Se pyörii sittenkin – EU:n matka maailmankaikkeuden keskuksesta keskelle EU:n manaamaa viidakkoa

USA on Trumpin suulla tehnyt selväksi, ettei Euroopan sotilaallinen puolustaminen kuulu sen prioriteetteihin. Niinpä EU:n ”fyyreri” (Sergei Lavrovin käyttämä nimitys) Ursula von der Leyen on ilmoittanut 800 miljardin euron satsauksesta asevarusteluun. Saksassa siviilitehtaat, kuten Volkswagen, alkavat tuottaa panssarivaunuja. Mistä tuo Ursulan 800 miljardia tullaan repimään, on vielä epäselvää. EU on jo valmiiksi suurissa talousvaikeuksissa järjettömien Venäjä-pakotteiden takia. Ainoaksi mahdollisuudeksi jäänee asevarustelurahojen repiminen EU-kansalaisten hyvinvoinnista, eläkkeistä jne. Tätä kansalaiset tuskin mukisematta tulevat hyväksymään. Kuvassa Emmanuel Macron ja Keir Starmer kahdenvälisessä tapaamisessa Elyseellä, Pariisissa (kuva: Wikimedia Commons).

Jonathan Widell, Montreal, Kanada 22.3.2025

Ehkä se oli tummahipiäinen tietonero Neil deGrasse Tyson, joka näki tulevaisuuden – ja nyt jo nykyisyyden – selvämpänä kuin kukaan muu. Hän nimittäin sanoi, että ongelma internetissä ja tekoälyssä on se, että todellisuus on kohta (siis nyt) niin helposti masinoitavissa, että kohta kukaan ei enää usko mitään.

Toivottavasti – tai valitettavasti – pikkuisen Kansan äänemme lukijat kuuluvat tuohon valiojoukkoon, joka on suruinen mutta aikaansa edellä. Tämä ei tosin käsitä Ilta-Sanomien ”journalisteja”, jotka kuuluvat valeillaan tuohon suureen joukkoon todellisuuden vääristäjiä ja ovat kuitenkin julkaisun uskollisimpia lukijoita. Vai mitä, valtamedia ja eritoten Ilta-Sanomat (mikä nimi tuokin, ”iltasanomat” ja vielä väliviiva siihen hienostellen ikään kuin jotakin Arwidia vuodelta 1800 jäljitellen).

Tästä jäljitellystä todellisuudesta, jota valtamedia rakastaa, on ehkä paras esimerkki ihan tästä viime viikolta kai se, kun Lontoon kuuluisa The Times julkaisi uutisen, että heti kun Trump ja Putin olivat sopineet tulitauon, joka tosin koski vain sitä, että energiaverkkoja ei tuliteta, Putin sitten tulitti Ukrainan energiaverkkoja. Mitään todisteita (kuten valtamedian rakastama fraasi kuuluu) kunnianarvoisa The Times (joka joskus on voinut ollakin jotakin muuta kuin brittien syvävaltion äänitorvi aikana, jota kukaan ei enää muista) ei esittänyt siitä, että Putin oli muutaman tunnin sisällä rikkonut ”tulitaukosopimusta”. Mutta todisteista viis, todisteiksi kelpasi lehden pilapiirtäjän piirros, jossa Putin kaatoi viinilasin Trumpin pään päälle ja Trump sanoi, että hän luotti Putiniin.

Tämä on huumoria. Tosin tekohauskuuden ja propagandavetoisen poskeilun kanssa se käy nykyaikana jo aika hyvin yksiin.

No, tuo The Timesin juttu oli sitten ajoitettu onnekkaasti. Ukrainan kerrottiin sitten vähän tämän jälkeen tulittaneen Venäjän energiasysteemiä. Tämä juttuhan menee siten, että Trump ja Putin ovat jättäneet tämän viikkoisen puhelunsa jälkeen ns. sivistyneen Euroopan kokonaan sivuun (mukaan luettuna natsistinen ja täysin korruptoitu mutta kuitenkin ultrasivistynyt Ukraina) rauhanneuvotteluista, joilla tämä jo alkujaan täysin päätön Ukrainan-sota saataisiin päätökseen. Puhelun pääasiallinen anti oli nimittäin se, että USA ja Venäjä sopivat nyt rauhasta täysin ”ulkopuolisten” (mukaan luettuna Ukraina) osallistumista.

Niin että The Timesin kunnianarvoisa pilapiirtäjä toimeen ja piirtämään ”ilman todisteita” piirros, jossa Putin kaataa viinilasin Trumpin pään päälle. Näin saatiin sitten Ukrainan suorittama isku näyttämään kuin vastaiskulta. Täysin provosoidulta sitä paitsi.

Rahaa kyllä löytyy – varsinkin tyhjätaskuilta ja varsinkin jonninjoutavuuksiin

Tämä siis nyt siitä, että todellisuudella ei ole enää mitään tekemistä minkään kanssa. Ja kun Suomen media on täysin siamilaista kaksosta brittien laatulehdistön kanssa, niin tämä koskettaa tietysti myös Suomea.

Otetaan nyt Suomen ykköslaatulehti Hesari. Juttuhan on silleen, että EU on nyt vararikon partaalla näine kaikkineen Ukrainan-tukineen. Tilanne ei ollut herkku ennenkään, mutta nyt ikään kuin koko talousjärjestelmän tuhoamiseksi piti keksiä tämä Ukrainan-sota, joka nyt siis voitetaan ihan eurooppalaisin voimin, vaikka sitä ei saatu voiton puolelle edes amerikkalaisvoimin, jotka naamioitiin proxy-sodaksi.

Hesari paasaa EU:n sotilasyhteistyöstä. Ja kun juttu kangertelee – kuten nyt ihan kuluneena viikkona on toistamiseen käynyt – laatumedia vaihtaa puheenaihetta ja puhuu sitten siihen väliin joitakin pikku-uutisia jostakin kaukaa, kuten nyt Islannista, missä ministeri eroaa sen takia, että hänellä oli lapsi teinipojan kanssa. Tai joku mies lääpi jossakin jotakin naista ja siitä on nyt noussut hirveä draama, joka ravistelee länsimaisen sivistyksen perustuksia. Ja kun Hesarin edelliset p-puheet on ensin unohdettu, se voi päästää jonkun asiantuntijan taas ääneen laukomaan valheitaan.

Suomiko alisuoriutuja? Ei ikinä!

Mutta ihan vakavissaan (mikä on enemmän kuin Suomen laatumedialta voi odottaa), tämä on kuin jostakin vanhasta 70-luvun marxistisesta opuksesta otettu (vielä senkin jälkeen, kun ne 90-luvulla Suomesta poistettiin kokonaan). Niissähän puhuttiin asevarustelusta ja siitä, miten köyhiä ryöstetään mukamas laillisen oikeusjärjestyksen voimin, joka on kuitenkin alistettu porvariston etuja palvelemaan. Ja asevarustelustakin oli puhe vielä 80-luvulla, jolloin oli vielä laillista ellei suorastaan toivottavaa arvostella asevarustelua yleensä ja ydinaseita erityisesti. Nythän näistä asioista ei saa mukista, ettei joudu Supon päällikön mustalle listalle ja KRP:n puhutteluun.

Ja Hesari on tässä eittämättä näytellyt pääosaa. Otetaan nyt tuo Ursula von der Leyenin puhe siitä, että EU:n on perustettava jokin ihme 800 miljardin rahasto Ukrainan sodan tukemiseksi. No tähänhän tuli soraääniä heti erityisesti tuolta etelä-Euroopasta. Mutta mikä tässä herättää huomiota on se, että Hesari otsikoi, että suunnitelmaa kohtaa vastustusta Euroopan ”alisuoritujien” taholta. Siis juuri noilta etelä-Euroopan maiden taholta.

Nythän on niin, että esimerkiksi Espanja on vastustanut minkäänlaista Ukrainan-ristiretkeä edes eurooppalaisen ”demokratian” puolustamiseksi. Tämä nimittäin kävisi kovasti Espanjan kukkaron päälle, mistä taas joutuisivat maksamaan eläkkeensaajat ja muut julkisista varoista etuja saavat henkilöt. Ja sama pätee tietysti Italiaan ja muihin ”alisuorituviin” maihin, jotka ovat sen verran hulluja, etteivät halua omien kansalaistensa toimeentuloa vaarantaa pelkästään sen takia, että Ursula elättelee vielä toivoa voitosta Ukrainasta, joka jotenkin on nyt enemmän ulottuvilla sen jälkeen, kun Trump alkoi neuvottelut suoraan Venäjän kanssa.

Suomessahan tunnetusti ei tällaista estoa ole. Rahaa kun on riittämiin, kun sitä eläkkeistä ja muista etuuksista tarpeeksi raavitaan. Kansalaisten toimeentulosta viis, tärkeintä on panna rahaa likoon sotaan, jolla ei ole enää tähtitieteellistäkään mahdollisuutta onnistua.

Ja tämän takiahan tätä Ukrainan stooria pitääkin elätellä. Aikoinaan vielä pari kolme vuotta sitten Ukraina rankattiin Euroopan korruptoituneimmaksi maaksi. Nyt tuohon äänensävyyn ei saa puhua enää edes tieteellisesti. Virallinen narratiivi on se, että Ukraina on saavuttanut valtavia voittoja korruptionsa kukistamiseksi. Tästä syystä myöskään Zelenskyin miljardivedätyksiin ei ole mitään syytä puuttua. Ukrainahan on nyt täysin puhdas – jos ei korruptiosta niin ainakin rahoista.

Rahanpesu ja Ukraina ja KRP:n tumpulointi tässäkin

Kun vielä Suomen ”lainvalvojat” tähän soppaan hilaa mukaan, kuten niiden oikein oma toive näyttää olevan, niin kysytään vielä, että kun EU lupasi Ukrainalle miljoona ammusta ja toimitti niistä kolmanneksen, joista taas suuri osa oli täysin toimintakelvottomia, mistä EU hankki nuo ammukset? Pimeästä pörssistäkö? Mikä tarkoittaisi sitä, että Ukrainaan jo kerran toimitetut aseet ostettaisiin nyt EU:n varoin ja pantaisiin takaisin Ukrainaan myyntiin.

Kovin välkkyjähän me Kansan äänessä emme ole, mutta viriää näet kysymys, eikö tuo ole jonkinlaista rahanpesua, varsinkin kun siihen on pantu verorahoja? Vai onko se, että niissä on nimenomaan pantu peliin verorahoja, jonkinlainen syy katsoa tämä joksikin muuksi kuin rahanpesuksi? Jälkimmäisessä tapauksessahan sitten selittyisi se, miksi KRP:llä ei ole mitään syytä näköjään tutkia tätä miljardien vedätystä ja sen sijaan nyt tehdä täyden pellen itsestään ja koko Suomesta pidättämällä aluksia Itämerellä kaapelirikkojen takia, jotka nyt ovat muuten mystisesti loppuneet.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu Syyrian asialla

Mutta ei tässä vielä kaikki. Pari kolme viikkoa sitten oli oikein laatulehdissä Suomessa juttu siitä, kun yhdenvertaisuusvaltuutettu pääsi traumastaan ja paistettelemaan päivää median päivänvalossa. Hänhän oli huomannut, että persujen jossakin ohjelmassa puhutaan kristityistä, kun on maahanmuutosta kyse.

Tuossa yhdenvertaisuusvaltuutetun eksibitionismissa voi tietysti olla pelissä se poliittinen näkökohta, että AfD oli juuri Saksassa saanut kovan tuloksen vaaleissa, joten yhdenvertaisuusvaltuutetun päähän sitten kolahti, että maailma ja länsimainen arvoyhteisö on pelastettava puuttumalla hallituspuolueen puolueohjelmaan (vai mikä ihme se oli, no hallituspuolue joka tapauksessa).

Tai sitten voisi ajatella niin, että yhdenvertaisuusvaltuutetun pääkopassa kävi sellainenkin ajatus, että kun kristittyjä ja alaviitteja oltiin surmaamassa Syyriassa, niin tasapuolisuuden vuoksi molemmilta oli evättävä erityiskohtelu maahanmuuttopolitiikan suhteen ja maahantulijoita oli kohdeltava siis tasapuolisesti, siis antamalla muslimeille etusija.

No, näistä viis. Mitä tästä yhdenvertaisuusvaltuutetun väliintulosta opimme, on se, että suomalaisilla ei nimenomaan ole mitään oikeutta puuttua siihen, keitä maahan pääsee. Jos yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan jotakin ihmisryhmää suositaan, niin se on heti otsikko valtamediassa ja ristiinnaulinta sitä myöten. Kenellä sitten on oikeus johonkin? No tietysti maahanmuuttajilla, joilla on oikeus saada oikeudenmukainen kohtelu maahanmuuttoon, joka ei enää ole edes erioikeus vaan oikeus.

Ja kaikkein surullisinta tässä on se, että Kansan ääni joutuu tässä puolustelemaan persuja. Mutta kuten sanottu, vasemmistolla ja oikeistolla ei ole enää mitään merkitystä. Monet – tosin harhautuneet – työväenluokan edustajat ovat PS:n riveissä eivätkä näe mitään ulospääsyä, kun vasemmistokin on luopunut työkansan eduista täysin ja jauhaa nyt samaa Ukrainan nimissä suollettua sontaa kuin kaikki muutkin ja päätyy sitten – ikään kuin ihmeen kaupalla – aina Euroopan parlamentin jäseniksi saakka. Mikä on tietysti maksettava työväen selkänahasta, mutta turpa tukkoon työväki ja maksamaan vaikka eläkkeistä, ettei Suomen eliitti joudu jossakin päin maailmaa vaikka ”alisuoriutujien” maineeseen.

Kuitenkin tuntuu siltä, että Syyrian terroristihallitusta on ruvettu oikein tyttöporukalla fanittamaan. Ursula puhuu Syyrian tulevaisuudesta ääni väristen. Saksan ulkoministeri Annalena Baerbock kävi juuri vastikään vierailulla Damaskoksessa. Mikä ihme siis, jos siihen Suomen yhdenvertaisuusvaltuutettu yhtyisi? Yhdenvertaisuuden varjollahan käy tuokin, kuten kaikki muukin.

Kanadasta EU:n pelastus? ”As if”.

Kanadasta ja Yhdysvalloista ei ota tällä kukaan hetkellä täyttä selvyyttä. Mitään peliä tämä ei kuitenkaan ole. Kaikki ovat tosissaan.

Ehkä pieni jutun jäynä olisi siinä, että Kanadan uusi pääministeri on nyt tehnyt ensi töikseen matkan Ranskaan ja Englantiin. Pääministerihän Mark Carney on siinä mielessä, että hänet on nyt oman puolueensa äänillä siihen virkaan valittu.

Jos tässä siis jokin jäynä on, se on lyhykäisyydessään se, että Englanti haluaa takaisin EU:hun, mihin käytetään verukkeena Ukrainaa. Kanada lyöttäytyy sitten tuohon kimppaan mukaan. Jopa Kanadan valtiollinen yleisradioyhtiö CBC on spekuloinut sillä, pitäisikö Kanadan liittyä EU:hun.

Tuosta tuskin tulee mitään. Sen sijaan viritellään vanhoja Brittiläisen kansainyhteisön siteitä. Kanada teki juuri vastikään sopimuksen Australian kanssa Kanadan pohjoisosiin rakennettavasta uudesta uuden sukupolven tutkajärjestelmästä. Kyse on Australian puolustusteollisuuden suurimmasta koskaan tekemästä sopimuksesta.

Tässä jätettiin sitten USA kokonaan sivuun, mikä on tietysti sille ihan oikein. Sen lisäksi on ollut puhetta siitä, että Kanadan pitäisi ottaa F-35-kaupat USA:sta uuteen syyniin ja sen sijaan hankkia hävittäjänsä Ruotsista Saabilta, joka on luvannut siirtää tuotantoaan siitä hyvästä Kanadaan.

Kansainyhteisöä kansainyhteisön perään

Suuri siirtymä siis käynnissä. Aivan mielettömän suuri. Eurooppaan käy Kanadan mieli, mutta ei suoraan vaan jotenkin brittien kautta, jotka taas eivät halua varmaan täysjäseniksi enää koskaan. Ja sitten Australia siihen peesiin. Ja näin on Kansainyhteisö koossa taas.

Muistetaan vielä vuodelta 2022, että Boris Johnsonilla oli juuri tämäntapaisen idea Kansainyhteisön herättämisestä uudelleen henkiin. Tosin sen tarkoitus oli olla suora haaste EU:lle. Siihen olisivat kuuluneet Puola, Ukraina ja Baltian maat.

Tuosta kun ei tullut mitään, niin Johnson lensi sitten Tukholmaan ja Helsinkiin allekirjoittamaan brittien turvatakuut sekä Ruotsille ja Suomelle sillä ehdolla, että ne liittyisivät Natoon. Se, mikä paino Johnsonin allekirjoittamilla turvatakuilla on, ei ole enää edes vitsin arvoinen. Samoja turvatakuitahan Ukrainalle on annettu jo 35.

Kanadan palkka – Suomen korvapuusti  

Tuo Kanadan kääntyminen olisi tietysti piristysruiske EU:lle, jota nykyisessä poliittisessa kentässä tulee kuin vahingossa puolustaneeksi. Mutta kun otetaan huomioon, mitä tuhoa Kanada on jo nyt Suomessa saanut aikaan, niin tämä on kaikka muuta kuin hyvä uutinen. Nokia siirtyi Microsoftille kanadalaisjohtoisesti. Suomen kaivoksia on mennyt kanadalaisomistukseen.

Ja juuri tällä viikolla oli uutinen itse Talouselämässä siitä, mitä jää käteen sen jälkeen, kun kanadalainen firma osti Helsingin telakan venäläisomistuksesta. Vastaus oli, ettei juuri mitään.

Mikä pistää miettimään (välkkyjä kun emme ole), miten juuri ns. Ukrainan sodan jälkeen tapahtui tuo omistajanmuutos idästä länteen. Miettimään pistää myös se mahdollisuus, että Kanada on kuin USA:n riistolaisen ystävällinen puoli, jolla jymäytetään eurooppalaisia siloposkia saattamaan omansa kanadalaisten kautta jenkeille.

Stubb ja sota

Huonosti siis menee. Tai sitten hyvin, kun asiaa tarkastelee rauhan kannalta. Hyvä, että Trump ja Putin saivat sovituksi ainakin sen verran, että asia etenee nyt heidän kesken sotkematta siihen eurooppalaisia.

Eikä tämä ihme olekaan. Kun Stubb sanoo, että Putin haluaa sotaa, niin mikä valtuutus hänellä on puhua Putinin puolesta mitään? Eikä Stubb ole Putinin puhemieheksi päätynyt? Eikö Stubbin puheet ole juuri sitä, että hän haluaa sotaa, mikä sitten pitää puolustella spekulaatioilla ja täysin jonninjoutavilla puheilla Putinista, jota kukaan EU:sta ei ole edes tavannut muutamaan vuoteen, ehkä Orbania lukuun ottamatta.

Ja minkä takia EU ja Stubb haluaisivat sotaa? Se, että eläkkeet saadaan kiertoon, ei voi olla ainoa syy. Tässä vaiheessa syynä voi olla se, että EU on jäämässä kiinni kaikista valheista, ei ainoastaan Venäjän suhteen vaan kaiken suhteen. Ja Venäjänkin osalta viimeisten muutaman vuosikymmenen ajoilta. Mikä taas johti aikoinaan Naton perustamiseen. Mitä ollaan nyt purkamassa – ajamalla nyt muka Euroopan vaihtoehtoa Natolle jonkinlaisena psykologisena puolustusmekanismina.

Ajatelkaa ihmiset. Mikä hemmetin pakko tähän paskanjauhantaan on enää suostua? Mutta otetaan iisisti. Otetaan filosofisesti. Todellisuudella ei ole enää mitään merkitystä. Mutta EU puolustaa omia valheitaan urhoollisesti eurosentrisyydessään kuin katolinen kirkko aikoinaan geosentrisen maailmankaikkeuden puolesta. Mutta niin se pyörii sittenkin, sanoi Galileo. Vaikka ehkä soopaa tuokin.

Mutta aikansa kutakin. Muistamme, kuin edellinen EU:n ”ulkoministeri” Borrel puhui EU:sta paratiisina, jonka ulkopuolella on viidakko. Sitten tuli Kaja Kallas, joka ei jaksa jauhaa kuin sotaa, niin että Espanjan pääministeri joutui jo ehdottamaan tällä viikolla hänen korvaamistaan ”Ukraina-lähettiläällä”. Tätä järkeen käyvää ehdotusta kukaan ei noteeraa, sillä Hesarin mukaan Espanja on alisuoriutuja ja Kallas ei tykkää noista Sanchezin puheista ollenkaan – jo siitä syystä, että vain naiset voivat saada rauhan maan päälle ja tämä on kai Kallaksen harteilla lepäävä taakka.

Näillä ehdoilla. Näillä tuloksilla. Näillä valheilla.