Onko Venäjä imperialistinen (2)?
Moskovassa 24.-26.6.2026 järjestettyyn antifasististen järjestöjen tapaamiseen osallistui edustajia oli yli sadasta maasta sekä 80 delegaatiota. Tuskin ainakaan nämä delegaatit ajattelivat Venäjää imperialistisena maana.
Heikki Männikkö, 14.9.2026; Kansan ääni 15.9.2026, KÄ 4/2026
Edellisessä Kansan äänen numerossa käsittelimme kysymystä: ”Onko Venäjä imperialistinen”. Kirjoitimme, että mikäli Venäjä katsotaan imperialistiseksi voi maksi, johtaa se tieteellisen marxilaisen yhteiskuntateorian suhteen kestämättömään päättelyyn, koska sitten myös Kiina ja BRICS hyväksyisivät imperialismin. Silloin myös marxilaisen arvion rakentaminen työväenluokan kapitalismin vastaisen luokkataistelun strategiasta ja taktiikasta kohtaisi umpikujan.
Edelliseen artikkeliin palataksemme on kerrattava, että esimerkiksi SKP:n näkemyksen mukaan ”Venäjä on kapitalistinen sekä myös imperialistinen suurvalta, eikä sen sotilaallisia toimia voida puolustaa, sillä nämä toimet aiheuttavat kärsimystä sekä Ukrainan että Venäjän työläisille.” Tässä yhteydessä on vielä kerran muistutettava, miten Venäjä esitti USA/EU/Nato koalitiolle neuvotteluja sopimukseksi, jolla pysäytetään Naton laajeneminen Ukrainaan ja Georgiaan. Tämä ei lännelle eikä edes Suomelle sopinut. Länsi myös esti jo sovitun Istanbulin sopimuksen sekä Minskin sopimukset, jotka toteutettuina olisivat säilyttäneet Ukrainan alueellisen kokonaisuuden.
Periaatteellisia kysymyksiä
Niiltä, jotka eivät hyväksy Venäjän toimia, on edelleen kysyttävä: mikä vaihtoehto Venäjällä olisi ollut? Olisiko sen pitänyt hyväksyä, että tehtyjen sopimusten vastaisesti Nato ympäröi Venäjän, sallii banderalaisen sotilaskaappauksen ja Ukrainan aseistamisen Venäjän vastaiseen hyökkäykseen? Olemme kuulleet väitettävän, että Venäjän olisi pitänyt neuvotella ”maailman tappiin saakka”, kunnes sopimus syntyy. Mutta entä jos toinen osapuoli ei neuvottele? Olisiko Venäjän vain pitänyt jäädä odottamaan lännen hyökkäystä?
Talvella 2022 näytti siltä, että Venäjän erikoisoperaatio tuli useille tovereille yllätyksenä. Meille Kansan äänen piirissä asia ei tullut yllätyksenä, koska seurasimme reaaliaikaisesti asioiden kulkua. Olimme tarkkaan selvillä siitä, että kyse on ennen kaikkea Venäjän turvallisuudesta ja olemassaolosta. Kyllä sota tuottaa Venäjän- ja Ukrainan väestölle suuria kärsimyksiä. Tiedämme myös, että mikäli rauhansopimusta, joka takaa myös Venäjän turvallisuuden, ei saada aikaan, Venäjän on edettävä Ukrainan länsirajalle saakka. Ne, jotka sanovat näitä imperialismin tunnusmerkeiksi, erehtyvät pahasti, eivätkä ymmärrä muodon ja sisällön kategorioita, sekoittavat ne toisiinsa.
Marxilainen liike ei ole vielä selvinnyt krapulastaan
Marxilaisen liikkeen ongelma tänään on siinä, että Neuvostoliiton ja sosialistisen maailmanjärjestelmän hajoamisen jälkeen maailmassa ei ole ideologisesti yhtenäistä marxilaista liikettä. On kyllä kokouksia, joissa keskustellaan asioista ja kuullaan muiden mielipiteitä. Esimerkiksi Kreikan kommunistinen puolue koordinoi kansainvälistä kommunististen- ja työväenpuolueiden kokousta (IMCWP), jossa kuullaan osanottajien puheenvuoroja, mutta ei neuvotella yhteisestä marxilaisesta kapitalismin vastaisen luokkataistelun strategiasta ja taktiikasta sekä marxilaisen maailmankatsomuksen kehittämisestä.
Miksi tämä on välttämätöntä? Neuvostoliiton ja sosialistisen maailmanjärjestelmän hajoamista ei ole tutkittu ja analysoitu riittävästi, vaikka kyse oli historiallisesta murroksesta, joka vaikutti maailman kehitykseen enemmän kuin mikään muu tapahtuma viime vuosikymmeninä. Usein aihe sivuutetaan leimaamalla se pelkästään Gorbatshovin ja Jeltsinin petokseksi tai sosialismin epäonnistumiseksi. Katsottiin myös, että kyse oli sosialismin idean haaksirikosta ja epäonnistumisesta. Tänään monet marxilaiset ryhmät ja pikkupuolueet hakevat keinoa palauttaa reaalisosialismia edeltänyt aika tai jopa Neuvostoliitto. Voimistuvat myös erilaiset epätieteelliset anarkistiset, -maolaiset tai -trotskilaiset maailmanparannusopit.
Shokeeraava hyppy uuteen aikaan
Välittömästi eri toimijoiden, myös kommunistien, päätelmät sosialismin hajoamisen vaiheessa olivat hyvin monenkirjavia. Kapitalistien piireissä nousi jopa vallitsevana esiin ajatus ”historian lopusta”. Siinä yhdysvaltalainen valtiotieteilijä Francis Fukuyama katsoi, että Hitler-Saksan ja Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen kapitalistinen demokratia ja markkinatalous osoittautuivat ainoaksi yhteiskuntakehityksen yleispäteväksi malliksi. Monet uskoivatkin ihmiskunnan saavuttaneen poliittisen kehityksen päätepisteen.
Me Kansan äänen järjestöissä paneuduimme tähän kysymykseen jo ollessamme mukana Kommunistisen työväenpuolueen (KTP) toiminnassa. Meille oli selvää, että marxilainen maailmankatsomus on ainoa oikea tiede yhteiskuntakehityksen lainalaisuuksista ja syitä sosialismin vaikeuksiin tulee hakea marxilaisen arvion kautta. Kommunistien liiton ja Kansan äänen järjestöjen piirissä olemme arvioineet asiaa edelleen lähiaikoina ilmestyvässä historiallista materialismia käsittelevässä kirjassamme.
Uusi vaihe globaalissa yhteiskuntakehityksessä?
Varsinkin Neuvostoliiton ja Euroopan sosialismia kehittävien maiden osalta kyse oli välittömästi hyvin kielteisestä ja yllättävästä historiallisesta tapahtumasta ja siksikin sen välitön dialektinen arviointi oli hyvin vaikeaa. Tänään voimme tehdä päätelmän, että tapahtuma muodosti globaalissa yhteiskuntakehityksessä välttämättömän vaiheen (hypyn), mutta jota oli lähes mahdoton ennakoida. Dialektinen materialismi ja myös emergentti materialismi perustelevat, että kehitys tuottaa uusia lainalaisuuksia, joita ei voida ennakkoon havaita tutkimalla niiden pienempiä osia. Dialektisessa materialismissa käytämme tällaisesta tapahtumasta ilmaisua laadullinen muutos.
Reaalisosialismin hajaannus oli tällainen vaihe. Tämä kypsyi, kun Neuvostoliitto ei omassa kehityksessään kyennyt löytämään edistymisen mahdollisuuksia ja länsi omaksui keynesiläisyyden tilalle monetarismin/uusliberalismin sekä alkoi sijoittaa pääomia kolmansiin maihin. Imperialismin alistamien kansojen kesken vallitsi hajaannus ja myös Kiina sekä Venäjä olivat etäällä toisistaan. On merkittävää, että ensimmäisillä BRICS mailla oli potentiaalinen tarve yhteistyöhön jo varhain. Ne kävivät poliittista vuoropuhelua ja toimivat yhteistyössä mm. YK:ssa ja monilla kansainvälisillä foorumeilla, aloittivat yhteydenpidon v. 2006 ja pitivät ensimmäisen huippukokouksensa v. 2009. Kiina, Venäjä ja Intia kävivät poliittista vuoropuhelua jo 1990-luvun lopulta lähtien ja keskustelivat mm. kansainvälisestä politiikasta ja moninapaisesta maailmanjärjestyksestä. On myös huomion arvoista se, että näiden kehittyvien maiden vuoropuhelu ja yhteistyö kehittyy samaan aikaan kun USA/EU/Na to aloittaa uuden laajenemisen ja omaksuu selkeän hyökkäävän taktiikan Venäjää kohtaan.
BRICS on imperialismin keskeisin vastavoima maailmassa
Jokaisen tulisi huomata, että Imperialismi ei millään muotoa sovi BRICS-koalition näkemykseen uudeksi maailmanjärjestykseksi. Neuvostoliiton ja reaalisosialismin taantuminen tulee nähdä historian hyppäyksellisenä muutoksena, joka muodostaa perustan uudelle yhteiskuntakehitykselle. Vaikka sosialismin kehitys koki välittömän takaperoisen liikkeen, muodostaa tämä vaihe perustaa uudelle laajemmalle edistykselliselle yhteiskuntakehitykselle. Se muodosti isoista kehittyvistä valtioista yhdenvertaisia, joiden piirissä poliittinen perinne ja arvokäsitykset pohjautuivat sosialismin ajan parhaisiin kokemuksiin. Se ilmenee myös heidän eri yhteyksissänsä ilmaistuissa tavoitteissaan.
BRICS-yhteisön tavoitteita ovat kaupan, investointien ja rahoitusjärjestelmien kehittäminen osallistujamaiden kesken. Halutaan tukea monenvälistä kauppaa sekä vastustaa protektionismia. Suuntaudutaan teknologian, digitalisaation ja elämänlaadun kehittämiseen. Yhteistyössä pyritään torjumaan ilmastonmuutosta sekä vahvistamaan infrastruktuuria ja ruokaturvaa. Uusliberalistinen länsi on huolissaan yhteisön tavoitteesta kehittää yhteinen maksujärjestelmä, joka syrjäyttäisi dollarin aseman. BRICS jäsen maat korostavat edelleen YK:n roolia globaalissa kehityksessä ja turvallisuudessa sekä avoimuutta tiedon jakamisessa ja päätöksenteossa. BRICS painottaa moninapaisen talousjärjestelmän ja vastavuoroisen hyödyn periaatetta kaikessa yhteistyössä. BRICS- yhteisö muodostuu aiemmista vahvoista sosialismin- ja sitoutumattomien yhteisöjen valtioista ja globaalin etelän valtioista.
Oppi strategiasta ja taktiikasta olennainen osa marxilaista tiedettä
Marxin ja Engelsin ajoista saakka kommunistinen liike on rakenta nut ohjelmiinsa myös strategian ja taktiikan periaatteet, suunnitelman strategisen päämääränsä sosialisti sen yhteiskunnan toteuttamiseksi. Kominternin hajottamisen jälkeen (1943) järjestettiin kommunististen- ja työväenpuolueiden kansainvälisiä tapaamisia ja erilaisia eri puolueiden keskinäisiä neuvotteluja.
USA:n kommunistien aloitteesta v. 1948 alkoi keskustelu laajan monopolien vastaisen liiton rakentamiseksi. Tämä perustui näkemykseen, että 1950-luvulta lähtien suurten monopolien valta yhteiskunta- ja talouselämässä oli kasva massa niin suureksi, että monopolien toimet uhkaavat palkansaajien lisäksi viljelijöiden, yrittäjien ja jopa keskisuurten kapitalistien etuja. Tämä koettiin oikeaksi ja monopolien vastaisen yhteisrintaman rakentaminen muodostui lähes kaikkien kommunististen- ja työväenpuolueiden päälinjaksi. Suomessa SKP ylimääräisessä edustajakokouksessaan v. 1970 määritteli päälinjakseen ”Demokraattisen rintaman rakentamisen taistelussa monopoleja ja poliittista taantumusta vastaan työtä tekevien demokraattisten oikeuksien laajentamiseksi, rauhan lujittamiseksi ja sosialismin edellytysten luomiseksi.” Myös Kommunistien liitto on kirjannut tämän tavoitteen hyvin selkeästi ohjelmaansa.
Päälinja on monopolien vastaisen rintaman rakentaminen
Kansan äänen järjestöjen piirissä katsomme, että edelleenkään tästä päälinjasta ei tarvitse luopua. Lenin antoi keskeiselle teokselleen nimen ”Imperialismi kapitalismin korkein vaihe”. Se voidaan ymmärtää niin, että kapitalismi ei talousjärjestelmänsä osalta etene tämän pidemmälle. Mutta se etsii poliittisia ja väkivaltaisiakin muotoja säilyttää monopolien valta yhteiskunnassa ja talouselämässä. Tällaisia vallan säilyttämisen muotoja ovat eri asteisina mm. uusliberalismi taloudessa, sekä imperialismi ja fasismi kapitalis min muotoina. On pantava merkille, että Venäjällä, Kiinassa, Intiassa, Brasiliassa ja myös Etelä-Afrikassa kommunistit tukevat maansa BRICS-politiikkaa. Tämän kokonaisuuden tekisi kestämättömäksi se, jos BRICS sekä Venäjä katsottaisiin imperialistiseksi voimaksi.
