Jos haluat elää, vastusta asevarustelua ja sotia!

Kuva: Heikki Männikkö

Matti Laitinen, vanhukainen ja rauhaveteraani

On kovin vaikea puolustaa sitä, mitä ei koe omakseen. Suomen voi mieltää maantieteellisenä alueena pohjoisella pallonpuoliskolla tai yhteiskuntana, jolla on hallussaan tietty maa-alue pohjoisella pallonpuoliskolla. Minulle Suomi on maa-alue, johon olen syntynyt – kotimaa. Minun isänmaani olennoituu suomen kielessä, sukulaisissa, perheessä ja ystävissä sekä merikalastuksessa. Minun synnyinmaani ei ole enää täysivaltainen valtio. Sillä ei ole itsenäistä talous-, turvallisuus- ja ulkopolitiikkaa puhumattakaan omasta valuutasta.

Työskentelin työelämässä 37 vuotta oikeudenmukaisemman yhteiskunnan rakentamiseksi. Olin mukana korjaamassa yhteiskunnan myllerryksissä fyysisesti ja psyykkisesti rikkimenneitä ihmisiä. Yhteiskunta on kieroutunut epähumaaniksi. Talouspolitiikan ytimenä toimii nykyisin markkinaliberalismi. Yhteiskunnalliset ongelmat ratkaistaan markkina-ajattelun ja sen tehokkuus-, vapaus- ja oikeudenmukaisuusihanteiden kautta itseään säätelevillä markkinoilla. Toimivat markkinat edellyttävät kaiken kannattavan tuotannon ja liiketoiminnan yksityisomistusta ja julkisten palveluiden kilpailutusta sekä niiden yksityistämistä tai ulkoistamista. En hyväksy liiketoimintamallin ulottamista sosiaalihuoltoon ja terveydenhoitoon.

Hyvinvointivaltion ja perusturvan tuhoaminen imivät minusta viimeisetkin isänmaallisuuden hituset. Maamme on periaatteessa miehitetty maa. Ulkomaisten miehittäjien sotilaita vilisee jo maaperällämme.  Antautuminen Lännen komentoon tapahtui liukkaasti ja nöyrästi. Kyselytutkimusdemokratia sivuutti kansanäänestyksen. Suomalainen yhteiskunta ei ole ollut koskaan elinaikanani näin oikeistolainen kuin nykyisin. Panen yhä hanttiin politiikan muuttamiseksi oikeudenmukaisemmaksi. Se on panokseni maamme pienituloisten, vammaisten ja vanhusten puolustamiseksi. 

Nykyinen militaristinen kapitalismi Nato-sidonnaisuuksineen ja DCA-sopimuksineen on minusta hyvin vastenmielinen. Minä en halua puolustaa vallitsevaa suomalaista yhteiskuntaa. En tunne kuuluvani joukkoon. En ole yksin mielipiteeni kanssa. Minusta valtion tärkein tehtävä on kansalaistensa hyvinvoinnista ja perusturvasta huolehtiminen – ei kiivas asevarustelu (pian 5 % BKT). Avatkaa suunne ja silmänne.

Snellman kirjoitti Suomen ja Venäjän suhteista viisaasti v. 1863 Litteraturblatesissa julkaistussa artikkelissa ”Sota vai rauha Suomelle”. Näitä sanoja voi pohtia suhteessa maamme EU-jäsenyyteen, Nato-jäsenyyteen ja DCA-sopimukseen sekä Venäjä-suhteisiin nähden.

”Minun ei tarvitse sanoa monta sanaa onnettomuudesta, joka sodasta maalle koituu. Sota on aina hävittävää, mutta tarjoaa kuitenkin korvaukseksi kohonneen kansallishengen, saavutetun itsenäisyyden ja vallan sille kansalle, joka suoriutuu sodasta voittajana. Mutta sellaiselle vähäpätöiselle ja valtiollisesti epäitsenäiselle kansalle kuin Suomen kansalle, joka ei valitse sotaa, vaan ottaa sen vastaan, jolla ei siis ole myöskään siinä mitään kansallisia etuja valvottavina ja joka ei mitenkään kykene määräämään sen lopputulosta – sellaiselle kansalle sota voi tuottaa ainoastaan onnettomuutta. En sano, etteikö Suomen kansa nautittuaan ilman omaa valintaa ja valtaa puoli vuosisataa kestäneen rauhan siunausta, olisi velvollinen kantamaan sodankin taakkaa. Mutta tämä ei muuta sitä seikkaa, että sota sille on ja tulee olemaan ainoastaan onnettomuus.”

Jatkosota alkoi kesäkuun lopulla 1941, kun Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon. Suomi oli Natsi-Saksan liittolainen. Väinö Linna kritisoi Suomen sotilasjohdon ylimielisyyttä vuoden 1941 lopulla Sotaromaanissaan seuraavastI: ”Syyllisiä olivat ’kansakunnan henkiset ja sotilaalliset johtajat’. He olivat vieneet miehet kodeistaan puhelemalla kevytmielisesti kolmen viikon salamasodasta. He olivat mitätöineet vastustajan niin täydellisesti, että sen jatkuva sitkeys alkoi horjuttaa miesten moraalia. Syntyi luottamuspula. Koko sotapropaganda oli niin tökeröä ja älytöntä alusta lähtien, ettei sitä luulisi täyskasvuisten ihmisten toimittamaksi. Kesäkuukausien menestys ei aiheuttanut sille mitään vaikeuksia, mutta heti, kun tuli vastoinkäymisten hetki, jota varten koko propagandan pitäisi olla olemassa, meni sormi suuhun. Ei keksitty muuta kuin matalaotsaisen teloittajatyypin, ála Lombroso, tulikomento.” (Väinö Linna: Sotaomaani s. 304-305, WSOY 2000)

Kuolema on ainoa  ihmiskunnan keskuudessa vallitseva demokraattinen diktatuuri. Se ei syrji ketään. Se ei tunnusta luokkarajoja. Jokaisen eliön ja olennon olemassaoloaika on onneksemme kestoltaan rajallinen. Kuolema toteutuu teollisen tehokkaasti sodan kautta. Sota tappaa siviilin, soltun ja sivilisaation. Sota ui iholle, posauttaa aivot pihalle. Sota surmaa onnen, ilon ja elon. Jos haluat elää, vastusta asevarustelua ja sotia!