Taistelu Leningradin saarron purkamiseksi alkoi 80 vuotta sitten 14.1.1944

Suuri Leningradin saarron ja voiton muistomerkki kokonaisteos 10 km kaupungin keskustasta Moskovan valtakadulla sijaitsee paikassa, jonka läheisyydessä piirityksen aikana kulki fasistimiehittäjien ja Puna-Armeijan välinen rintamalinja ja jonka veistokset kuvaavat sotilaiden ja partisaanien taistelua ja kaikkien kaupungin asukkaiden työtä kaupungin vapauttamiseksi. (Kuva Heikki Männikkö 7.7.2012)

Kirjoituksen toimitti Heikki Männikkö. Julkaistiin Kansan ääni: 25.2.2014 nro 1/2014

Vuoden 1943 loppuun tultaessa neuvostojoukot olivat valloittaneet fasisteilta yli puolet niiden vuosina 41–42 valtaamasta alueesta. Vuoden 1943 kuluessa saatiin käyntiin aseiden massatuotanto ja joukot saivat uutta tykistö-, lentokone- ja panssariaseistusta. Neuvostoliitossa valmistettiin v. 43 kuluessa jo 35000 lentokonetta, 16000 ps-vaunua ja 45000 tykkiä. Joukkoja ja päällystöä koulutettiin ja lisättiin. Vuoden 1943 kuluessa muodostettiin mm. 5 ps-armeijaa sekä useita muita joukko-osastoja.

Karttapiirroksesta selvinnee taistelujen kulku Leningradin alueen vapauttamisoperaatiossa: rintamalinja (punainen linja) osoittaa armeijoiden sijainnit 14.1.-44 sekä rintamalinja (vihreä linja) ja armeijoiden sijainnit 1.3.-44. Punaiset suorat viivat ilmaisevat rintamakaistojen sijainnit. Tilanne tällä alueella pysyi tämän jälkeen ennallaan heinäkuun alkuun saakka. Siihen mennessä käytiin mm. taistelut Krimin ja Ukrainan vapauttamiseksi ja aloitettiin taistelut Valko-Venäjän vapauttamiseksi sekä suomalaisten karkottamiseksi Kannakselta ja Itä-Karjalasta. (Piirros Heikki Männikkö)

Joulukuussa 1943 päätettiin Leningradin ja Ukrainan vapauttamisesta

Silloin joulukuussa 1943 puolustuskomitean kokouksessa käsiteltiin vuoden 1944 talven- ja kevään taistelusuunnitelmaa. Päätettiin aloittaa operaatiot Suomenlahdelta Mustalle Merelle ulottuvalla rintamaosuudella. Etelässä tuli vapauttaa Ukraina ja edetä valtakunnan rajalle. Pohjoisessa tuli vapauttaa Leningradin alue, lyödä saksalaisten AR Nord (18- ja 16.A) ja edetä Baltian tasavaltojen rajoille. Valko-Venäjän suunnalla tavoitteeksi asetettiin mahdollisimman suuren alueen vapauttaminen fasisteilta. Valtaosa resursseista talven ja kevään osalta ohjattiin Ukrainan neljälle rintamalle, jonne pyrittiin luomaan ylivoima tavoitteena lyhyessä ajassa tuhota fasistien eteläinen AR sekä AR A.

Fasistit yrittivät linnoittautua Leningradin alueelle.

Monestakin syystä hitleriläiset pyrkivät pitämään Leningradin alueen. Siksi AR Nordin joukot linnoittivat Leningradin ympäristön puolustusasemia. Selustan puolustuslinjoista tärkein oli ”Panther”-linja, joka kulki Narvajoen suulta Narvan kannasta ja Peipsijärven rantaa pitkin Pihkovaan ja sieltä edelleen Nevelin luoteispuolelle.

Leningradin R ja Volhovan R tekivät jo syyskuun puolivälissä esityksensä Leningradin saarron purkamiseksi ja AR Nordin lyömiseksi. Päämaja teki vain pieniä korjauksia rintamien esitykseen. Komennettiin mm. siirtämään 2. IskuA Oranienbaumin (Lomonosov) sillanpäähän Leningradin länsipuolelle. Haluttiin enemmän voimaa sieltä suoritettavaan hyökkäykseen Pietarhovin ja Strelnan vihollisryhmittymää vastaan.

Suomalaiset etenivät Laatokan itäpuolelle Syvärin- joelle. Hitleriläiset pysäytettiin Volhovan länsipuolelle. Väliin jäi 100 km neuvostojoukkojen miehittämää Laatokan rantaa, josta kulki Leningradiin ”Elämäntie”, jonka kautta mm. talvella Laatokan jäätä pitkin kyettiin talvella pienessä määrin huoltamaan kaupunkia ja evakuoimaan asukkaita. ”Elämäntie” oli ilmapommitusten ja tykistötulen kohteena ja monet siviilit, sotilaat ja autonkuljettajat menettivät siellä henkensä. Tämä ”Elämäntien” muistomerkki ”Katkaistu väylä” sijaitsee Laatokan rannalla Pähkinäsaaresta hieman pohjoiseen Kokkorevon taajamassa. Muistomerkki rakennettiin v. 1968. Elämäntien toisessa päässä Novaja Ladokassa noin 70 km Pietarista E105-tietä (M 18) sijaitsee toinen Elämäntien muistomerkki. (Kuva Asko Julkunen)

Kolmen rintaman yhteishyökkäys

Saksalaiset tuli tuhota iskemällä samanaikaisesti Leningradin lounaispuolelta etelään sekä Novgorodista luoteeseen. Hyökkäyskiilojen yhdistymisen jälkeen jatketaan Lugan ja Kingiseppin suuntaan ja edelleen Narvan ja Pihkovan alueille, jolla valmisteltiin etenemistä Baltiaan. Suunnitelmaan sisältyi ensi vaiheessa Leningradin motin ja Oranienbaumin motin yhdistäminen. Sen toteuttamiseksi hyökkäävät 42.A Leningradista käsin ja 2.IskuA Oranienbaumista yhtyvin kiiloin ja tuhoavat niiden väliin sijoittuvan Pietarhovin ja Strelnan vihollisryhmittymän jatkaen sen jälkeen hyökkäystä lounaissuuntaan. Ilmavoimat ja Itämeren laivasto tukevat operaatiota. 67.A hyökkää Volhovan suunnasta MGA:n risteysaseman suuntaan. 59.A hyökkää ja murtaa fasistien puolustuksen Novgorodin molemmin puolin. 8.A ja 54.A valmistautuvat vihollisen takaa-ajoon. Fasistien 18.A:n eteläpuolella toimi AR Nordin 16.A, jonka sitomiseksi hyökkäykseen osallistui myös 1. Baltian R.

Rintamien tueksi annettiin ilmavoimia yht. 1240 konetta. Leningradin R sai neljä rynnäkkötykkirykmenttiä ja Volhovan R yhden. Eräitä ps-yksiköitä varustettiin uudella aseistuksella. Pääpaino oli kuitenkin etelässä eikä päämaja vahvistanut rintamia niiden toivomalla tavalla. Valmistautumisessa suuri merkitys annettiin tykistölle murrettaessa aukkoja vihollisen puolustukseen. Oranienbaumin alueelle siirrettiin vesiteitse viisi jalkaväkidivisioonaa, 13 tyk. yksikköä, psprikaati, rynnäkkötykkirykmentti, kaksi ps-vaunurykmenttiä ja yli 700 rautatievaunua ampumatarvikkeita.

Hyökkäys pakotti fasistit perääntymään Leningradin ja Oranienbaumin alueella

Hyökkäys Leningradin alueen vapauttamiseksi, alkoi aamuyöllä 14.1.-44 ilmavoimien, raketinheitinten ja tykistön yhteistulella Oranienbaumin kaakkoispuolella natsien asemiin. Tulivalmistelun siirtyessä saksalaisten selustaan työntyivät neuvostojoukot 10.5 km leveällä alueella vihollisrintamaan. Seuraavana päivänä 15.1. alkoi hyökkäys Leningradista käsin 42.A:n työntyessä tulivalmistelun jälkeen saksalaisten asemiin. Käytiin ankaria taisteluja. Eteneminen kummallakin hyökkäyssuunnalla oli hidasta johtuen vihollisen kovasta vastarinnasta sekä miinakentistä. Mutta neuvostojoukkojen tykistö tulitti koko ajan saksalaisten asemia. Kun myös Volhovan R aloitti hyökkäyksensä, ei natseilla riittänyt reservejä, joita siirtää uhatuimmille rintamalohkoille. 18.1. 2.IskuA toi taisteluun 108.AK:n ja neuvostojoukkojen hyökkäyskiilat lähestyivät toisiaan. Fasistit keskittyivät nyt pelastamaan Ropsan pohjoispuolella olevat joukkonsa ja 19.1. Puna-armeija valtasi Krasnoje Selon ja hyökkäyskiilat kohtasivat Ropsan alueella 20.1. 1944.

Saksa liittolaisineen saartoi Leningradin 900 päivää, jona aikana lähes miljoona kaupungin asukasta menehtyi. Tänäänkin Pietarissa jokaisena Voitonpäivänä asukkaat vierailevat Piskarjovkan hautausmaalla, jonne suuri osa piirityksen uhreista on haudattu. Kuvassa Pietarin kommunistien ryhmä marssii hautausmaan läpi muistomerkille. (Kuva: Voitonpäivänä vuodelta 2019; Heikki Männikkö)

Leningradin saarto päättyi 27.1.1944

Samaan aikaan hyökkäsi Volhovan R:n 59.A Novgorodin suunnassa. Tykistövalmistelun jälkeen hyökkäys ei tahtonut lähteä käyntiin kaupungin pohjoispuolella. Tilanne muuttui, kun neuvostojoukot hyökkäsivät fasistien selustaan Ilmajärven yli jäätä pitkin. Leningradin R ja Volhovan R pyrkivät nyt hyökkäyksellään saartamaan Lugan koillispuolella AR Nordin joukot. Hyökkäyksen aloitti myös Leningradin R:n 67.A vallaten tärkeän MGA:n risteysaseman. Samaan aikaan 2.IskuA ajoi takaa saksalaisia joukkoja. 27.1. Leningradin R:n joukot valtasivat Tosnon. Silloin Leningradissa ammuttiin kunnialaukaukset saarron lopullisen murtamisen kunniaksi.

Hyökkäys Leningradin alueella pysähtyi ”panther”-linjalle

2.IskuA:n joukot saavuttivat 1.2.1944 Narvajoen ja valtasivat 3.2. sillanpään sen länsirannalta. Samaan aikaan eteni 42.A Peipsijärvelle ottaen haltuunsa sen itärannan. Neuvostojoukot saivat käskyn jatkaa hyökkäystä länteen ohittamalla Narva sen pohjois- ja eteläpuolelta. Tässä vaiheessa Puna- Armeijan eteneminen pysähtyi saksalaisten torjuessa kaikki läpimurtoyritykset. Lugan ja Novgorodin suunnalla neuvostojoukot mursivat 12.2. fasistien puolustuksen ja ne joutuivat perääntymään ”Panther”-asemaan. Mutta täälläkään kuten Narvan luona neuvostojoukot eivät kyenneet jatkamaan hyökkäystä eteenpäin. Puna-Armeijan joukot tarvitsivat lepoa, täydennystä ja huoltoa. Ne asettuivat maaliskuun alussa puolustukseen aloittaen valmistautumisen fasistien karkottamiseen Baltiasta.

Leningradin saarron muistomerkki sisältää lukuisia yksityiskohtia. Veistokset kuvaavat sotilaiden ja partisaanien taistelua sekä kaikkien kaupungin asukkaiden työtä kaupungin vapauttamiseksi. Ne ovat suuri kunnian osoitus kaikille työläisille, sotilaille, viljelijöille ja koko kansalle.

PS: Tämä artikkeli julkaistiin 14.1.2014 laajenpana nimellä ”70 vuotta sitten Leningradin alue ja Dneprin länsiranta vapautettiin”. Leningradin saarronpurkamisen aloitus ja Dneprin länsirannan vapautus Hitleriläisistä alkoivat samaan aikaan. Tämä laajempi artikkeli löytyy Kansan äänen numerosta 1/2014 sivulta 12-13. Siihen voitte tutustua napauttamalla yläpaneelin kohdasta Näköislehdet. Sivun alaosaan tulevat näkyviin kaikki tallennetut näköislehdet. Etsikää sieltä em. Kansan äänen numero1/2014 ja avatkaa se napauttamalla kohtaa hiirellä.