sotilaspartiot pidättivät 10 000 tietokantaan rekisteröityä ihmistä ja veivät heidät ”vastaanottokeskuksiin”. Eversti Georgios Papadopoulus julisti mediassa ottaneensa vallan turvatakseen Kreikassa demokratian, vapauden ja onnellisuuden. Georgios Papandréou vangittiin. Hän kuoli kotiarestissa lokakuussa 1968.

Maan salaisen poliisin päällikkö ja CIA:n luottomies kenraali Dimitris Ioannides yritti pian murhauttaa Kyproksen presidentin arkkipiispa Makarioksen (Sitoutumattomat maat -liikkeen johtaja). Hänet ehdittiin julistaa jo kuolleeksi lyhyeksi jääneessä vallankaappauksessa, mutta Makarios palasikin valtaan. Hän kuoli vasta v. 1977. (Lähde: Jorma Lindfors/Jukka Rislakki: CIA, Love-kirjat, 1978).

Vankileirielämää

Everstien juntan vallan huippuvuotena 1968, jollain intoilevalla kreikkalaisella virkamiehellä välähti, että Léroksen – kommunistien lasten kasvatuslaitoksena hyödynnettyjä – entisiä laivastotukikohdan tyhjentyneitä kasarmeja voitaisiin käyttää juntanvastustajien vankilana. ”Yhtäkkiä Lérosta onnellistettiin 2 500 vangilla ja 1000 sotapoliisilla, joiden oli määrä vartioida heitä… Tavallista kansaa edustavat juntanvastustajat ahdettiin kahteen Lakkilahden rannalla seisovaan suureen kasarmiin, missä he saivat nukkua nelikerroksisilla makuulavoilla ja pääsivät ulkoillessaan kävelemään vain kapealle laiturinreunalle. Siellä heidän illan viileydessä näki astelevan edestakaisin niin tiheissä riveissä, että se muistutti paraatia… Monet näistä tavallisen kansan vangeista olivat kommunisteja, jotka olivat istuneet vankilassa aina diktaattori Metaksasin päivistä 1930-luvulta lukuun ottamatta lyhyitä aikoja sodan ja Papandreoun viimeisen hallituksen aikana.”

Toiselle puolelle saarta, Partheniin, perustettiin samanaikaisesti paremmille vangeille kohdennettu 1. luokan keskitysleiri. Se oli Schildtin mukaan sekä sisältä että ulkoa huomattavasti ihmisystävällisempi kuin Lakkin kasarmit. Heille oli suotu jopa uintimahdollisuus. Leirissä turtuivat ay-johtajat, vasemmistoa kannattavat opettajat, lääkärit, toimittajat, teollisuusmiehet ja kulttuurityöntekijät. Useilla heistä oli kuitenkin varaa kohentaa elämäänsä ja hankkia Léroksen kaupoista siviiliä, herkkuja ylellisyyksiä.

Aluksi ulkopuolisten yhteyksiä saaren vankeihin rajoitettiin ankarasti. Omaisten vierailut eivät olleet sallittuja. Määräyksiä lievennettiin pian. Vankeja kuljetettiin laivalla koko ajan edestakaisin Ateenan ja Léroksen välillä. Paatissa matkusti kahdenlaisia ryhmiä: ”harmaantuneita ja persoonallisen hohteen omaavia miehiä, jotka olivat itse asiassa valikoimasta Kreikan parhaita miehiä ja univormupukuisia jolppeja, jotka oli koottu yhteiskunnan kehnoimmista aineksista.” (GS) Pireuksen satamassa vangit kihlattiin käsiraudoilla.

Schildtin selvityksen mukaan pohjimmiltaan heikko everstien juntta oli julma kaikessa hiljaisuudessa ja turvautui kidutukseen ja painostukseen aina, kun uskoi siitä olevan hyötyä, mutta samalla se halusi esiintyä sovinnollisena ja isällisenä. Juntta ei uskaltanut panna täytäntöön kuolemantuomioita. Se salli myös tunnettujen vankien poistua Kreikasta maanpakoon. Keskitysleirit suljettiin v. 1972.

Maailmankuulu kreikkalainen säveltäjä Mikis Theodorákis vastusti jyrkästi v. 1967–1974 Kreikkaa hallinnutta sotilasjunttaa. Hän toimi v. 1963 murhatulle kansanedustajalle (EDA) Georgios Lambrakisille nimetyn Lambrakis-nuorison johtajana. Järjestöön kuului 60 000 jäsentä. Hän sävelsi useita junttaa protestoivia sävelmiä ja lauluja. Sotilashallitus kielsi Theodorákisin musiikin julkaisemisen ja tuomitsi tämän kotiarestiin 1960-luvun lopulla. Juntta vapautti hänet keväällä 1970 epävakaan terveydentilan vuoksi. Hän siirtyi maanpakoon ja sairaalahoitoon Ranskaan. Suomalainen Arja Saijonmaa esiintyi 1970-luvun alussa solistina Mikis Theodorákisin maailmankiertueella.

Sotilasdiktatuurin kukistuminen

Vuonna 1973 eversti Papadopoulos pisti kuninkaan viralta julisti Kreikan ”presidentilliseksi ja parlamentaariseksi tasavallaksi”. Marraskuussa prikaatinkenraali Dimitris Jannidesin johtama vallankaappaus syöksi vallasta eversti Papadopouloksen. Turkki miehitti Kyproksen Kreikan sotilasjuntan yritettyä syrjäyttää presidentti Makarioksen. Sotilasdiktatuuri kukistui heinäkuussa 1974. Maan pääministeriksi kutsuttiin Konstantínos G. Karamanlís. Hän teki historiallisen päätöksen ja laillisti KKE:n, mahdollisesti tunnustuksena sen everstijuntan vastaiselle toiminnalle. Vuoden 1974 vaaleihin KKE osallistui Yhdistyneen demokraattisen vasemmiston (EDA) riveissä, joka sai 9,36 % äänistä. Vuonna 1975 Kreikasta tuli kansanäänestyksen tuloksena jälleen tasavalta (Kolmas tasavalta).

Karamanlís oli muodostanut oman poliittisen puolueen, kansallisradikaalin unionin Ethnikí Rizospastikí Énosis (ERE) v. 1956. Karamanlís oli juristi ja myöhemmin konservatiivipuolue Uuden Demokratian poliitikko, joka toimi Kreikan pääministerinä v. 1955–1963 ja 1974–1980 sekä Kreikan presidenttinä v. 1980 – 1985 ja v. 1990 – 1995.

Andreas Papandréou oli paennut 1930-luvulla Kreikasta Yhdysvaltoihin ja oli edennyt siellä Berkeleyn yliopiston taloustieteen laitoksen johtajaksi. Häntä yritettiin värvätä CIA:n palvelukseen. Hän palasi 1950-luvulla Kreikkaan. Hän oli aikoinaan kansainvälisesti tunnetuin USA:n Kreikan politiikan ja maan everstijuntan arvostelija. Hän vaati vetäytymistä Natosta ja pohjoisamerikkalaisten tukikohtien poistamista maasta. Hän perusti v. 1974 Panhelleenisen sosialistiliikkeen eli Pasokin, joka oli luonteeltaan sosiaalidemokraattinen puolue. Pasok voitti v. 1981 vaalit 48 % äänimäärällä. Samana vuonna Kreikka liittyi EEC:n täysjäseneksi. Sisäpolitiikassa Papandreou toteutti yleisen terveydenhuollon ja laajan sosiaaliturvan.

Pasok oli vuosikymmeniä Kreikan valtionhoitajapuolue vuorotellen oikeistolaisen Uuden demokratian kanssa. Se oli viimeksi päähallituspuolueena v. 2009–2012. Kreikan velkakriisin puhjettua v. 2010 puolue menetti kuitenkin kannatustaan vasemmistoliitto Syrizalle. Vuodesta 2018 Pasok on toiminut ryvettyneen maineensa vuoksi osana Muutosliikettä (KINAL). Pasokilla on nykyisin 19 paikkaa Kreikan parlamentissa. Pasok sai kaksi paikkaa Euroopan parlamenttiin v. 2019 EU-vaaleissa.

Levylautasellani pyörii kreetalaisen, everstien junttaa vastustaneen Nicos Xylourisin (Psaronikos) esittämä surullinen ”Jennifika”-laulu. Sisällissodan ja sotilasdiktatuurin aikaiset USA:n tukeman maan oikeiston tekemät vääryydet, raakuudet ja epäoikeudenmukaisuudet ovat yhä edelleen käsittelemättä ja tuomitsematta Kreikassa.

Kreikan kolmas tasavalta vuosina 1975-2008

Kreikan palatessa demokratiaan v. 1974 Konstantínos Karamanlís teki historiallisen päätöksen ja laillisti Kreikan kommunistisen puolueen, mahdollisesti tunnustuksena sen juntan vastaiselle toiminnalle. Vuoden 1974 vaaleissa KKE (Moskovan linja) liittoutui Sisäisen KKE:n (eurokommunistit) ja EDA:n kanssa Yhdistyneeksi vasemmistoksi, joka sai 9,36 % äänistä. Vuosien 1977–1989 vaaleissa KKE sai säännöllisesti noin 10 % äänistä. Vuoden 1993 jälkeen se on saanut 4,53 % – 5,9 % äänistä parlamenttivaaleissa, mutta vuoden 2004 europarlamenttivaaleissa 9,48 % ja vuoden 2007 parlamenttivaaleissa 8,15 %.

1975 – Kreikan uuden perustuslain mukaan maa on parlamentaarinen tasavalta, jossa presidentillä on jonkin verran toimeenpanovaltaa.

1980 – Konservatiivinen Konstantinus Karamanlis (ND) valittiin presidentiksi.

Kreikka palasi Nato-yhteistyöhön v. 1980. Syinä vetäytymiseen sotilasliitto Naton ytimestä olivat Naton sekaantuminen v. 1967-74 sotilasvallankaappaukseen (Gladio) ja Kyproksen kriisi. Everstien juntan kaatamiseen johtaneiden opiskelijamielenosoitusten muistopäivää vietetään edelleen mielenosoituksin USA:n suurlähetystön edessä.

Iso-Britannia ja Yhdysvallat ovat pitäneet Välimerta omana reviirinään vuorotellen ja yhdessä. Briteillä on hallussaan Välimeren porttina toimiva Gibraltarin sotilastukikohta ja laivastotukikohta Kyproksella. USA:n/Naton Souda Bayn laivastotukikohta sijaitsee Kreetalla. Se otettiin virallisesti käyttöön v. 1969. Se on yksi USA:n tärkeimmistä tukikohdista Euroopassa. Sieltä voi operoida kätevästi ilmoitse ja meritse Eurooppaan, Lähi-itään ja Pohjois-Afrikkaan. Se on ainoa syväsatama Välimerellä, johon suurimmatkin lentotukialukset voivat rantautua. Kreikan Nato-liittolaisuus on erittäin tärkeää laivastotukikohdan olemassaololle.

Souda Bay on näytellyt johtavaa osaa operaatio aavikkomyrskyssä (v. 1990 Persianlahti), operaatio aavikkokilvessä (v. 1991 Irak), operaatio kestävässä vapaudessa (v. 2001 Afganistan) ja operaatio Irakin vapaudessa (2003- jatkuu). (Militarybases.com)

Yhdysvaltain merivoimien 6. laivasto kierrättää Välimerellä lähes 40 sotalaivaa ja 175 lentokonetta sen rannikolta vuokrattujen tukikohtien välillä. Alueella ylläpidetään myös arviolta 200 taktista ydinasetta. Eurooppa on merkittävä logistinen risteysasema Yhdysvaltojen ulkomaan operaatiolle.

(Lähde: Glaser John, Cato-Institute / Ville Kyrönlahti, Vastavalkea)

1981 – Kreikka liittyi EEC:hen. Andreas Papandreoun Pasok puolue voitti vaalit. Papandreou toimi Kreikan pääministerinä v. 1981-89. Hänen viimeisiä vallassaolovuosiaan leimasivat talouden alamäki, korruptiosyytöksen ja skandaalit. Investointeihin tarkoitetut EEC:n tukirahat käytettiin palkkojen korotuksiin ja sosiaaliturvaan. Papandreou riiteli USA:n kanssa Kreikassa olevista tukikohdista. Hänen väitettiin sotkeutuneen pankkiskandaaliin, jossa rahaa katosi miljardeja (Lähde: MMM 1995)

1985 – Presidentti Karamanlis erosi vastalauseena hallituksen suunnitelmille kaventaa hänen valtaansa. Uudeksi valtiopäämieheksi nimitettiin Christos Sartzetakis.

1986 – Perustuslain muutos siirsi presidentin valtaa lainsäätäjille.

1989 – KKE ja Sisäinen KKE muodostivat yhdessä muiden vasemmistolaisten puolueiden kanssa Vasemmiston ja edistyksen liitto (Synaspismós, SYN) -nimisen koalition, joka sai kesäkuun vaaleissa 13,1 % äänistä. Synaspismós liittyi lyhytaikaiseen hallitukseen keskusta-oikeistolaisen Uuden demokratian kanssa. Hallitusyhteistyö päättyi, kun Uusi demokratia sai seuraavissa eli v. 1990 vaaleissa tarpeeksi ääniä muodostaakseen hallituksen yksin.

1990 – Uusi Demokratia -puolue muodosti hallituksen Constantine Mitsotakiksen johdolla. Vaaleissa ND sai 46,9 %, Pasok 38,6 % ja Vasemmistokoalitio 10,2 % äänistä. Mitsotakiksen kaudella Kreikan suhteet USA:an, Natoon ja EEC:hen kohenivat. (MMM 1995)

1991 – Jugoslavian entinen tasavalta Makedonia haki itsenäisyyttä. Kreikan mukaan Makedonian nimi ja lippu kuuluivat sen Makedonian maakunnalle. KKE vetäytyi Vasemmiston ja edistyksen liitosta Synaspismóksesta, kun Neuvostoliiton hajoaminen aiheutti hajaannusta vasemmiston parissa. Jäljelle jääneestä Synaspismóksesta muodostettiin puolue, johon jäi myös osa KKE:n jäsenistä. Tästä Synaspismós-puolueesta kehittyi myöhemmin Syriza-puolue.

Kreikka vapautti Brysselin vaatimuksesta pääomien liikkuvuuden sillä seurauksella, rikkaat siirsivät varansa ulkomaille ja köyhien säästöt söi inflaatio.

1993 – Vaalit palauttivat Andreas Papandreoun johtaman Pasokin valtaan. Puolue sai 46,9 % annetuista äänistä. Kun Vasemmistokoalitio ja KKE saivat vielä yhdessä 7,4 % äänistä, tämä merkitsi, että maan parlamentissa oli vasemmistoenemmistö.

1995 – Suhteet Makedoniaan normalisoituivat.

1996 – Jännitteet Kreikan ja Turkin välillä Egeanmeren kiistanalaisten saarten osalta kiristyivät.

Andreas Papandreou kuoli munuais- ja sydänvaivoihin. Pasokin uudeksi johtajaksi valittiin Kostas Simitis. Hän toimi Kreikan pääministerinä ja puolueensa puheenjohtajana v. 1996–2004. Simitis ryhtyi pistämään maataan EU-kuntoon säästöohjelmalla ja yhteiskunnan rakenneuudistuksella. Tämä johti maan sisäisiin levottomuuksiin. Britit kehottivat lomailijoita välttämään Kreikkaa.

1998 – Vuosi oli Kreikan teollisuuden kannalta työtaistelujen vuoksi kaikkien aikojen levottomin.

1999 – EU:n tutkimus osoitti Kreikan olevan talousalueen köyhin maa. Elokuussa maanjäristys iski ensin Turkkiin ja rampautti sen talouden. Kreikkalaiset riensivät yllättäen turkkilaisten hämmästykseksi apuun. Syyskuussa maanjäristys iski Ateenaan, kymmeniä kuoli ja tuhansia jäi asunnottomiksi. Luonnonkatastrofit lähensivät Kreikan ja Turkin johtoa sekä niiden ymmärrystä maapallon hauraudesta. Valtiot perustivat yhteisen kriisiryhmän. EU:n huippukokouksessa Helsingissä maiden johtajat puhuivat uuden aikakauden alkamisesta.

2000 – Kesäkuu – Vanhempi brittidiplomaatti Stephen Saunders ammuttiin Ateenassa vasemmistolaisen sissiryhmän ”Marraskuun 17.” toimesta. Heidän johtajansa tuomittiin v. 2003 oikeudessa elinkautiseen vankeustuomion.

2001 – Tammikuu – Kreikka liittyi mukaan euroryhmään. EU:n entinen talouskomissaari Olli Rehn kertoi vasta 22.10.2019 Ylen lähetyksessä järkyttyneensä Kreikan kriisin alkuvaiheessa ”erään entisen valtiovarainministerin” tunnustuksesta: ”Me kai kaikki Ecofinin pöydän ääressä kyllä varmasti tiesimme, ettei Kreikka täyttänyt Emu-kriteerejä, mutta päätimme silti yksimielisesti hyväksyä sen jäseneksi.”

2002 – Tammikuu – Euro korvasi ikiaikaisen drakman maan käteisrahana. Maaliskuu: Kreikan ja Turkin hallitukset sopivat rakentavansa yhteisen kaasuputken Turkista Kreikkaan.

2004 – Helmikuu – Kostas Simitis vaati uudet parlamenttivaalit ja erosi Pasokin johdosta. Hallitus vaihtui. Hallitusvastuu siirtyi vaalit voittaneelle Kostas Karamanliksen johtamalle Uudelle Demokratialle. Ateenassa järjestettiin elokuussa olympialaiset.

Joulukuussa Euroopan komissio antoi Kreikalle virallinen varoituksen, kun se havaitsi maan väärentäneen julkisen taloutensa alijäämää koskevia tietoja valmistautuessaan liittymään euroalueeseen.

2005 – Huhtikuu – Kreikan parlamentti ratifioi EU:n perustuslain. Joulukuussa Kreikan kuljetusalan työntekijöiden vastalauseista huolimatta parlamentti hyväksyi työlainsäädännön muutokset, mukaan lukien työpaikkojen lopettamisen julkisella sektorilla. Kesäkuussa alkoivat työtaistelut.

2006 – Maaliskuu – Julkisen sektorin työntekijät lakkoilivat palkkojensa puolesta ja protestoivat hallituksen suunnitelmia työturvallisuuslakien romuttamiseksi ja yksityistämisen tehostamiseksi. Toukokuussa Kreikan ja Turkin hävittäjät törmäsivät toisiinsa Egeanmeren yllä. Syyskuussa Kreikka, Venäjä ja Bulgaria sopivat Trans Balkan-öljyputken rakentamisesta Mustaltamereltä Kreikan Alexandropolikseen.

2007 – Elokuu – Metsäpalot riehuivat rutikuivissa metsissä sekä mantereelle että saarilla tappaen kymme- niä ihmisiä. Huolimatta hallituksen saamasta kritiikistä metsäpalojen suhteen pääministeri Karamanlis sai luottamusäänestyksessä taakseen enemmistön.

2008 – Maaliskuu – Kreikka esti Makedoniaa liittymästä Natoon Makedoniaa koskevan nimikiistan vuoksi.

Parlamentissa meni niukasti läpi hallituksen kiistanalainen lakiehdotus eläkeuudistuksesta julkisen sektorin lakoista ja joukkomielenosoituksista huolimatta. Joulukuussa nuoriso ja opiskelijat valtasivat kadut ja mellakoivat maanlaajuisesti poliisin tapettua Ateenassa 15-vuotiaan pojan.

Julkisen sektorin lakot tuottivat kasvavia paineita maan hallitukselle.

Syyskuussa Yhdysvaltalainen investointipankki Lehman Brothers kaatui, jonka seurauksena kansainvälinen finanssikriisi kärjistyi.

Ateenassa vuonna 2019

Bunkkaamme Ateenassa lähellä Agios Nikolakioksen metroasemaa. Kalustettu ja asiallisesti varustettu vuokrakolmiomme sijaitsee ekassa kerroksessa Rodou-kadun varrella. Fönärien kaihtimet laskeutuvat ja nousevat nappia painamalla. Naapuritalossa teroitetaan saksia ja veitsiä sekä myydään remppamaaleja ja –vehkeitä. Risteyksestä löytyy leipäputiikki ja supermarketti. Sapuska ja asuminen ovat stadilaiselle eläkeruunalle ja hänen perheelleen täällä huokeata. Vihanneksia ja juureksia on tarjolla paljon. Market Inin economy-elintarvikkeet kelpaavat meille varsin hyvin. Paikallisen kollegan tilanne on heikompi. Myöskään 600 euron täkäläisellä vähimmäispalkalla ei pitkälle pötkitä, vaikka asunnoista peritään reilusti pienempää vuokraa kuin Stadissa. Tienoo ei ole Ateenan köyhintä aluetta.

Suulis paistaa Ateenassa kirkkaana Thymarakian naapuruston kapeiden katujen yllä. Ateenalaiset käppäilevät iltapäivällä talvirotseissaan. Dallaan kundini Arskan kanssa tutustumaan monikansalliseen Timjamin kaupunginosaamme. Meille kaamoksen kundeille fiilis on kesäinen. Muita kehitysvammaisia ihmisiä kuin Arska ei ole osunut tähän mennessä metrossa, putiikeissa tai kaduilla silmään. Metrossa jengi kummasteli vaunuosastossa matkalaukkujaan raahaavaa outolan perhettämme.

Mihail Vodan kadulla puut viheriöivät. Pulurivistöt tsittaavat tyytyväisinä tiheissä riveissä kadun ylle pingotetuilla katuvalojen piuhoilla. Jalkikset ovat kapeat ja roskaiset. Niiden laatoitukset ovat lohkeilleet. Edetessä pitää tsiigata alas ja eteen, ettei lippaa. Suojateiden kohdalla on snadit luiskat. Viisikerroksisten rakennusten ulkopinnat kaipaavat ehostusta. Pyykit kuivuvat partseilla. Paikalliset eivät näytä laivanvarustaja Onassikselta. Afrikka ja Lähi-itä ovat myös kadulla läsnä. Asuintalojen roskikset on sijoitettu kartsalle. Niitä dyykätään. Metrosteissillä kahdella kerjäläisellä on vakkarimesta. Unionin ankaran matokuurin tulokset ovat yhä havaittavissa rempallaan olevassa katukuvassa.

Mihail Voda –kadulla on vanhojen äijien pelkistettyjä kahvibaareja, joissa ukot dokaavat halpaa talon vinkkua tai nappaavat pari paukkua ouzoa. Valkohapset skulaavat backgammonia. Lähellä metroasemaa yhden rojukaupan ja baarin yhdistelmän edessä seisoo pumpattava joulupukki. Myynnissä on myös punaisia tonttupukuja. Talojen kivijaloissa ja kellareissa toimii pienyrityksiä: ompelimoita, leipomoita, verstaita, minimarketteja, krääsäkauppoja ja toimistoja. Useita liikkeitä on mennyt konkkaan. Kauppojen kassat jassuttelevat ystävällisesti Arskan kanssa.

Kreikan säästökuurien aikana kreikkalaisten eläkkeitä ja palkkoja pienennettiin jopa 40 %. Julkista taloutta karsittiin v. 2010-2017 yhteensä 70 miljardilla eurolla. 40 000 laitonta eläkkeensaajaa poistettiin kuolleina sieluina rekisteristä. Eläkeikä nostettiin 67 vuoteen. Maan talous supistui noina pienituloisiin pahiten purreina vuosina 25 %. Työttömyys kohosi ennätyslukemiin. Ateenan seudun kodittomista 47 % joutui tuolloin kadulle työpaikan menettämisen takia. Kaupunki tarjosi heille leipäjonoa ja yömajaa. Kreikan saamilla hätälainoilla pelastettiin sinne investoineet eurooppalaiset pankit ja sijoittajat pakottamalla kreikkalaiset kohtuuttomalle säästökuurille. Rikkaat kreikkalaiset eivät ahdistuneet talouskriisin aikana, koska heidän varansa oli siirretty jo hyvissä ajoin veroparatiiseihin. Antiikin perinteen mukaisesti valta, vapaus vastuusta ja vauraus kuuluvat Kreikassa yhä maan eliitille. Vasemmistolainen Syriza ei mahtanut hallituksessa ollessaan mitään, vaan joutui harharetkellään kykloopin kitaan. Ihmisen ei tarvitse olla nobelisti tajutakseen, että Kreikan hevoskuurilla oli myös tuhoisa vaikutus ihmisten mielenterveyteen.

Markkinatalouden jumaltarustossa alamaisille tarjotaan tuutin täydeltä urheiluviihdettä, jotta pienituloisten ihmisten taloudesta johtuva ahdistus loivenisi ja enemmistö porukasta pysyisi kiltisti kotona palvomassa sankareitaan. Ja niin Kirke loihtii ilta illan jälkeen sporttifanit vinkuviksi ruutupossuiksi.

Oma koti on köyhälle kullan kallis

Olen reissannut 46 vuotta aktiivisesti ympäri Eurooppaa. En ole nähnyt missään yhtä paljon kadulla bunkkaavia kodittomia ihmisiä kuin Ateenassa. Acharnon-kadulla on useita yksittäisiä yöpymispisteitä pylväskäytävien nurkissa ja talojen julkisivujen syvennyksissä. Niissä on patjana pakkauspahvia, tyynynä vähäinen omaisuus repussa tai kassissa ja peittona paksu täkki. Vaikuttaa siltä, että jollain kodittomilla on oma vakinainen leposijansa, josta heitä ei häädetä pois eikä heidän kamojaan myöskään pöllitä. Kukaan ei näytä tietävän tai halua kertoa, paljonko Ateenassa on kodittomia.

Moottoripyörien pärinä täytti Acharnon-kadulla äänimaiseman. Musta tusina ratsasti kuudella prätkällään pitkin katua. Mustien muurahaisten näköiset motskariskoudet ratsasivat kadulla autoja ja tsekkasivat niiden kuskien pahveja. Ateenan poliisin miesvahvuus näyttää olevan melkoinen. Parlamentin luona ja Syntagman lähikatujen kulmissa lymyilee ikään kuin varmuuden vuoksi mahdollisten mielenosoitusten vuoksi aina vahvasti varustetun virkavallan (MAT ja EKAM) miehitys. Kodittomat ovat osoittaneet mieltään Syntagmalla nukkumalla aukiolla.

Omonian aukion liepeillä majailee kadulla narkkariyhteisö. Sen jäsenet ovat kurjassa kondiksessa. Heidän eliniänodotteensa on lyhyt. Syntagman aukiolle vievien leveiden katujen varsilla elää eniten kodittomia ihmisiä. Osa heistä on liittynyt yhteen ja muodostanut jopa yöpymisleirin. Keskustassa on turvallisempaa goisata. Muualla voi saada natseilta turpaan. Osa kämpättömien porukasta majailee kaveriensa nurkissa, keskustan rauniotaloissa tai nukkuu puistoissa. Jotkut asuvat teltoissa leirintäalueilla ja niiden ulkopuolella. Ateenassa toimii yksi Punaisen Ristin ylläpitämä kodittomien turvakoti. Kirkko jakaa kodittomille ruokaa. Joulu-tammikuussa Ateenassa sataa usein. Öisin lämpötila putoaa viiteen asteeseen. Lumipeitteen saaneilta vuorilta puhaltaa usein Syntagman luona puseron alle kylmä blosis.

Ateenan asunnottomat koostuvat talouskriisin kurjistamista kreikkalaisista, päihdeongelmaisista, naapurivaltioiden romaneista sekä Afrikan ja Lähi-idän sotapakolaisista ja maahanmuuttajista. Vuonna 2016 tehdyn kyselytutkimuksen mukaan 47 % Ateenan alueen asunnottomista menetti kotinsa jouduttuaan työttömiksi (YLE). Katujen köyhät ja osattomat ihmiset tienaavat leipänsä kerjäämällä, katukauppiaina, huumeilla, tonkimalla roskiksia ja myymällä nenäliinapaketteja tai jopa itseään. Akropoliksen kukkulan liepeillä lapsia on pantu katusoittajiksi. Vanhat naiset kerjäävät kirkkojen luona ja kaduilla ohikulkijoilta rahaa.

Kreikka toimi yhtenä pääväylänä vauraaseen Pohjois-Eurooppaan, kun lähes miljoonan siirtolaisen ja pakolaisen muuttoliike sotien ja kurjuuden runtelemista Afrikan ja Lähi-idän maista kiihtyi v. 2015. Lähes puolet näistä kovia kokeneista ihmisistä jäi Ateenaan. Heidän joukossaan oli myös paljon lapsia, vammaisia ja vanhuksia. Ateenassa arvioidaan elävän nykyisin puoli miljoonaa turvapaikanhakijaa. Maan heikko talous ei kestä tällaista väen paljoutta.

Ateenassa 3 000 pakolaista ja maahanmuuttajaa asuu tyhjilleen jääneissä 12 vallatussa talossa etenkin Exarchian kaupunginosassa. Poliisit eivät tykkää talonvaltaajista. Suurkaupungissa toimii yksi 1 470 hengen pakolaisleiri, Eleona. Se aloitti toimintansa v. 2015. Turvapaikanhakijoista 37 % on Afganistanista, 31 % Syyriasta, 9 % Iranista, 7 % Irakista ja 16 % muista maista mm. Libyasta. Se sijaitsee pääkaupungin teollisuusalueella. Se on kohdennettu lähinnä perheille. Nämä asuvat leirillä YK:n pakolaisjärjestön 297 asuntokontissa. Kreikan valtio tukee pakolaisperheitä 130-500 eurolla kuukaudessa. Ateenaan on paennut myös Erdoganin vainoamia turkkilaisia. UNHCR:n raportin mukaan Kreikkaan saapui v. 2019 yhteensä 36 000 turvapaikanhakijaa.

On merkillinen yhteensattuma, että USA/Naton tärkein sotilastukikohta sijaitsee Kreetalla. Souda Bayn laivastotukikohdasta voi operoida ilmoitse ja meritse Eurooppaan, Lähi-itään ja Afrikkaan. Se näytteli pääosaa operaatioissa: Aavikkomyrsky (v. 1990 Persianlahti), Aavikkokilpi (v. 1991 Irak), Kestävässä vapaudessa (v. 2001 Afganistan) ja Irakin vapaus (v. 2003 jatkuu). Tuskinpa Syyriakaan on jäänyt osattomaksi sen toimista. (mitatarybases.com)

Acharnonin kadun varrella toimii afganistanilaisten, syyrialaisten ja iranilaisten perustamia ruokailupaikkoja ja minimarketteja. Lauantaisin Mihail Voda -kadulla järjestetään valtavat katumarkkinat. Torikauppiaiden enemmistö on maahanmuuttajia ja heidän perheenjäseniään. Lähitienoon pienituloiset ihmiset ostavat katutorilta ruokansa, vaatteensa, kenkänsä ja taloustavaransa. Tuhannet ihmiset ja kymmenet eri kansallisuudet vaeltavat ahdasta katutoria. Maahanmuuttajat työskentelevät myös pizzalähetteinä, taksikuskeina, ikkunanpesijöinä, siivoojina, raksalla ja erilaisissa pimeissä pätkäduuneissa.

Kreikan seitsemän vuotta kestänyttä talouskuuria perusteltiin maan talouden pelastamisella. Sen vuoksi julkista taloutta kevennettiin 70 miljardilla eurolla. Talous pelastuikin, mutta ihmiset ja julkiset palvelut eivät pelastuneet. Planeterra-säätiön mukaan 111 000 yritystä teki konkan. Markkinavoimat ovat tunteettomia ihmisten asunnottomuudelle, työttömyydelle ja köyhyydelle. Toivottomuus alkaa kiinnostaa sijoittajia vasta sitten, kun sillä voi tienata hyvin rahaa.

Kreikan v. 2010 alkaen saamat tukimiljardit olivat menneet toukokuussa 2016 lähes kokonaisuudessaan pankeille European School of Management & Technologyn julkaiseman selvityksen mukaan. Kreikka oli saanut Euroopan unionilta, Kansainväliseltä valuuttarahastolta (IMF) ja Euroopan keskuspankilta kolme tukipakettia. Niiden ja tiukkojen talousuudistusten avulla vararikon partaalla olevan maan pitäisi nousta jaloilleen. Kahden ensimmäisen lainapaketin yli 200 miljardista eurosta vain alle 10 miljardia euroa oli mennyt Kreikan valtion budjettiin. Summasta lähes 90 miljardia euroa on käytetty Kreikan velkojen lyhentämiseen, yli 50 miljardia korkoihin ja lähes 40 miljardia pankkien pääomittamiseen.

Acharnonin kadulla seisoo kaksi suljettua, 7-kerroksista hotellia tyhjillään. Vakituinen asunto on ihmisen perustarve ja –oikeus. Ilman kotia ihmisen elämä särkyy. Yhteisvastuullisuus on Euroopan unionissa karvaalta maistuva sana.

Joulun jälkeen Ateenassa

Joulupäivänä 2019 lähinurkkien kaupat olivat bosessa. Aharcnonilla vain muutamat pikkuputiikit ja cafeet pysyivät iltapäivällä auki. Vuodenlopun mollikka pilkisteli pilvien lomasta meille. Ateenalaiset raahasivat syleissään sellofaaniin käärittyjä, kookkaita joulutähtiä ja kasseissaan kristusleipiä. Kreikkalaiset perheet hilautuivat sukujuhliin grillaamaan eilen hankittua karitsan puolikasta, massiivista possun kylkeä ja pieniä kesäkurpitsoita.

Maahanmuuttajien urostriot ja –kvartetit lipuivat katua edestakaisin. Naiset olivat jääneet kotimaahan tai Ateenan kotiin skidejä vahtaamaan. Thymirakian raskautetuilla roskisdyykkareilla ja kerjäläisillä oli pääosin huilipäivä. Ainoastaan jalaton Giorgios pyörätuolissaan ruinasi hilloa vakiomestallaan suljetun Market Inin edessä.

Jotkut vesisnagabaarit ja kahvilat olivat yhä asiakastilassa. Nuoret kundit tsittasivat partureissa tuunauttamassa jo muotoiltuja skeggejään. Ohitimme tutun reppu- ja kelloliikkeen. Arska halusi slumpata itselleen ranneklokun, jossa oli sähkönsininen kellotaulu ja valkoiset viisarit. Afrikan kundi duunasi batskun klokun sisään ja pujotti sen suomalaisen kehitysvammaisen Arskan handuun. Kummatkin kundit olivat tyytyväisiä diiliin. Arska heitti kyban tiskiin.

Dallattuamme Kato Patissian metrosteisille pistäydyimme Arskan kanssa Cafe Forzan isolle terassille. Istuimme vehreän oliivipuun ja lehdettömän poppelin katveeseen. Tilasimme alfan ja limpparin. Mussutimme kimpassa snadin pähkinäsatsin. Kolme raidallista ja kirjavaa kattia hiippaili lähes tyhjällä rassilla ja löhöili kuppilan sohvilla. Kadulla meno vaimeni. Joulu rohkaisi mielensä. Keltaiset kumijalat veivät jengiä sukujuhliin.

Jouluhulina Kreikan Ylen ERT3 -kanavalla jatkui Tapaninpäivänä. Tiedotuskatkoilla kulkuset helkkäilivät alituiseen. Seurasin telsusta klassisen musan konserttitaltiointia. Euroopan unionin nuoriso-orkesteri esitti Ateenassa Shostakovitshin tuotantoa. Myöhemmin ruudussa tarjottiin kansallista tirlappaa ja tillaa eri puolilta Kreikkaa. Lämmitin hurisi katon rajassa. Telkkarin alla törröttivät vuokraisäntämme toimittamat lumiukko, pari kultaista kuusta ja joulupukki. Dimitris oli kertonut meille käyneensä Suomen Lapissa.

Ulkona oli puolipilvistä. Elämä vaikutti kasaan taittuneelta. Ateenan Antifasistinen toiminta oli spreijannut naapuritalon vaaleankeltaiseen seinään solidaarisesti: ”Siirtotyöläissisarille ja -veljille työtä.” Kreikka toimi yhtenä pääväylänä vauraaseen Pohjois-Eurooppaan, kun lähes miljoonan siirtolaisen ja pakolaisen muuttoliike sotien ja kurjuuden runtelemista Afrikan ja Lähi-idän maista kiihtyi v. 2015. Osa näistä kovia kokeneista ihmisistä jäi Ateenaan.

Puolen päivän tienoissa elämä elpyi ja normalisoitui Aharcnon –kadulla. Useimmat putiikit ja kahvilat avasivat jälleen dörtsinsä. Katolinen puolalainen herkkuliike pysyi visusti viitekehyksessään. Perheemme jatkoi matkaansa periksi antamatta kohti Omonian aukiota. Hopeapartainen mustavaris vaelsi kohti basilikaa.

Kävimme safkaamassa Vathin aukiolla libanolilais-syyrialaisessa raflassa maukkaan lounaan. Sen jälkeen soimme itsellemme punakeltaisessa baarissa kiitokseksi moukut metaxaa ja mehua. Baarimikko toi purtavaksi oliiveja, kurkkua, pepperoneja ja sinihomejuustoa. Rebetikosolisti murehti littunäytöllä elämän ankeutta ja rakkauden petollisuutta. Syyskuun 3. päivän kadulla, lähellä Omonian aukiota, jökötti yksinäinen, synkänsininen mellakkapoliisibussi. Mahtoivatko nuoret pysyä kiltteinä tänä jouluna?

Ylitimme rajan astuessamme Athinas –kadulle. Puhkaisimme näkymättömän fyrkkamuurin. Jalkakäytävät puhdistuivat, eheytyivät ja levenivät viisimetrisiksi väyliksi. Ihmisten vaatetus, elintaso ja olemus kohentuivat kuin hypotenuusalle piirretty neliö suhteessa lyhimmän kateetin neliöön. Ateenan entiselle pormestarille nimetyllä Kotzian aukiolla seisoivat perhoskuusi ja kaupungintalo. Kolossaalista kauppahallia suljettiin parhaillaan. Fläsäosaston bloden lemu tunkeutui klyyvariin. Merkkituotteet uivat sankkoina parvina liikkeiden isoihin näyteikkunoihin. Neljä likaista ja karvaista miestä huilasi vällyjensä alla yhden pylväskäytävän marmorilattialla. Terassit täyttyivät janoisista ihmisistä. Monastirakin aukiolla havaitsimme istuessamme jengin seassa jylhän Akropoliksen kohoavan eteemme Hellaksen kirkkaan auringon kultaamana.

Hyppäsimme Monastirakin asemalla Kifissiaan kolkuttavaan metroon. Seitsemänkymppinen pariskunta luovutti Arskalle ja vaimolleni istumapaikat. Poistuimme stogesta Pyhän Nikolauksen asemalla. Käppäilimme tuttua Mihail Voda –katua pitkin kohti kotipesäämme. Poikkesimme matkalla Niovis –kadun vanhojen äijien korttelikuppilaan mieltä rauhoittaville anisviinapaukuille ja limulle. Miesasiakeskusta pyörittävät isä ja poika palvelivat meitä hyvin ja verottivat kukkaroamme hellästi. Ja niin elämä palautui taas omille rauhallisille thymirakialaisille uomilleen.