Kävin Laosissa

Mitä on kansantasavallasta jäljellä Pepsin ja siten Carlsbergin vallattua sen? Mitä on maan siirtomaahistoriasta jäljellä? Entäs Kiina? Näihin ja ehkä joihinkin muihinkin kysymyksiin voi tämä juttu antaa vastauksen tynkää.

Jonathan Widell, Laos

Niin kävin siis Laosissa, erityisesti sen pääkaupungissa Vientianessa. Syy? Oli aikaa, halusin jotakin ryhtiä Thaimassa kuluttamalleni kolmelle viikolle, kun Bangkok ei ollut oikein maineensa veroinen, joten otin suunnan pohjoiseen. Ajattelin, että tästä saisi myös aika omaperäisen jutun Kansan ääneen.

Thaimaasta siis tulin, Vientianeen menin. Friendship-sillan kautta, joka johdattaa matkailijan Thaimaasta Nong Khanin kaupungista Mekongjoen yli Laosiin. Ja taas takaisin. Sillan lahjoitti Australian hallitus Laosin ja Thaimaan väliselle ystävyydelle joitakin vuosia sitten, mitä ennen piti matka taittaa veneellä.

Entä mitä silmäni ensinnä tavoittivat Laosin puolella, kun oli maksettu ja saatu viisumi, joka oli 45 USD (joka piti maksaa Yhdysvaltain käteisellä)? Eipä paljon muuta kuin Pepsin mainokset joka töllin poskessa ja välillä aina sirppi ja vasara. Jännä yhdistelmä.

Itse Vientianesta on vaikea saada otetta, kun se tuntuu suoraan sanoen aika nuukahtaneelta paikalta. Asiaa mietittyäni jaan sen kuitenkin kolmeen osaan, joista viimeinen on se todellinen puoli, nähdäkseni.

Ensinnäkin Laos oli osa Ranskan Indokiinaa. Siellä täällä näkyy joku jäänne siltäkin ajalta. Ajateltakoon Pariisin riemukaaren tapaiselta aina presidentin residenssiin johtava pariisilaistyylistä avaraa bulevardia, jonka varrella on Academic francaise eikä kaukana ole Ranskan residenssikään. Ja siihen se ranskalaisvaikutus sitten taisi loppuakin, jos ei ota lukuun Mekongjoen varrella sijaitsevaa aika viihtyisänkin tuntuista kävelykatua kuppiloineen ja hotelleineen, joista jotkin omaksuivat ranskalaiset nimet. Tosin kadun varrella olevat huvipuistot olivat jääneen tulvivan Mekongin jalkoihin, ja todella, kun Euroopassa vesiväylät ovat tahtoneet kuivua, täälläpäin ne taas tulvivat.

Tuon pikkukaistaleen ulkopuolella kaupunki onkin sitten sitä Pepsin ja sirpin ja vasaran halkomaa maisemaa. Oli siellä joku valokuvauksellisempikin kohde. Tuk-tuk piti bongata, jos johonkin halusi nopeasti, mutta hirveän tietäväisiksi omasta kaupungistaan eivät kuljettajat aina osoittautuneet.

Mutta nyt tulee se jännä kolmas kohta. Kaupunkiin saatiin – tai oikeastaan koko lailla kaupungin ulkopuolelle – uusi rautatieasema, joka on osa Kiinan vyö- ja tieprojektia. Sillä pääsee suoraan pohjoiseen Yunnanin provinssiin Kiinassa. En sitä käyttänyt. Nappasin kyllä kuvan.

Ja sieltä kun koettelin kaupunkiin takaisin päästä bussilla, päädyin bussiin, joka oli näköjään juuri kiinalaisturisteille tarkoitettu ja vei minut suoraan Vientianen kiinalaiskaupunginosaan. Jännä juttu on se, että sielläkin kauppiaat suosivat USD:tä.

Jännin juttu on kuitenkin se, kuinka vireältä tuo kaupunginosa vaikuttaa muuhun kaupunkiin verrattuna. Hotellia nousee kiinalaisturisteille (ja liikemiehille?), kuten kuvassa oleva uusi Yunnanille omistettu. Ja nosturia on nosturin vieressä. Kuva napattu siitäkin. Rakennustoimintaa piisaa.

Ja uskontoa unohtamatta. Otettakoon kuvat siitäkin. Nimenomaan buddhalaisesta sellaisesta.

Ja sitten takaisin Thaimaahan sitä samaa siltaa pitkin. Laosin liput vaihtuivat Thaimaan lippuihin ja sirpit ja vasarat Thaimaan kuninkaan keltalipuiksi.

Jännä juttu tämäkin: suurin osa maailman laoista ei asukaan Laosissa vaan Thaimaan koillisosassa rajan toisella puolella. Sitä ei vain Thaimaan tiukan kansallisuuspolitiikan takia kutsua Laoksi tai Laosiksi vaan Isaniksi. Näin ollen myös Thaimaan koillisosan valtakielikään ei ole nimeltään lao vaan isan.

Sellainen oli se parin yön mittainen vierailu Vientianessa, eikä enempään olisi paljon tekemistä löytynytkään. Ehkä olen väärässä. Museot jäivät. Carlsbergin puoliksi omistaman Beerlaon tuotetta nimeltä Beerlao tuli nautittua tölkki ravintolassa. Yhtiön toinen puoli on Laosin valtiolla, ja muutenkin katukuvassa ilmoitettiin halukkaasti, mikä yhtiö on aina valtionyritys.

Ja siihen voisi sanoa, että sen pituinen se. Paitsi että uutisista luin, että FBI on nyt kovin ottein savustamassa ulos jenkeille suunnattuja petosyrityksiä alueelta, mukaan luettuina juuri Thaimaa ja Laos. 

Jos emme asianlaitoja paremmin tuntisi, niin voisimme jättää huomiotta sen vastaansanomattoman tuntuman, että tämäkin on vain veruke sille, että alueelle leviävä kiinalaisvaikutus on saatava pohkeisiin. Yhdysvaltojen pohkeisiin. Ja toinen mörkö on venäläisvaikutus. Vientianessa on pieni venäläinen siirtokuntakin, jota ravitsee ruumiillisesti venäläinen ravintola ja hengellisesti sen lähellä sijaitseva Venäjän ortodoksinen kirkko.

Ja sen pituinen siis se.