Suomen sotajohto housut kintuissa

USA:n varapresidentti JD Vance piti Münchenin turvalllisuuskonferenssissa puheen, joka pöyristytti yleisönä ollutta EU-eliittiä. Vance käsitteli puheessa muun muassa demokratian periaatteiden rapautumista EU:ssa. Esimerkkinä tästä hän toi esiin Romanian vaalituloksen mitätöinnin, väitetyn ”Venäjän vaalivaikuttamisen” verukkeella. Vance arvosteli myös sananvapauden rajoittamista Euroopassa, ”disinformaation” rajoittamisen varjolla. Miksi EU-eliitti pelkää omia kansalaisiaan, kysyi Vance. Kuva presidentin virkaanastujaisista Washingtonissa 20.1.2025 (Wikimedia Commons).

Jonathan Widell, Montreal, Kanada 17.2.2025

Vihdoinkin sellainen vähäpätöinen pikkujulkaisu kuin Kansan ääni on samalla viivalla kuin Suomen tasavallan presidentti Stubb. Nimittäin voimattomia kumpainenkin. Ero on se, että Stubb on väärässä ja Kansan ääni oikeassa, mutta voimattomia ovat molemmat. Toinen ero on se, että edellinen näistä on jäänyt kiinni housut kintuissa, oivaa sanontaa käyttääksemme.

Otetaan nyt tuo J.D. Vancen, Yhdysvaltain varapresidentin viimeviikkoinen puhe Munchenin turvallisuuskokouksessa. Otetaan nyt myös vähän Euroopan ulkopuolinen näkökulma tähän, mikä onkin aika helppoa… Euroopan ulkopuolisesta näkökulmasta. On nimittäin niin, että niin täynnä kuin Eurooppa ja erityisesti Euroopan unioni ovatkin täynnä itseään, ulkopuolinen näkökulma on kokonaan toinen. Milloin ikinä kukaan Euroopan ulkopuolella kuulee siitä, mitä Euroopassa ja nimenomaan Euroopan unionissa tapahtuu? Vastaus on se, että ei koskaan, ellei kyse ole jostakin islamilaisesta terroristista, joka ajaa autolla tai millä tahansa vempeleellä väkijoukkoon ja tappaa lapsia, mitä sitten seuraa armoton jahti niitä vastaan, jotka kantaväestössä rupeavat protestoimaan hillitsemätöntä maahanmuuttoa vastaan.

Nyt Euroopan ulkopuolella – ja peräti Yhdysvaltain äänellä – on sitten ruvettu protestoimaan tuota järjettömyyttä vastaan. Jopa arabivaltioista itsekin alkaa kuulua arvostelua, että Euroopan maahanmuuttopolitiikka on täysin retuperällä, mitä sitten arabihallitsijat itse joutuvat pelkäämään. Tosin tämä on monipiippuinen juttu, mistä ei siis tällä erää sen enempää…

Tähän kuitenkin perustuu se Vancen puhe siitä, että Euroopan – eli EU:n ja Ison-Britannian – on saatava pasmansa järjestykseen ja äkkiä. Vancen vihan kohde oli juuri maahanmuuttopolitiikka ja sananvapauden rajoittaminen.

Uhka Euroopan sisällä

Ja sanoipa Vance senkin, että Euroopan – siis EU:n – pahin vihollinen ei ole jossakin ulkopuolella, kuten Venäjällä, vaan EU:n sisällä. Tätäkin olemme Kansan äänessä päässeet jo etukäteen julistamaan. Tosin tässä piilee juuri Vancen jallitus: Kansan äänessähän olemme sanoneet, että uhka on tosiaan Euroopan sisällä. Tosin ero Vanceen on se, että Kansan äänessä olemme sanoneet uhkan olevan Euroopan – ja nimenomaan Suomen – sisällä juuri siitä syystä, että juuri Suomessa ja Ruotsissa tuo uhka päästettiin sisälle juuri tuon näennäisen ulkoisen uhkan, siis Venäjän, vuoksi. Ja tuo uhka, joka on Suomen ja koko Euroopan sisällä, on Yhdysvallat. Tarvitseeko tässä taas kertoa koko rimpsu tuosta, miten Suomi ja Ruotsi pakotettiin Natoon ja sitä kautta tekemään DCA-sopimukset Yhdysvaltain kanssa?

Se, miten tämä uusi maailmanjärjestys lähtee polkemaan nimenomaan Suomen osalta, jää nähtäväksi. Odotettavissa on, että kun tiedusteluyhteisö Yhdysvalloissa on nyt Tulsi Gabbardin johdossa, myös Suomenlahden kaapelivauriot jäävät yhtä olemattomiksi, kuin ne ovat olleet jo muutaman päivän.

Vaikka paljon riemua on nostattanut se, että Trump on tosissaan hieromassa rauhaa Putinin kanssa, meidän pitää olla varovaisempia. Jos USA nyt panee lopun Ukrainan sodalle, se antaa olettaa, että se oli USA, joka pani sen alulle. Pitääkö tässä vielä muistuttaa Victoria Nulandista, joka muuten on poistunut viimeinkin kuvioista? Ja siitä, miten hän jakeli leipää Kiovassa? Ja eikö se, että Trump on nyt laajentamassa – ei pelkästään Naton, vaan nimenomaan USA:n – aluetta Kanadaan ja Grönlantiin, osoita juuri sen, mikä johti Ukrainan-sotaan? Eli se, että alueiden laajentumiset ovat nyt kovaa tavaraa? Vaikka Venäjälle oli alkujaan uskoteltu, että Nato ei laajennut itäänpäin, näin kävi, ja nyt kun tuo hanke on iskeytynyt seinää vasten, pitääkin itse USA:n laajentua pohjoiseen – ja etelään Panamaan, ja vähän millekin taholle? Tosin sanoen, yksi presidentti menee ja toinen tulee, mutta tuo peruslogiikka, jos sellaisesta voi puhua, on sama aina.

Yhdysvallat vastaan Kiina

Ja nyt kun tuo uhka Euroopan sisällä on tunnistettu USA:ksi, alkaa käydä järkeen myös muut Vancen sanomiset. Esimerkiksi ja ennen kaikkea se, että Euroopan ei pidä alkaa pyristellä USA:n tekoälyimperiumia vastaan, sillä jos sen laajentuminen estetään, vastassa onkin Kiinan tekoälyimperiumi. Ja itse asiassa tuo luo näkökulman siihen, mitä Kiinan edustaja ulkoministeri Wang Yi sanoi Munchenin turvallisuuskokouksessa (johon Kiinan kansantasavalta sai pääsyn): Kiinan vyö- ja tie-hanke olisi integroitava Euroopan vastaavaan  Global Gateway -strategiaan. Vancen puheen jälkeen tuolle yhteistyölle näyttäisi tulevan loppu heti alkuunsa.

Ja tässä taas on otettava huomioon – kyynikkoja kun olemme – että tämä Trumpin ja Putinin lähentyminen voi hyvinkin olla osa Trumpin Kiinan-vastaista strategiaa. Pahoittelihan Steve Bannonkin vain parisen vuotta sitten, että Bidenin strategia haastaa riitaa Venäjän kanssa on vain johtanut siihen, että Kiina on saanu vahvahkon liittolaisen Venäjästä – markkinoista puhumattakaan. Ajatus näyttäisi siis olevan se – kuten Moon of Alabama huomautti – että kun hierotaan rauhaa Venäjän kanssa, tarkoitus onkin parantaa asemia Kiinaa vastaan.

Mitään syytä ei ole olettaa, että Trump ei ole tosissaan tämän asian kanssa. Vaikka hän vielä sattui olemaan presidentti silloin, kuin Lukashenka, Putinin ylin ystävä taas vähästä aikaa, yritettiin syöstä vallasta, hän lähetti korkean virkamiehensä vain viime viikolla – kuten New York Times kertoi – puhumaan valkovenäläisten virkaveljiensä kanssa. Nimiäkin löytyy: Christopher W. Smith, Yhdysvaltain ulkoministerin vara-assistentti, ja kaksi muuta yhdysvaltalaista virkamiestä. Samassa jutussa mainittiin vielä Valko-Venäjän KGB, joka tarjosi auliisti palveluksiaan.

Suomi nyt historian sillä toisella puolella

Tässä voi tietysti ihmetellä, onko tällä mitään tekemistä Suomen kanssa. Eihän toki Suomessa ole maahanmuutto- ja sananvapausongelmia, eihän? Mutta muistetaan tuo Päivi Räsäsen, Suomen entisen sisäministerin tapaus, joka joutui sitten entisten alaistensa syyniin siitä, että oli sanonut poikkipuolisen sanan kirkon LGBT-agendaa vastaan. Tämän kirkkopolitiikanhan Suomen oikeuslaitos sitten katsoi kuuluvan hyvinkin omaan toimivaltaansa ja päätti panevansa lopun Räsäsen sananvapaudelle, niin ettei kirkon LGBT-politiikkaa arvosteltaisi.

Kun noihin Euroopan ulkopuolisiin tuntoihin EU:sta tuli puhe, niin mikä on Suomen osa tässä? Muistamme, kuten Suomen valtalehdistökin tuuletti, että eräs amerikkalainen järjestö keräsi rahaa Räsäsen oikeuskuluihin. Tämänhän voi tietysti ohittaa olankohautuksella, paitsi että nuo ”äärikonservatiivit” ovat nyt tammikuun alusta olleet vallassa Yhdysvalloissa. Muistutettakoon myös, että muutama USA:n senaattori esitti vastalauseensa Räsäsen vastaisia syytteitä vastaan. Yksi heistä oli Marco Rubio. Ja toivottavasti tämä ei ole liian kova tietoisku: Rubio on nykyään USA:n ulkoministeri.

Hyvinpä oli pelattu, Suomen oikeuslaitos, jälleen kerran. Riippumatonta ja edistyksellistä kun täytyy näes pelata. Muistetaan vielä, että Putin ja Trump tapasivat Helsingissä vuonna 2018. Räsäsen tapaus pääsi otsikoihin vuotta myöhemmin, joten voi tämä tapaus olla nyt Trumpinkin tiedossa. Eipä ole muuten Trumpin ja Putinin seuraavaa tapaamista juuri Helsinkiin kaavailtu. Helsingin paikan ottaa nyt järjestyksessä seuraava kansainvälisen diplomatian suurnäyttämö: Saudi-Arabia. Näin on Suomessa asiat. Mieluummin uskonnonvapauden kehdossa Saudi-Arabiassa kuin Suomessa!

Suomi kusessa

Nyt siis alkaa näyttää joka tapauksessa siltä, että Suomenlahden kaapelivauriot alkavat käydä vähiin, kunhan Suomen Keskusrikospoliisi oli taas päässyt vähän kohentamaan Suomi-kuvaa maailmalla Venäjän ”varjolaivaston” kaappauksineen, niin että itse Washington Post pääsi tätä Suomen lainvalvontaviranomaista vähän suomimaan, mikä onkin oikein, kun Suomesta on kyse.

Suomi on tässä siis tavallaan tapahtumien keskiössä. Ja vaikka miten Stubb nyt puhuu jostakin puluparvesta ja koettaa päästä USA:n suosioon, taitaa olla siltäkin satamalta laiva seilannut. Kaiken kaikkeaan Euroopan osaksi on jäädä kokonaan ulos mistään, mitä maailmassa tapahtuu seuraavaksi. Kuka tosissaan kuvittelee, että kun nyt Rubio ja Lavrov puhuvat moninapaisesta maailmasta, yksi noista navoista on EU? Enemmän napaa kun löytyy jo Saudi-Arabiasta!

Dollarin ahdinko

Mutta miten näistä sotilasasioista puhutaan, muistettakoon, että perimmiltään puhe on rahasta – ja nimenomaan dollarin asemasta. Putin tuskin on niin tyhmä, ettei hän sitä tajua (Putin muuten näyttää olevan elossa, vaikka Suomen valtamedia toista on jo useaan otteeseen väittänyt).

Tämä taas on hyvin mielenkiintoinen asia, joka myös marxilaisia taloustieteilijöitä, kuten Richard Wolfia, kiinnostaa. Kuten olemme sanoneet, Trump haluaa dollarin säilyttävän asemansa, kun se on näppärä ulkopolitiikan väline. Toisaalta, kuten Kreikan entinen valtiovarainministeri Gianis Varoufakis (vasemmistolainen muuten) on todennut, Trumpia painaa se, että USA:n ulkopuolinen dollarien nälkä ajaa dollarin kurssia niin ylös, että USA:n vientiteollisuus kärsii. Trumpin täytyy, Varoufakisin mukaan, löytää jonkinlainen kompromissi tuossa tilanteessa.

Varoufakis on kiltti. Paljon kovempaa kriitiikkiä Trumpin politiikkaa vastaan satelee itse sijoittajapiireistä. Tämän vuoden toistaiseksi paras artikkeli käsitteleekin Trumpin tariffipolitiikkaa. Kirjoittaja on Cyrus Janssen ja artikkelin ” How Donald Trump’s Tariffs Helped Build China’s Tech Industry” julkaisupäivä oli 12.2.2025. Tuon linkin voi kopsata vaikka tästä: https://cyrusjanssen.substack.com/p/how-donald-trumps-tariffs-helped

Perusajatus on se, että tariffit ne ovatkin Yhdysvaltain talouden ajaneet suohon. Pitkässä katsannossa jopa kohua herättäneen tekoälyalustana DeepSeekin voi katsoa perustuneen tuohon ahdinkoon, jossa Kiinan piti luottaa omaan älliinsä ja kehittää tekoäly, joka maksaa murto-osan USA:n vastaavista. Ja vaikka tätä on nyt epäilty Kiinan kansantasavallan sensuurista, Moon of Alabama on todennut, että sensuuri esim. Tiananmenin protesteista vuonna 1989 koskee ainoaan tiedusteluita, jotka ohjataan Kiinassa sijaitseville palvelimille. DeepSeek kun toimii myös Kiinan ulkopuolisilla palvelimilla.

Johtopäätöksiä?

Tästä kaikesta voimme siis vetää joitakin varovaisia johtopäätöksiä. Suomi on kusessa juuri valveutuneiden johtajiensa ja syyttäjiensä ja rikospoliisin ansiosta. Maine on mennyttä, ja kansainväliset konferenssit järjestetään mieluummin Riadiasa kuin Helsingissä. Suomen talous on pakotteiden ansiosta mennyt alaspäin – mutta tämä ei Suomen ”lainvalvojia” huoleta. USA jättää nyt Euroopan kokonaisuudessaan kaiken merkittävän ulkopuolelle, eikö kukaan tosissaan odota ”moninapaisen maailman” käsittävän yhtenä napanaan Eurooppaa, kun Saudi-Arabiakin on tärkeämpi diplomatian näyttämö.

USA työntää nyt kiilaa Venäjän ja Kiinan välille. Suomea tämä liikuttaa siten, että Angry Birdsien Peter Vestbacka aikoinaan puuhaili tunnelia Suomenlahden alitse, mutta siihen tuli sitten stoppi, kun hankkeeseen oli tarkoitus liittää myös Kiina. Ilmankos niitä kaapelivaurioita nyt on sitten tapahtunut, kunnes niihin on ainakin toistaiseksi tullut stoppi nyt USA:n hallinnon vaihtuessa.

Se, että Trump puhuu nyt ydinaseiden vähentämisestä, voi siis olla hyvinkin verhottua kieltä siitä, että Suomeen ei – Stubbin ja monen muun pettymykseksi – tulla sijoittamaan ydinaseita. Trump ei tuota voine suoraan sanoa, kun hän haluaa kai antaa sen vaikutelman, että Suomella olisi tässä ollut mitään sanansijaa ja että se ketään Suomen ”päättäjää” olisi edes kiinnostanut.

Vaikka ”uusi seriffi” Washingtonissa aiheuttaakin monia positiivisia yllätyksiä, perusskeptisismistämme ei ole mitään syytä luopua. Vaikka Eurooppa onkin pelattu sotilasasioissa ulkopuolle, Euroopan – siis Zelenskyn – puheet Euroopan armeijan rakentamisesta voivat saada hyvinkin tuulta purjeisiinsa. Ainakin se lisää kaikkien Euroopan maiden ”puolustumenoja”, mikä on tietysti hyvä asia – tietystä tiettyjen tahojen vinkkelistä. Mitään virkaahan sillä armeijalla ei tule olemaan, mikä on ehkä loppujen lopuksi paras.

Se, että Trump otti hampaisiinsa ensimmäiseksi vanhan parhaimman ystävänsä Kanadan, alkaa käydä nyt selväksi. Sen oli tarkoitus osoittaa, että hänellä ei ole mitään estoja käydä myöskään Euroopan kimppuun. Ja tähänhän tuo Grönlannin-komediakin viittaa, kun se kuuluu Tanskalle. Siis, jos Eurooppa ei ala maksaa omasta puolustuksestaan, tariffit ovat vuorossa. Eikä Euroopan puolustuksella tule olemaan mitään virkaa, mutta ajatuksen hienous onkin siinä, että näin saadaan maiden sosiaaliturvasta loputkin pennoset pois, vaikkapa F-35-hävittäjiin, mikä taas ajaa hyvinvointivaltion rappion partaalle, mikä on tietysti Amerikan bisnekselle hyväksi.