Presidentti Stubbin paimenkirje Pohjoismaiden neuvostossa
Pohjoismaat ovat Ukrainan vahvimpia tukijoita niin taloudellisesti kuin poliittisesti. Ne ovat myös aseistaneet Ukrainaa sodan alusta lähtien. Suomikin on siten käytännössä osallisena Ukrainan sodassa. Historia osoittaa, että puolueettomuus, liittoutumattomuus ja suurvaltojen konfliktien ulkopuolella pysyttäytyminen ovat parasta mahdollista ulkopolitiikkaa pienelle maalle suurvallan naapurissa.
Matti Laitinen
vanhukainen ja rauhaveteraani
28.10.2026
”Ensiksi, yhteenkuuluvuuden tunteemme on vahvempi kuin koskaan. Toiseksi, ympäröivä maailma tekee yhteistyöstämme entistä tärkeämpää. Se on yhteinen etumme. Ja kolmanneksi, meillä on jo jotakin, mitä moni muu alue vasta tavoittelee: luottamus, yhteiset arvot ja pitkä kokemus siitä, että pystymme löytämään ratkaisuja yhdessä. Kysymys ei ole siitä, tarvitsemmeko lisää pohjoismaista yhteistyötä. Kysymys on siitä, miten teemme siitä vaikuttavampaa.”
Onko tilanne todella näin auvoisa? Ajaako sotilasliitto USA/Nato pohjoismaisia arvoja? Edistääkö kiihtyvä asevarustelu väestöjemme hyvinvointia ja perusturvaa? Kohentavatko DCA-sopimuksen myötä Ruotsiin ja Suomeen tulleet Yhdysvaltojen sotilastukikohdat luottamustamme arvaamattomaan USA:an?
”Elinkeinoelämän valtuuskunta (EVA) julkaisi huhtikuussa 2026 tutkimuksen, jonka mukaan 67 % suomalaisista haluaa Suomen painottavan ulkopolitiikassaan nykyistä enemmän yhteistyötä Pohjoismaiden kanssa. Kun ihmisiltä kysytään, mihin suuntaan pitäisi katsoa epävarmassa maailmassa, vastaus on yhä useammin: kohti pohjoismaisia kumppaneita, yhteisiä arvoja ja läheisiä yhteiskuntia.”
Miksi sinimusta hallitus ja ulkopolitiikasta vastaava herra presidentti toimivat ulkopolitiikassaan täysin päinvastoin? Pohjoismaiden välisen yhteistyön syventämisen sijasta he syventäneet yhteistyötä lähinnä USA:n kanssa. Miten DCA-sopimuksen myötä Ruotsiin ja Suomeen perustetut Yhdysvaltojen sotilastukikohdat kohentavat pohjoismaista yhteistyötä? Suomalaisten mielipiteellä ei ole siis väliä.
Presidentin mukaan Pohjoismailla on vahvat perusteet toimia yhdessä. Turvallisuusympäristö on muuttunut. Naapurimme käy laitonta sotaa. Ovatko vahvimman liittolaisemme Yhdysvaltojen käymä oma laiton sota Iranissa ja sen tukema kansanmurha Gazassa siitä poikkeuksellisia, etteivät ne heikennä maailman turvallisuusympäristöä? Pohjoismaiden yhdessä ja erikseen ollessa Ukrainan vahvimpia tukijoita niin taloudellisesti kuin poliittisesti, tekee niistä osallisia Ukrainan sotaan. Ei tarvitse olla ulkoministeri ymmärtääkseen sotilaallisen liittoutumattomuuden ja suurvaltojen välisten konfliktien ulkopuolella pysyttäytymisen olevan ainoaa järkevää turvallisuuspolitiikkaa, jota pieni valtio voi harjoittaa.
Minusta on järkyttävää lukea presidentin hurskastelua pohjoismaisesta turvallisuudesta. ”Pohjoismaiden turvallisuus on yhteinen asia. Jaamme saman turvallisuusympäristön. Uhkien torjuminen ei onnistu vain kansallisilla ratkaisuilla. Vahvistamme turvallisuuttamme yhdessä NORDEFCOssa (Pohjoismaiden yhteinen puolustusyhteistyöhanke) sekä osana Natoa ja JEFiä (kansainvälinen kriisinhallintaan keskittynyt nopean toiminnan joukko). Samalla kahdenvälinen puolustusyhteistyö maidemme välillä on tiivistynyt entisestään.”
Presidentti kehtaa väittää Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden vahvistaneen mahdollisuuksiamme toimia yhdessä osana transatlanttista turvallisuusyhteisöä. ”Liittokunnassa meitä arvostetaan malliliittolaisina. Se antaa meille sananvaltaa. Puolustusyhteistyön osalta on tehty jo paljon. Olemme tässä suhteessa varmasti yksi maailman integroituneimmista alueista. Mutta voimme mennä vielä syvemmälle.”
Transatlanttisessa sotilasliitossa (NATO) näyttää vallitsevan sisäinen kriisi USA:n ydinpelotevaltion ja Euroopan unionin välillä. USA vetäytyi Ukrainan sodan rahoittamisesta ja aseistamisesta, kun siitä ei koitunut enää sille taloudellista hyötyä. Malliliittolaiset takaavat asevarustelullaan sen jälkeen nöyrästi yhdysvaltalaisten asetehtaiden menestymisen. Tämä verovaroilla kustannettu integraatio on ollut todella syvä. Herra presidentti haluaisi työntyä vielä syvemmälle.
Lopuksi herra presidentti selvitti, mitä hän todella tarkoitti pohjoismaisella turvallisuusyhteistyöllä: ”Euroopan unioni, Nato ja YK ovat tärkeimpiä poliittisia viitekehyksiämme. Pohjoismaisen yhteistyön ei pidä kilpailla näiden rakenteiden kanssa, vaan vahvistaa niitä. Kaikilla näillä foorumeilla olemme yhdessä merkittävä toimija, ryhmä, jolla on vetovoimaa ja jota kuunnellaan.”
Norjan ulkoministeri Espen Barth Eide totesi samassa tilaisuudessa: ”Kaikkien Pohjoismaiden ollessa nyt Naton jäseniä puolustuskykymme ja alueemme turvallisuus ovat vahvistuneet, ja voimme toimia entistä tiiviimmin yhdessä. Norja on edelleen sitoutunut ylläpitämään vakautta ja ennakoitavuutta arktisella alueella ja korostaa, kuinka tärkeää on ehkäistä väärinkäsityksiä ja tahattomia tilanteen kärjistymisiä. Arctic Sentry (Arktinen vartio) on yksi esimerkki siitä, kuinka liittolaiset rakentavat yhtenäisempää läsnäoloa ja tilannekuvaa pohjoisessa.” YLE:n mukaan: Arctic Sentry vahvistaa Naton mukaan puolustusta ja pelotetta. Tätä tehdään Naton mukaan osin siksi, että Venäjän sotilaallinen aktiivisuus ja Kiinan intressit pohjoisessa kasvavat.
Kun ylipäällikön puheesta riisutaan pois mielistelyt, fraasit ja poliittiset juorut, mitä siitä jää käteen? Pohjoismaat olkaa kiltisti ja alistukaa nurkuilematta EU:n, Naton ja Yhdysvaltojen tahtoon ja intresseihin. Norjan ulkoministerin lausumasta voidaan päätellä, että Naton pohjoismaisten jäsenten tärkein tehtävä on turvata Lännelle luonnonvarat Norjan, Ruotsin ja Suomen Lapissa, Huippuvuorilla ja Grönlannissa sekä voimistaa Naton iskuvoimaa Venäjää vastaan. Sotia ei ole tapana käydä Pohjois-Amerikan maaperällä.
