Työkansan taisteluhenkisyys nousi esiin Vapunpäivänä

Vapunpäivänä 1.5.2024 työkansa oli aktiivisesti liikkeellä koko Suomessa ja mm. Helsingissä vappumarssiin osallistujien määrä oli selkeästi kasvanut edellisistä vuosista moninkertaiseksi. Myöskin selkeitä hallituspolitiikan vastaisia tunnuksia marssilla näkyi runsaasti. Kansalaissodassa kaatuneiden muistomerkeillä järjestettiin tilaisuuksia eri puolilla Suomea. Hämeessä järjestettiin perinteinen ”pitkä vappumarssi”, Keski-Uudenmaan järjestöväki kokoontui Tuusulassa Paijalan hautausmaalla ja Helsingissä tavattiin Valtakunnallisella Punakaartilaisten muistomerkillä. Vappumarsseilla nähtiin enemmän väkeä kuin moniin vuosiin. Edellisen vuoden 2500 osallistujan sijaan Helsingin vappumarssille osallistui nyt 10000 marssijaa. Marssin jälkeen työväenjärjestöt hajaantuivat omiin tapahtumiinsa. Kansan äänen järjestöt kokoontuivat marssin jälkeen Hermannin kerholle, jossa vappupuheen piti Juha Kieksi. Kaksi muuta pientä valmisteltua puheenvuoroa pitivät Kalevi Wahrman, Pekka Tiainen ja Heikki Männikkö. Ohessa Juha Kieksin vappupuhe. Muut puheenvuorot julkaisemme myöhemmin. (KÄ/toimitus)

Juha Kieksi: vappupuhe Hermannin kerholla vapunpäivänä 1.5.2024:

Hyvät toverit,

Tänään työväen vappumarssilla marssittiin NATO:n vastaisten tunnusten alla. NATO:n vastustaminen kuuluu jokaiselle työtätekevälle ja hyödyttää jokaista työtätekevää. Miksi näin?

Maamme vietiin NATO-jäsenyyteen nopeasti, kansaa kuulematta perusteena Venäjän uhka. Me tiedämme, että ennen NATO-jäsenyyttä ei ollut olemassa mitään Venäjän uhkaa. Ukrainan kriisi alkoi vuonna 2014, kun Ukrainassa tehtiin länsimaiden tuella ja voimin vallankaappaus, jossa Ukrainan johto vaihdettiin länsimielisiin Ukrainan kansan tahdon vastaisesti. Samassa vasemmistolainen toiminta kiellettiin, kommunisteja ryhdyttiin tappamaan ja vainoamaan ja heidän omaisuuttaan hävittämään. Tämä on porvarillistenkin historiantutkijoiden tunnustama tosiasia.

Vuoden 2014 vallankaappauksen tavoitteena oli saada Ukrainan luonnonvarat länsimaiden vaikutuspiiriin ja siinä onnistuttiinkin hyvin. Ukrainalaisten työolosuhteita ryhdyttiin heikentämään, eläkeikää nostamaan ja ylipäänsä hävittämään Neuvostoliiton aikaan saavutettuja demokraattisia oikeuksia. Ukrainan teollisuus ja maatalous on jo siirtynyt länsimaisen suurpääoman haltuun.

Vuonna 2022 aseelliseksi konfliktiksi eskaloitunut Ukrainan ja Venäjän välinen kriisi ei itse asiassa ole Ukrainan ja Venäjän, vaan amerikkalaiseurooppalaisen suurpääoman ja Venäjän välinen yhteenotto. Ukrainan sota on NATO:n eskalaatiosota. Kuten kaikki tietävät – NATOhan on amerikkalaisjohtoisen suurpääoman hyökkäys- ja puolustusjoukko.

Venäjän oli pakko pysäyttää länsimaisen suurpääoman eteneminen, turvatakseen kansallisen itsenäisyytensä. Kyse oli Venäjän olemassaolosta. Ukrainan kansa joutui tässä sijaiskärsijäksi. Ukrainan kansa taistelee amerikkalaisen suurpääoman puolesta Venäjää vastaan. Tästä hyviä esimerkkejä ovat useat rauhanhankkeet Venäjän ja Ukrainan välillä. Useamman kerran on päädytty sopimusratkaisuun, joka olisi tyydyttänyt sekä Venäjää että Ukrainaa. Joka kerta USA, Britannia ja muut länsimaat ovat torpanneet nämä sopimukset ja pakottaneet Ukrainan jatkamaan sotaa.

Mitä tämä tarkoittaa Suomen kannalta?

Aseellisen konfliktin alettua Suomi asettui heti tukemaan suurpääoman hyökkäystä itään. Tämä on jatkumoa 1920-luvun heimosodille sekä talvi- ja jatkosodalle, jossa suomalaiset hyökkäsivät Neuvostoliittoon. On huomattava, että Suomen tekemät ratkaisut johtuvat täysin Suomen poliittisen johdon omista päätöksistä, eikä niihin ole Suomen kansalaisten näkövinkkelistä mitään Venäjän uhkaan liittyvää syytä.

Suomi olisi voinut pysytellä konfliktissa puolueettomana ja välttää kaikki kansalaisen kannalta hankalat seuraukset. Sen sijaan valitun NATO- ja hyökkäyslinjan myötä Venäjä koki Suomen vihollisekseen, mitä Suomi omalla toiminnallaan toki Venäjälle viestittikin.

On hyvä huomata, että tämän politiikan kannalla on muutamaa yksittäistä poikkeusta lukuun ottamatta koko eduskunta. Eduskunnassamme ei ole edustajia, joita oikeasti kiinnostaisi kansalaisten hyvinvointi. USA:n imperialistisen politiikan tukeminen menee kansanedustajilla aina Suomessa asuvien ihmisten edun edelle.

Suomen tekemän ratkaisun myötä Suomen talous on vajonnut enemmän tai vähemmän pysyvään taantumaan. Kauppa Venäjän kanssa on pudonnut murto-osaan entisestään. Venäläinen turismi on kokonaan loppunut. Itä-Suomelle kanssakäynnin loppuminen Venäjän kanssa tarkoittaa yli miljoonan euron menetystä päivässä. Vastaavasti puun tuonnin loppuminen on ajanut alat suomalaista metsäteollisuutta.

Suomalaisissa tiedotusvälineissä ihmetellään, miksi Venäjältä edelleen saa länsimaisia tuotteita. Vastaus on, että monet länsimaat eivät ole lähteneet Suomen pakoterintamaan, vaan ovat päinvastoin kasvattaneet liikevaihtoaan Venäjän suuntaan. Näin esimerkiksi Italiassa.

Pakotepolitiikan ja länsisuuntautumisen vuoksi ei ole näköpiirissä, että Suomen talous lähtisi kasvu-uralle. Venäjän vastaisella politiikalla kansanedustajat ovat ajaneet Suomen kansan kurjistumisen kierteeseen.

Suomi on nostanut merkittävästi asevarusteluaan. Virallisten tilastojen mukaan Suomi käyttää asevarusteluun noin 2,3 % bruttokansantuotteesta, joka tarkoittaa esimerkiksi tänä vuonna 6,2 miljardia euroa – todellisuudessa paljon enemmän tilastokikkailun vuoksi. Lisäksi tuetaan Ukrainaa sadoilla miljoonilla euroilla. Kun tarkastellaan eurooppalaisia tilastoja siitä, mitkä maat ovat eniten lisänneet velkaantumistaan ja mitkä eniten kasvattaneet asevarusteluaan, molemmissa ovat lähes tulkoon samat maat ja Suomi on kärkisijoilla. Tämä tarkoittaa siis, että Suomi militarisoituu velkarahalla.

Valtion velka johtuu tulonsiirroista työltä pääomalle

On tosiasia, että Suomen valtionvelka on kasvanut. Yhteiskunnan militarisointiin ja Ukrainan rahoittamiseen käytetyt kohtuuttomat summat ovat tietysti vain jäävuoren huippu valtion velan kehityksessä. Kyseessä on pitkäaikainen trendi, joka johtuu siitä, että verotuksen painopistettä on koko vuosien ajan siirretty siihen suuntaan, että eniten ansaitsevat ihmiset maksavat suhteessa vähiten veroja.

Jos tätä siirtymää ei olisi tehty, meillä ei olisi minkäänlaista velkaongelmaa. Huomionarvoista on, että valtionvelan kasvun erityisen suuret pyrähdykset liittyvät aikaan, jolloin kokoomus on hallitusvastuussa. Aiemmin mainitun militarisoinnin ohella velkaongelman syy on siis verotuksen painopisteen siirto. Siinä, että he, joilla on rahaa, eivät maksa veroja.

Kohtuullisinta olisi, että kaikki tulot laskettaisiin yhteen ja niitä verotettaisiin progressiivisesti. Nyt pääomatuloja verotetaan noin 30 % mukaisesti ja osa tuloista, kuten osa listaamattomien yritysten osingoista, on kokonaan verovapaata.

Siirtymistä työn verotuksesta kulutuksen verotukseen perustellaan sillä, että työn verottaminen kuihduttaisi taloutta. Tätä porvarillisen taloustieteen uskomusta ei ole todistettu käytännössä. Jos porvarille jää enemmän viivan alle, se ei tarkoita sitä, että rahat käytettäisiin investointeihin, jolloin tämä hyödyttäisi taloutta. Hyvin nopeasti tällaiselle rahalla ryhdytään etsimään veroparatiiseja tai muuta järjestelmiä, jotta siitä tarvitsisi maksaa mahdollisimman vähän veroja.

Suomen bruttokansantuotteen kasvu on ollut olematonta viimeiset parikymmentä vuotta. Tänä aikana on tehty lukuisia toimenpiteitä, joilla on parannettu pääoman omistajien asemaa. Nämä kokoomusjohtoiset toimet ovat näivettäneet suomalaisten elintasoa enemmän ja enemmän.

Verokeskustelussa porvarilehtien päätoimittajat ovat nostaneet esiin, että mikään ryhmä ei voi välttyä osallistumisesta taloustalkoisiin. Tällä he tarkoittavat eläkeläisiä. Tosiasia on, että yksi ryhmä, pääoman omistajat, on jätetty näiden sopeuttamistoimien ulkopuolelle, eivätkä päätoimittajat, toimittajista puhumattakaan, ole kyseenalaistaneet tätä asiaa.

Tällä hetkellä pienituloiset maksavat tuloistaan suhteellisesti suurimman osan veroina, koska kaikki tulot menevät suoraan kulutukseen ja pääosassa tuoteryhmiä arvonlisäverokanta on 24 % ja nousee pian 25,5 %:iin.

Kuinka pitkälle kansalaisten kannattaa joustaa suurpääoman voittojen turvaamiseksi?

Suomessa on viime vuosikymmeninä ollut vähän lakkoja. Lakkojen vähyys kertoo siitä, että ammattiyhdistyliike on heikossa asemassa ja että demokratian tila on heikentymässä. Tänä vuonna meillä on ollut muutamia poliittisia lakkoja, mutta nekään eivät ole saaneet aikaan muutosta parempaan.

Ay-liikkeen perusongelma on, että niiltä puuttuu pitkän aikavälin strategia siitä, mitä he tavoittelevat. Ammattiyhdistysliikkeen johto on sitoutunut käytännössä nykyisen uusliberalistisen talouspolitiikan takuumiehiksi suoraan tai sosialidemokraattisen puolueen kautta. Ay-liike voi tässä tilanteessa vain vastustaa heikennyksiä, mutta se ei voi saavuttaa parannuksia johtuen siitä, että parannukset edellyttäisivät muutosta noudatettavaan talouspolitiikkaan.

Me tarvitsemme ammattiyhdistyliikkeen, joka ottaa tavoitteekseen nykyisen uusliberalistisen talouspolitiikan kaatamisen ja siirtymisen oikeudenmukaisempaan talouteen.

Palatakseni kilpailukykyyn. Hyvin yleinen näkökulma näyttää olevan, että kilpailukyky täytyy säilyttää. Tarkastellaanpa esimerkkiä. Suomalainen ammattiyhdistysliike solmii työnantajien kanssa sopimuksen, jonka mukaisesti reaaliansiot laskevat – näinhän se nykyään aina menee- ja tällä tavoitellaan kilpailukyvyn parantumista suhteessa tärkeimpään kilpailijavaltioon Saksaan.

Saksassa vastaavasti ay-liike sitoutuu reaaliansioita heikentävään sopimukseen samasta syystä. Kummassakaan maassa tämä työväen joustaminen ei auta säilyttämään työpaikkoja, koska kilpailijamaa toimii samoin. Sen sijaan molemmissa maissa tämä politiikka auttaa porvareita kasvattamaan voittojaan.

Sote-kaappauksella yksityiseen terveydenhuoltoon

Aiemmin mainittu valtiontalouden tila ja säästöt vaikuttavat myös sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Itse asiassa sote-sektori on jo kaaoksessa Sote-uudistuksen vuoksi. Suomalaiset ovat olleet erittäin vankkoja julkisen terveydenhuollon kannattajia ja tämä on harmittanut oikeistopuolueita, sillä sote-sektorilla on paljon toimintaa, mitkä yksityistämällä saataisiin siirrettyä kansallista varallisuutta valtion taskusta porvarien taskuihin ja edelleen veroparatiiseihin.

Herää ajatus, ajetaanko sote-sektori tahallaan kaaokseen siksi, että kansalaisten kannatus julkiseen terveydenhuoltoon vähenisi ja se saataisiin vähitellen yksityistettyä. Ainakin kokoomuslaisilla päättäjillä on kysyntää yksityisten terveydenhuollon johtaviin asemiin. Mene ja tiedä?

Tästä päästäänkin työväenluokan yhteiseen käsitykseen maailmanmenosta ja mitä pitäisi tehdä sen muuttamiseksi. Kommunistien liiton piirissä on tehty monta vuotta työtä dialektisen ja historiallisen materialismin päivittämiseksi vastaamaan nykypäivän tilannetta.

Minkä takia tällaiseen mittavaan työhön on lähdetty? Porvarillisessa yhteiskunnassa vallitsee porvarillinen päällysrakenne, eli media, oikeuslaitos ja väkivaltakoneisto ovat porvariston hallinnassa ja toimivat porvariston etujen säilyttämiseksi ja kasvattamiseksi. Vastaavasti porvarillinen kulttuuri ylläpitää käsitystä individualismista. Tämä näkyy myös työväenluokkaisten ihmisen toiminnassa.

Ilman yhteistä käsitystä yhteiskunnan lainalaisuuksista meille on syntynyt lukemattomia ryhmiä ja kuppikuntia, jotka kritisoivat aivan oikein kapitalismia, mutta oman yksityisajattelunsa perusteella. Tämä johtaa toisiaan vastaan taistelevien kuppikuntien lisäksi erilaisiin salaliittoteorioihin. Näistä mainittakoon tästä WTC-tornien tuho New Yorkissa ja koronarokotusvastaisuus.

Karl Marx totesi, että filosofian tehtävä ei ole selittää maailmaa vaan muuttaa sitä.

Me tiedämme, että kapitalismi on ihmiskunnan keskeisten ongelmien perussyy. Esimerkiksi köyhyys, sodat, ilmastomuutoksen voimistuminen ja lajiston monimuotoisuuden vähentyminen johtuvat kaikki kapitalistisesta tuotantotavasta. Eräässä Helsingin yliopiston järjestämässä ilmastomuutospaneelissa panelisteilta kysyttiin, mitä asialle pitäisi tehdä. Kaikki olivat sitä mieltä, että ongelma johtuu kapitalismista ja että kapitalismia pitäisi lähteä korjaamaan.

Me tiedämme, että kapitalismia ei voi korjata niin, että näihin globaaliongelmiin saataisiin kapitalismin puitteissa ratkaisu. Kapitalismin lainalaisuudet edellyttävät, että pääoman omistajan pitää pyrkiä kasvattamaan riistoa pärjätäkseen markkinoilla. Kapitalismin korjaaminen edellyttäisi kapitalismin lainalalaisuuksien ja peruslähtökohtien muuttamista. Globaalien pitkän aikavälin ongelmien korjaamiseen kvartaalikapitalismi ei taivu – ja vaikka kapitalismin puitteissa löydettäisiinkin teknisiä ratkaisuita, nämä tulevat aivan liian myöhään esimerkiksi ilmaston muutoksen pysäyttämisen näkövinkkelistä.

Tilanteen muuttaminen onnistuu vain siten, että opiskelemme Marxin, Engelsin ja heidän seuraajiensa kuvaamaa teoriaa yhteiskunnallisista lainalaisuuksista ja yhdistämme voimamme kapitalismin kaatamiseksi. Nämä lainalaisuudet on testattu käytännössä ja ne ovat osoittautuneet oikeiksi. Niistä on turha kiistellä työväenluokan piirissä. Nämä lainalaisuudet tuntemalla työväenluokan on helpompi muodostaa yhteinen käsitys siitä, mitkä ovat yhteiskuntamme ongelmien juurisyyt, perimmäiset syyt.

Yhteisen ymmärryksen muodostamisen jälkeen yhtenäisellä työväenluokalla on vielä paljon tehtävää työväenluokan strategian ja taktiikan toimeenpanossa niin, että saamme hävitettyä kapitalismin perin juurin ja siirryttyä kohti demokratiaa, parempia ihmisoikeuksia ja sosialismia.

Hyvää vappua kaikille Tovereille!