Yhteiskuntasopimuksesta EU:n rauhanaatteen kautta sotavarusteluun

Sekaannus on melkoinen. Ei pelkästään datakeskusten osalta, vaan yleensä noiden Venäjän ns. hybridihyökkäysten osalta. Ja miten ne sopivat toisiinsa? Jos Suomi on nyt kamalan hyökkäystoiminnan kohteena varsinkin Venäjältä, miten datakeskusta ollaan nyt tunkemassa maahamme oikein voimalla? Onko tässä peräti jonkinmoinen juoni? Kuka näitä päätöksiä datakeskuksista oikein tekee? Niitä on suunniteltu jo pitemmän aikaa jossakin, mutta kansalaisten tietoisuuteen niitä on alkanut tulla vasta muutamien viikkojen aikana. Missä on kansalaisvaikuttaminen, jonka merkkipäivää liputimme tämän kuun alussa?

Jonathan Widell

Tässä on vielä otettava puheeksi tuo ”uutinen”, että kansanedustajien asunnoissa on kuulemma käyty. Mitä enemmän siitä tihkuu tietoa, sitä hullummaksi se käy. Vessa vetämättä vuosi sitten? Putinin hybridvaikuttamista. Ei mitään viety eikä murtojälkiä? Putinin hybridivaikuttamista sekin. Kö?

Tästä kaksi huomiota. Tikusta saadaan asiaa nyt sillä, että noita vierailuja tutkivan poliisivirkamiehen henkilöllisyydestä ei ole kuulemma saatu tietoja Helsingin poliisilaitokselta – ainakaan vielä. Näin vyyhti saadaan kasvamaan, vaikka sen pohjalla ei ole välttämättä edes mitään.

Toinen huomio on se, että kun Supon nykyinen johtaja Martelius oli tämän paljastuksen jälkeen Ylen jututettavana yhdessä jonkun Suomen puolustusvoimain edustajan kanssa, he tulivat paljastaneeksi vähän liikaakin asioiden todellisesta laidasta, kuin tuon huhun kannalta oli ehkä suotavaa. Molemmat herrat nimittäin olivat yhtä mieltä siitä, että Suomeen ei ole kohdistunut samanlaista hybridivaikuttamista – nimenomaan sabotaasia – kuin joihinkin muihin Euroopan maihin, joita ei tosin mainittu.

Onko sitä sabotaasia ollenkaan? Ja jos on, kuka on asialla?

Mitä tästä jää siis käteen? Ensinnäkin tuo vessanpyttyjuttu on herrojen mukaankin huuhaata. Supo oli sitä paitsi jo sanonut yhdessä välissä – itse Ylen mukaan – ettei tuollaiset kotivierailut ole tunnetusti kuulunut Venäjän toimintatapoihin maan ulkopuolella. Tämä tosin vääntyi valtamediassa siihen muotoon, että se nimenomaan kuuluu Venäjän toimintatapoihin. Supon väite siis kääntyi käytännössä vastakohdakseen.

Mutta ei tässä jää käteen paljon muutakaan. Siinä nimittäin menivät väitteet kaapelikatkoista. Toki Martelius voi tuosta luikerrella sanomalla (ehkä), että kaapelivaurioita ei tehty Suomen alueella, mutta tähän voi vain hakemattakin esittää sen vastauksen, että miksi ne ovat sitten Suomessa tutkittavina ja nyt myös oikeudessä? Ja jos tuo kansainvälinen vesialue Suomen ja Viron välissä kuuluu Suomen toimivaltaan, eikö siihen silloin pitäisi kuulua myös tuo kuuluisan Nord Streamin ”vaurio” eli toimintakunnosta paneminen lopullisesti?

Siitä Nord Streamistä tahtoo sitä paitsi aina unohtua, että jo ennen sitä pamausta Yhdysvallat oli tehnyt varsin selväksi, että se ei ollut putkesta mielissään alkujaankaan. Se jopa määräsi sen parissa puuhastelleet pakotteisiin. Se, että siihen syypääksi on sitten esitetty Ukrainaa, ei voi olla johtamatta ajatuksia siihen suuntaan, että Yhdysvallat pani Ukrainan asialla saadakseen sen toimintakunnosta lopullisesti. Tällekin löytyy paljon painavampia todisteita kuin sille Suomen alkuperäiselle väitteelle (niin hullu kuin se olikin), että Venäjä tuhosi oman putkensa. Se taas ei käy järkeen alkuunkaan, jollei koko energiakysymyksestä ole jotenkin taiottu turvallisuuskysymys, mistä on lopputuloksena ainakin tässä vaiheessa se, että mitä vähemmän EU:ssa ja erityisesti Suomessa on käytössä energiaa, sitä enemmän turvassa on maamme ja koko maanosa.

Datakeskukset ja ympäristö

Mutta niihin datakeskuksiin palataksemme, nyt siis kävi selville, että Google on tuhonnut luvattomasti metsää niitä varten. Tässä täytyy pysähtyä. Miten niin ilman lupaa? Miten se on mahdollista, kun Suomessa ovat ympäristömääräykset sieltä tiukimmasta päästä, niin että lupa tarvitaan etukäteen melkein toimeen kuin toimeen. Vasta nyt poliisi tutkii asiaa, ja LVV eli Lupa- ja valvontavirasto myös. Ihmeelliseltä, jollei mahdottomalta, tuntuu, että tätä asiaa ei selvitetty, ennen kuin puut oli pantu matalaksi. Helsingin Sanomat sitten itse myönsi, että kun se koetti saada Googlelta haastattelua, lähestyminen jäi siihen, että vastassa oli vartija.

Onko LVV itse jotenkin mukana tässä ”vyyhdissä”, kuten näitä asioita on tapana lehtikirjoittelussa kutsua, varsinkin kun niiden takana epäillään olevan Putinin? On nimittäin huomattava, että Suomen paikallis- ja aluehallinto on koko lailla retuperällä – ei sen takia, etteivät Suomen viranomaiset asiaansa osaisi, vaan siksi, että itse hallintorakenne muuttuu koko ajan. Tuo LVV itsekin on vasta tämän vuoden peruja. Vuodenvaihteeseen saakka sen tehtäviä hoiti sellainen taho kuin AVI. Samalla entinen ELY muuttui elinvoimakeskukseksi, mikä on sekoittanut nähtävästi mediankin pään, kun tämän viikon torstaiaamuna Ylen TV-lähetys puhui vielä ELY-keskuksesta (tosin Tampereen kupeeseen tekeillä olevasta Kauppi-Niihaman suojelualueesta puhuttaessa, joka on ympäristöasiaa sekin).

Tätä hallintorakenteen muutosta sekoittamassa on sitten mukana olevien yksityisten toimijoiden kirjo. Nyt ranskalainen Sesterce (Asterixistakin tuttu ”sestertius” ranskaksi) on menossa datakeskuksineen Jämsään. Tästä kertovat Ylen uutinen kertoo itsekin: ”Sestercen toimitusjohtaja Youssef El Manssouri … ei suostu vielä nimeämään datakeskuksen asiakkaaksi tulevaa yritystä, mutta hänen mukaansa kyseessä on yksi kahdesta johtavasta tekoälylaboratoriosta. Hän ei myöskään paljasta hankkeen rahoittajia.”

No hyvä, että joku tietää jostakin jotakin. Tässä on nyt sekoittamissa siis muuttuvat hallintorakenteet ja yksityisten toimijoiden kirjo. Sen tiedon saamme valtamediasta. Vähän kauemmas menneisyyteen joudumme kurkottamaan, ennen kuin löydämme tahon, joka paitsi näki tähän tilanteeseen ikään kuin tulevaisuuten myös oli siitä huolissaan. Perustuslakivaliokunta vuonna 2001 nimittäin totesi:

Ehdotetun uudistuksen takia on aiheellista kiinnittää huomiota siihen kehitykseen, joka seuraa erillisin toimin vähittäin toteutettavista, kuntien tehtäviin kuuluvien asioiden siirtämisestä ylikunnallisille yksiköille. Tällainen tosiasiallinen kehitys, olipa kysymys tehtävien lakisääteisestä tai vapaaehtoisesta siirtämisestä tai siitä, siirretäänkö tehtäviä hoidettaviksi viranomaisorganisaatiossa tai yhtiömuodossa, heikentää kunnallisen toiminnan kansanvaltaisuusvaatimuksen toteutumista. Edessä voi olla tilanne, jossa ei enää hyvin toteudu se itsehallinnon perusteisiin kuuluva periaate, että kuntien päätösvalta viime kädessä kuuluu kuntien jäsenten suorilla vaaleilla valitsemille toimielimille.

Niin, missä on kunnallinen itsehallinto tässä vyyhdessä? Sehän on aina ollut heikompi – ainakin Aimo Ryynäsen mukaan – kuin verrokkimaissa muualla EU:ssa, mutta nythän siitä ei ole jäljellä juuri mitään. Mikä osa tässä on kunnilla? Ja erityisesti kuntalaisilla? Sitä paitsi ongelma ei ole enää asioiden siirtäminen ”ylikunnallisille yksiköille” vaan ylikansallisille! Eikä ylikansallinenkaan taso enää rajoitu EU:n tasolle vaan sen yli – nyt kun Ursula von der Leyen kutsui Kanadan mukaan liitännäisjäseneksi. Tässä ei ole perimmältään kysymys Kanadan ja EU:n kansalaisten oikeuksien lavenemisesta vaan, kuten jo Kansan äänessä totesimme, ns. ”puolustusyhteisön” laajenemisesta, jonka piiriin kuuluvat nyt vasta jäsenyyttä hakevat maat Ukraina, Moldova, Albania, Montenegro, Pohjois-Makedonia, Georgia ja mahdollisesti Norja, Islanti ja Liechtenstein ja tietysti Iso-Britannia, joka näyttää halukkaammalta lähestymään taas EU:ta, jos siinä on sitä miellyttävä puolustuskomponentti. Näiden joukosta kovaan liitännäisjäsenten rinkiin, jota kutsutaan tässä vaiheessa YK:sta lainatulla nimellä ”turvallisuusneuvosto”, kuuluisivat Kanada, Iso-Britannia, Norja, Ukraina ja ”muut”, joilla on kaikilla tietysti jo yhtymäkohtia EU:hun Naton kautta.

Näistä kaikista järjestelyistä ei näytä tietävän muut kuin von der Leyen itse, joka puolestaan saaa omasta lähipiiristään Politicon raportin mukaan suhteettoman paljon ihmisiä EU:ssa johtaville paikoille.

Velkajarru ei koske puolustusmenoja. Fakta.

Häkkänen näyttää olevan siis jälkijunassa tai pelistä kokonaan ulkona valittaessaan sitä, että EU luo Naton rinnalle päällekkäisiä puolustusrakenteita. Nuo rakenteet ovat tulossa pikemminkin Naton puolelta ja ne ovat liikkumassa sieltä EU:n suuntaan. Mutta tästähän ei tiedä kuin komission puheenjohtaja von der Leyen itse ja hänen lähipiirinsä, johon Häkkänen ei siis kuulu.

Ja tämä aiheuttaa sitten tämän jutun ympyrän sulkeutumisen. Tällä saadaan siirtymään koko länsi sotateollisuuteen, jota Helsingin Sanomat on hehkuttanut, vaikka sen taannoisen pääkirjoituksen mukaan puolustusvoimien alihankkijaksi kaavailtu Summa Defence joutui taloudellisiin vaikeuksiin, niin että siitä piti HS:n itsekin kertoa. Mistä HS taas saa askelmerkkinsä? Tähän löytyy vastaus EU:sta, joka on nyt asettanut askelmerkkejä kaikille jäsenvaltioille puolustussektorin kehittämiseksi sellaisissa asiakirjoissa kuin jälleenvarusteluun tähtäävä Yhteinen valkoinen kirja Euroopan puolustusvalmiudeksi 2030 viime vuodelta ja sitä tukevat komission ehdotus monivuotiseksi rahoituskehykseksi (MFF) vuosille 2028-2034 sekä vuoden 2025 puolustusvalmiusomnibus, jotka kaikki perustuvat Maastrichtin sopimukseen, joka taas kehitti EU-sopimuksen 42 artiklaa, joiden pohjalta syntyi yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka.

Kuten DIEM25-puolueen kannanotto toteaa, pitkälle on päästy niistä ajoista, jolloin Euroopan yhdentymisen perusajatus oli rauhan turvaaminen Euroopassa. Se, että Venäjä on nyt Euroopan suurin uhka tuntuu aika haetulta siihen nähden, kuinka hyvin nykyinen kehityssuuntaa tukee sitä toista päämäärää, johon yhdentyminen on samaan aikaan tähdännyt, nimittäin pääomien vapauttamiseen. Kun pääomat vapautuvat, alkaa olla makuasia, mitkä niistä tulevat EU:sta ja päätyvät EU:hun ja mitkä taas tulevat EU:n ulkopuolelta, kuten USA:sta tai Kanadasta, ja päätyvät EU:n ulkopuolelle, kuten näihin samoihin maihin ja tietysti Ukrainaan..

Se velkajarru, josta on ollut puhetta, ei ole oikein jäsentynyt kansalaisten mielissä osaksi tätä ”kehitystä”. Itse sanahan on peräisin Saksan perustuslaista. Velkajarru on siinä edelleenkin käytössä, mutta se ei nimenomaan enää koske ”puolustusmenoja”. Nykyisistä Suomen eduskuntapuolueista Vasemmistoliitto on ainoa, joka ei sen suomalaiseen versioon ole sitoutunut, mutta sekin pitää edelleen kiinni vähän laveammasta velkajarrun vastineesta, joka on nakutettu marmoriin 29. huhtikuuta 2024 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2024/1263 talouspolitiikan tuloksellisesta yhteensovittamisesta ja monenvälisestä julkisen talouden valvonnasta. Siinäkin on – tietysti – säädetty poikkeus, joka koskee puolustusmenoja.

Euroopan yhdentymisen perusajatus on siis tuuliajolla. Se oli rauha Eurooppaan. Perimmiltään on kuitenkin kysymys siitä, onko enää sellaista asiaa ollenkaan kuin yhteiskuntasopimus ja, jos on, kunnioittaako sitä kukaan.