Onko Venäjä imperialistinen?

Onko Venäjä imperialistinen?

Neuvostoliitossa ja Venäjällä Voitonpäivää on vietetty Saksan fasismista ja imperialismista saadun voiton muistoksi. Kuolemattoman rykmentin marssiin Venäjällä osallistuu miljoonia kansalaisia. Mikään ei osoita, että maassa olisi omaksuttu imperialistiset yhteiskunta- ja talousopit. Tämä kuva kuolemattoman rykmentin marssista on rajan takaa naapurista Kostamuksesta. Kuva: Asko Julkunen

Heikki Männikkö, 8.6.2026; KÄ 3/2026, 24.6.2026

Kansan äänen järjestöjen- ja SKP:n edustajien välille syntyi toukokuun viimeisinä päivinä keskustelu Venäjän roolista nykypäivän maailmassa, kun SKP:n ja mm. Työväen antimilitaristit ry.:n (TAM), sekä Kommunistisen työväenpuolueen (KTP) edustajat esittivät Venäjän olevan imperialistinen valtio. Tällä väitteellä on ratkaiseva merkitys kysymyksessä, miten työväenliike kehittää kapitalismin vastaista luokkataistelua eteenpäin. Tämä imperialismikeskustelu lähti liikkeelle siitä, kun Sodan- ja fasismin vastainen työ ry. (SFT) lähetti edustajansa (Leena Hietanen) Venäjän federaation kommunistisen puolueen (RFKP) koolle kutsumaan kansainväliseen imperialismin ja terrorismin vastaiseen konferenssiin. Samaan konferenssiin laittoi myös SKP virallisen edustajansa (Liisa Taskinen). Postauksessaan FB-seinällään Leena Hietanen kertoi ensi vaiheessa konferenssin tapahtumista. Tämän postauksen ympärille syntyi mainittu imperialismikeskustelu.

Venäjän erikoisoperaation alettua tammikuussa 2022 Suomessa syntyi laajaa Venäjän vastaista kirjoittelua, johon myös SKP ja heitä lähellä olevat ryhmät pääsääntöisesti yhtyivät. Tänään keskustelu kärjistyy kysymykseen, onko Venäjä imperialistinen valtio. Tämä onkin myös teoreettisesti tärkein kysymys, koska sen varaan rakentuvat kaikki Venäjän toimien vastustajien väitteet Euroopassa ja Suomessa.

Postauksessaan Jari Karttunen (SKP) mm. toteaa: ”SKP katsoo, että koska Venäjä on kapitalistinen ja myös imperialistinen suurvalta, ei sen sotilaallisia toimia voi puolustaa, sillä nämä toimet aiheuttavat kärsimystä, sekä Ukrainan että Venäjän työläisille.” Myös Sippo Kähmi (TAM) sanoo postauksessaan: ”… -mutta on mielestäni aivan kiistaton tosiseikka, että Ukrainassa ja laajemminkin nämä osapuolet todellakin taistelevat maailman jaosta aivan samoin kuin imperialistit ennen vanhaan.” Samansuuntaisesti esitti KTP:n edustaja (Kaisa Laine) samassa keskustelussa, mutta hänen postauksensa katosivat Leenan seinältä. Katsoiko hän asialliseksi poistaa nämä kommentit keskustelusta, sitä emme tiedä.

Imperialismi kapitalismin lopun selviytymisoppi

Mitä sitten on imperialismi? Klassisessa teoksessaan ”Imperialismi kapitalismin korkein vaihe” (kirj. 1916 Sveitsi, julk. 1917) Lenin selvittää miten tuotantovoimien kasvun seurauksena kansainväliset suuret yritykset hallitsevat markkinoita. Pankkien ja suurten teollisuusyritysten sulautuessa yhteen syntyy finanssioligarkia. Suurten voittojen toivossa alkaa pääomien vienti mm. kehitysmaihin. Suuret kapitalistivaltiot kilpailevat vaikutusalueista. Imperialismi on kapitalismin monopolinen vaihe, jossa monopolien kesken syntyy tarve vaikutusalueiden uudelleenjakoon, jota ei voida ratkaista normaalien markkinoiden avulla. Tämä voi johtaa aseellisiin konflikteihin, joilla tavoitellaan maailman uudelleen jakoa. Tänään voimme sanoa, että ensimmäinen ja toinen maailmansota olivat tällaisia vaiheita historiassa.

Jari Karttunen esittää, että Venäjän imperialistista luonnetta vastaan ei muka ole esitetty minkäänlaisia perusteita: ”Toistaiseksi kaikki Venäjän sotatoimia tukeva vastatodistelu on epäonnistunut tuomaan kestäviä perusteita tehdä toisenlaista tulkintaa. Ei ole esitetty toimivia perusteluja sille, miksi Venäjää ei pitäisi tulkita imperialistiseksi valtioksi.” Kyllä Jari ei ole selvästikään tutkinut/miettinyt asiaa, sillä koko yli 30 vuoden kehitys osoittaa päinvastaista.

Venäjä asetti oligarkit kontrolliin

Neuvostoliiton hajoamisen aikaan 1980-luvun lopulla, puhuttiin globalisaatiosta. Silloin lännen pääomapiirit kiihdyttivät pääomien vientiä ns. kolmansiin maihin. Sanoimme, että Neuvostoliiton heikkeneminen johtaa imperialismin vastavoiman heikkenemiseen ja synnyttää imperialismin restauraation t. uuden vaiheen. Silloin finanssioligarkia laski toiveensa siihen, että ”demokratia” voittaa Venäjällä. Tällä ne tarkoittivat sitä, että Neuvostoliitto/Venäjä hyväksyy aidon markkinamekanismin, jossa lännen pääomalla on täysi vapaus ostaa ja myydä Venäjän omaisuutta ja luonnonvaroja. He arvioivat voivansa ottaa markkinoiden avulla haltuunsa Venäjän talouden ja sitä kautta poliittisen päätöksenteon sekä Venäjän asevoimat kontrolliinsa. Tämä olisi merkinnyt imperialismin uutta vaihetta. On huomattava, että imperialismi ei ole vain kolonialismia, vaan myös eri tavoin tapahtuvaa talouden ja politiikan kontrollia.

Asiat eivät edenneet läntisen finanssioligarkkien odottamalla tavalla. Hyvin nopeasti Venäjä kykeni tekemään johtopäätöksen, että uusliberalististen markkinoiden vapautuminen johtaa maan itsenäisyyden menettämiseen. 2000-luvun alkuvuosina Vladimir Putinin tultua presidentiksi Venäjä teki päätöksen pyörtää Gorbatšovin, Jeltsinin ja Gaidarin politiikka. Alettiin uudelleen korostaa valtion asemaa sekä heikentämään aluejohtajien valtaa. Oligarkkien tuli tästä eteenpäin toimia yhteistyössä valtion kanssa. Samalla alettiin vahvistaa valtionyhtiöiden asemaa.

Yritys muuttaa Venäjä sotilaallisin keinoin

Läntiset imperialistivallat joutuivat pettymään ja olivat pakotettuja muuttamaan toimintatapaansa. Uuden taktiikkansa mukaisesti ne suuntautuivat vuosista 2007–2008 Venäjän poliittiseen muutokseen värivallankumouksen ja sotilaallisen painostuksen voimalla. He järjestivät Ukrainaan ns. Naton eskalaatiosodan (proxy sodan), jonka tavoitteeksi asetettiin Venäjän voittaminen ja pakottaminen poliittiseen muutokseen. Näihin päiviin saakka Suomenkin valtiojohdon piirissä on toistettu fraasia, että Venäjä on pakotettava rauhaan. Tällä he tarkoittavat Venäjän järjestäytymistä uusliberalistisen kapitalismin hallinnoimaksi valtioksi.

Askelmia tiellä eskalaatiosotaan olivat: (1) Vastoin sopimuksia jatkettu Naton laajeneminen itään ja v. 2008 Ukrainan ja Georgian esittäminen Naton jäseniksi. (2) Vuonna 2013–2014 Maidanin kumous ja banderalaisten fasistien auttaminen Ukrainan johtoon. (3) Ukrainan sisällissodan organisoiminen v. 2014– 2015. (4) Valheellinen Minskin sopimus v. 2015–2025. (5) Kieltäytyminen neuvotteluista Venäjän kanssa tilanteen ratkaisemiseksi. (6) Ukrainan ja Venäjän Istanbulin sopimuksen sabotointi Buchan (Butša) provokaation avulla.

Ei ole mitään perusteita väittää, että Venäjä olisi luomassa imperialistisia talousorganisaatioita. Kyllä kaikkien saatavilla olevien tietojen tulisi vakuuttaa epäilijät siitä, että Venäjä pakotettiin sotilaalliseen erikoisoperaatioon. On osoitettavissa Venäjän käyttäneen kaikki mahdollisuudet rauhanomaisen ratkaisun löytämiseksi, jolloin myös Ukraina olisi säilyttänyt maantieteelliset rajansa. Mitkään ratkaisut eivät lännelle sopineet. Tästä huolimatta monet toverimmekin ovat antautuneet kritisoimaan Venäjää sen ratkaisusta, vaikka eivät kehotuksista huolimatta ole kyenneet sanomaan, mitä Venäjän olisi siinä tilanteessa pitänyt tehdä. Jos tällainen vaihtoehto Venäjällä olisi vielä työkalupakissaan ollut, niin varmasti se olisi sitä käyttänyt. Siksikin myös Lavrov vastasi toimittajien kysymyksiin ”miksi aloititte erikoisoperaation”, että ”ette antaneet muuta mahdollisuutta.”

Näkemys imperialismista jakaa marxilaista liikettä

Vastaus kysymykseen, onko Venäjä imperialistinen, on monessa suhteessa ratkaiseva, koska se luo pohjan sille, miten arvioimme työväenluokan kapitalisminvastaisen työn strategiaa ja taktiikkaa sekä marxilaista yhteiskuntatiedettä nyt ja tulevaisuudessa. Suomessa ja muualla Euroopassa toimivien vasemmistolaisten ryhmien arviot ovat monenkirjavia. Monet pyrkivät näkemään Venäjän ja USA/EU:n samanlaisina ja väittävät, että Ukrainassa kaksi imperialistista valtablokkia, Venäjä ja EU/USA/Nato-koalitio käyvät keskinäistä sotaa uudesta maailmanjaosta. He esittävät, että työläisten ja kansan tulisi muuttaa tämä sota omissa maissaan oman porvaristonsa vastaiseksi kansalaissodaksi. Tämä oli II Internationaalin Leninin esityksestä hyväksytty taktiikka, joka lopulta johti lokakuun vallankumouksen voittoon.

Me Kansan äänen piirissä katsomme, että ne, jotka näkevät nykyisen ajan silloisten tapahtumien toisintona, ovat väärässä. Ukrainan tilanteella tänään ei ole edes heikkoa analogiaa lokakuun vallankumoukseen johtaneen tilanteen kanssa. Ei tänään ole sellaisia työläisten, sotilaiden ja köyhien talonpoikien joukkoja, jotka voisivat toistaa lokakuun tapahtumat. Ei ole kahta imperialistista valtaa, jotka taistelevat maailman jaosta. On vain yksi imperialistinen blokki, USA liittolaisineen (USA, Nato, EU), joka taistelee voidakseen hallita yksin maailman taloutta ja politiikkaa sekä toteuttaa USA:n johdolla yksinapaisen maailmanjärjestyksen. Lisäksi on muodostumassa kolmansien maiden yhteisö BRICS, joka on ainoa globaali vastavoima EU/USA:n imperialismille. Maailman geopoliittinen tilanne on täysin erilainen, kun takana on 80 vuoden reaalisen sosialismin kausi. Sen poliittisen perinnön kautta, jota parhaimmillaan edustavat mm. Venäjä ja Kiina, muodostuu BRICS:n edistyksellinen arvomaailma, jossa päätökset tehdään tasa-arvoa kunnioittaen itsenäisten valtioiden rauhanomaisessa yhteistyössä.

Jälki ingressi

Mikäli Venäjä katsotaan imperialistiseksi vallaksi, johtaa se marxilaisille kestämättömään päättelyyn, koska myös Kiina ja BRICS hyväksyisivät silloin imperialismin. Enemmistö maailman maista kuitenkin kieltäytyi tuomitsemasta Venäjän toimia Ukrainassa. Tästä lähtökohdasta marxilainen arvio työväenluokan strategiasta ja taktiikasta kohtaa umpikujan. Tämän selvittämiseksi toimitamme tälle kirjoitukselle osan 2. [Lisäaineistot hakusanalla: Ukrainan päiväkirjat)