Sotavalmistelut käynnissä nyt myös Suomen suunnalla – ja muita itsestäänselvyyksiä, joista ei saa puhua

Nato-jäsenyys on heikentänyt huomattavasti Suomen turvallisuutta. Suomi vietiin sotilasliiton jäseneksi käyttäen verukkeena ”Venäjän provosoimatonta hyökkäyssotaa” Ukrainassa. Todellisuudessa Ukrainassa on kyse on USA:n, EU:n ja Naton provosoimasta proxy-sodasta Venäjää vastaan, jossa Ukrainan tehtävänä on tarjota sota-alusta ja -joukkoja lihamyllyyn. Vappuna 2025 vaadittiin Natoa ulos pohjolasta sotaa lietsomasta (kuva: Matti Laitinen)

Jonathan Widell 4.5.2025

Jos jatkamme tätä HS:n eli Hesarin kansalaistutkailua, niin voisimme panna merkille tämmöisen jännän asian. HS on kovasti piintynyt noihin mielipidemittauksiin, jollaisilla Suomi vietiin – kuten hyvin kai muistamme – Natoon eli Pohjois-Atlantin (ja nyttemmin myös Itämeren sekä Jäämeren) puolustusliittoon, ”puolustus” tulkittuna hyvin väljästi, käsittäen myös provosoimattoman hyökkäyssodan, joihin se saa puolustuselementin mukaan panemalla valtamedian, HS mukaan luettuna, kertomaan tarinoita ”vastapuolen” provosoimattomasta hyökkäyssodasta.

Noista tarinoista vielä – ennen kuin etenemme – muistettakoon vielä tämmöinen pikkujuttu, joka tahtoo aina jäädä unhoon. Puolan ”puolustuskin” Naton suojissa lähti aikoinaan liikkeelle siitä, että sinne pantiin ohjusjärjestelmät aikoinaan pystyyn. Samoin kuin Romaniaan. Tuo tarinaelementti taas nojaa siihen katsomukseemme, että kyse tosiaan oli tarinasta siinä mielessä, että se puolestaan nojasi toiseen valheeseen. Nimittäin siihen valheeseen, että nuo ohjusjärjestelmät olivat paitsi puolustuksellisia, ne olivat myös suunnattu – ei Venäjää – vaan Iranin tulevaa ohjushyökkäystä vastaan. Ohjushyökkäystä, jonka siis Naton viisaat katsoivat suuntautuvan Iranista Eurooppaan. Siis mitä tuolla Euroopalla taas on tarkoitettu, on käynyt hyvin selväksi tässä viime vuosina, suureksi osaksi juuri noiden HS:n suosimien mielipidemittausten ansiosta.

Muuten: liitosta taas on turha puhua. Liitto sinänsähän on ihan ookoo juttu. Mutta eikö tuo USA eli Pohjois-Amerikan Yhdysvallat, jotka nyt haluaa siis siivua paitsi Pohjois-Atlantista myös kyseisistä Jäämerestä ja Itämerestä, ole aika isossa osassa? Naton lisäksi on nimittäin otettava huomioon tuo DCA-sopimus, joka jotenkin hivutettiin Suomeen ”asiantuntijoiden” toimesta ensin isäntämaasopimuksen varjolla? Isäntämaasopimus on taas sekin harhaanjohtava termi, ikään kuin isäntämaalla olisi ollut tähän mitään valtaa. Ei sitä ainakaan – sikäli kuin muisti toimii – tuotu julkiseen keskusteluun, jollaiseen Suomen perustuslain mukaan sellainen pitäisi perustua, kun Suomen nimissä toimitaan, jo ihan sillä (nykyään jo lähes kuolleeksi kirjaimeksi muuttuneella) perusteella, että valta kuuluu kansalle.

Nyt asetelma on joka tapauksessa se, että Yhdysvalloilla, joka siis on mukamas vieraana ns. isäntävaltiossa, on joukkoja ns. isäntävaltiossa, kun taas ns. isäntävaltiolla ei ole joukkoja ns. vieraassa eli Yhdysvalloissa. Entisinä vähemmän semanttisina aikoina tuota järjestelyä olisi kutsuttu miehitykseksi. Tässä tapauksessa siis isäntämaa eli Suomi on tuo vieraan miehittämä. Mutta näistähän ongelmista päästään eroon semantiikalla, kuten nyt myös mielipidemittauksilla.

Gallup-addiktio ja regiimin vaihto

No HS:iin tämä liittyy siten, että HS näyttää olevan itsekin jo tietoinen siitä, millaiseen liemeen se on Suomen saattanut. Tämä käy ilmi itse Saska Saarikosken pääkirjoituksessa kyseisessä lehdykässä. Siinä hän ei nimittäin vedonnut itse kyseiseen mielipidemittaukseen, jolla Suomi vietiin Natoon, vaan hän menee vielä pidemmälle historiassa taaksepäin ja tokaisee, että jo ennen kuin Suomi liittyi Natoon, mielipidemittauksissa oli havaittu, että jos valtiojohto kannattaa Natoon liittymistä, silloin enemmistö vastaajistakin kannattaisi Nato-jäsenyyttä, vaikka se ei muuten enemmistöä näissä mittauksissa saavuttanutkaan.

Tämä on merkki paitsi gallup-addiktiosta myös suoranaisesta valehtelusta. Valtiojohdolla tässä ei ole ollut juuri mitään osaa, jos puhutaan Suomen valtiojohdosta. Kaikkihan alkoi pankkien puolelta, kun maanmahtava pankkilaitos pani pankkipakotteet Venäjää vastaan alkuvuodesta 2022 Venäjän ns. provosoimattoman hyökkäyssodan alettua. Tarkoitus oli saada Venäjän talous luhistumaan, mitä ajatusta sitten tukivat myös paitsi valtamedia, itse HS mukaan luettuna, myös Ulkopoliittinen instituutti, missä silloin johtaja Mika Aaltola ajoi ujostelematta ajatusta siitä, että tarkoitus on saada aikaan regiiminvaihto Venäjällä.

Ja jos valtamedian, siis HS:n, osallisuudesta tulee tässä yhteydessä jotakin sanomista, niin muistettakoon, että HS:n oma Nato-myönteinen propaganda olisi riittänyt tapetoimaan kyseisenä aikana kokonaisen rivitalon. Eikä muistinkaan varaan tässä tarvitse tukeutua, kun riittää, että kaivaa esille tuonaikaisen ns. uutisoinnin, mikä oli yhtäjaksoista Nato-propagandalla pommittamista. Minkä HS itsekin on aika selvästi itsekin myöntänyt, kun samoihin aikoihin Saarikosken pääkirjoituksen kanssa HS maalitti yhtä MTV:n journalistia nimeltä Ivan, joka vapaa-aikanaan syytti Suomen valtamediaa propagandasta. Tämä epäsuora myönnytys piillee siinä, että itse asiaan ei tartuttu, itse Ivan monivaiheiseen ja värikkääseen elämäntarinaan puuttumalla, siis lyhyesti sanoen ottamalla syyniin viestituoja eikä itse viesti. Kysyttiinpä itse viestistä, että mihin Ivan tuolla puheellaan pyrkii. Ihan kuin propagandan kyseenalaistaminen olisi jotenkin kunniaton, jollei peräti epäilyttävä, pyrkimys, varsinkin kuin journalisteista, nimenomaan valtamedian omista journalisteista, on kyse.

Mitä gallupit edellä, sitä valtiojohto perässä

Tuosta Saarikosken ujelluksesta on siis merkille pantava paitsi se, että valtiojohdon mielipide sai hänen mukaansa etusijan nyt, kuten entisinäkin aikoina, kun se oli mielipidemittauksissa vuosia sitten jo todettu, myös se, että valtiojohto nämä päätökset muka teki. Kun juuri totesimme – ja mikä on hyvin historiastakin todettavissa – päätökset teki pankkilaitos, siis Yhdysvallat, joka taas sai sittemmin pääsyn Suomeen, jota nyt isäntämaaksi kutsutaan.

Muistamme vielä, miten valtiojohto, jota edustamaan pantakoon tässä nyt Niinistö ja Marin, itse asiassa kulkivat paitsi tuon pankkilaitoksen päätöksen perässä myös tuon mielipidemittauksen perässä. Siis – lyhyesti sanottuna – valtamedian perässä. Niinistöllähän näyttää tässä vaiheessa vielä ollut jonkinlaisia tunnonvaivoja, kun hän vielä maaliskuussa – Venäjän provosoimattoman hyökkäyssodan alettua – jaksoi jauhaa tavaramerkiksi muuttuneesta Helsingin hengestä. Marin taas piti lennättää Tokioon asti pyörtämään omat sanansa siitä, että Natoon ei liitytä. Tämä oli siis aikamoisen ajan kuluttua siitä, mitä tuo mielipidemittaus oli kansan mielipiteestä tuonut julki – edelleen valtamedian säestyksellä, ellei peräti juuri sen tahdittamana.

Asiantuntijat taas asialla – mutta kenen?

Samoihin aikoihin Saarikosken pääkirjoituksen aikana kalikka kalahti sitten kahteen asiantuntijaan juuri tuolta Ulkopoliittisesta instituutista, jossa eivät puhalla uudet tuulet senkään jälkeen, kun sen johtaja Mika ”middle finger” Aaltola oli siivitetty Euroopan parlamenttiin hävittyään oman presidenttiehdokkuutensa Suomen nykyiselle presidentille korpraali Schtubbille. Schtubbin meriitti perustuu paljolti – paitsi hänen jenkkikoulutukseensa ja –aksettiinsa ja atletiikkaan – myös siihen vähemmälle huomiolle jääneeseen seikkaan, että hän oli Euroopan investointipankin varapresidentti, mikä tekee hänestä tietynlaisen pankkiiriin. Tällä lienee merkitystä sen kannalta, että pankkilaitoksella oli suuri merkitys tuossa Suomen ”valtiojohdon” aikoinaan Naton puolesta tekemässä päätöksessä. Kuten sanoimme.

Asiantuntijat korostivat sitä, että demokratia ja oikeusvaltio ovat Euroopassa uhattuina, vihjaten kaiketi siihen, että tuon uhkan muodostaa viime kädessä Venäjä. Demokratian ja oikeusvaltion merkitystä ei kuitenkaan viitsitty täsmentää. Nyt kun Saksan tiedustelu on julistanut Saksan suosituimmaksi puolueeksi nousseen AfD:n äärijärjestöksi, jota sillä on oikeus valvoa, voi vain ihmetellä noiden kahden käsitteen tarkkaa merkitystä, kun johtopäätöksenä näyttäisi olevan, että demokratia itse on oikeusvaltion suurin uhka. Tai päinvastoin. Tuo oikeusvaltion häilyvyys taas ilmenee siitä, että hyvinpä tiedustelu tekee nämä ns. riippumattomat päätöksensä poliittisen establishmentin tarpeiden mukaan ja vieläpä hyvään aikaan.

Euroopan integraation viimeinen tukipilari: yhteinen vihollisemme Venäjä

Trumpista ja Putinista voisi vielä tähän loppuun sanoa, mutta ei viitsi. Tarkemmin katsottuna tuo alkaa olla jo aika irvokasta. Venäjä pitää lujasti kiinni sotilaallisen erityisoperaationsa tavoitteista kiinni, ja joka kerta, kun Venäjä vastaan Trumpin ns. rauhanpyrkimyksiin kieltävästi juuri niiden nojalla, länsimedia kertoo, että tässä näemme, kuinka epäluotettava Venäjä on. Siinä ajassa suuri rauhanruhtinas Trump on ehtinyt muuttaa mieltään jo kymmenen kertaa, mikä on melkein yhtä paljon, kuin Suomi on Schtubbin mukaan ollut sodassa Venäjän kanssa.

Mikä ei ole muuten sattumaa sekään, sillä Schtubbin golf-kaveri Trump julisti juuri, että USA voitti sekä ensimmäisen että toisen maailmansodan eikä siihen muilla valtioilla ollut juuri arpaa. Tämäkään ei ole aivan merkityksetön heitto (siis valhe), kun tuosta Venäjän kohta viettämästä voitonpäivästä on noussut kova kohu. Voitonpäivästä, joka muuten sattuu samaksi päiväksi kuin ns. Eurooppa-päivä, jota tosin kukaan ei tässä enää muista, kun Euroopan integraatiokin pyörii enää yhteisen vihollisen – siis Venäjän – varassa.

Pintakuohun alla: sotavalmistelut Venäjää vastaan

Mutta nämä ovat pintakuohua. Tähän voi todeta tueksi – kaikkien yllätykseksi – Kamala Harrisin äskettäisen puheen, jossa hän sanoi, että Trumpin puuhat ovat osa käsikirjoitusta, joka on kirjoitettu kymmeniä vuosia sitten. Tässä hän on varsin oikeassa, eikä sanomatta jää kuin se, että hän itse – samoin kuin edeltäjänsä Biden – olivat tietysti osa sitä samaa käsikirjoitusta. Se, kuka siihen pannaan keulakuvaksi, on toissijainen juttu, ja Kamalaa tietysti harmittaa kamalasti se, että hän ei päässyt siihen asemaan.

Tosiasiallinen toiminta näyttää olevan toisaalla, kuin Trumpin ns. rauha on nyt tapahtumassa. Trump itsehän on ollut varsin merkillinen henkilö tässä saagassa. Sinä aikana, kun hän on paasannut rauhaa Ukrainaa, aseita jenkeistä on virrannut – jos ei suoraan Ukrainaan – niin ainakin Itä-Eurooppaan yleensä.

Tässä ei tarvitse edes puhua Suomen järjestelyistä sotaa varten. Mikä on muuten hyvin kaikkien tiedossa. Nicolai Lilin, Italiassa asuva kommentaattori kiinnitti huomiota siihen, mitä on nyt tapahtumassa Virossa. Ehkä sanoman voisi tiivistää tällä tavalla:

Yhdysvallat on siirtänyt kuusi HIMARS (High Mobility Artillery Rocket System) M142 -ohjusjärjestelmää Viron Ämarin lentotukikohtaan, joka on osa NATO:n sotilaskompleksia. Tämä siirto on tapahtunut ilmeisesti vuonna 2025, vaikka tarkkaa päivämäärää ei mainita.

Siirretty aseistus sisältää kuusi HIMARS M142 -raketinheitinjärjestelmää, 216 M30 A2 -ohjusta, 216 M31 A2 -ohjusta, 18 M57 TAC MS -ohjusta (kantama jopa 300 kilometriä, sen sanotaan pystyvän iskeä Pietariin) sekä 72 IR GMLRS -ohjussäiliötä, joiden kerrotaan olevan kehitysvaiheessa olevia ohjuksia 150 kilometrin kantamalla. Näissä järjestelmissä voidaan käyttää erilaisia taistelukärkiä, mukaan lukien sirpale-, rypäle- ja mahdollisesti kemiallisia taistelukärkiä.

Nämä ohjussijoitukset Lilin esittää osaksi NATO:n valmistautumista hyökkäyssotaan Venäjää ja Valko-Venäjää vastaan, viitaten Valko-Venäjän puolustusministerin huomioihin. Huolena on, että näitä ohjusjärjestelmiä voitaisiin käyttää provokaatioihin, tehden rinnastuksia Ukrainan ja Puolan tapahtumiin. Samoin Lilin toteaa, että nämä asejärjestelmät voisivat toimia mahdollisena sytykkeenä laajempaan konfliktiin Euroopassa.

Lilinin tuo episodi on YouTubessa tässä: https://youtu.be/blljRGbJD20?si=UUtT_15AAt0uGnPt

Tätä aiemmin – kuitenkin vastikään kuluneella viikolla – Lilin oli ottanut huomionkohteekseen myös Suomen ja Ruotsin:

Lilin uskoo, että tulevassa sodassa Länsi-Euroopan maat tulevat olemaan pakolla mukana, ja päätaistelukentäksi muodostuvat ns. Itä-Euroopan maat, joita hän pitää itse asiassa Keski-Eurooppana: Romania, Puola, Baltian maat, sekä pohjoisessa Suomi ja Ruotsi.

Lilin väittää, että Suomi ja Ruotsi ovat ilmoittaneet rakentavansa rautatien, joka on tarkoitettu vain raskaiden aseiden kuljetukseen mahdollisen Venäjän-sodan varalta. Hänen mukaansa Suomen hallitus on jo päättänyt kehittää tätä projektia ja ruotsalaiset ovat hyväksyneet sen. Rautatien kerrotaan ulottuvan Norjan Narvikin satamaan, josta on tarkoitus siirtää raskaita aseita ja NATO-joukkoja. Tämän rautatien suunnitteluun on Lilinin mukaan jo myönnetty alustavat 20 miljoonaa euroa, ja kokonaiskustannusten arvioidaan olevan noin 30 miljardia euroa.

Lilin näkee nämä infrastruktuurihankkeet osana laajempaa NATO:n valmistautumista hyökkäykseen Venäjää vastaan. Hän vertaa tilannetta Ukrainan sodan alkua edeltäneeseen aikaan ja katsoo, että samankaltainen malli toistuu nyt Keski-Euroopan maissa. Lilinin mukaan NATO-maat rakentavat logistiikkaverkostoja, varastoja ja infrastruktuuria, jotka mahdollistavat suurten materiaali- ja joukkokeskittymien nopean siirron Venäjän rajalle. Hän pitää erityisen huolestuttavana saksalaisten lausuntoja siitä, että Saksan tulisi olla valmis sotaan Venäjää vastaan vuosien 2029-2030 mennessä.

Tämä Lilinin Suomi-episodi on puolestaan katsottavissa tästä: https://youtu.be/vZJjOxXTNFs?si=y3QmZVF8ze0cX6WG&t=2

Tämä aika lailla yksinäinen ääni on merkittävä siksi, että hän sanoo koko lailla saman, mitä Kansan ääni on sanonut yleisemmin jo jonkin aikaa. Merkittäväksi sen tekee myös se, että Lilin sanoo saman huolen nyt tulevan Valko-Venäjän puolustusministeriltä, jonka mukaan Naton viimeaikaiset toimet viittaavat 99 %:n todennäköisyydellä valmisteilla olevaan hyökkäyssotaan Venäjää vastaan. Mikä tämän taas tekee kiintoisaksi, on se, että Valko-Venäjästähän tämä alkoi siinä mielessä, että Suomen hybridikeskus kehotti Suomea sulkemaan itärajan juuri sen takia, että Valko-Venäjältä oli kuulemma tulossa välineellistetty pakolaisvirta paitsi Puolaan, viime kädessä myös Suomeen.

Kuten hybridikeskuksen Savolainen sanoi: tämä on takuulla osa laajempaa juonta. Jo marraskuussa 2021. Ja vieläpä valtamediassa: Uudessa Suomessa. Itsestäänselvyyksiin ei sen enempää tarvitakaan, jos ei lähdetä siitä, että kohteena on edelleen Iranin ohjusiskun torjuminen.