Eurovaalit, arabikevät ja simsalabim

Montrealissa McGill-yliopiston kampus on muuttanut muotoaan siellä majailevien palestiinalaisten kansanmurhaa vastustavien protestoijien ansiosta (kuva: Jonathan Widell)

Jonathan Widell 16.6.2024

Kun Euroopan parlamentin vaalit olivat ohi, media varsinkin kansainvälisillä areenoilla oli vankasti sitä mieltä, että ne olivat suuri voitto äärioikeistolle. Otetaan tässä nyt järki käteen. Miksi medialla on niin kova hinku aina hehkuttaa äärioikeiston uhkalla? Vastaus tähän on seuraava: kun äärioikeiston uhkalla pelotellaan, on sen varjossa hallitsevankin luokan helpompi lipua oikealle.

Oikeisto äärioikeiston vanavedessä

Merkit tästä ovat selvät. Kun esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuin muutama viikko sitten keksi tehdä sen päätöksen, että ilmastotoimet ovat ihmisoikeus, jonka perustana on oikeus elämään (juttu koski kaiken kukkuraksi sveitsiläisiä), Financial Times julisti, että ihmisoikeustuomioistuimen olisi parempi lopettaa tuo ilmastohössötys, silla se suosii vain äärioikeistoa. Opetus: kaikki lipuminen oikealle menee mediassa läpi, kun pelotellaan sillä, että jos ei kurssi muutu, äärioikeisto pääsee valtaan. Siis kurssia on korjattava oikealle ja sassiin.

Tuskin koskaan eurovaalit ovat herättäneet näin paljon huomioita, ja syy on juuri tuo huoli äärioikeiston noususta. Ihan kuin se olisi jonkinlainen itsensä toteuttava profetia. Voihan tuon Financial Timesin artikkelin nimittäin tulkita niinkin päin. Sanomana nimittäin voisi olla sekin, että perinteinen oikeisto jakaa tämän äärioikeiston huolen – sen lisäksi, että se väittää olevan huolissaan nimenomaan äärioikeiston noususta.

Ja sellainen sitten nähtiinkin. Ainakin osaksi. Hollannissa sentään valtamedia (Volkskrant) toppuutteli sanomalla, että nousihan se vasemmistokin. Eikä esimerkkiä tästä tarvitse kaukaa etsiä. Olkaamme nyt edes vähän iloisia Vasemmistoliiton suorituksesta. Täydellinen se ei ole, mutta tässä nykyisessä ilmastossa vähiten pahakin menee kohtalaisesti läpi.

Eurooppa

Vaikka mitä merkitystä Euroopan parlamentilla oikeastaan on? Eikö ole aika vänkää, että kaikkein ns. eurokriittisimmätkin puolueet ovat kovin mielissään Euroopan parlamentissa saamistaan paikoista. Mikä osoittaa tämän sirkuksen olevan juuri sitä: sirkusta. Ja jo vanhastaan köyhälistö on pidetty aisoissa sirkushuveilla. Tosin siihen jossakin vaiheessa lisättiin vielä leipää, joka nykyään alkaa olla tiukassa.

Valtaisa kiinnostus eurovaaleja kohtaan selittyy sillä, että tuskin minään ajankohtana Euroopan unionin ja sen edeltäjien historiassa on köyhimpien etuja yhtä ronskisti poljettu sillä verukkeella, että Ukraina menee jotenkin Euroopan omien kansalaisten etujen edelle. Eikä Ukraina ole edes ainoa, joka menee Euroopan kansalaisten etujen edelle. Ovathan siinä vielä mukana maahanmuuttajatkin, jotka alkavat saada kantaväestön tuntemaan itsenä tungettelijoiksi omassa maassaan. Avaa vain korvasi ja kuuntele tätä populaatiota yhtä kiinnostuneesti, kuin teeskentelet.

Ja samoin kuin vanha oikeisto pelaa peliä ns. äärioikeiston varjolla, koko oikeisto pelaa valtaan päästyään omia etujaan tällä maahanmuuttoagendalla. Kun nimittäin katsotaan, mitä maahanmuutolle on tapahtunut niissä maissa, missä oikeisto on ollut vallassa, ei ole havaittavissa, että maahanmuutto on ainakaan laskenut. Isossa-Britanniassa oikeistohallitus päinvastoin rikkoo ennätyksiä maahanmuuton suhteen, minkä kerkiää, erityisesti, mitä tulee Englannin kanaalin ylittäjiin. Ajatushan – jos sellaista on – on nimittäin se, että mitä enemmän maahanmuuttajia tulee, sitä enemmän äänestäjät äänestävät oikeistoa. Mitä syytä oikeistolla on siis rajoittaa maahanmuuttoa, kun ääniä satelee sitä enemmän, mitä enemmän se jatkuu.

Tuo Englannin kanaalikin on ihme juttu. Sehän olisi saatu sinetöityä alle aikayksikön, jos joku olisi havainnut, että Kanaalin ylittäjät ovat Putinin hybridijuoni. Nousihan yhdestä kumiveneellä saapuneesta turvapaikanhakijastakin Suomen edustalla sellainen haloo, että se ei voinut olla kuin Putinin juoni Euroopan demokratia nujertamiseksi. Hei, Kanaali lukkoon. Ottakaa Suomesta mallia.

Arabikevät

Tämä taas liitty Kansan äänen povaamaan vuoden 2024 arabikevääseen. Ei ehkä Suomessa mutta muualla. Montrealissa McGill-yliopiston kampus on muuttanut muotoaan siellä majailevien palestiinalaisten kansanmurhaa vastustavien protestoijien ansiosta.

Tällä taas on ollut se ennustettavissa oleva vaikutus, että mielipiteet alkavat kääntyä protestoijia ja sitä kautta palestiinalaisia vastaan. Eikä tämä ole pelkkää montrealilaisten mukavuudenhalua. Protestoijat valtasivat yliopiston hallintorakennuksen ja taisivat tuhotakin sitä. Nyt ilmeni sitten, että ryhmä teki sosiaalisessa mediassa postauksen, jossa jotkut komeilivat rynnäkkökivääreillä ja lupasivat antaa jonkinlaisen opetuksen tänä kesänä.

Tässä alkaa nimittäin entisen protestoijan sydän kylmetä jo siitäkin syystä, että kun Occupy-liike koetti samaa, se sai poliisit kimppuunsa murto-osassa siitä ajasta, mitä palestiinalaisia on nyt paapottu jo kuukausia. Ja tätä sydämen kylmenemistä edesauttaa taas tuo valtavasti aivan viime aikoina lisääntynyt maahanmuutto, joka on muuttanut kaupunkikuvaa merkittävästi, puhumattakaan äänimaisemasta, johon kuuluvat nyt muslimien rukouskutsut yliopiston kampuksella auringon laskiessa, mitä sitten seuraa rukoushetki kohti Mekkaa keskellä Montrealia.

Rikkoutuneen ikkunan syndrooma

Kun formula on tämä, on palattava siihen kysymykseen, miten Israelin käy. Kun tätä touhua seuraa, ei voi kiistää, ettei kansanmurhasta ole kyse. Mutta jotenkin alkaa viritä myötätunto – tai jos ei myötätunto niin jonkinlainen ymmärrys – Israelia kohtaan.

Tässäkin on siis maahanmuutolla osansa. Vetääkö Israel tässä sittenkin pitemmän korren? Se, mikä tuota äärioikeistoa yhdistää, on nimittäin se, että se saa valjastettua Israelin eturintamakseen. Vaikka Netanjahun hallitus natisee liitoksissaan, se voi myös nippa nappa selvitä tästä. Olipa sillä minkälainen Kansainvälisen rikostuomioistuimen pidätysmääräys vastassaan – tai edes sellaisen uhka. Olettaen, että Kansainvälinen rikostuomioistuin on edes tosissaan – ja Netanjahu ja kumppanit pelkäävät sitä tosissaan.

Eikä pitäisi olla yllätys – vaikka siitä ei saa muka puhua – että maahanmuutto lisää myös sosiaaliseen koheesioon liittyviä paineita. Mikä on vain hienompi tapa sanoa, että rikollisuus lisääntyy. Ja tämäkin käy hallitsevalle luokalle laatuun vallan mainiosti. Puhutaan rikkoutuneen ikkunan ilmiöstä: kun ihmiset huomaavat, että tietyllä alueella esim. särkynyt ikkuna jätetään korjaamatta, se signaloi, että kyseisellä alueella kukaan ei välitä enää mistään, joten alueen rikollisuus lisääntyy.

Tietysti tätä rikkoutuneen ikkunan teoriaa on arvosteltu. Kuka sitä kuitenkin tosissaan arvostelee, jolleivät juuri ne, jotka siitä hyötyvät – piiloutuen sen arvostelun taakse ja sitten selän takana noudattaen juuri sitä. Eikä tässä ole kyse köyhistä. Kyse on rikkaista. Vallanpitäjistä. Kun ihmiset näet huomaavat, ettei kukaan enää välitä mistään, eivät he itsekään enää jaksa välittää mistään – eikä varsinkaan siitä, mikä ei heidän omaa henkeään ja omaisuuttaan suoranaisesti uhkaa.

Nimittäin perustuslain polkemisesta ja kaikkien kommervenkkien käyttämisestä verukkeina Venäjää vastaan vaikka Suomen omia lakeja rikkoen. Siinäkin on hyvä syy eliitillä kasvattaa rikollisuutta. Tässä ei ole enää kyse mistään maahanmuuton tapaisesta vaan paljon paljon isommista asioista. Kuten siitä, kuka pamautti Nordstreamin kaasuputket ja miksi sitä pahantekijää ei muka ole koskaan saatu selville. Kaikkihan tietävät, että se on rikos. Kukaan ei kuitenkaan välitä, sillä kukaan ei enää välitä edes särkyneestä ikkunasta naapurissa.

Amerikka

Ja nyt varsinkin Amerikassa on menty niin pitkälle, että kaikkein suurimpia rikollisia ovat lainvalvojat – aina oikeusministeriä myöten. Trump kun täytyy saada hiljaiseksi vaikka yhden pornotähden harjoittamaa kiristystä avuksi huutaen. Kieltäköön tämänkin selvän tosiasian, joka sen asialliseksi katsoo omaan poliittiseen suuntaukseensa vedoten. Kuka tästä vainosta kuitenkaan hyötyy muu kuin se klikki, joka vimmalla ajaa sotaa Venäjää vastaan? Kuten kaikki toisaalta kuitenkin tietävät, sota Venäjää vastaan on epävarma, jos Trump tulee valtaan.

Jaa, ettei saa puhua sodasta Venäjää vastaan? Kun Nato vain haluaa turvata rauhan? Uskooko tuota edes puolustusministeri Häkkänen, joka sanoo, ettei sotaharjoituskaan ollut suunnattu mitään maata vastaan. Miten sitten selität, että kun Pohjolassa pidettiin sotaharjoitukset, samanlaiset harjoitukset pidettiin myös Bulgariassa ja Romaniassa? Ja miten selität, että englantilainen The Telegraph julkaisi sitten kartan siitä, miten Yhdysvallat voi suunnata sotatoimensa Venäjää vastaan. Kartan mukaan juuri nämä maat ovat sodan etulinjassa.

Näin Ukrainan sota leviää. Muista vielä, että se alkoi sotana demokratian puolustamiseksi. Mistä tulee mieleen, että eikö demokratiaan kuulu se, että presidentti valitaan vaaleilla ja poistuu, kun virkakausi päättyy? Ihan näinhän se ei ole Ukrainassa mennyt. Ja syykin on selvä: demokratia on liian tärkeä asia kaikenlaisilla säännöillä pilattavaksi. Niin ja sitä puolustamaan voidaan käyttää natseja. Simsalabim, sanoi Biden.

Rothschildit, McGill ja Bill Browder

Siltä varalta, ettei tuossa tullut provokaatiota tarpeeksi, otetaan vielä Israel Shamirin juttu viime keskiviikolta. Jutussa, jonka otsikko oli Why Do Brits Hate Russians? Shamir sanoi oivaltaneensa, miksi britit vihaavat Venäjää, nähtyään haastattelun, jossa nuori reportteri jututti yhtä Jeltsinin seitsemästä pääoligarkista. Siinä tämä herra Mikhail Khodorkovsky, joka oli itse Venäjän öljyvarojen anastaja, kertoi, että Lukoilin todellinen omistaja oli lordi Jacob Rothschild, joka oli vielä vanhoilla päivilläänkin tarpeeksi ketterä tunkeakseen itsensä juuri tuohon saumaan. Ja koska lordi Rothschild on kuulema sama kuin Englannin pankki, ei ollut mikään ongelma saada mediat syytämään venäläisvihaa, joka on huipussaan muiden muassa Suomessa vielä tänäkin päivänä. Ja saa samassa jutussa kyytiä myös Ranska, jonka presidentti Macron oli suorastaan töissä Rothschildillä (ja ajatus on, että on vieläkin).

Tuo on tietysti helppo huitaista sivuun antisemitisminä. Kuitenkaan Shamir ei ole itse tämän paljastuksen ainoa juutalainen. Olihan Karl Marxkin Rothschildien toimista perillä erityisesti Ranskassa. Tämä oli puheena hänen kirjoituksessaan Luokkataistelu Ranskassa (1850).

Ja McGillistä vielä…Nykyisissä stereotypioissa ainoastaan natsit ovat tehneet ihmiskokeita. Nyt lauantaina itse New York Times julkaisi jutun, jossa palattiin vanhaan skandaaliin, että ihmiskokeita tehtiin McGillissä 1950-luvulla. Herra Charles Tanny meni yliopiston psykiatriseen sairaalaan hermostovaivojen takia, jotka olivat alkaneet hampaan paikasta. Hän tuli takaisin zombina. Hänet oli pantu instituutissa Yhdysvaltain ja Kanadan hallituksen ihmiskokeisiin. Kanadan hallitus maksoi hänelle korvauksia, mutta nyt hänen perheensä vaatii korvauksia. Yhdysvallat on sanonut, ettei asia koske sitä.

Tätä on demokratia. Ja Naton eturintamassa nyt olevat Liettua ja Romania tuomittiin toukokuun lopussa korvauksiin terroristiepäiltyjen kidutuksesta salavankiloissaan. Tietysti Yhdysvaltain käskystä, jota tämäkään asia ei koske, joten hyvät ja luottamukselliset suhteet Yhdysvaltoihin ovat rikkumattomat. Olkookin, että tuomio tuli Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta. Kuten ranskalaisasianajaja Jacques Vergès aikoinaan sanoi, ei demokratia sitä tarkoita, ettei ihmisiä kiduteta. Tämä on hyvä pitää mielessä, kun länsi jahtaa Venäjää sanktioilla siitä hyvästä, että Bill Browder (jolla on verovelat Venäjälle vähän yllä mainittuun liittyen) väittää Venäjän kiduttaneen hänen lakimiehensä Magnitskin kuoliaaksi vankilassa. Lieneekö psykologista projektiota?