Macron ja Ranskan ydinaseen ”eurooppalaistaminen”

Joukko rauhanaktivisteja järjesti Helsingissä 25.11.2023 protestin, jossa selkeästi torjuttiin ydinaseiden sijoittaminen Suomeen. Päättäjämme tekivät 1.3.2023 historiallisen virheen, sitoessaan maamme Nato-sotaliittoumaan. Olemme nyt puskuri Naton itärajalla, joka uhkaa Muurmanskia, Venäjän pohjoista laivastoa ja Pietarin talousaluetta. Silloinen arviomme käy nyt toteen, kun hallitus pyrkii lainsäädännöllä oikeuttamaan ydinaseiden sijoittamisen Suomeen ja Ranska pyrkii eurooppalaisen ydinpelotteen toimeenpanijaksi.

Pertti Hämäläinen, Naapuriseuran sanomat 6.3.2026

”Astumme edistyneen ydinpelotteen tielle” sanoi Ranskan presidentti Emmanuel Macron historialliseksi luonnehditussa puheessaan Bretagnessa l`île Longuen ydinsukellusvenetukikohdassa helmikuun 2. päivänä 2026.

”Edistyneessä ydinpelotteessa” (La dissuasion avancée) on kyse suunnitelmasta laajentaa Ranskan ydinasedoktriinia lähitulevaisuudessa kohti ”eurooppalaista” ydinpelotetta. Vielä tässä vaiheessa ei voida kuitenkaan suoranaisesti puhua Ranskan ydinaseen jakamisesta liittolaisille, mutta tie siihen suuntaan on presidentti Macronin puheen mukaan nyt avattu.

Macron mainitsi Saksan, Belgian, Alankomaat, Kreikan, Puolan, Britannian, Ruotsin ja Tanskan olevan halukkaita osallistumaan Ranskan hankkeeseen.

Macron kertoi myös määränneensä Ranskan lisäämään merkittävästi ydinkärkiensä lukumäärää nykyisestä noin 290 ydinkärjestä. Presidentin mukaan sitä, kuinka paljon ydinkärkiä Ranskalla on tulevaisuudessa, ei koskaan tulla virallisesti paljastamaan.

Macronin ehdotuksissa on kyse ennen muuta Ranskan turvallisuus- ja teollisuuspoliittisten intressien korostamisesta nykyisessä muuttuneessa geopoliittisessa tilanteessa, jossa presidentti Donald Trumpin Yhdysvallat näyttäytyy eurooppalaisten silmissä yhä epäluotettavampana liittolaisena. Ukrainassa sota ollaan häviämässä ja Euroopan unionia ajetaan ennen näkemättömään varustelukierteeseen.

Mitä Macron todella sanoi?

Välittömästi Macronin puheen jälkeen tehdyt arviot sen sisällöstä ja merkityksestä vaihtelevat ranskalaisessa mediassa. Puhetta on luonnehdittu ”merkittäväksi linjapuheeksi” ja ”turvallisuuspoliittiseksi avaukseksi”, mutta myös ”vähemmän merkittäväksi” ja nykyisen ”vallitsevan tilanteen kuvaukseksi”.

Macron on ensimmäisen presidenttikautensa alusta saakka vuodesta 2017 lähtien pyrkinyt tekemään esiintymisistään median edessä varsin suurisuuntaisia spektaakkeleja, joista vain harvoin on lopulta sisällöllisesti jäänyt historiaan mitään merkittävää. Nyt sekä maailman että Ranskan tilanne on kuitenkin monellakin tapaa hyvin toisenlainen kuin yhdeksän vuotta sitten. Siksi on syytä tarkemmin analysoida sitä, mitä Macron l`île de Longuen tukikohdassa todella sanoi.

Ensimmäinen ja kaikkein olennaisin asia on se, että Macron puheessaan avasi läheisille eurooppalaisille liittolaisille mahdollisuuden osallistua jatkossa Ranskan ydinaseharjoituksiin. Macron mainitsi aiemmin käymiensä keskustelujen perusteella kahdeksan maata halukkaiksi osallistumaan ydinaseharjoituksiin. Kyse on sotaharjoituksista, joissa on mukana ydinasekykyistä kalustoa, ei kuitenkaan välttämättä ydinaseita.

Toiseksi Macron korosti, että myös jatkossa Ranskan ydinpelote säilyy yksinomaan ja ”loukkaamattomasti ranskalaisena”. Ydinaseen mahdollisesta käytöstä päättää Ranskan presidentti ja vain hän.

Kolmanneksi Macron kertoi Ranskan lähitulevaisuuden varustelusuunnitelmista, joihin kuuluu sekä maan ydinkärkien määrän merkittävä lisääminen että uuden ydinohjussukellusveneen rakentaminen. Macron kertoi ballistisilla ydinohjuksilla varustetun sukellusveneen nimen olevan Voittamaton (L`Invincible) ja sen on tarkoitus valmistua vuonna 2036.

Macron ilmoitti myös, että Ranska ja Saksa ovat tehneet yhteisen julkilausuman, jonka mukaan maiden tavoitteena on ”tiiviis yhteistyö ydinpelotteen alueella vastauksena uhkaympäristön kehittymiselle”.

Poliittiset reaktiot Ranskassa varovaisia

Macronin avaus Ranskan ydinasedoktriinin ”eurooppalaistamisesta” on saanut poliittisella kentällä hyvin varovaisen vastaanoton. Kommentit ovat vaihdelleet varovaisen myönteisistä varautuneen kriittisiin.

Suurista puolueista ainoastaan oikean laidan Kansallinen liittouma (RN) ilmaisi molempien johtajiensa Marine Le Penin ja Jordan Bardellan allekirjoittamassa kannanotossa, että he suhtautuvat kielteisesti Ranskan ydinpelotteen ”hajottamiseen”. He pelkäävät sen johtavan ”Ranskan perinteiseen ydinasedoktriiniin kuuluvan kansallisen strategisen itsenäisyyden heikkenemiseen”. Myös Ranskan suvereniteettia ja EU-eroa kannattavat pienemmät poliittiset liikkeet ilmaisivat vastustavansa jyrkästi Macronin ehdotusta.

Sosialistinen puolue (PS) sitä vastoin piti myönteisenä Macronin aloitteen ”eurooppalaisia ambitioita” ja katsoi aloitteen parhaimmillaan johtavan ”eurooppalaisen yhteistyön syvenemiseen” myös muissa kuin ydinasekysymyksissä, erityisesti taloudessa ja teollisuudessa.

Sosialistien mielestä Ranskan ydinpelotteen ”eurooppalaistamisesta” ja ydinpelotteeseen mahdollisesti tehtävistä muutoksista on keskusteltava ensisijaisesti parlamentissa. Sosialistien johtava turvallisuus- ja puolustuspoliittinen asiantuntija Louis Gautier kommentoi Macronin puhetta laajasti Le Grand Continent-lehdessä. Hän havaitsi useita eroja Ranskan perinteisessä ydinasedoktriinissa suhteessa sekä Natoon että eurooppalaisten Nato-maiden puolustusajatteluun. Ne pitäisi hänen mielestään ottaa huomioon Ranskan ydinpelotteen ”eurooppalaistamisessa”.

Gautier kuitenkin arvioi Macronin avauksen vahvistavan Ranskan ydinpelotetta. Hänen mukaansa kaikkein olennaisinta Ranskalle ja sen eurooppalaisille liittolaisille on ydinpelotteen voiman vahvistaminen suhteessa Venäjään ja Kiinaan.

Mitä Macron tavoittelee?

Tällä hetkellä Ranskalla on noin 290 ydinkärkeä kun esimerkiksi Venäjällä ydinkärkiä on yli viisi tuhatta. Ranskalla on neljä ydinohjussukellusvenettä ja Rafale monitoimihävittäjät, jotka kykenevät sekä kuljettamaan että käyttämään ydinaseita. Lisäksi Ranskalla on ydinkäyttöinen lentotukialus Charles de Gaulle.

Ranskan ydinasedoktriini kehitettiin viidennen tasavallan alussa vuonna 1959 presidentti Charles de Gaullen johdolla. Siihen sisältyy näihin päiviin asti muuttumattomana pidetty voimakas kansallisen suvereenin päätösvallan korostaminen. Kenraali de Gaulle puolusti aina korostetun voimakkaasti kaikilla politiikan alueilla kansallista suvereniteettia. Hän myös irrotti Ranskan vuonna 1966 Naton integroiduista sotilasrakenteista. Ranska palasi Naton rakenteisiin vuonna 2009 Nicolas Sarkozyn presidenttikaudella.

Ranskan ydinasedoktriini on säilynyt lähes ennallaan vuoden 2009 jälkeen. Linjaerot Ranskan turvallisuuspolitiikassa näkyvät siinä, missä määrin korostetaan tai ollaan korostamatta yhteistyötä Naton kanssa ja osallistumista sen yhteisiin puolustusrakenteisiin. Linjaerot näkyvät myös yhteistyösuhteissa eurooppalaisiin Nato-maihin.

Ranskan ydinpelote on selkeästi eronnut konventionaalisesta sodankäynnistä, jossa Ranska on useimmiten ollut saumattomassa yhteistyössä Naton ja Yhdysvaltain kanssa Irakin vuoden 2003 sotaa lukuun ottamatta.

On täysin selvää, että osaltaan Macronin esityksen taustalla on Trumpin muuttunut suhtautuminen sekä Natoon että eurooppalaisiin liittolaisiin. On kuitenkin huomioitava, että Macron on jo kahdesti aiemmin – vuosina 2024 ja 2025 – viitannut Ranskan ydinasesateenvarjon mahdollista ulottamista koskemaan tavalla tai toisella myös eurooppalaisia liittolaisia.

Asiasta oli pieni maininta jo vuonna 2022 ranskalaisessa La Revue stratégique-lehdessä. Se mainitsi Ukrainan tilanteeseen viitaten ”ydinpelotteen eurooppalaisen ulottuvuuden näyttelevän olennaista roolia mahdollisen suursodan estämisessä”.

Sekä EU-maiden että Euroopan Nato-maiden suhtautumisessa Trumpin Yhdysvaltoihin on ollut eroja. EU-parlamentissa 26.1.2026 puhunut Naton pääsihteeri Mark Rutte varoitti puheessaan ”autonomisten strategisten pyrkimysten” vaaroista. Ne saattaisivat hänen mukaansa johtaa siihen, että ”menetettäisiin vapautemme kaikkein tärkein takuu, amerikkalainen ydinasesateenvarjo”.

Myös Saksan puolustusministeri Boris Pistorius on viime aikoina useaan otteeseen varoittanut, että ”puheet eurooppalaisesta ydinasesateenvarjosta lähettävät huonon signaalin amerikkalaisille”. Macronin puhetta voidaankin tulkita vastauksena sekä saksalaisille, pääsihteeri Ruttelle ja myös Natolle.

Onko Euroopan sisälle syntymässä uusi puolustus- ja turvallisuuspoliittinen jakolinja?

Macronin puhe Ranskan ydinpelotteen ”eurooppalaistamisesta” lienee tarkoitettu juuri nykytilanteessa eurooppalaisille, joista jotkut vielä luottavat Yhdysvaltoihin, jotkut haluaisivat luottaa, mutta eivät enää oikein uskalla luottaa ja jotkut ovat jo menettäneet luottamuksensa amerikkalaisiin.

Ranskalla Naton jäsenenä on täysin autonominen ja itsenäinen ydinasepelote, joka ei ole osa Naton komentorakennetta. Ranskan ydinaseen käytön lopullista päätösvaltaa ei myöskään ole miltään osin alistettu Natolle eikä sotilasliiton kautta Yhdysvalloille. Tämä koskee kuitenkin vain Ranskan ydinasepelotetta, mutta ei välttämättä konventionaalista aseistusta.

Presidentti Macronin puhe on nähtävä myös osana nyt käynnissä olevaa yleisempää eurooppalaista ydinaseisiin liittyvää keskustelua, jonka tavoitteena on arkipäiväistää ja tavanomaistaa ydinaseista käytävää keskustelua. Tämä alentaa samalla ydinaseiden käyttökynnystä mahdollisissa tulevissa kriisitilanteissa.