Elämme mielenkiintoisia aikoja, vaikka vähempikin riittäisi…

Pia Kauma (kuvassa) tapasi Venäjän edustajan Konstantin Kosatševin Parlamenttienvälisen liiton (IPU) vuosikokouksessa Taškentissa, Uzbekistanissa. Kosatšev edustaa Yhtenäinen Venäjä -puoluetta. Asiasta on noussut kova meteli EU:n piirissä. Jo aiemmin Kauma herätti paheksuntaa, kun hän totesi vaalitarkkailijan ominaisuudessa totuudenmukaisesti, että Georgian taannoiset vaalit olivat kaikessa oleellisessa vapaat ja rehelliset. EU on vajonnut fasistiseen soraäänten vaientamisen kulttuuriin. (kuva: Wikimedia Commons)

Jonathan Widell, Montreal, Kanada 12.4.2025

Jos tässä viitsisi jonkilaista saldoa pitää siitä, kuka puhuu roskaa ja kuka totta, voisi todeta, että seuraavat tämänkin kirjoittajan ”ennustukset” ovat käyneet toteen. Ensinnäkin sodan painopiste on siirtynyt Suomeen, mitä olisi ollut aika mahdotonta uskoa vielä kolme tai neljä vuotta sitten. Ja tässä ollaan. Toiseksi ennustuksena oli se, että mahtavista puheistaan huolimatta USA hylkäisi ”liittolaisensa” tiukan paikan tullen, kun tilanne sen omalta kannalta kävisi kiperäksi. Kolmanneksi olemme vilautelleet sitä, että USA:n oma taloudellinen tilanne on täysin kestämätön – ja sitä myötä koko läntisen arvoyhteisön – mikä saisi aikaa valtavia myllerryksiä koko maailmassa.

Ainoa, mikä on tullut yllätyksenä, on se, että nämä ennustukset ovat käyneet toteen. Eivät pelkästään käyneet toteen vaan ovat käyneet toteen niin nopeasti, kuin ovat. Suomi tosiaan on keskiössä ja paljon pelkäämämme asetelma, jossa Suomi olisi jatkoa Ukrainan syöttämiselle Venäjän lihamyllyyn, on enemmän kuin totta. Toinen yllätys on se, että USA ei tarvinnut edes sotaa hylätäkseen ”liittolaisensa”, kun se nyt käy niin, että ennen kuin sotaa edes syttyy, kuten ykköskohdassa ennustettiin, USA on ensimmäisenä hyökkäämässä omien liittolaistensa kimppuun itsetuntoa kohottaakseen ja Valkoisessa talossa nykyisin olevan täysin todellisuuspakoisen yksilön validoinnin mahdollistamiseksi. Kolmanneksi maailman talousjärjestelmän ei tarvinnut edes lopulta jymähtää, kun sen korjaamiseksi vaadittavat liikkeet osoittautuvat suuremmaksi ongelmaksi kuin itse ongelma, jota korjaamaan ne oli laadittu.

EU:n pyhä sota muun maailman jumalattomuutta vastaan

Kaikessa tässä ei ole kuin yksi vakio. Euroopan unioni ja Iso-Britannia, joka siitä oli irtautuvinaan, eivät tule kurssiaan muuttamaan. Briteillä on tietysti omat traumansa siirtomaavaltansa menetettyään ja USA:n ryöstettyä heidät jo kauan ennen tätä tiimellystä, mutta minkä ihmeen takia muun ”Euroopan” – Venäjää lukuun ottamatta – pitää tätä persusta nuoleskella? Suomen valtamedian jututhan ovat kuin yksi yhteen brittien vastaavan kanssa, mikä nähtiin jo koronakaudella, kun viimeistä sananmuotoa myöten Suomen päättäjien piti valtamediassa mukailla Englannin herrojaan. Kuten tuo ”tsunami”, joka korona sitten loppuvaiheissaan sanottiin olevan.

Tosin Suomen valtamediassa – siis Hesarissa – on nyt viime aikoina alkanut esiintyä merkittävää rakoilua. Tässäkin kyllä vielä pari viikkoa sitten hoettiin samaa kuin brittimedia. Martti Koskenniemi päästettiin hokemaan älyttömyyksiään, joiden mukaan esimerkiksi ainoa toivonpilkahdus koko sopassa, josta siinä vaiheessa kellään ei ollut edes tietoa, olisi Starmerin vetämä ”halukkaiden koalitio”. Samaan aikaan uutisoitiin sitten, että Englannin viimeisetkin rippeet terästeollisuudesta pantiin manan majoille, mikä herättää kysymyksiä siitä, millä rahkeilla Englanti aikoo sotilaalliseksi suurmahdiksi pyrkiä, kun teräskin on kai tuotava jostakin muualta – luoja paratkoon kenties Venäjältä.

Sen sijaan, että napisimme kuin Israelin kansa erämaassa, tarjottakoon jonkinlainen järjen jäynä tähän touhotukseen. Ainoa toivonpilkahdus tässä sopassa on BRICS. Siis Venäjän ja Kiinan käytännössä johtama talousliittottuma, joka toimii jo nykyvaiheissaankin niin hyvin, että sitä on USA:ssa parjattu ennaltaehkäisevästi jo vuoden tai parin tai kolmen päivät.

Missä Supon ”vihamielinen valtio” nyt?

Ja koska Supo haluaa jahdata ”vihamielisen valtion” agentteja, olisi hyvä tässä vaiheessa tiedustella, onko USA jo nostettu tuollaiseksi vihamieleksi valtioksi ja aikooko Supo nyt jahdata noitavainoissaan niitä, jotka koettavat USA:ta puolustella samaan tapaan kuin tähän asti jotkut Venäjää. Täysin järjetöntä toimintaa Suomi harjoittaa tässäkin.

Eikä tästä vihamielisen valtion asemasta ole oikeastaan enää mitään epäselvyyttä. Kun Hesari ilmoitti äskettäisessä jutussaan, että kun kauppasota USA:n ja Kiinan välillä nyt rehottaa, suomalaisfirmojenkin tekee mieli tähytä Kiinan suuntaan. Tässä Hesarille kävi kömmähdys. Kun nimittäin Espanjan pääministeri Sanchez ehdotti samaa ja oli näkevinään markkinaraoan eurooppalaisfirmoile Kiinassa, USA:n valtiovarainministeri Scott Bessent ilmoitti heti, että jos EU alkaa tähytä Kiinaan, se viiltää itseltään kurkun auki. Tämä tarkoittaa sitä, että USA vetää EU:lta kurkun auki.

Mistä syystä muuten Trumpin hallinnon on hyvä käsitellä EU:ta yhtenä blokkina, millaiseksi se itsensäkin mieltää, ettei tarvitse Bessentin paria kolmea kymmentä valtiota erikseen paimentaa. Tätä aikaisemminhan oli jossakin ollut puhetta siitä, että Trump alkaisi neuvotella kunkin EU:n jäsenvaltion kanssa erikseen, mikä taas johtaisi vääjäämättä EU:n hajoamiseen.

Ja kun Hesarin lupsakkaa jutustelua seuraa, alkaa ihmetellä, onko kaikkitietävällä valtamediallakaan täysin selvillä, mitä se oikein elämältä haluaa. Kun Stubb kävi golfaamassa Trumpin kanssa (mikä on kai luokiteltava hänen verevää sananmuotoa mukaillaksemme Trumpin perseen suutelemiseksi), nousi esille jäänmurtajakaupat USA:n kanssa. Sitten Wille Rydman ehdotti samaa, mihin sanottiin, ettei Suomella ole tuollaista valtaa neuvotella jäänmurtajista EU:n yhteisen kauppapolitiikan ohi. Sitten Valtoska tapasi jenkkivastineensa Rubion, ja taas olivat puheena jäänmurtajat, joista puhe kuulemma Valtoskan mukaan etenee mukavasti. Ota selvä.

Hesari määrää Suomen suunnan ja pulinat pois

Sitten näistä kotimaan hölmöilyistä nousee esille toinenkin asia. Joku Suomen kansanedustaja, jonka nimeä kukaan ei ollut kuullut ja jota kukaan ei kohta enää muista, nousi tietysti Euroopan jonkin elimen parlamentaarisen hössötyksen jonkinlaiseksi puheenjohtajaksi ja aikoi tavata jonkun venäläisen poliitikon. Tähän Hesari sitten heti kimppuun. Sen sanelema Suomen selvä linja kun on se, että Venäjän kanssa ei neuvotella, edes kansainvälisen järjestön ominaisuudessa.

Sitten Orpo päästettiin ääneen ja hänen sanomisensa tiivistyy sanaan ”öööö”. Jos Hesari kieltää suomalaista johtoa ottamasta yhteyttä venäläisiin, niin mitä muuta hän voi siihen sanoa? Intoutuipa Orpo huumassaan vielä suoltamaan sellaistakin älyttömyyttä, että Venäjän kanssa ei puhuta, ennen kuin Ukrainassa on rauha.

Tämä on loistavaa logiikkaa, herra pääministeri. Miten Venäjän kanssa voidaan tehdä rauha, jos Venäjän kanssa ei saa puhua? Taistelukentilläkö Ukrainassa, kun Suomella ei ole pokkaa itse ruveta nokkapokkaan Venäjän kanssa sotilaallisesti? Vai lieneekö ajatus se, että rauha on nyt niin lujasti Rubion käsissä, että on nuoleskeltava jenkkien persettä, että rauha Ukrainaan saadaan aikaan, niin että Venäjän kanssa voidaan sitten puhua? Ota selvä siitäkin.

Bessentin historiaa mustalta keskiviikolta 1992

Mutta näistä muun maailman menoista voi vain sanoa, että johan on markkinat. Ensinnäkin tuo valtiovarainministeri Bessent, joka käski EU:ta viiltämään oman kurkkunsa auki (toki USA:n suosiollisella myötävaikutuksella), oli vuosia sitten George Sorosin oikea käsi, kun Soros mursi hajalle Englannin keskuspankin ”mustana keskiviikkona” vuonna 1992. Eikö tämä anna jo osviittaa sitä, missä Bessentin lahjat piilevät? Ja kun muistaa, mitkä Sorosin kaunat olivat englantilaisia vastaan, jotka eivät ymmärtäneet hänen nerouttaan, on ajateltavissa, että Bessent kantaa samaa sijaiskaunaa nyt paitsi Englantia myös koko Eurooppaa vastaan.

Ja tässä on sitten kyselty, onko Bessent tosiaan niin hölmö, kuin hän antaa ymmärtää, vai onko hän tosiaan niin juoni, että tässä täydessä tälläkin viikolla näkemässämme fiaskossa on jonkinlainen järki. Ehkä järjestä ei ole näkyvissä hiventäkään, kun oma viekkaus jotenkin nousi hänellä päähän ja hän tekee virhettä nyt toisensa jälkeen.

Takinkääntöä Atlantin molemmin puolin

Niin kuin tekee nyt koko Trumpin hallinto. Hänen tuontitullineronsa Peter Navarro kertoi Financial Timesille, että Trumpin kova tullilinja on nyt marmoriin hakattu eikä sitä enää tulla muuttamaan. Sitten muutamaa tuntia myöhemmin se muutettiin. Siis nuo järjettömät peruskoulukaavalla lasketut tullit laskettiin 10 prossaan, mitä sen alla oli vielä noita vanhoja tulleja alumiinista ja teräksestä, jotka nyt koskevat esimerkiksi Kanadaa.

Trump selitteli tätä täyttä suunnanmuutosta sillä, että kovien tullien jälkeen 75 valtiota oli koputtamassa hänen ovelleen ja anomassa armoa (siis Stubbin kanssa hänen persettään suudellen). Trump valehteli. Trump pyörsi puheensa ja oli itse armoa anelemassa. Kuten Kansan äänessäkin ohi mennen vilautettiin, obligaatiot ovat tämän pelin henki. Sen sijaan, että kaikki hädänalaiset maailmassa olisivat rynnänneet turvaan USA:n obligaatioihin, kuten tavallisesti, kävikin niin, että ihmiset olivat niitä nyt kilvan myymässä. Korkoja piti sitten nostaa, mikä taas tarkoitti sitä, että USA:n julkinen velka olisi valunut korkomaksuihin entistäkin pahemmin, kun nimenomaan tarkoitus oli alkaa sitä jollakin konstilla lyhentämään.

Tässä oli sitten spekulaatio siitä, oliko Kiina myymässä USA:n obligaatioita ikään kuin kostoksi Trumpin koiramaisuuksista. Tämähän olisi mahdollista ilman ilmituloa, sillä Kiinan obligaatiokaupat julkistetaan parin kolmen kuukauden viiveellä. Mercouris sanoi, että tässä ei kuitenkaan ollut perää, eivätkä myyjinä olleet yksityiset, joilta alkoi mennä hermo ja suoraan sanottuna myös rahat. Ei, vaan myynnin takana oli Japani, joka koetti saada aikaan, että Trump muuttaisi suuntaa. Tosin, kun muistamme, että Japani vastikään lyöttäytyi yksiin Etelä-Korean ja Japanin kanssa juuri tullisodan varalta, voi miettiä, missä mitassa Kiinalla oli tähän Japanin päätökseen osuutta.

Tässä on vielä sellainenkin hienous, että vaikka pörssikurssit rytisevät, mikään ei kokoluokassa vedä vertoja valtioiden – ja erityisesti USA:n – obligaatioille. Ihan kuin tämä kuuluisi Kansan äänen heiniin, kun valtamedia on niin typerä, ettei tajua näköjään näistä asioista yhtään mitään.

Euroopalla ei valoa tunnelin päässä

Näitä asioita voisi vatvoa loputtomiin jo viikon jälkeen. Sanottakoon nyt vain lyhykäisyydessään, että USA, jonka suuri mieltymys on iskeä liittolaistensa kimppuun, on nyt puristamassa EU:lta ilmat pelloille. Tämä vielä sen lisäksi, mitä Bessent sanoi. Ja vielä sen lisäksi, että Steve Miran, joka on Trumpin taloudellisen neuvonantajakunnan puheenjohtaja, pani Valkoisen talon verkkosivuille tiedotteen, jonka mukaan maailman valtioiden on oltava valmiita kirjoittamaan USA:n hallinnolle peräti sekkejä siitä hyvästä, että USA vastaa koko maailman turvallisuudesta ja luo vaurautta dollarin ylivallallaan. Tämä ei ole muuten vitsi vaan täyttä totta, ja nähtävästi tuo kirjoitus on verkkosivuilla edelleenkin.

Tästä turvallisuudesta puheen ollen. Kuten Alex Krainer selitti loistokkaasti Glenn Diesenin haastattelussa YouTubessa, tuon turvallisuuden viimeisin osoitus on se, että USA aloitti sodan Jemenin kanssa. Hän esitti näkemyksenään sen, että koska tässä vedossa ei ole muuten mitään järkeä, sen täytyy tähdätä siihen, että Punaisenmeren laivaliikenne saadaan poikki. Kuten JD Vance on jo sanonut, tuo liikenne ei vastaa kuin kolmea prosenttia USA:n laivaliikenteestä, kun taas EU:n liikenteestä se vastaa melkein puolta. Se, että USA nyt sai ikään kuin vahingossa tuon liikenteen poikki, tähtää siihen, että EU saadaan kuristettua hengiltä taloudellisesti. Tämä loistava Krainerin haastattelu on katsottavissa osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=BjiZUkayyCY

Tuntuu raskaalta Kansan äänen kantaa paitsi kansan myös järjen ääntä, kun se kaikilta muilta on vaiennut. Kuten Krainer vielä totesi – hyvin osuvasti – Eurooppa on muuttumassa fasistiseksi kokonaisuudeksi paitsi saksalaisvetoisessa sotilasvarustelussaan myös kaikkien soraäänten ”oikeudellisessa” vaientamisessa, mistä esimerkinnä demokratian sekoilu Romaniassa ja Ranskassa, mikä vetää vertoja Erdoganille, jota EU pitää epädemokraattisena, toisin kuin sydänkäpyään Zelenskyiä, vaikka kummatkaan näistä ei ole edes EU:ssa.

Taakka jää siis niiden harteille, joilla on siihen rahkeissa varaa. Mikä on Krainerin mukaan lopputulos? Se selviää kuuntelemalla. Ei iloisaa. Ja mitä enemmän maailman menoa seuraa ja alkaa touhua verrata fasismiin, ei voi kuin myöntää, että Mussolini sai sentään junat kulkemaan aikataulussa. Nykyisessä touhussa sen sijaan sellaista ei edes tunneta.

Ja viime hetken ”pikku-uutisia”

Tahti on valtava. Nyt siis uutisoitiin, että tuo Espanjan Sanchez kävi Pekingissä pohtimassa yhteistä EU:n ja Kiinan välistä strategiaa USA:n aloittamaa kauppasotaa vastaan. Tosin tuo ”yhteinen” EU:n strategia on tässä nyt kovin kyseenalainen, kun Kallas jo sätti Sanchezia siitä, että tämä lähti omille linjoilleen.

Tässä on se institutionaalinen probleema nimittäin, että jos kukin EU:n jäsenvaltio alkaa vetää omaa kauppalinjaansa, niin mitä itua on enää EU:n yhteisessä kauppapolitiikassa ja sitä myötä EU:ssä ylipäänsä? Toisaalta kunkin maan johdon pitäisi ajaa oman maansa etua, jonka kanssa EU:n yhteiset sävelet alkavat olla kovasti ristiriidassa.

Sanchez siis Espanjassa. Italiassa Meloni on jo irtautumassa ”halukkaiden koalitiosta”, joka olisi jonkinlainen askel kohti EU:n yhteistä puolustusta ja Ison-Britannian hivuttautumista takaisin EU:hun. Suomessa taas nuo puheet jenkkien kanssa aina presidenttejä myöten ovat hämmentäviä: onko Suomi tosiaan vetämässä omaa kauppapolitiikkaansa EU:n ohi, vaikka sitä oltiin Rydmanin tapauksessa kovin kieltämässä?

Eikä sekään ole sanottu, että USA kauaa käsittelee EU:ta yhtenä blokkina. Jos se tekee diilit kunkin jäsenvaltion kanssa erikseen, kuten on väläytelty, niin tuo EU:n hajoaminen alkaa olla lähellä. Tätä ei valtamedia tietenkään kerro. Ja niin tyydyttävältä kuin tuo skenaario vaikuttaa paperilla, tuskin se lystiä tulee olemaan, varsinkin kun Suomen valtion johto on täysin eksyksissä. Asia, kuten jäänmurtajat, on joko kielletty tai sallittu aina sen mukaan, kuka niistä puhuu. Ja taas valtamedia katsoo olevansa tässä jonkinlaisen tuomarin asemassa.

Ja niin ovat asiat sekaisin USA:ssakin. Jo nyt. USA:ssa on pohdittu ja pelätty, johtaako tullisota inflaatioon. Siihenhän se tulee johtamaan. Nyt pasmat ovat kuitenkin sen verran sekaisin, että itse asiassa viimeisimpien tietojen mukaan USA:n inflaatio on itse asiassa odotettua alempi. Tullisodalla tähän ei voi olla vaikutusta, koska se vasta alkoi, joten tuo alhainen inflaatio voikin olla merkki siitä, että uhkana ei ole nyt inflaatio vaan deflaatio. Siihen taas on syynä USA:n talouden syvälliset ongelmat, joten ei se Trump aivan turhaan ole havahtunut. Tähän vielä tulee kuvaan mukaan USA:n dollarin heikkeneminen, kun turvaa ei enää haeta dollarista samoin kuin ennen, mikä nostaa puolestaan inflaatiota ikään kuin deflaation korjaamiseksi. Jonkinlainen tasapainotteluko tuossa oli ajatuksena? Vai oliko ajatusta ollenkaan, ja jos oli, oliko tätä ajateltu ihan loppuun asti?

USA ja Venäjä neuvottelevat kulissien takana

Niin, ja sitten on tuo Witkoff, joka taas lensi Moskovaan. On spekuloitu, että Witkoffin ja Dmitrijevin äskettäinen tapaaminen Washingtonissa oli syynä siihen, että Venäjä säästyi tulleilta kokonaan. Kauppahan ei ole USA:n kanssa kokonaan pysähdyksissä, vaikka näin halutaan ajatella. Witkoff ja Dmitrijev ovat molemmat kaupan asiantuntijoita.

Ja on sitäkin puhuttu, että vaikka EU taklaa USA:n rauhanyritykset Ukrainassa, Witkoff ja Dmitrijev toimivat nyt neuvotteluyhteytenä kulissien takana eli ns. back-channelinä, jollaisia USA on käyttänyt aikaisemmistakin sodistaan irtautuessaan jo vuosikymmenten ajan. Mikään yllätys tässä vaiheessa tuskin olisi, vaikka USA ja Venäjä avaisivat keskinäiset lentoreittinsä, kun EU jää nuolemaan näppejään.

Ja meriliikenteen palauttaminen näiden kahden välille vaikkapa noilla Jäämeren korkeuksilla varmaan merkitsisi sitä, että Lloydsin vakuutusyhtiö merivakuutusten yksinvaltiaana menettäisi sulkiaan siinä määrin, että vakuutusyhtiö joutuisi täysin pimentoon, ja sitä myötä mahdollisesti koko Lontoon City. Jotenkin tämäkään skenaario ei tunnu täysin sattumalta, saatikka haetulta.

Koska yhtä rauhaisa Trump ei ole kuitenkaan Kiinan suhteen, voi ihmetellä, kuinka nopeasti Elon Musk joutui saman kohtelun kohteeksi kuin muutkin Trumpin liittolaiset, nimittäin selkään puukotetuksi. Steve Bannon oli Muskista jo sanonutkin, että Musk tykkää liikaa paistatella parrasvaloissa, mikä on Trumpin asialle pahaksi. Selkosuomeksi siis Musk oli täyttänyt tehtävänsä, hankkinut X-alustan, jonka avaamisella oli suora yhteys Trumpin voittoon, ja tämän jälkeen Muskille voitiinkin näyttää ovea. Musk joutuu näistä tulleista pullittamaan pitkän pennin.

Elämme siis mielenkiintoisia aikoja, kuten fraasi kuuluu. Tämä sanonta alkaa kuitenkin saada niin paljon kantavuutta nykyisissä olosuhteissa, että ehkä se ei fraasi olekaan vaan edelleen elävää kansanperinnettä. Ja siihen voi sitten vastata, että mielenkiintoisia ovat ajat mutta vähempikin riittäisi.