Rauhanliikkeen kriminalisointia Suomessa?

Nord Stream -kaasuputken avajaisseremoniaa vietettiin iloisissa tunnelmissa 8.11.2011. Kaasuputki hyödytti taloudellisesti sekä Saksaa että Venäjää, myös koko Eurooppaa, luoden samalla vakautta ja turvallisuutta alueelle. Sittemmin suhteet Venäjään on katkaistu, kaasuputki tuhottu USA:n masinoimassa terrori-iskussa ja talous syösty lamaan koko Euroopassa. Kaikki tämä on tehty ”Ukrainan tukemisen” verukkeella. Venäjän mustamaalaaminen vain jatkuu päivästä toiseen. Viimeksi eilen uutisvirran Suomessa täytti merkittävä tieto: Suomen ja Saksan välisestä datakaapelista oli löydetty ”naarmu”. (kuva: Wikimedia Commons)

Jonathan Widell. Montreal, Kanada 22.2.2025

Jos ei tietäisi suomalaisten olevan tosikkoa kansaa (mutta maailman onnelisinta), voisi kuvitella aprillipäivän tulleen etuajassa. Valtamediasta saimme nimittäin lukea, että (nähtävästi Ukrainan ”sotilaallisen erityisoperaation” kunniaksi) Suomen suojelupoliisi kiristää lakeja, jotka rajoittavat rutkasti rauhanliikkeen toimintaa.

”Vihamielinen valtio”

On nimittäin otettava huomioon, että sikäli kuin rauhanliikkeellä on mitään merkitystä, sen merkitys piilee siinä, että se koettaa saada ”parempiaan” irrottautumaan sodista. Siis kyse on oman maan käymistä sodista. Tämä ei siis nyt kävisi, sillä Suomen suojelupoliisi on – valtamedian mukaan – lähettänyt Orpon hallitukselle aloitteen, että ”vihamielisen” valtion etuja olisi kiellettyä ajaa Suomessa. Se, miten rauhanliike voi toimia, jos ei tuollaisen ”vihamielisenkin” valtion etuja ei oteta huomioon, on täysi mysteeri.

Mikä sitä paitsi on tuo ”vihamielinen” valtio? Jos aloitteeseen pantaisiin reippaasti, että Venäjän etuja ei saa diskurssissa ottaa huomioon, niin asia olisi selvä. Ehkä tämä ei kuitenkaan kävisi Suomen hallitukselle, joka haluaa näyttäytyä rauhantekijäksi samalla, kun se toisaalta lietsoo sotaa. Mikä siis on ”vihamielinen” valtio? Sellainenko, jolle Suomi on julistanut sodan? Näin vanhakantaisia kuvioita on ehkä enää turha näinä päivinä odottaa, mutta ehkä sentään diplomaattisten suhteiden katkaiseminen olisi rauhanliikkeelle sopiva signaali siitä, että nyt vastassa on vihamielinen valtio.

Onko tällaista tapahtunut Suomen ja Venäjän välillä? Venäjästähän tässä on kyse, vaikka sitä koetetaan karttaa kuin kissa kuumaa puuroa. Myönnettäköön, että Venäjä ja Suomi ovat vastavuoroisesti vähentäneet diplomaattista henkilökuntaa toistensa maissa. Venäjän Turun-konsulaatti suljettiin. Pietarissa taidettiin sitten vastata samalla mitalla. Diplomaattisuhteita ei ole kuitenkaan katkaistu. Tosin Venäjän suurlähettiläs ei saa kutsua linnanjuhliin Suomen ”itsenäisyyspäivänä” ja Venäjän Maarianhaminan-konsulaatinkin edustalle oli kuulemma ilmestynyt kaljapullo. Onko tämä kuitenkaan selväsanaista viestintää vai pelkkää raukkamaista lieroilua?

Ainoa, joka tiettävästi on julistanut sodan Suomen ja Venäjän välille, oli Pekka Toveri, juuri tultuaan valituksi Euroopan parlamenttiin. Ehkä tässä mennään sitten aina Pekka Toverin sanailujen mukaan. Joten valtamediaa on hyvä lukea. Jos Toveri vielä ilmestyisi lehtikuviin uniformussaan, voisi koko maan luulla siirtyneen jonkin sotilasjuntan hallintaan. Tilanteen vielä tekee kiemuraisemmaksi se, että Suomen hallitukselta itseltään ei sitten tullut selväsanaista viestiä, että Toverin sanailuja ei tarvitse ottaa tosissaan. Tämän valtamedia itsekin totesi, ikään kuin hallitusta moittiakseen. Toverihan on valtamedian kaveri.

Suomenlahden kaapelirikko

Toverin sanailusta on ollut jo niin paljon juttua, ettei siitä sitten enempää. Palattakoon kuitenkin vielä muistimme virkistämiseksi siihen, mitä tapahtui viime vuoden jouluna, kun jokin kaapeli Suomenlahden pohjalla meni toimintakunnottomaksi – näin kerrotaan. Washington Post kertoi siihen heti perään, että mitään ilkivaltaa ei ollut syytä epäillä. Taisi suojelupoliisikin taipua sen myöntämään. Toveripa tähän sitten tokaisi, että tuo selittely on ”bullshitiä”. Hänen mukaansahan tuo Venäjän ilkivallan merkki on juuri se, että se järjestää hommansa siten, että sitä ei voi syyttää.

Tämä on nyt varsin merkillinen huomio. Jos Venäjä haluaa, ettei sitä syytetä, niin sen pitäisi tässä vaiheessa tietää, että kaikki, mikä Suomessa menee jotenkin pieleen, on aina sen syytä. Sitä paitsi, jos jokin mukavuuslippulaiva aiheuttaa vahinkoa, onko se virallisestikaan sen syytä? Puhumattakaan siitä, että jos tuo laiva on jossakin Suomen kannalta luvattomissa puuhissa, pistäisikö se vielä sen päälle merenpohjan kaapelit poikki? Rikollisten tapoja emme tunne, mutta tuntuisi oudolta, että jos tuollainen laiva kuljettaa öljyä, mikä on Suomen – siis EU:n lakien vastaista – se vielä oikein kerjäisi huomiota puoleensa vielä sen päälle pistämällä kaapelit poikki. Kummalta tuntuu. Jos jokin varas tulee ja murtautuu sisään, tuskin hän panee hälytysvaloja päälle saadakseen huomion kunnolla puoleensa. Tietäähän se, että Suomessa hermot on tiukoilla.

Sanottakoon nyt se, että keskusrikospoliisi toimi tässä oikeastaan aika hyvin. Tuo kaapelin katkominen – olipa se tahallista tai ei – on tietysti selvitettävä. Vasta kun laiva oli tuotu Suomeen satamaan, vahvistettiin, että se oli osa Venäjän ”varjolaivastoa”, joka kuljetti öljyä. Mutta siinä samassa KRP myös tuli osoittaneeksi Toverin puheet aika kestämättömiksi. Joko luvaton teko oli se, että öljyä kuljetettiin, mutta tuntuu omituiselta, että laiva olisi vielä sen päätteeksi päättänyt katkoa kaapelin, ikään kuin huomiota saadakseen.

Sitä paitsi: tässä on kysyttävä, mihin tuo öljy oikeastaan menee. Kun laiva kuljettaa öljyä Pietarista länteen, joku sen kai ottaa vastaan. Tällainen kysymys on umpitumpelon kansalaisen mielessä. Tuosta kaapelista on kuitenkin ollut sen verran hälyä, ettei tämmöistä päivänselvää asiaa näytä kukaan kysyneen. Rotterdamiinko se lasti oli menossa?

Kansainvälisistä vesistä sen verran…

Noista kaapeleista vielä sitten sen verran, että kun jokin laiva kulkee Suomenlahdella, siinä on Viron ja Suomen aluevesien välissä pieni vana, joka on kansainvälistä meriliikennettä varten. Se, että Viron ja Suomen välillä kulkee jokin kaapeli, ei tarkoita sitä, että tuo kansainvälinen merireitti on oikeus sulkea. Pitääkö vuosisatojen takainen merenkäyntioikeus pantava uusiksi sen takia, että Suomessa joku julkishallinnon pikkuhitleri haluaa ylennyksen?

Eikä tämä ole edes salaliittoteoriaa. Suomen hallitus – nimenomaan ulkoministeri Valtosen suulla – on aika selvään sanonut, että tuo meriväylä on Venäjältä katkaistava. Ja siihen on sitten vastattu Suomenlahden eteläpuolelta, että kyllä se on pantava kiinni.

Oikeusvaltio ja oikeusvarmuus

Mutta tuossa Supon ehdotuksessa oli vielä sekin lystikäs käänne, että Supon päällikkö sanoi, ettei kansalaisten tarvitse olla huolissaan. Suomessa ei ole ”viidettä kolonnaa”. Ei kai siitä oikein kukaan olekaan huolissaan. Huolissaan ollaan kai lähinnä siitä, että nyt ei kukaan oikein tiedä, mikä on kiellettyä ja mistä joutuu Supon syyniin. Mikä sitten ohjataan KRP:n tutkittavaksi, mikä taas ei ole kiva juttu.

Olisi siis syytä muistaa, että oikeusvaltion – jollaiseksi Suomi edelleen kai lukeutuu – on nojattava sellaisiin periaatteisiin kuin kansalaisten oikeusvarmuus. Kun lakia väsätään, niin on oltava etukäteen selvää, mikä toiminta on kiellettyä. Nyt ei kukaan oikein uskalla tehdä mitään, mitä valtamediassa voidaan kutsua ”putinimiksi” – kuten sitä pyrkimystä, että Ukrainan ja Venäjän vastavuoroinen teurastus on saatava loppumaan.

Omaa nuorisoa ei kuolemaan – Ukrainan kyllä

Tästä pyrkimyksestä on ollut paljon juttua viime päivinä. Suomessa tuntuu olevan se mentaliteetti, että Suomen turvallisuuden suurin uhka on rauha. Suurin turvallisuuden tae on sota.

Kerran joku sanoi minulle, että Hitlerin suurin paha teko, että hän lähetti oman nuorisonsa kuolemaan toivottomaan tehtävään. Suomessa tuosta on sen verran näköjään viisastuttu, että Suomessa ei lähetetäkään omaa nuorisoa kuolemaan. Lähetetään sen sijaan Ukrainan nuoriso.

Tämä on ollut muuten aika selvästi esillä virallisissakin puheissa. Ukrainan on tapatettava oma nuorisonsa, jottei Suomen tarvitse tehdä samaa konstia omalleen. Kun nyt Trump koettaa saada rauhaa aikaan, valtamedista saamme lukea, että Sanna Marin sanoo tämän olevan ”häpeällistä”. Jos tuota sanaa käytetään tässä tilanteessa, sillä ei ole enää mitään merkitystä. Mitä muuten Sanna näinä päivinä tekee?

Suomen valtamedian pitkät perinteet disinformaatiossa

Ja Suomen valtamedia vastaa sitten näihin rauhanpyrkimyksiin esittämällä Trumpille listan Ukrainan sodan totuuksista. Hän kun on kuulemma jonkin disinformaation kourissa.

Disinformaatiosta ei tarvitse sanoa kuin sen, että Suomen valtamedia – erityisesti iltapäivälehdistö – on kertonut kansalle jo kolme vuotta, että Putin hyökkää Suomeen jo huomenna. Tätä on jatkunut kolme vuotta. Ja Venäjän hyökkäystä odotetaan kuin toista tulemista jo toista tuhatta vuotta.

Tuon luulisi olevan oikeastaan disinformaation määritelmä. Jos Iivana tosissaan on hyökkäämässä Suomeen, Ukrainan tapahtumat ovat ainakin osoittaneet sen, että Putin esittää tavoitteet erittäin selvästi. Jos sodasta olisi kyse, viestintä Suomen suuntaan olisi täysin erilaista. Eikä Ukrainassakaan ole virallisen Venäjän linjan  mukaan edelleenkään kyse kuin ”sotilaallisesta erityisoperaatiosta”.

Tähän voi sitten joku väittää – kuten väittääkin – että Nato tuo turvaa ja sen takia Suomi on turvassa. Mikä on taas aika ihmeellinen väite. Suomen Nato-jäsenyys antoi odottaa itseään kotvan. Jos Venäjä tosissaan olisi ollut hyökkäämässä, kai se olisi hyökännyt sillä välin, kun Turkki pani hanttiin Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydelle. Ainoa viesti, joka tuohon viittasi, tuli Suomen valtamediasta.

Onko Yhdysvallat nyt vihamielinen valtio?

Ja vielä tuohon ”vihamieliseen” valtioon palataksemme. Onko Yhdysvallat nyt se vihamielinen valtio? No, jos on, niin sepä sattui somasti, että Suomessa on USA:n joukot. Jos veistelemään rupeaisi, tulisi mieleen sellainen heitto, että onni on, että Suomessa ovat nuo joukot. Muutenhan Suomi olisi kohta hyökännyt Venäjälle – puolustustarkoituksissa tosin, kuten aina tällaisissa tilanteissa.

Mutta huumori loppuu siihen, että USA todella on se Suomen uhka. Katsotaan nyt, mitä Kanadassa on tapahtumassa. Trumpin viesti on täysin kaistapäinen. Ukrainaan ollaan hieromassa rauhaa, samalla kun Kanadaa ollaan liittämässä USA:han. Avainasemassa on ollut USA:n ja Kanadan välinen jääkiekko-ottelu. Aikaisemmassa yhteenotossa montrealilaisyleisö buuasi USA:n kansallislaulua. Tämän Trump noteerasi ja sanoi sitten seuraavan ottelun edellä – jonka Kanada muuten voitti – että kohta kanadalaiset hoilaavat tähtilipun alla.

Merkittävää on, että jopa montrealilaislehdistö hiukan moitti montrealilaisyleisöä. Mutta minkäs teet? Jos hyvistä tavoista tulee puhee, niin onko Trump jonkinlainen hyvätapaisuuden mitta?

Ja sitten on se Grönlanti. Ja Panama. Ja Gaza. Ja niin pois päin.

Suomen perustuslain muutos?

Tuntuisi olevan siis niin, että kun Ukrainan sotaretki on hiipumassa, Suomi ollaan hilaamassa nyt sen rooliin. Ikään kuin tämän vahvistukseksi Suomen perustuslakiin ollaan – kuulemma, vai onko tuokin aprillipilaa – kirjaamassa kohtaa, jonka mukaan Naton yhteinen puolustus on Suomen asia. Samaan aikaan, kun tuota ollaan hommaamassa, Suomi on jo etukäteen kertonut, ettei Suomi voi Ukrainan-retkeen osallistua, kun sillä on oma pitkä raja Venäjän kanssa.

Venäjä siis näyttäisi olevan tässä se ”vihamielinen valtio”. Selvempää olisi, jos perustuslakiin kirjattaisiin, että Venäjä on Suomen kannalta vihamielinen valtio. Se toisi ainakin oikeusvarmuutta. Ja Kansan ääni pitäisi turpansa tukossa heti, kun valtiosääntö on muutettu. Muuten ei. Varsinkin kun Nato toistuvasti on sanonut, ettei se ole konfliktin osapuoli. Ja jos valtiosääntöä ollaan nyt muuttamassa niin, että Suomi noudattaa Naton linjaa, niin sittenhän tuokin asia on selvä.

Kansan toimeentulon alasajo

Mutta vaikka ei tuohon mentäisikään, niin tämä Nato tulee olemaan Suomen turmio. Jo valtamediakin valittaa, että kansan toimeentulo alkaa olla tiukoilla. Se taisi olla jo Hesarissa.

Mitä sen sijaan ei saa sanoa – ettei tuo Supo ole kimpussa – on se, että toimeentulo on tiukassa juuri sen takia, että Venäjän-raja on käytännössä kiinni. Senhän IMF:nkin hemmo sanoi olevan Suomen talousvaikeuksien syy.

Eikä siinä kaikki. Pahemmaksi se vain menee, kun Nato-jäsenten puolustusmenot on määrä nostaa 5 %:iin. Jos joku kieltäytyy sanomasta, että tämä ei vaikuta kansan toimeentuloon, ottakoon huomioon tämän: kirjaimellisesti seuraavan päivänä, kun Kansan ääni kertoi Suomen sotajohdon olevan housut kintuissa, Lontoon The Times lehti julkaisi kolumnistinsa lordi William Haguen suosituksen siitä, että britit ovat kyllä lähdössä Ukrainaan sotimaan, mutta sen rahoittamiseksi on ajettava eläkejärjestelmä ja kansanterveys alas.

Tosin ei Hague käyttänyt sanaa ”alasajo”. Hän käytti sanaa ”reformi”. Kieroltahan tuo vaikuttaa, mutta kunnia hänelle. Suomessa ei kenelläkään ole pokkaa myöntää edes tuon vertaa.

Trump – sekoilua vai valtioviisautta?

Sanalla sanoen Kansan ääni on nyt merkillisessä asemassa Suomen mediakentällä. Se on tiettävästi ainoa julkaisu Suomessa, joka on johdonmukaisesti vaatinut Ukrainan sotaa loppumaan.

Merkilliseksi tilanteen tekee se, että Trumpin hallinto tavoittelee nyt samaa. Pitääkö tässä nyt asettua Trumpin pyrkimyksiä tukemaan? Sikäli kuin kysymys on rauhasta, näin se kai on nähtävä.

Ehkä tuo Trumpin kova puhe Kanadan suuntaan on todella vain taktikointia, jolla pyritään takomaan järkeä Euroopan kovakalloisten kalloon. Puheet ovatkin ehkä hivenen pehmenneet, mikä on hyvä merkki. On ollut jopa puhetta siitä, että USA vähentäisi joukkojaan Euroopassa. Venäjä tätä vaati ja vastaus oli ei.

Tosin tuossa on sitten vastassa se tosiasia, että joku tuon ns. puolustuksen joutuu rahoittamaan. Sekin on selvää, kuka se on: kansa. Näyttäisikin siltä, että tämä on nimenomaan tarkoitus. Mikä tuolla tarkoituksella puolestaan on tarkoitus, voi marxilaisessa katsannossa olla hyvinkin selvää.

Mutta kun Trumpin tariffipolitiikka nähtävästi tulee johtamaan samaan tilanteeseen myös jenkkien omien kansalaisten kannalta, ei tuokaan kenties ole tarkoitus vaan pelkkä taitamattomuuden ja jonkinlaisen houreen osoitus. Kuten ekonomisti Benn Steil sanoi jossakin esityksessään ihan näinä päivinä, jos Trumpin tarkoitus on korvata verotulot tariffeilla, se ei tule onnistumaan, sillä hänen toinen tarkoituksensa, eli oman jenkkituotannon turvaaminen, ei tule onnistuessaankaan nostamaan tariffituloja – määritelmän mukaan. Kun tariffit suojaavat USA:n oman tuotannon, tariffien tuomat lisätulot tyssäävät nimittäin siihen.

Mitä sitten tapahtuu, kun jenkit huomaavat inflaationsa nousevan? Sehän oli suuri syy siihen, miksi potkivat Bidenin pellolle. Siis ei Trumpinkaan suunnitelmat idioottivarmoja ole. Miten käy sitten, kun Trumpilta karkaa homma käsistä?

Tässä tilanteessa ei kannata kuitenkaan olla turhan nirso. Sikäli kuin Trump onnistuu lopettamaan Ukrainan teurastuksen, emme voi olla kuin hänen puolellaan. Mutta siihen se sitten loppuukin. Jos Venäjä hyökkää Suomeen – jos sellaista tulee ikinä tapahtumaan – olemme tietysti Suomen puolella. Ennen kaikkea rauhan puolesta.