Trump – pyhimys vai peijooni? Ja EU:ko sotaan Eurooppaa vastaan?

Euroopan unioni pitää hätäkokouksia toisensa perään, koska Trumpin hallinto on ilmaissut tahtonsa vähentää sitoutumistaan Euroopan puolustamiseen. Keskusteluyhteyden avaaminen Trumpin toimesta Venäjän suuntaan on aiheuttanut EU:ssa suoranaista paniikkia. EU:n oma linja on ollut Venäjän sulkeminen kaiken ulkopuolelle, kaikkien suhteiden katkaiseminen Venäjän kanssa sekä yhä lisääntyvien pakotteiden asettaminen. EU:ssa näyttää sotauho ja asevarustelu vain lisääntyvän USA:n ja Venäjän lähentymisen myötä. Kuvassa EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen Lontoon hätäkokouksessa yhdessä Britannian pääministeri Keir Starmerin kanssa 2.3.2025 (kuva: Wikimedia Commons).

Jonathan Widell, Montreal, Kanada 8.3.2025

Nyt tulee heti alkuun se tuhannen taalan (vanhassa rahassa) kysymys: onko tuo Trumpin peijooni todella pyhimys vai peijooni? Tästä mielipiteet käyvät kovasti kahtia. Kansan ääni voi vain vastata: emme tiedä, ehkä molempia. Ja vaikka vaihtoehtomediassa, joksi sitä valitettavasti edelleenkin kutsutaan, Trumpia tervehditään jonkinlaisena messiaana, joka näyttää woke-byrokraateille, missä kaappi seisoo, emme voi missään nimessä tätä näkökantaa täysin varauksettomasti jakaa. Emmekä myöskään sitä nyt Euroopan unionissa vallalla olevaa käsitystä, että Trump on täysi tuholainen, ellei suorastaan paholainen.

Nimittäin, kun maailmaa Kanadan näkökulmasta katsoo, Trump on kaikkea muuta kuin pyhimys. Hänen kantansa tuontitulleihin (jollaiseksi nuo kuuluisat tariffit taidetaan nyt suomeksi kääntää) on pelkästään tällä viikolla vaihdellut sananmukaisesti päivästä toiseen. Ensin oli kovat tullit, sitten tuli vapahdus aprillipäivän jälkeiseen päivään, sitten seuraavana päivänä tuli ilmoitus, että sen sijaan tulee jotkin uudet tullit. Ja vaikka vaihtoehtopiireissä Trudeaun tämänpäiväistä tiukkasanaista viestiä on haukuttu kammottavaksi, ei voi muuta kuin sanoa, että juuri väistyessään Trudeau on alkanut näyttää selkärankaansa. Puhe oli hyvä, ja ennen kaikkea se tiivisti kanadalaisten tunnelmat siitä, miten alhaiselta tuntuu, että Trump iskee nyt parhaan liittolaisensa selkään ja antaa vapaat kädet ”diktaattorille” Putinille.

No, tuo ”diktaattori” oli ehkä ärsyttävästi valittu. Ehkä siitä juuri johtuu se, että Trump nyt iskee Kanadaa niillä tuontitulleilla. Tai sitten se johtuu jostakin muusta. Kuten fentanylistä. Tai niistä Kanadan rannikolla kuulemma seilaavista kiinalais- ja venäläisaluksista. Tai sitten niistä ”mineraaleista”. Tai sitten ylipäänsä arktisen alueen puolustuksesta. Anna meidän kaikki kestää. Ai niin, tai sitten amerikkalaisten pankkien huonosta kohtelusta Kanadasta, mitä kukaan ei vielä tähän mennessä onnistunut selittämään.

Kun Kanadasta on tässä alussa puhe, niin ladotaan nyt täydeltä laidalta. Ehkä Trumpia ärsyttää – ihan henkilökohtaiselta pohjalta – Trudeaun woke-ideologia, josta tämä on pääsemässä eroon vasta, kun on liian myöhäistä. Mutta kun katsellaan tilannetta siltä pohjalta, että Trump haluaa rauhan Ukrainaan, voi nähdä asian niinkin, että Trump haluaa tukkia suun Kanadan vahvalta ukrainalaislobbyltä. Se, mikä tässä tahtoo näet unohtua on se, että koko ukrainalaisvouhotus alkoi alun perin juuri Kanadasta pääministeri Stephen Harperin kaudella. Ja se, joka väittää, että Ukrainan natsijoukosta ei ole ollut täyttä tietoisuutta, voi panna suunsa suppuun – ihan suosiolla. Muistuu näet mieleen se mielikuva, että nämä ukrainalaisnatsit olivat puheena aivan alusta alkaen jo Harperin aikana, eikä siihen ollut konservatiivipuolueen riveissäkään muuta reseptiä kuin se, että täytyy tuo pikku ikävä seikka tehdä jotenkin naurunalaiseksi.

Trudeaun puheesta on kuitenkin muistettava se – tai ehkä tämä tuli puheeksi oikeastaan vasta hänen puheensa tiimoilta – että Trump haluaa ajaa Kanadan lamaan. Tämä taas auttaa häntä sitouttamaan Kanadan Yhdysvaltain 51. osavaltioksi. Taisi siinä samassa yhteydessä tulla puheeksi se todella valoisa oivallus, että kun Kanada ajetaan lamaan, niin ulkomaalaisten harjoittamat kanadalaisyritysten ostot tulevat onnistumaan helposti. Kuka sanoi, että Trudeau ei ole välkyimmästä päästä? Toki hän ymmärtää, missä sitä ollaan menossa, eikä tuo hänen näkemyksensä voi olla kuin varoitukseksi koko muulle maailmalle.

Eurooppa – Venäjän lapaan Ukrainan jälkeen?

No, siirrytään sitten Eurooppaan. Siinä missä Kanada jotenkin aina onnistuu kuitenkin pyristelemään itsensä ns. terveen järjen puolelle, Euroopassa – siis Euroopan unionissa – tuo kyky näyttää olevan kokonaan kadotettu. Eikä tämä ole jonkinlaisen kostonhalun tai vahingonilon paikka. Tilanne on niin vakava, ettei sitä voi enää edes tilanteeksi kutsua. Heitämme nyt rohkeasti – kansan ääni kun olemme – sen teesin, että USA on heittämässä Euroopan unionin ja kaikki sen lieveilmiöt kuten tuon säälittävän Ison-Britannian Venäjän lapaan. Niin sanotusti.

Kun tätä nimittäin nyt Kanadan näkökulmasta katselee, tilanne – siis täysi hysteerinen trendi – näyttää olevan USA:n puolella se, että pyristellään tuosta Ukrainan tilanteesta eroon ja annetaan tappelut sitten ”sivistyneemmän” ja vähemmän korruptoituneen Euroopan unionin huoleksi. Ja mikä tähän päättelyymme on syynä? Tähän pikakatsaus.

Marco Rubio, USA:n ulkoministeri, on yllättänyt jonkinlaisella ”jalat maassa” -asenteellaan. Oletetaan nyt – piruja seinille maalaillen – että tässä juuri piilee se kompa. Hän on nyt sanonut, että maailma on moninapaistumassa. Mutta kuinka kävikään? Missä on se Euroopan paikka tässä uudessa uljaassa maailmassa? Ei kerrassaan missään. Napoja kun on vain kolme: Yhdysvallat, Venäjä ja Kiina.

Ja otetaan sitten tämä Rubion toinen pamahdus. Hän sanoi tällä viikolla, että Yhdysvaltain Ukrainassa käymä sota on proxy-sotaa. No, näinhän se onkin, mitä me ”vaihtoehtomediassa” olemme sanoneet jo parisen vuotta. Otetaan siihen vielä ne USA:n päätökset, että Ukrainalle ei toimiteta tiedustelutietoja ja Starlinki menee kai kohta pimeäksi. Eikö tämä ole juuri sen tunnustamista, että Yhdysvallat on ollut koko homman niin iso veturi, ettei koko hommaa voida enää edes proxy-sodaksi kutsua (kuten muuten Alexander Mercouris sanoi tavallisen tuttuun historiallisesti valveutuneeseen tapaansa, verraten asiaa Vietnamin sotaan, missä todella oli kyseessä proxy-sota)?

Mutta otetaan nyt skeptisempi asenne. Minkä takia Rubio pudottelee noita ”totuuspommejaan”? Unohdetaan nyt se, ettei niistä nyt valtamediassa – siis kansan tietoisuudessa – juuri ole ollut puhetta. Vastauksemme – tai epäilyksemme – on se, että tämä on sitä kuuluisaa ”limited hangout” -taktiikkaa. Eli ruvetaan puolitosissaaan laukomaan pikku pikku totuuksia, jotta isompi ja ikävämpi totuus jää huomaamatta.

Ja mikä on isompi totuus? No tietysti se, että kun Ukrainan sota on menossa perseelleen (vaikka tätä ei minkään läntisen maan valtiojohto ole vielä tunnustanut, lukuun ottamatta Unkarin Orbania tällä viikolla), hankkiudutaan Ukrainasta eroon ja siirretään konfliktin seuraava askelma koko Euroopan laajuiseksi. Tässä muuten täytyy Kansan äänen tunnustaa olleen aikamoisesti vailla visiota. Tähän astihan olemme surkutelleet, että Ukrainan sodan mennessä perseelleen sijaan tulee Suomi. Vaikka tuo onkin totta, emme ole ottaneet huomioon, että sodan koko painopiste on siirtymässä niin sanoaksemme yleiseurooppalaiseksi.

Ja tämä Macronin veitikka se ei pysty pitämään pikku siroa turpaansa kiinni. Hänhän on nyt – siis aivan tällä viikolla – pamauttanut, että Ranskan pitää nyt olla se varustus Venäjää vastaan. Tietysti tässä on se ajatus takana, että Ukraina on pettänyt, seuraavaksi vuorossa on Ranska. Ja tämä taas sopii hyvin Macronin omiin suuruudenhulluihin kuvioihin, sillä häneltä on parin vuoden sisällä uraputki katkeamassa. Mikäs sen parempi kuin hankkiutua kolmanteen maailmansotaan, jotta uraputki ja sitä myötä rahaa ei katkea? Pikku Napoleon, kuten hän on aika selvästi itsekin sanonut, mihin Putin sitten sanoi – historiaa tuntien – että isonkaan Napoleonin retki Moskovaa vastaan ei päättynyt onnellisesti.

Mitä Saksa edellä, sitä pienemmät perässä, vaikka läpi harmaan kiven

Mutta tässä ovat maailmankirjat nyt niin sekaisin, että ei oikein tiedä, mistä aloittaa. Macron puhuu ydinaseista ja Euroopan puolustuksesta. Kuten Mercouris on oivasti päätellyt, nyt alkavat vanhat vihollisuudet, jotka EU on toistaiseksi – se todettakoon ja myönnettäköön – onnistuneesti pitänyt aisoissa, alkavat puhjeta valloilleen. Mercouris näet sanoi, että Ranska ei pelkää niinkään Venäjää kuin sitä, että Saksa alkaa sotilasmahtina kohta kiriä sen ohi. Ja sehän tiedetään jo historiasta, millaiset mitat tuollainen vastakkainasettelu saa.

Merz, siis tuo Saksan tuleva liittokansleri, on nimittäin aika epeli. Emmekä tässäkään voi muuta kuin tukeutua Mercouriksen oiviin analyyseihin. Merz näet sanoi vaalikampanjassaan, että Saksa ei perinteistä ”velkajarrustaan” ikinä luovu. Sitten tulivat vaalit, jotka Merz voitti, ja nyt hän sanoo, että Saksan on ehdottomasti luovuttava tuosta jarrustaan saattaakseen Saksan hiipuvan talouden raiteilleen – sotateollisuuden muodossa. Ja koska Die Linke pärjäsi vaaleissa hyvin, näiden vanhojen vasemmistolaisten joukossa tuo odote ei sykähdytä. Joten Merz tukeutuu nyt Saksan väistyvään hallitukseen ja koettaa haalia valtiosääntömuutokseen tarvittavan määräenemmistön tätä vippaskonstia käyttämällä. Kyynistähän tämä on, kuten Mercouris päivittelee, mutta minkäs mahdat?

Saksan sotateollisuus – USA:n asialla?

Ja tässä kohtaa sitten täytyy Kansan äänen – valitettavasti – antautua oman salaliittoteoriansa vietäväksi. Nimittäin. Niin paljon kuin Mercouris – kaikessa etevyydessään – tuota Merziä kiroaa ja kutsuu häntä Blackrockin kasvatiksi, mitä Merz onkin, istuttuaan Blackrockin johtokunnassa, niin Mercouris – samoin kuin hänen kaverinsa Alex Christoforou (niin eteviä kuin molemmat ovatkin) – jättävät huomiotta yhden asian, joka on Kansan äänen kirjoittajan tiedossa – seurattuaan aikoinaan Trumpin strategin Steve Bannonin lähetyksiä.

Bannon nimittäin sanoi pari kolme vuotta sitten, että Saksan täytyy kuulkaas tosissaan pyrkiä tuosta velkajarrustaan eroon. Tämä velkajarru tarkoittaa sitä, että Saksan velka ei saa ylittää tiettyä prosenttia BKT:stä, vai miten se meni? Bannonin järkeily oli se, että Saksan pitää  – kuulkaas – osallistua oman puolustuksensa rahoittamiseen ja unohtaa tuo velkakattopelleily. Laukoipa Bannon sellaisenkin jutun, että Yhdysvalloille on turha urputtaa Saksan valtiosäännön menettelyistä velkajarrun suhteen: Yhdysvallathan tuon velkajarrun ja Saksan koko valtiosäännönkin alun perin kirjoitti.

Mikä Yhdysvalloilla mielessä?

Siis pannaan nyt yksi ynnä yksi yhteen. Onko Rubio nyt harjoittamassa tiedusteluyhteisöjen rakastamaa Limited Hangout -strategiaa laukoessaan totuuksia Ukrainan-sodan tilanteesta (jonka siis Orban ensimmäisenä tunnustaa olevan Venäjän voittokulkua)? Antaako USA nyt brittien Starmerin ja Ranskan Macronin pullistella lihaksiaan ikään kuin näyttääkseen taivaanmerkit Yhdysvalloille, vain saadakseen EU:n (jossakin uudessa puolustusliittokonstellaatiossaan) ottamaan Ukrainan paikan?

Ja kun tähän vielä lisätään tuo Trudeaun harvinainen valtioviisaus, USA:n kovat otteet kauppapolitiikassa voivat hyvinkin tähdätä siihen, että maan koko talous ajautuu USA:n ja sen ahnaiden yritysten kouriin, niin mitä tässä on oikein muuta pääteltävissä kuin se, että USA antaa nyt EU:n ja Macronin ja Starmerin mesota ja ajaa taloutensa juuri siihen surkeaan jamaan, johon kaikki tietävät niiden olevan menossa, jotta USA pääsee sitten Euroopan ”sairaan miehen” – siis EU:n apajille – ja Ison-Britannian myös – kuten se muuten teki jo toisen maailmansodan jälkeen napatessaan maailmanvaltiaan aseman ”liittolaiseltaan” Isolta-Britannialta.

Tuosta Saksan aseistautumisesta ei näet ole tulossa taloudellisessakaan suhteessa lasta eikä paskaa. Tässä voimme vain viitata Mercouriksen erinomaisiin päätelmiin. Autotehtaita ei muuteta panssarivaunujen valmistukseen vuodessa eikä kahdessa eikä kymmenessäkään. Ja vaikka niin kävisikin, tuo tuotanto on kuluttujahyödykkeiden tuotannosta pois, minkä vuoksi Saksa joutuu tuomaan maahan sen, minkä on tähän mennessä pystynyt valmistamaan itse. Minkä vuoksi Saksan oiva taloustilanne voi todella lyhyessä ajassa ajautua samaan onnettomaan jamaan, jossa se oli kahden maailmansodan välisenä aikana.

Ja kun tuo Ranska, jonka Macron sanoo olevan Euroopan suurin sotilasmahti, alkaa närkästyä Saksan sotilaalliseen nousuun, ollaan tosiaan siinä samassa tilanteessa, jossa manner sitten olikin toisen maailmansodan aikana. Näin siis käy toteen se Kansan äänen nyt jälkikäteen aika kesy ennustus, että EU:n alue on kohta samassa kurimuksessa kuin Jugoslavia hajotessaan. No, ehkä tuohon tulevat vielä Ukrainasta jotakin kautta länteen päätyneet aseet vielä mukaan, niin että saadaan kunnot rähinät päälle.

Talous taustalla – ja se on kammottava

Ja sitten taloustilanteesta. Annettakoon taas tunnustus belgialaismedialle, jossa edelleen tuntuu olevan voimissaan sellainen kummajaiseksi muuttunut ilmiö kuin tutkiva journalismi. Kuten olemme Kansan äänessä jo useaan otteeseen todenneet, näissä sotahysterioissa ja -psykooseissa on pohjimmiltaan kyseessä raha. Ja kuten nyt belgialainen Le Vif kertoo, USA:n taloudellinen tila on kammottava. Jutun kirjoittaja on Bruno Colmant, ja jutun otsikko on ”L’agonie du dollar: le cauchemar financier qui menace la planète” ja päivämäärä on 3.3.

Ja näinhän se on. Emme viitsi tällä asialla pelotella, sillä emme halua olla aiheuttamassa paniikkia, johon liika analyysi voi johtaa ja siten vain pahentaa tilannetta. Sanottakoon voi tuosta jutusta päällimmäisenä, että USA:n velka alkaa kohta olla 40 % koko maailman BKT:stä. Minkäs teet? Elon Muskin elkeet ovat tietysti siltä kannalta askel oikeaan suuntaan, mutta mikään bisnesnero maailmassa ei tuota kehitystä enää kyllä onnistu hillitsemään.

Ja vaikka Le Vif on – tapansa mukaan – erittäin hyvin jäljellä, Suomen pikkuruisen Kansan äänen tehtäväksi jää vetää nuokin parin narunpätkää yhteen. Iso velka. Isot velkamaksut. Sotilaallista bodia. Ukraina häviämässä. Eurooppa sekopäänä. Eurooppa sotaan Venäjän kanssa. Eurooppa retuperällä. Venäjä ei sorru, Eurooppa kyllä, joten otetaan löysät pois Euroopasta. Jos ei irtoa, niin sitten Kanadasta. Tai Grönlannista (heko heko, Tanskan koloniasmin purkamiseksi). Tai sitten Panamasta, johon Blackrock – siis Merzin tuttu – on nyt vipuamassa itsensä hongkongilaisen firman sijaan.

Katsaus Suomeen – ja Valtoseen – ja Stubbiin

Lopuksi vielä katsaus Suomeen. Lyhyesti sanottuna Suomi on kusessa. Tavallisesti tässä voisi varoitella, että älkää pojat lähtekö sotaan Venäjän kanssa, sillä sieltä tulee turpaan. Nyt jotenkin saa sellaisen kuvan, ettei näillä realistisilla skenaarioilla ole mitään väliä. Jordan Peterson sanoisi tähän – tosin yksilön tasolla – että psykopaatti ei pysty samastumaan kenenkään toiseen, ei edes omaan itseensä muutaman vuoden päästä. Että sellainen kollektiivinen psykoosi on nyt täydessä käynnissä Euroopassa.

Se, miten perseellään Suomen hommat ovat, kävi aika selväksi juuri tällä viikolla. Ensin puolustusministeri Häkkänen sanoi, että kyllä se USA tulee Ukrainan avuksi. Sitten – kuinka ollakaan – USA sanoi parisen tuntia myöhemmin – että eipäs. Kun oli tuo yhteenotto Zelenskyin kanssa Valkoisesa talossa. No, se koira älähtää… ja niin pois päin. Hesarissa oli sitten heti perään oivan Supomme päällikkö äänessä ja hän sanoi tiedustelua USA:n kanssa hyväksi. Sitten Suomen meritiedustelu, vai mikä se oli, tuli mukaan valtamediassa toisella latteudella sanoen, että Kiinan ja Venäjän suhteet ovat tiivistyneet niin, että Kiina tarjoaa Venäjälle peräti sotilaallista apua.

Tästä viisaudesta verorahoja sitten maksetaan. No, tietysti Venäjän ja Kiinan suhteet ovat läheisempiä kuin koskaan, kun ovat nuo lännen arvoyhteisön pakotteet. Joita muuten ”kokoomuskonkari” Ben Zyskowicz peräsi eduskunnassa juuri tällä viikolla. Joten mikä viisaus tuossa oli? Benin itku ei joutunut kuuroille korville, sillä Trump ilmoitti sitten, ehkä Venäjää vastaan pitäisi sittenkin lisätä pakotteita. Mistä syystä sitten Kiinan ja Venäjän yhteistyö tiivistyy….

Mutta jännää tässä on se, että ehkä tuo Supon päällikön vuodastus oli jekkua toisessakin mielessä. Senhän nyt tiedämme, valveutuneita kun olemme, että Supon mukaan USA ei siis ole ”vihamielinen valtio”. Ja sitten täräytti sellaisenkin väitteen, että Supon toiminta ei ole poliittista. Se on tietysti hyvä tietää, kun muistamme, miten 51 USA:n tiedusteluyhteisö aikoinaan sanoi, että Hunter Bidenin läppäri oli venäläistä disinformaatiota.

Mutta ei tuo USA olekaan varsinainen ongelma. Tuntuu näet, että Suomi, siis myös Supo, saa ”tiedustelunsa” briteiltä. Siis samasta lähteestä, josta väitettiin että Saddamilla on joukkotuhoaseita, ja samasta, josta on alkuisin Trumpia vastaan kohdistettu ”tiedustelu”, jonka mukaan hän kuseskeli huorien päälle jossakin moskovalaisessa loistohotellissa.

Tämä ei ole vähäpätöinen juttu. Ulkoministeri Valtonen nimittäin kävi samalla viikolla Chatham Housessa Lontoossa puhumassa. Kukaan ei tiedä, mikä tuo Chatham on, mutta kaikki ovat yhtä mieltä siitä – mitään siitä tietämättä – että se on hyvin tärkeä. Valtonen puhui sitten Paasikiveä lainaten (mikä muuten Paasikiveä juuri pari päivää lainanneena ihmetyttää), että venäläinen on paska. Tai jotenkin siihen malliin. Mitenkä sitä parafrasoida muuten kuin vetoamalla Niinistön muka ”venäläiseen” sananlaskuun, että kasakka ottaa, mistä ei ole kiinni. Vai miten se meni?

Tässä taas on merkillistä se, että Alex Berensonille tuolla jenkkilässä oli vain muutama päivä aikaisemmin lähetetty suomalaiselta nimeltä Heikki viesti, että Suomi tietää kaiken venäläisistä, kuinka paskoja ja petollisia venäläiset ovat, kun on tuo pitkä raja Venäjän kanssa. Tämän jutun voi lukea Substackissä osoitteessa https://alexberenson.substack.com/p/a-warning-from-a-finn-on-vladimir .

Ja tähän täytyy sitten vielä muistaa, että Stubb sanoi Financial Timesille, että Suomi on Venäjän kanssa käynyt satoja sotia. Mercouris otti muuten kantaa lähetyksessään tuohon Valtosen lausuntoon ja teki selväksi, että hän ei siihen montaa minuuttia tuhraisi, sillä niin tietämätön historiasta se lausunto oli. Niin, että kyllä Suomi osaa itsestään numeron tehdä, Valtoska, vielä sen lisäksi, miten Sanna Marin sai Suomi-kuvaa kohennettua jauhojengillään. Nyt sanotaan jo, että Valtoska olisi seuraavana siirtymässä brittien hoivaan – ikään kuin hän ei jo sitä olisi.

Niin, ja sitten oli tuo Stubbin lausunton amerikkalaiselle TV:lle että Trumpin ja Zelenskyin pitää nyt mennä saunaan ja ottaa saunakaljat ja kaikki on taas hyvin. Jotakin sellaista. Kenenkään päähän ei näytä EU:ssa – ei edes Suomessa – pälkähtävän se, että Trumpin ja Zelenskyin väliset suhteet eivät ole ongelma. Ongelma on se, että EU:n ja Venäjän välillä ei ole suhteita, ikään kuin Zelenskyin itselleen 2022 asettama rajoite olla neuvottelematta Venäjän kanssa rajoittaisi myös EU:ta. Vaikka Ukraina ei ole edes EU:ssa. Ota tästä selvää.

Paljon muutakin juttua olisi. Yhteenvetona on se, että se, että sota -millaisesta nyt alkaa olla kyse – ”Euroopan” ja Venäjän välillä alkaa olla tuhoon tuomittu alkuunsa, mutta tällä tosiseikalla ei ole mitään merkitystä. Ei kun täyttä vauhtia eteenpäin. Ja kuka siitä hyötyy? No, tähän ei ole vaikea vastata.

Pikaisesti taloudesta

Ja vielä: on se kumma, ettei edes USA:n Ukrainalle maksamista summista ole täyttä selvyyttä. Onko se 500 miljardia dollaria vai jotakin muuta? Jostakin syystä, mitä suurempi summa, sitä vähemmän se ketään liikuttaa.

Jos Muskin kädet ovat aika rajalliset tuollaisen summan suhteen, niin mitä on sitten sanottava Euroopasta? Nyt on puhetta 800 miljardista eurosta. Kun Unkari pani EU:n tasolla Ukraina-potille vastaan, niin jotenkin yksittäiset jäsenvaltiot panevat rahansa pottiin. Toisin sanoen, kuten nyt jo myönnetään, eläkkeistä ja sosiaaliturvasta tinkimällä. Lycka till!

Ja tämä ei ketään liikuta. Ei edes Suomen KRP:tä, joka varmaan vastaa, että EU:ssa on kuulkaas niin hienot valvontamekanismit että….Että ei sitä tarvitse edes kenenkään valvoa. Ja näin päästäänkin siihen, että yhdessä suhteessa tuo sota on tekosyy. Todellinen tarkoitus on – joillakin – päästä EU:n yhteistalouteen ja -varainhoitoon ja euro-obligaatioihin. Jotka ovat siis ”tarkkarajaisia”, kuten meille aikoinaan kerrottiin elvytysrahaston yhteydessä. Ja kun ei muu avuksi, niin on aina sotateollisuus. Mikä taas johtaa varustelukilpaan. Ja kun muistamme, mihin se ensimmäisen maailmansodan edellä johti, niin tässä alkaa kohta olla tarve heittää lähimmilleen jo hyvästit. Täysi päättömyys alkaa tässä vaiheessa olla ainoastaan yksi syy lisää panna kaasu pohjaan ja ajaa perikatoon täysillä.