Venäläiset äänestivät Putinia, koska kyse on Venäjän olemassaolosta
Venäjän presidentinvaalien ehdokkaat yhteiskuvassa. Ehdokkaat alarivissä vasemmalta oikealle: Vladislav Davankov (Uusi kansa), Leonid Slutski (Liberaalidemokraatit), Vladimir Putin (Sitoutumaton Yleisvenäläinen kansanrintama) ja Nikolai Haritonov (Venäjän federaation Kommunistinen puolue)
kirj. Heikki Männikkö, 26.3.2024
Äskeisissä presidentinvaaleissa Putin valittiin selkeästi uudelleen Venäjän presidentiksi. Äänioikeutettuja Venäjällä on yli 114 miljoonaa. Putinia äänesti 76 miljoonaa kansalaista ja annetuista äänistä hän sai 87,3 %. On vaikea ymmärtää suomalaisen median väitettä, että tämä joukko venäläisiä ei tiennyt mitä ja kuinka äänestää. Toisena vaihtoehtona nämä samat lähteet väittivät, että Venäjän kansalaiset pakotettiin äänestämään Putinia.
Venäjän vaalit olivat suuri pettymys länsikapitalismille
Päivittäin mm. Suomen Mediapooli arvailee ”mikä on Putinin tarkoitus?” tai ”mitkä ovat Putinin suunnitelmat?” jne. Tämä valejournalismi toteuttaa länsimedian ja Mediapoolin tavoitetta ohjata ihmiset ajattelemaan, että Venäjän toimissa ei olisi mitään logiikkaa. On nähtävä, kun Mediapooli puhuu Putinin aikeista, sillä tarkoitetaan Venäjän politiikkaa, jota tietenkään Putin ei yksin määrää. Venäjällä on kuitenkin toimissaan vain yksi selkeä tavoite, täytyy turvata Venäjän itsenäisyys ja olemassaolo. Tämän Mediapooli ohittaa.
Onkin vastattava kysymykseen, mikä uhkaa Venäjän olemassaoloa? Marx ja Engels osoittivat taloustieteessään, miten suurten kapitalistien keskinäinen kilpailu markkinoista ja tuotannon tekijöistä pakottaa heidät alituisesti lisäämään tuotannossaan kalliiden koneiden ja laitteiden osuutta. Tästä syystä heidän voittonsa sijoitettuun pääomaan nähden pyrkii koko ajan alenemaan. Tämän estämiseksi raaka pääoma etsii koko ajan keinoja. Neuvostoliiton hajottaminen, tietojenkäsittelyn yhdistäminen tuotantoon, pääoman globalisaatio ja raaka uusliberalistinen talouspolitiikka antoivat 1980-luvulta lähtien Euroopalle ja USA:lle uusia voimavaroja ja kilpailukykyä. Nämä voimavarat kapitalistinen Eurooppa on nyt syönyt.
Tavoitteena Venäjän voimavarojen kaappaus
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen läntinen suurpääoma asetti toiveensa jatkossa Venäjän voimavarojen anastamiseen markkinoiden avulla. Lännessä pidettiinkin jonkin aikaa todennäköisenä, että Venäjä ”siirtyy nyt demokratiaan”. Tällä he ymmärsivät yksinomaan sitä, että Venäjä omaksuu puhtaan kapitalistisen markkinatalouden ja suostuu asettamaan markkinoiden jaettavaksi kaikki voimavaransa (pellot, metsät, tehtaat, kaivokset voimalaitokset jne.) Juuri tätä ja vain tätä Mediapooli ja läntinen eliitti tarkoittavat demokratialla. Ymmärrämme helposti, että tällainen demokratia Venäjällä olisi siirtänyt hyvin nopeasti talouselämässä ja politiikassa vallan lännen suurkapitalisteille. Venäjä olisi menettänyt itsenäisyytensä. Onneksi Putinin kaudella ymmärrettiin ajoissa torjua tämä Jeltsinin, Gorbatshovin ja Gaidarin suunnitelma.
Suunnitelmaa Venäjän ”demokratisoimiseksi” jatkettiin
Lännelle selvisi 2000-luvun alkuvuosina, että Venäjä ei tule jatkamaan tämän kaltaista maansa ”demokratisointia”. Tämän jälkeen Nato-voimat uusivat taktiikkaansa. Vuonna 2008 aloitettiin uusi Naton offensiivi, jolla pyrittiin liittämään Georgia ja Ukraina Naton jäsenyyteen. Tämä suunnitelma, jota Venäjä vastusti ankarasti, oli edelleen vastoin Naton ja Varsovan liiton 1990-luvun alussa tekemiä sopimuksia, sekä ETYJ:n periaatteita. Länsimaat alkoivat nyt tukea taloudellisesti (5 miljardia euroa) Ukrainan äärioikeistoa, jonka tuloksena kyettiin aloittamaan v. 2013–14 Euromaidan tapahtumaketju. Ukrainan parlamentti vallattiin aseellisesti banderalaisten johdolla ja Ukrainan politiikkaa alettiin organisoida natsistisen banderalaisen liikkeen johdolla. Ajateltiin myös, että Sevastopol otetaan Naton haltuun. Tämä suunnitelma kyettiin myös estämään, kun Krim päätti liittyä Venäjään.
Ukraina vedettiin Venäjän vastaisen agression keihäänkärjeksi
Nato-maat alkoivat varustaa ja kouluttaa Ukrainan armeijaa selkeästi Venäjän vastaiseksi hyökkäysarmeijaksi. Joulukuussa 2017 USA alkoi myydä Ukrainalle hyökkäystoimintaan sopivia aseita. Heinäkuussa 2021 Nato-voimat järjestivät suuren 32 maan merisotaharjoituksen Mustalla merellä. Myöhemmin Angela Merkel ja François Hollande paljastivat, miten Ukrainaa Minskin sopimuksen (5.9.2014) varjolla valmistettiin hyökkäykseen Venäjälle.
Nato valmistautui Venäjän vastaiseen sotaan vuosikaudet ja vastoin ETYJ:n päätöksiä siirsi ohjuksensa kiinni Venäjän rajaan. Ennakkoon Venäjä ilmaisi, että tämä Venäjän saartaminen ja turvallisuuden uhkaaminen ei voi jatkua tällä tavalla. ”Ette voi ylittää tärkeää punaista viivaa, joka aiheuttaa Venäjän taholta toimenpiteitä.” Näin Venäjä totesi mm. keväällä 2021. Maailmassa sovittiin jo viime vuosituhannella pelisäännöistä, miten keskinäisissä suhteissa toimitaan (mm. ETYJ sopimukset). Kaikki tehdyt sopimukset Naton ja EU:n taholta rikottiin. Joulukuussa 2021 Venäjä esitti neuvotteluja tilanteen ratkaisemiseksi ja lähetti mm. kirjeen kaikille ETYJ maille. Naton Stoltenberg sekä Suomen Niinistö ja Marin sanoivat, että 2000-luvulle eivät kuulu etupiirit, aivan kuin Nato ei olisi mikään etupiiri. He olivat väärässä. ETYJ:n piirissä tehtyjen päätösten mukaisesti jokainen maa voi liittoutua miten haluaa, mutta ei niin, että se vaarantaa toisen ETYJ-maan turvallisuuden. Naton työntyminen ohjuksineen kiinni Venäjän rajoihin oli täysin näiden sovittujen periaatteiden vastaista.
Naton eskalaatiosota
Venäjä varoitti pitkään Naton vastoin ETYJ sopimuksia sekä -Varsovan liiton lakkauttamisen yhteydessä tehtyjä sopimuksia tapahtuvasta laajenemisesta. Venäjän esitys oli, että maan naapurina ei voi olla valtio, joka säännöllisesti pommittaa Venäjää ja hitleriläisiin ajatuksiin perustuen valmistautuu länsimaiden tukemana sotilaallisiin toimiin Venäjää vastaan. Venäjä esitti Natolle ja ETYJ-maille Naton perääntymistä Venäjän rajoilta sekä Ukrainan demilitarisointia ja denatsifikaatiota sekä Ukrainan Nato-jäsenyyden torjumista. Kun tämä Venäjän esitys torjuttiin eikä asiasta edes päästy neuvottelemaan, Venäjän ainoaksi mahdollisuudeksi jäi sotilaallinen erikoisoperaatio. Tämän ilmoitti mm. Venäjän ulkoministeri Lavrov hänelle esitettyyn kysymykseen, että miksi valitsitte erikoisoperaation? ”Ette te antaneet muuta mahdollisuutta”, oli Lavrovin vastaus.
Vaalien taustalla muhii aikamme isoin geopoliittinen kysymys
Eli mikä Venäjän vaaleissa länsimediaa ja mediapoolia harmittaa? Vaaleissa venäläiset ilmaisivat selkeästi kannattavansa ja ymmärtävänsä Venäjän nykyistä politiikkaa, joka haluaa säilyttää Venäjän itsenäisyyden suhteessa EU:n ja USA:n imperialistisiin markkinavoimiin. Sekä Suomen, että Venäjän vaaleissa heijastuukin aikamme isoin geopoliittinen kysymys. Se on suuren kansainvälisen pääoman pyrkimys maailman uuteen jakoon. Suomen presidentinvaalissa kaikki ehdokkaat kannattivat Nato-politiikkaa, sekä samalla Venäjän ”demokratisointia”, eli Venäjän voimavarojen siirtoa läntiselle pääomalle.
Äänestikö kansa maahamme sotapresidentin?
Suomen tiedotusvälineissä rakennetaan ala-arvoista Venäjä-propagandaa, jolla synnytetään Venäjä-vihaa. Ensimmäisenä toimenaan Stubb aikoo allekirjoittaa Ukrainan kanssa sopimuksen maan aseistamisesta sodankäyntiin Venäjää vastaan. Johtajiemme toimesta Suomi on johdettu lyhyessä ajassa Venäjän vastaiseen sotaan. Hyvin kuvaavasti Iltalehti (23.3.2024) kirjoittaa: ”Suomen valtionjohto on sotilastiedustelun tuella tehnyt johtopäätöksen, että Suomi voi joutua 2020-luvulla suoraan sotaan Venäjän kanssa, ellei putinistien hyökkäys pysähdy Ukrainassa. Muuten sopimus Ukrainan aseistamisesta olisi riskinottoa.” ”Sopimus johtaa joka tapauksessa siihen, että Venäjällä on olemassa motiivi iskeä sotilaallisesti Suomea vastaan. Valtionjohto kuitenkin laskee, että Venäjä ei uskalla sitä tehdä, koska isku Suomeen johtaisi puolustusliitto Naton vastatoimiin.” ”Stubb ja Orpo kantavat vastuuta kuten Ryti aikanaan, jotta Suomi säilyisi kaikissa oloissa itsenäisenä.”
Eikö tämä osoita, että johtajamme ovat valinneet sodan tien USA:n ja ison EU-pääoman hyväksi? He eivät ole rakentaneet vaihtoehtoa sen varalle, että Venäjä ei häviäkään kartalta. Ainakin me tiedämme tällä hetkellä ketä syytämme seuraavassa sotasyyllisten oikeudenkäynnissä. Ovatko ihmiset vaaleilla hyväksyneet tällaisen poliittisen linjan?
Heikki Männikkö
Helsinki
Ukrainan kriisi minikoossa (Kuva ja kuvateksti: Heikki Männikkö)
Artikkelissa todettiin, että Ukrainan kriisin taustalla muhii aikamme isoin geopoliittinen ja yhteiskuntakehitykseen liittyvä kysymys. Tästä asiasta verkkojulkaisumme on julkaissut useita artikkeleita. Nämä kirjoituksia voi hakea verkkojulkaisustamme mm. hakusanoilla Krim, Ukraina, Venäjä.
