Suomen työrauhajärjestelmä ja toukokuun 2024 muutokset
Opiskelijat protestoivat hallituksen toimia vastaan 5.10.2023. Tunnus ”Leikkaukset on ideologisia päätöksiä” kohdistuu kyllä pääoma- ja hallituspiirejä vastaan, niiden pyrkiessä kaventamaan palkansaajien työtaisteluoikeuksia. Mutta tässäkin protestissa suorat ja keskeisimmät tunnukset lakko-oikeuden puolustamiseksi puuttuivat.
Kalevi Hölttä, oikeustieteen tohtori, dosentti; Esitelmä keskustakirjasto Oodissa 20.11.2024. Julk. Kansan ääni 6/2024, 23.12.2024
Orpon-Purran-Satosen oikeistohallitus aloitti palkansaajien toimeentuloa ja oikeuksia heikentävien leikkausten ja lainmuutosten käsittelyn v. 2023 syksyllä. Ay-järjestöt kampanjoivat syksystä 2023 kevääseen 2024 oikeiston pysäyttämiseksi. Merkittäviä heikennyksiä olivat mm. työttömyysturvan leikkaaminen sekä lakko-oikeuden kiristäminen. Lakon käytöstä haluttiin tehdä monin verroin vaikeampaa. Ammattiliittojen kanta oli, että syitä ja tarvetta lakko-oikeuden rajoittamiselle ei ollut. Todennäköistä myös oli, että pidemmällä tähtäyksellä uusliberalistinen oikeisto tavoittelee TES-sopimuksien yleissitovuuden purkamista, TES-järjestelmän purkua sekä palkankorotuslinjan sitomista vientialojen sopimuksiin. Alustuksessaan 20.11.2024 Kalevi Hölttä käsitteli työrauhalainsäädäntöön säädettyjä ja 18.5.2024 voimaan astuneita muutoksia. (toimituksen ingressi)
Valtionjohto loukkaa yksilön perusoikeuksia
Pääsääntö on edelleenkin perustuslakiin nojaava työtaisteluvapaus, jonka osana on lakko-oikeus. Lakko-oikeus tarkoittaa nimenomaan työnantajiin kohdistuvaa painostusta työehtojen parantamiseksi. Yleinen työtaisteluvapaus valtiosääntöoikeudellisena käsitteenä on jokaisen henkilökohtainen perusoikeus, jota nykyinen valtion johto on loukannut huomattavasti tuomalla rajoituksia myötätuntotyötaisteluihin ja poliittisiin työtaisteluihin. Työtaistelut voi tässä yhteydessä jakaa kolmeen ryhmään:
1.Työehtoihin, kuten palkkaan liittyvät työtaistelut
Nämä ovat kiellettyjä, jos ne kohdistuvat voimassa olevaan työehtosopimukseen. Tämä on ollut sääntönä siitä asti, kun työehtosopimuslaki säädettiin. Tähän liittyvä työrauhavelvollisuus on suhteellinen – vain työehtosopimukseen kohdistuvat työtaistelut ovat kiellettyjä. Nykyään vain harvat vastustavat työrauhavelvollisuutta, koska sopimukset mielletään ”kaupaksi”. Työrauha myydään palkankorotuksia vastaan. Perustelu ei ole johdonmukainen, koska kaikki työläiset eivät halua myydä oikeuksiaan.
Vakiintuneeseen työrauhavelvollisuuteen säädettiin räikeät hyvityssakkoseuraamukset, vähintään 10.000 ja enintään 150.000 euroa kerrallaan. Monetkaan ammattiosastot eivät selviä tällaisista veloista, joten kysymyksessä on hyökkäys ammatillista järjestäytymistä vastaan.
2.Myötätuntotyötaistelut eli ”tukitoimet”
Tällä tarkoitetaan tukilakkoja ja saartoja, joita järjestetään ulkopuolisen työtaistelun tukemiseksi. Omalta työnantajalta ei vaadita mitään, vaan painostus kohdistetaan välillisesti alkuperäisen työriidan ratkaisemiseksi esimerkiksi työnantajaliiton välityksellä. Välitön vaikutus on lakon alaisten tuotteiden käsittelysaarto. Rikkurivoimin tehtyjä tuotteita ei käsitellä, toimiteta eteenpäin eikä kuljeteta. Oikeastaan koko ammattiyhdistysliike perustuu tässä kuvatulle solidaarisuudelle.
Näitä on aikaisemmin koskenut vain sellainen rajoitus, että laittoman työtaistelun tukeminen on laitonta. Nyt säädettiin rajoituksia, jotka on puettu todella hämäriin ja tulkinnanvaraisiin säännöksiin. Tukitoimet eivät saa olla ”kohtuuttomia” omalle työnantajalle. Myötätuntotyötaistelu ei saa olla ”suhteeton” eli sen pitää kohdistua vain toimintaan, joka palvelee pääriidan piirissä olevaa työnantajaa.
Työtuomioistuimen ja käräjäoikeuksien vastuulle jää pykälien tulkinta. Niillä tuskin on riittävää yritystalouden tuntemusta, jotta osaisivat tulkita eri tilanteita. Tuomioistuimilla on taipumus tulkita epäselviä lainkohtia työnantajan eduksi.
3.Poliittiset työtaistelut
Poliittisilla työtaisteluilla on tähän asti tarkoitettu painostustoimia julkista valtaa vastaan. On vaadittu eduskuntaa säätämään tietynlaisia lakeja sekä kuntia päättämään työpaikoista ja yksityistämisistä. Poliittiset työtaistelut olivat ennen toukokuuta aina laillisia kuten monissa maissa. Kansainväliset sopimukset, kuten Kansainvälisen työjärjestön ILO:n sopimukset eivät turvaa poliittisia työtaisteluja, vaan vain työehtoihin liittyvä toimia. Ne eivät myöskään kiellä niitä.
Erityisesti poliittisluonteiset työtaistelut ovat kuitenkin turvattuja myös kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa ILO:ssa sekä Euroopan neuvoston ja YK:n tasolla ja vieläpä EU:n perusoikeuskirjassa. Niillä tarkoitetaan sellaisia julkiseen valtaan kohdistuvia painostustoimia, joilla vaaditaan parannuksia työoloihin, työturvallisuuteen, sosiaaliturvaan ja muihin työehtoihin.
Puhtaasti poliittisia työtaisteluja ovat sellaiset usein mielenosoituksina järjestettävät painostustoimet ja yleislakkokin, jolla vaaditaan uusia vaaleja, ministerien erottamista tai muita valtiovaltaan suoraan liittyviä muutoksia.
Uusien pykälien mukaan kaikki poliittiset työtaistelut on rajoitettu, mikä voi oikeuskäytännön mukaan olla kansainvälisten sopimusten rikkomista. Sopimukset ovat Suomessa voimassa lakeina. Myös määritelmää muutettiin. Työehtosopimuslain uudessa 8 b §:ssä on säädetty: ”Poliittisella työtaistelulla tarkoitetaan työtaistelua, jonka tarkoituksena on vaikuttaa ylikansalliseen, valtakunnalliseen, alueelliseen tai paikalliseen poliittiseen päätöksentekoon.” Luonnollisina lisäyksinä voi pitää ylikansallisen (EU, Nato) ja alueellisen (hyvinvointialueet) päätöksenteon lisäämistä. Ovathan ne poliittisia ja julkista valtaa käyttäviä koneistoja. Sen sijaan termi ”poliittinen päätöksenteko” tuo lisää tulkintavaikeuksia. Poliittiset päätökset tehdään todellisuudessa hallituspuolueiden johtajien neuvotteluissa. Onko siis Kokoomuksen vastainen lakko kielletty?
Nyt poliittinen työnseisaus (lakko tai työnantajien työsulku) saa kestää vain 24 tuntia ja muu työtaistelu (ylityökielto, jarrutus, käsittely- ja matkustuskielto, hakusaarto ja työtaistelulla uhkaaminen) kaksi viikkoa. Samasta asiasta ei saa järjestää työtaistelua vuoden aikana. Rikkomisesta seuraavat samat hyvityssakot kuin työehtosopimukseen kohdistuvista työtaisteluista. Periaatteessa samat rajoitukset koskevat työnantajia. Ne pystyvät usein peittelemään työtaistelujaan. Esimerkiksi uhkaukset tuotannon siirtämisestä ulkomaille puetaan usein liiketalouden sääntöjen kaapuun.
Sekavuutta ja tulkinnanvaraisuutta?
Kokonaan uusia säännöksiä tuli myös työriitojen sovittelulakiin, johon keinotekoisesti ympättiin samat rajoitukset kuin työehtosopimuslakiin. Ne koskevat sopimuksettomana aikana järjestettyjä työtaisteluja. Myötätuntotyötaisteluista ja poliittisista työtaisteluista voidaan tuomita 10.000–150.000 euron hyvitys. Tämä on taas uuden tyyppinen seuraamus (oikeastaan rangaistus) ammattiliitoille ja -osastoille. Työehtosopimuslain mukainen seuraamus on hyvityssakko. Sopimuksettoman ajan työtaisteluista ei haasteta työtuomioistuimeen, vaan käräjäoikeuteen. Näin on järjestetty aika sekamelska, kun samanlaisia asioita tuomitaan kahdessa eri järjestelmässä. Toukokuun muutokset on laadittu harvinaisen huonosti. Ne sisältävät kapulakieltä, hämäriä käsitteitä ja selvästi Suomen kieliopin vastaista tekstiä.
Yksittäistä työntekijää rangaistaan
Yksittäistä työntekijää ei vakiintuneen periaatteen mukaan saa panna vastuuseen ammattiliiton tai -osaston toimista. Periaatetta loukattiin lisäämällä työsopimuslakiin pykälä, jonka mukaan laittomaksi todettuun lakkoon osallistumisesta voi tulla 200 euron hyvitys maksettavaksi työnantajalle. Tämä on ehkä röyhkein hyökkäys työntekijöitä ja koko sopimusjärjestelmää kohtaan.
Korvaako valtion ja puolueiden päätösvalta työehtosopimusjärjestelmän?
Uuden lainsäädännön myötä tulee mieleen monia kuvioita ja näkymiä. Onko tarkoitus päästä eroon työehtosopimusjärjestelmästä? Tähän viittaa se, että ammattiyhdistykset joutuvat harkitsemaan sopimista, koska seuraamukset ovat ylivoimaisia. Valtio on puuttumassa enemmän myös työmarkkinatoimintaan. Yksi esimerkki tästä kehityksestä on myös työriitojen sovittelijalle annettava käsky noudattaa vientialojen palkankorotuslinjaa sovintoesityksissään. Perinteinen liittojen keskeinen sopimisvapaus (tariffiautonomia) nähdäänkin nykyjohdon politiikassa kielteiseksi. Tässä tulee mieleen Italian fasismin aikainen malli, jossa valtio yhdessä työnantajien kanssa määräsi työehdot. Tuleeko puolueille entistä tärkeämpi osa työelämän sääntöjä ja jopa palkkoja määrättäessä? Onko tulevaisuudessa työtaisteluja, joita järjestävät poliittiset organisaatiot ja vapaat kansalaisjärjestöt ammattiyhdistysten sijasta? Yksi ongelma on tietysti ay-liikkeen heikkous, mikä ilmeni siinä, että näin olennaiset huononnukset sallittiin ilman yleislakkoa, joka niiden torjumiseen olisi tarvittu.
