Stalingrad 80 vuotta sitten
Kuvituskuva Volgogradista 62. A:n komentajan Tsuikovin haudalta. Hän oli ainoa armeijakomentaja, jota ei haudattu Moskovaan, vaan hänen hautapaikkansa sijaitsee Volgogradissa.
Kansan äänen toimitus, Heikki Männikkö, julkaistu 15.1.2023
Näinä päivinä (vuodenvaihteessa) on syytä palauttaa mieleen Stalingrad 80 vuotta sitten. Hitlerin Saksa hyökkäsi liittolaisineen (Suomi, Unkari ja Romania) aamuyöllä 22.6.1941 Neuvostoliittoon. 5 miljoonan sotilaan armeija ulottui Jäämereltä Mustalle Merelle. Nopeasti hyökkäyskiilat saavuttivat Leningradin, Moskovan suunnalla Smolenskin sekä lounaassa Kiovan. Moskovan suunnalla Puna-armeija kykeni ensimmäisen kerran pysäyttämään vihollisen Smolenskissa, jossa hitleriläiset kokivat ensimmäiset tappionsa. Siksi he pysäyttivät hyökkäyksensä Kiovan suunnalla etelässä sekä Leningradin suunnalla ja siirsivät näiltä suunnilta voimia Moskovan suunnalle. Moskovaan saakka he eivät kuitenkaan päässeet, vaan Puna-armeija kykeni vuoden viimeisinä päivinä tekemään vastahyökkäyksen Moskovassa.
Kuva 1. 80 vuotta sitten käytiin Stalingradissa ratkaisevia taisteluja. Kuvassa näkyy rintamalinja juuri ennen vastahyökkäystä 19.11.-42 (pun. varjoviiva) ja 30.11.-42 (vihr. varjoviiva). Hyökkäys eteni suunnitellusti. Saartorengas suljettiin 23.11. Donin R:n 21., 65., 24. ja 66.A kiristivät saartorengasta pohjoisesta ja lännestä sekä Stalingradin R:n 57., 64. ja 62.A etelästä ja idästä. LounaisR:n 5.PsA ja 1.KaA laajensivat ulompaa saartorintamaa Kantemirovkan ja Millerovon suuntaan ja Stalingradin R:n 51.A Kotelnikovon suuntaan. Tilanne muuttui joulukuussa fasistien yrittäessä KotelnikovonTormosinin suunnasta murtaa käytävää saarrettujen fasistijoukkojen luokse. Stalingradin R sai vahvennuksekseen 2.KaA:n ja 5.IskuA:n. LounaisR:n hyökkäyssuunta käännettiin joulukuussa Tatsinskajan-Morozovskin suuntaan Mansteinin joukkojen selkään. Rintama sai avukseen uuden 3.KaA:n ja Voronezin rintaman 6.A:n. Ratkaisevia taisteluja käytiin mm. joulun ja uudenvuoden välillä -42. Puna-armeija kykeni tuhoamaan tieltään huomattavan osan vihollisjoukoista, ja vuoden loppuun mennessä rintamalinja oli siirtynyt 200–250 km länteen ja lounaaseen.
Hitleriläisille tappio Moskovassa
Hitleriläiset kärsivät vuoden 1941–1942 vaihteessa ensimmäisen suurtappionsa, kun Neuvostoarmeija työnsi heidät paikoin 250 km taaksepäin. Tämä herätti kauhua fasistien riveissä, myös Suomessa. Tässä vaiheessa fasistiarmeija keskittyi lähes yksinomaan etenemään kaakkoon keskittäen sinne voimansa tavoitteenaan Donetskin laakion, Stalingradin ja Kaukasuksen valtaaminen. Päämäärä oli saada haltuun Donetskin malmivarat, Grosnon/Bakun öljy, katkaista Volgan huoltoreitit Persiaan, saada haltuun alueen viljavarat ym. Tavoite muistutti hyvin paljon sitä suunnitelmaa, jota Nato/USA/EU kehittelevät tänään.
Neuvosto-armeija perääntyi Volgalle
Kesällä 1942 Puna-armeija joutui perääntymään. Menetettiin Kiova, Donetsk (Stalino), Voronets, Krasnodar ym. Hitleriläiset halusivat vallata Volgan suuren teollisuuskaupungin Stalingradin ja katkaista Neuvostoliiton huoltoreitit etelään ym. Puna-armeija kävi ankaraa puolustustaistelua ja fasistit työnsivät heitä kohti Volgaa. Puna-armeija puolusti Stalingradia ja hyökkäsi pohjois-luoteen suunnasta 24. armeijan, 1. kaartinarmeijan ja 66. armeijan voimalla. Mikään ei tehonnut. Silloin Neuvosto-armeijan johto ei vielä tiennyt, että hitleriläiset olivat keskittäneet alueelle 300 000 sotilaan armeijat. Elettiin siinä oletuksessa, että heitä vastassa hitleriläisiä oli vain runsaat 100000.
Vastahyökkäys operaatio (Uranus) syntyi
12.9.1942 kokoontuivat Moskovassa päämajassa Stalin, Zukov ja Vasiljevski. Muistelmissaan mm. Zukov kertoo, että Stalin tarkasteli pitkään ison työpöytänsä takana karttoja, johon oli merkitty päämajan reservit ym. Loitommalla huoneessa Zukov ja Vasiljevski keskustelivat hyvin hiljaisella äänellä, että ”on nähtävästi etsittävä jotain muuta ratkaisua”. Stalin kuuli tämän ja kysyi heti, että ”millaista muuta ratkaisua”? lyhyen keskustelun jälkeen sovittiin, että Zukov ja Vasiljevski siirtyvät seuraavana päivänä yleisesikuntaan ja työstävät uuden taktisen suunnitelman ja seuraavana päivänä ja illalla kokoonnutaan uuteen neuvonpitoon. Syntyi ajatus suuresta saarrostusoperaatiosta, johon arveltiin tässä vaiheessa reservien ja voimavarojen riittävän. Tämä oli mahdollista koska jo varsin varhain neuvostovaltion politiikka siirrettiin sotatalouteen ja mm. uudentyyppisten lentokoneiden ja tykistöammusten tuotanto oli päässyt vauhtiin.
Operaatio valmisteltiin salassa
Tässä vaiheessa sovittiin, että Stalingradia puolustavat 12 armeijaa jatkavat vihollisen väsyttämistä. Suurimman ja raskaimman vastuun sai harteilleen Zuikovin johtama 62. armeija, joka Volgan ja Stalingradin välisellä hyvin kapealla kaistaleella torjui vihollista ja esti sitä saavuttamasta Volgaa.
Suunnitelma suuresta vastaiskusta täsmentyi syyskuun lopulla (28.9.) ja suunnitelmaa vastahyökkäyksestä käsiteltiin yksityiskohtaisesti uudelleen. Sen valmistelutyöt saatiin päätökseen ja ylijohdon päämaja sekä puolustuskomitea hyväksyivät vastahyökkäyksen (Uranus) suuntaviivat. Päätettiin myös, että suunnitelman toteuttamista varten muodostetaan uudelleen Lounais R (N.F.Vatutin), Stalingradin R muutetaan Donin R:ksi (K.K.Rokossovski) ja Kaakkois R muutetaan Stalingradin R:ksi (A.I. Jeremenko).
Varovaisuussyistä LounaisR:n perustamisesta päätetään virallisesti lokakuun lopulla. Lounais R:lle luovutettiin 63. A, 21. A sekä 5. PsA. Lounais R:n vastaiskujoukkojen lähtöalueeksi määrättiin rintamakaista Donin varrella Verhne Mamonista Kletskajaan. Pääryhmitys järjestäytyisi Donin sillanpääasemaan Serafimovitsista lounaaseen.
Donin R:n (ent. Stalingradin R) joukoille jäi kaista Kletskajasta Volgalle Jerzovkaan ja siellä sillanpääasemat Donin länsirannalla Novogrigorjevskajassa ja Sirotinskajassa. Stalingradin R:lle määritettiin lähtöasemat kaakossa Tsatsa- ja Barmantsak- järvien väliseen kapeikkoon. Vastaiskun rakentaminen käynnistyi. Uranus-operaatio edellytti, että ratkaiseva osuus operaatiossa olisi Ps- ja Mek joukoilla.
Päämajan reservistä siirrettiin Stalingradin alueelle neljä Ps- ja kaksi Mek- armeijakuntaa, jolloin Stalingradin suunnalla toimisi 900 Ps-vaunua. Rintamia vahvennettiin tykistöllä ja lentokoneilla. Voimia lisättiin ja strategisia reservejä kartutettiin. Uranus-operaation yksityiskohtainen suunnittelu annettiin yleisesikunnan tehtäväksi ja lokakuun alkupuolella suunnitteluun otettiin mukaan ensin aselajien komentajat ja sitten rintamien komentajat ja esikunnat. 25.10 muodostettiin virallisesti Lounais R ja samaan aikaan rintamien joukot ja johto alkoivat harjoitella maastossa tulevaa operaatiota.
Hyvin valmisteltu hyökkäys alkoi aamulla 19.11.1942 luoteesta Serafimovitsin ja Kletskajan suunnalta ja päivää myöhemmin kaakosta Tsatsa-järven suunnasta. Hyökkäyskiilat kohtasivat ja saartorengas suljettiin Kalatsin luona 23.11.-42 ja saartorengasta alettiin nopeasti kiristää. Puna-armeijan hyökkäävät voimat eivät olleet ollenkaan hitleriläisten voimia suuremmat, mutta hyökkäys oli hyvin valmisteltu.
Tarkemman selonteon löydätte Kansan äänen numerosta Kns 6-12 sivuilta 12 https://asiakas.kotisivukone.com/…/kansanaani…/kns6-12.pdf sekä tätä edellisestä ja seuraavasta Kansan äänen numerosta, joissa asiaa käsitellään.
