Pridnestrovie – Neuvostovaikutteinen saareke Itä-Euroopan laidalla

Pridnestrovie – Neuvostovaikutteinen saareke Itä-Euroopan laidalla

Cilla Maria

Monelle tuntematon kapea vyöhyke Dnestr-joen itäpuolella Moldovan ja Ukrainan välissä on vuosikymmenten ajan ollut Euroopan geopoliittinen kummastus: itsenäiseksi julistautunut Dnestrian moldovalainen tasavalta (Pridnestrovskaja Moldavskaja Respublika, PMR), josta länsimaissa käytetään romanialaisen fasismin (pakkoromanisoinnin) aikaan viittaavaa, alueella nykyään kiellettyä Transnistria-nimeä. Kansainvälisesti alue tunnustetaan osaksi Moldovaa ja sitä pidetään separatistisena, mutta käytännössä Pridnestrovie toimii omalla hallinnollaan, armeijallaan ja instituutioillaan. 

Dnestr-joen ylittävä silta.

Matkustin syksyllä 2025 maata pitkin Itä-Euroopan halki Jyväskylästä Istanbuliin ja sieltä edelleen Kaukasian alueelle. Yksi Euroopan kohteistani oli Moldova, josta käsin kävin tutustumassa Pridnestrovieen – erityisesti Benderin kaupunkiin sekä pääkaupunki Tiraspoliin. Moldovassa oli vierailuni aikana käynnissä parlamenttivaalit, jotka näkyivät myös pääkaupunki Chişinăun katukuvassa ja joilla saattaa olla suurikin vaikutus PMR:n tulevaisuuteen. 

Pakollinen turistikuva Tiraspolissa.

Historialliset juuret 

Neuvostoliiton aikakauteen juontava PMR on pysynyt erillään Moldovasta 1990-luvun alusta lähtien. Alueella on pitkään asunut venäjänkielinen populaatio, ja se on ollut Venäjän kulttuurisen vaikutuspiirin alla. Neuvostoliiton hajoamisen aikoihin alueen johtajat julistivat PMR:n itsenäisyyden. Vuoden 1992 Moldovan sisällissodasta seurasi aselepo ja kolmiosainen rauhantarkkailujärjestely, johon osallistuivat Moldova, Pridnestrovie ja Venäjä. Venäjän sotilasyksiköt jäivät PMR:n alueelle rauhanturvaajiksi ja ovat siellä edelleen.

Sisällissodan muistomerkki Tiraspolissa.

Levottomuuksien selkenemisen jälkeen Pridnestrovie on rakentanut hallintojärjestelmän, joka jäljittelee valtion ominaisuuksia, vaikka sitä ei tunnusteta kansainvälisesti. Ainoastaan Georgian kiistanalaiset alueet, Etelä-Ossetia ja Abhasia, ovat sen tunnustaneet. Nykyään Pridnestroviella on oma presidentti, valuutta, lippu ja passi – joka tosin on käyttökelpoinen ainoastaan liikuttaessa Pridnestrovien ja Moldovan välillä. Monella kansalaisella onkin lisäksi esimerkiksi Moldovan, Venäjän, Ukrainan tai Romanian passi. Virallisina kielinä ovat venäjä, ukraina sekä moldova kyrillisillä kirjaimilla. Latinalaisilla aakkosilla kirjoitettu moldova, kuten myös Moldovan lipun liehuttaminen ovat lailla kiellettyjä.

Aleksandr Suvorovin patsas ja taustalla Abhasian, PMR:n ja Etelä-Ossetian liput.

Nykyinen yhteiskunta  

Pridnestrovien yhteiskunta on moniulotteinen. Vaikka Lenin-patsailla, Karl Marxin ja Rosa Luxemburgin kaduilla, neuvostounivormuilla sekä sirpeillä ja vasaroilla kyllästetty Pridnestrovie ylläpitää julkisessa kuvassaan vahvaa neuvostohenkisyyttä, sen talous on käytännössä markkinaehtoinen ja voimakkaasti yksityistynyt. Valtio tukee tiettyjä sosiaalisia palveluita, kuten koulutusta ja terveydenhuoltoa, mutta se ei toimi sosialistisen suunnitelmatalouden periaatteilla. 

Tiraspolin kaupungintalo (Dom Sovetov).

Tuontia ja vientiä käydään jonkin verran Moldovan kautta, ja esimerkiksi EU-alueelle tuotavat tuotteet näkyvät markkinoillamme moldovalaisina tuotteina. Kokonaistalous ja arki nojaavat kuitenkin vahvasti venäläiseen tuontiin ja paikalliseen oligarkiaan. Venäjän tuki ylläpitää rahavirtoja, toimittaa energiaa ja tarjoaa poliittista suojaa. Tämä pitää elintason kohtuullisena alueellisessa kontekstissa, mutta tekee Pridnestroviesta vahvasti riippuvaisen Moskovasta.

Benderin markkinoilla.

Poliittinen kilpailu on rajoitettua, ja vallassa olevat ryhmät linkittyvät liike-elämän ja turvallisuuslaitosten verkostoihin. Alueen liiketoimintaa hallitsee Sheriff-konserni, jonka omistuksessa on muun muassa päivittäistavarakauppoja, huoltoasemia, viinakauppoja, pankkeja ja jopa pääkaupunki Tiraspolin jalkapallojoukkue FC Sheriff. Kuriositeettina mainittakoon, että FC Sheriff päihitti kauden 2021–22 UEFAn Mestarien liigan ottelussa espanjalaisjätti Real Madridin lukemin 1–2. Pridnestrovielaiset pankkikortit toimivat luonnollisesti vain PMR:n rajojen sisäpuolella. PMR:n ruplia ei voi vaihtaa alueen ulkopuolella, mutta alueen sisällä niitä saa rahanvaihtopisteiltä Moldovan leuta, euroja, dollareita ja Venäjän ruplia vastaan. 

PMR:n oma valuutta on rupla.

Tiraspol on yleisilmeeltään melko moderni ja kadut siellä hyvässä kunnossa. Moldovan rajan lähellä sijaitsevassa Benderissä taas on vielä tänäänkin nähtävillä 1990-luvun sisällissodan jäljet. Kerrostalojen seiniä täplittävät luodinreiät, ja infrastruktuuri on muutenkin vanhanaikaista pääkaupunkiin verrattuna. Kumpikin kaupunki loistaa länsimaisten logojen poissaololla, mikä on virkistävä näkymä lähes kaikissa ja monin paikoin toisiaan toistavissa Euroopan maissa käytyäni.

Länsimaisia logoja ei näy katukuvassa.
Stolovka SSSR -ravintola Benderissä.
Benderin julkista liikennettä. Taustalla kerrostalon seinässä näkyvissä luodinreikiä 90-luvulta.

Tutustuin Pridnestrovieen Moldovan puolella asuvan Tatianan kanssa, joka on kotoisin Pridnestrovien puolelta. Hän pystyikin antamaan alueen tilanteesta monipuolisen kokonaiskuvan. Kävimme vierailulla myös hänen vanhempiensa luona PMR:n Parcanissa, missä tarjolla oli paikallisia perinneruokia ja perheen isän tekemää viiniä.

Kun kysyin tavallisten ihmisten välisistä suhteista, Tatiana kertoi, että suhteet Moldovan kanssa ovat arkipäiväiset eikä aktiivisia jännitteitä ole ilmassa. Ihmisillä on vapaa liikkuvuus, mutta rajalla on PMR:ään saavuttaessa kaikkia koskeva passintarkastus, ja alueelle tarvitsee oleskeluluvan. Arki näyttäytyy yllättävän tavallisena, mikä onkin usein hyvin ristiriitainen huomio matkailijalle, jonka ennakko-odotukset perustuvat valtavirtamedian värittyneisiin tilannekatsauksiin. 

Parcanissa oli tarjolla Tatianan äidin valmistamaa ruokaa ja isän tekemää viiniä.
Mediakuvastaan poiketen PMR vaikuttaa hyvin tavalliselta paikalta.

Suhteet Moldovaan, Ukrainaan, Venäjään ja Romaniaan 

Moldovan virallinen kanta on, että Pridnestrovie on osa Moldovan valtiota. Pridnestrovien johto taas pyrkii säilyttämään alueen itsehallinnon. Osa poliittisista ryhmistä tavoittelee jopa täydellistä itsenäisyyttä tai liittoutumista Venäjän kanssa. Tämä keskinäinen vastakkainasettelu muodostaa jäätyneen konfliktin ytimen: kyse ei ole vain yksittäisistä poliittisista erimielisyyksistä, vaan alueen statuksesta, suvereniteetista ja kansainvälisestä tunnustuksesta. Vaikka päivittäinen arki PMR:n ja Moldovan välillä toimii näennäisesti hyvin, poliittinen dialogi on katkonainen, neuvottelut jäissä ja ratkaisut tilapäisiä.

Suhteet Ukrainaan ovat jännitteiset. Jo ennen sotaa Ukraina piti Pridnestroviea strategisesti riskialttiina alueena. Vaikka väkivaltaisuuksia ei ollut, Ukrainan hallinto seurasi tarkasti aseistusta, rajaliikennettä ja mahdollisia muutoksia ilmapiirissä. PMR:n ja Ukrainan välillä oli kuitenkin käytännön yhteistyötä esimerkiksi raja-asioissa ja kaupankäynnissä, mutta poliittinen luottamus oli heikkoa. Tällä hetkellä raja PMR:n ja Ukrainan välillä on suljettu. Sodan syttymisen jälkeen Tiraspolissa on tehty pommi-iskuja, joista on syytetty ukrainalaisia. 

Tiraspolista on noin 10 km Ukrainan rajalle ja 100 km Odessaan.

Venäjä on edelleen keskeisin ulkopoliittinen toimija, jonka sotilaallinen läsnäolo, kansalaisuuspolitiikka ja taloudellinen tuki ylläpitävät alueen nykytilaa. Moni saattaa ihmetellä, miksi Venäjä ei ole halukas tunnustamaan Pridnestroviea, saati liittämään sitä itseensä. Yhtenä syynä on pidetty pelkoa Moldovan vastavuoroisesta liittymisestä Romaniaan, minkä lisäksi Venäjä halunnee pitää PMR:n tietynlaisena puskurivyöhykkeenä. Yleisesti katsottuna Venäjän kannalta tunnustaminen olisi poliittisesti kallista ja strategisesti tarpeetonta. 

Romania taas on ollut historiallisesti ja kulttuurisesti läheinen tuki Moldovalle, ja se toimii yleisesti pro-eurooppalaisena vaikuttajana alueella. Osa moldovalaisista haikailee Romaniaan liittymisen perään ja pitää sitä jopa todennäköisenä polkuna EU-jäsenyyden saavuttamiseksi. Moldova on asettanut tavoitteekseen liittyä Euroopan Unioniin vuonna 2028. Kävin Romaniassa myös viime syksynä, ja ympäri maata kulkeneen road tripin aikana havaitsin maan ajautuneen erittäin suuriin varallisuuseroihin. Osa kaupungeista, kuten Brasov, oli modernisoitunut huomattavasti ja ihmiset ajelivat uusilla Mersuilla, kun taas maaseutu oli näivettynyt ja pienet kylät kuihtuneet ja jääneet unholaan.

Romanian maaseutua viimesyksyiseltä Balkanin road tripiltä.

Haasteet energiapolitiikassa 

Viime vuosien tapahtumat, kuten energian hintojen nousu, kaasutoimitusten katkokset, Venäjän ja Ukrainan sota sekä EU:n ja Moldovan lähentyminen, ovat tehneet Pridnestroviesta haavoittuvamman. Alkuvuonna 2025 päättynyt Venäjän ja Ukrainan välinen kaasuntoimitussopimus ja Ukrainan suorittama kaasuhanojen sulkeminen aiheutti Venäjän kaasutoimitusten keskeytymisen Ukrainan kautta myös Moldovaan ja Pridnestrovieen. Se paljasti samalla alueen riippuvuuden riskit. Toimitusten katkeamiset ja maksukiistat vaikuttivat suoraan lämmön ja kaasun saatavuuteen asukkaiden arjessa. Samalla EU:n energia- ja infrastruktuurituen laajeneminen Moldovassa on pyrkinyt vähentämään alueen riippuvuutta Venäjästä ja muuttanut myös Pridnestrovien geopoliittista dynamiikkaa. 

Moldovan tavoite liittyä Euroopan Unioniin tuo riskejä myös PMR:lle

Lokakuussa 2024 Moldovassa ja Pridnestroviessa järjestettiin kansanäänestys, jossa kysyttiin, tulisiko Moldovan EU-jäsenyyden tavoite kirjata perustuslakiin. Äänestys järjestettiin samana päivänä Moldovan presidentinvaalien kanssa, ja äänestysprosentti ylitti vaaditun rajan. Tulokset olivat hyvin tasaväkiset: noin puolet äänestäjistä – lähinnä Chişinăun ympäristössä, kannatti EU-jäsenyyttä, kun taas lähes yhtä moni vastusti sitä. Vaikka “kyllä”-puoli voitti niukasti, äänestys paljasti syvän jakautumisen Moldovan yhteiskunnassa.  

Eurooppamyönteinen hallinto näki tuloksen symbolisena vahvistuksena länsisuuntautuneelle politiikalle, mutta samalla esiin nousivat epäilyt Venäjän vaikutusyrityksistä ja äänestäjien ostamisesta. EU tulkitsi äänestyksen merkittäväksi askeleeksi kohti integraatiota, mutta sen tiukka tulos osoitti, että Moldovan tie Eurooppaan on yhä poliittisesti ja yhteiskunnallisesti erittäin epävakaalla pohjalla.

Moldovan nykyinen hallitus haluaa viedä maan kohti EU-jäsenyyttä.

Moldovan entinen talousministeri Octavian Calmîc on varoittanut EU-jäsenyyden tuomista mahdollisista riskeistä, kuten maatalouden tuottavuuden heikkenemisestä liiketoiminnan ja tuontantomaiden siirtyessä suuryritysten haltuun. Tämä voisi vähentää kotimaista elintarviketuotantoa ja työpaikkoja maaseudulla. Lisäksi paikalliset teollisuudenalat saattaisivat menettää kilpailukykyään, mikä voisi johtaa tehtaiden sulkemiseen ja työttömyyteen. Lisäksi energiasektori voisi kärsiä korkeista hinnoista sekä infrastruktuuriin kohdistuvasta investointipuutteesta. Samat riskit ulottuisivat myös teollisuudesta elävään Pridnestrovieen.

Moldovan parlamenttivaalit 2025 ja Pridnestrovien tulevaisuus 

Syyskuun 2025 parlamenttivaalit kääntyivät pro-EU-voittoon, ja presidentti Maia Sandun johtama pro-eurooppalainen PAS-puolue sai merkittävän enemmistön. Tämä vahvisti Chişinăun suuntaa kohti Euroopan integraatiota ja irtautumista Venäjästä. Tuloksella saattanee olla merkittäviä vaikutuksia myös Pridnestrovielle. Se voi jatkossa vähentää Moskovalle myötämielisten tahojen poliittista vaikutusvaltaa Moldovassa ja samalla lisätä PMR:n eristäytymistä ja riippuvuutta Venäjästä. Käytännön politiikassa tämä näkyisi raja- ja kauppajärjestelyissä, kansalaisuuspolitiikassa ja turvallisuuskysymyksissä. Toisaalta geopoliittinen jännite voi ylläpitää nykyistä paikallisesti hallittua, mutta kansainvälisesti tunnustamatonta tilaa. 

EU-myönteinen PAS-puolue kampanjoimassa Moldovan parlamenttivaalien alla.

Pridnestrovien tulevaisuus riippuukin hyvin pitkälti kolmesta tekijästä: Venäjän sitoutumisesta alueeseen, Moldovan EU-integraatiopyrkimysten etenemisestä sekä alueellisen vakauden kehityksestä. Joka tapauksessa Pridnestrovie muistuttaa siitä, miten historian perintö, etniset jakolinjat ja suurvaltojen intressit voivat muodostaa pitkäaikaisia jännitteitä Euroopan geopoliittiseen kenttään.