Rakas Ursula, kirjoitan Sinulle nyt ensimmäistä kertaa…

Perustuslakia nakerretaan Venäjän-uhan varjolla pala palalta. Suomen merkittävät lähteet, kuten Helsingin Sanomat, ovat avainasemassa tässä ”vyyhdissä”. Katsotaan siis vyyhti pala palalta. Tosin käymättä kuitenkaan läpi koko perustuslakia, kun siitä kuitenkin on vielä suuri iso osa jäljellä.

Jonathan Widell

Kertaukseksi…

Eduskunnan asunnoissa on kuulemma käyty, mikä voisi olla jättiuutinen kuin Suomessa. Taustalla on väitetysti Venäjän pelotteluyritykset. On kuitenkin melkein varmaa, ettei Venäjällä ole siihen osuutta, jos jonkun kotona on tosiaan käyty. Päättely on aika looginen. Jos Venäjän tarkoitus on nimittäin pelotella kansanedustajat pois Venäjän vastaisesta rintamasta, Venäjän on täytynyt luottaa siihen, että mistä tahansa hämärästä teosta Härmässä syytetään aina ensin Venäjää. Mutta olisiko tämä järkevä toimintatapa? Venäjän olisi näet luotettava siihen, että suomalaiset pelkäävät venäläisiä niin paljon, että he luopuisivat Ukrainan tukemisesta, samaan aikaan kun – ja sen perusteella että – kaikki tietäisivät Venäjän syylliseksi väitettyihin koteihin tunkeutumisiin.

Jos asioiden esiintymisiä ja ”uutisen” esille tuloa tarkastelee ajallisesti, niin uskottavammalta tuntuisi, että pelottelija olisi jokin datakeskusjätti. Se taas välttyisi paljastumasta juuri siitä syystä, että sekin voi luottaa kaikkien syyttävän Venäjää kaikesta. Mikä olisi datakeskusten motiivi? Eikö juuri samaan aikaan noussut jupakka datakeskusten aiheuttamista luontotuhoista ja sähkön odotettavissa olevat hinnannousut? Sitä paitsi suurin luonnontuho voidaan nyt perustella puhtaan siirtymän sijoittamisluvalla – pikakaistalla, joka viattoman kansalaisen korvaan kuulostaa aivan käsittämättömältä. Jos tämä kerran menee läpi, mikä estää käyttämästä samaa pikakaistaa myös niihin Pekka Toverinkin puhumiin linnoitushankkeisiin?

”Spekulaatiota”, vastannet. On kuitenkin jo huomiota herättävää, kuinka laiskasti eduskunta ja Suomen hallitus tekevät mitään esimerkiksi Googlen tuhoille Muhoksessa. Ministeri sanoi, että ympäristövaikutusten arviointimenettely ei tarjoa keinoa ryhtyä rangaistuksiin. Mutta eihän kukaan ole niin väittänytkään. Onhan Suomen rikoslaissa omat pykälänsä sitä varten. Oulun poliisi aloittikin esiselvityksen tutkintapyyntöjen juuri sen perusteella. Muut sen sijaan eivät siihen ole nojanneet: mainittakoon, että Lupa- ja valvontavirasto antoi nyt lokakuussa kehotuksen keskeyttää työt Muhoksella ja Kajaanissa, Suomen Luonnonsuojeluliitto teki yhteydenottoja, ja ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala totesi juuri nuo YVA-lain rajoitukset. Itä-Suomen yliopiston ympäristöoikeuden professori Ismo Pölönenkin arvioi suoraan, että Google on rikkonut molemmilla paikkakunnilla samaa lakia, joka sääntelee Suomessa ympäristövaikutusten arviointimenettelyä.
Investoinneista puheen ollen…datakeskusongelma on polttava yleismaailmallisestikin. Tekoälyosakkeet ovat olleet kovan paineen alaisina, kun joissakuissa on alkanut viritä epäilys, että niiden biljoonaveloilta putoaa pohja, jos monia ongelmia ei saada ratkaistua. Yksi niistä ongelmista on juuri datakeskukset.

Kansanedustajien edustajantointen estäminen

Tässä näemme perustuslakia loukatun jo kahdessa suhteessa. Ensinnäkin kansanedustajien työhön ei saa perustuslain 30 §:n mukaan vaikuttaa estämällä hoitamasta edustajantointaan. Toiseksi ympäristönsuojelu on perustuslaissa taattu 20 §:ssä.

”Spekulaatiota”, sanot jälleen. Ehkä niinkin. Huomiota kuitenkin herättää, että Hesari jälleen sattumoisin julkaisi kirjoituksen, jonka mukaan ulkomainen sijoittaja voi viedä Suomen ICSID-nimiseen välimiesmenettelyyn, jos se ei saa (jostakin isäntämaastaan kuten Suomen toiminnasta johtuvasta syystä – esimerkiksi isäntämaan lainsäädännön takia) vastinetta investoinneilleen. Mielessä väikkyy tällöin nähtävästi juuri tuo Googlen jupakka: Googlelle on näet oltava kiltti.

Tästä syystä Hesaria pitää kutsua disinformaatiolähteeksi. On kyllä totta, että Suomikin on ICSID-sopimuksen osapuoli, samoin kuin Googlen kotivaltio Yhdysvallat, mutta Suomen ja Yhdysvaltojen välillä ei ole kahdenvälistä investointisopimusta. Vaikka olisikin, oikeus uhkaisi vain, jos Google voisi osoittaa siihen mahdollisesti kohdistetun lainsäädännön olevan sitä jotenkin syrjivä. Näinhän se tuskin itsekään väittää.

Tässä muuten voi käydä mielessä, miksi eivät samantien venäläiset voisi viedä Suomea ICSID:iin. Syynä siihen taas on se, että Venäjä ei ole sopimuksen osapuoli. Venäläiset, jotka ovat vieneet EU:n jäsenvaltioita oikeuteen, ovat nyt joutuneet EU:n 18. pakotepaketin torppaamiksi. Siinä nimenomaan kielletään esim. Venäjän oligarkkeja tuomasta juttujaan EU:ta ja sen jäsenvaltioita oikeuteen EU:ssa. Tämä on siis EU:n oikeuslaitoksen tila kokonaisuudessaankin. Suomea vastaan on vireillä ECT-pohjaisia ICSID-juttuja (esim. Suomi Power Networks ym. v. Republic of Finland ARB/24/37 ja Sauna UK BidCo v. Republic of Finland ARB/24/38), mutta ei Googlea koskevia.

Sananvapaus

Toinen asia, tähän liittyen, on kolmas perustuslain pykälä, nimittäin 12 §. Siinä puhutaan sananvapaudesta. Aivan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vanhan oikeuskäytännön mukaisesti siinä turvataan myös tiedon vastaanottaminen. Tätä taas on rikottu sillä, että RT:n ja Sputnikin vastaanotto EU:n alueella on blokattu. Oikeussuojaa tähän on melko turha etsiä, tämä on nimittäin Ursula von der Leyenin ja Euroopan komission käynnistämä päätös, jonka neuvosto sitten muodollisesti hyväksyi. RT France ja eräät ISP:t valittivat EU:n tuomioistuimiin; välitoimet ja pääasiat hylättiin oikeasuhtaisina.

Tästä pääsemme neljänteen pykälään, nimittäin 21 §:ään, jonka mukaan Suomessa on oltava mahdollista saatava oikeusjuttunsa kohtuullisessa ajassa oikeusistuimen käsiteltäväksi. Huomio kiinnittyy ensin tietysti tuohon kohtuulliseen aikaan, mutta entäs kun oikeussuojakeinoa ei koko Euroopassa ole ollenkaan? Mitä siis keinoksi? Oikeuskanslerille tai oikeusasiamiehelle voisi koettaa valittaa, mutta heidän vastauksensa on hyvin odotettavissa, olkoonkin että voisimme tässä mainita saman tien perustuslain 2 §:n, jossa puhutaan oikeusvaltiosta.

Entäs Ursulalle suoraan? Ehkä sitä kannattaisi yrittää, vaikka se sananvapauden rajoitusten vuoksi onkin uskaliasta ja vähintäänkin tuskallista. Siispä rakas Ursula, kirjoitan Sinulle nyt ensimmäistä kertaa.

Poleemisesti.