Vääristynyt tilannekuva

”Puolustusmäärärahat ovat kuluvana vuonna 7,7 miljardia euroa, ja tämän tuoreen tarvearvion mukaan taso pitää olla vuonna 2029 14 miljardia euroa. ” Säätytalolla sadat ihmiset ja järjestöt protestoivat hallituksen kehysriihen aikana 21.4. leikkauksia vastaan. Vain yhdessä julisteessa vaadittiin rahojen palauttamista asevarustelusta palveluihin. Kuva Heikki Männikkö

Unto Nikula, Rovaniemi 9.6.2026; KÄ 3/2026, 24.6.2026

Suomi ylläpitää ja kehittää monipuolisia yhteyksiä Yhdysvaltoihin. Suomi rakentaa aktiivisesti eurooppalaisempaa Natoa. Suomi korostaa liittolaisten sitoutumista yhteisiin puolustusmenositoumuksiin ja suorituskykytavoitteisiin. Suomi korostaa tarvetta vastata Venäjän muodostamaan pitkäkestoiseen uhkaan. Suomi edistää arktisen alueen turvallisuutta yhdessä liittolaistensa ja kumppaniensa kanssa. Suomi korostaa Naton pelotteen ja puolustuksen merkitystä arktisella alueella.

Yllä olevat lausumat ovat suoria poimintoja Petteri Orpon hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon toukokuussa julkistetun päivityksen Johtopäätöksiä -osiosta. Ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko on tärkeä ja keskeinen linjapaperi, millä määritellään Suomen ulkopolitiikan tavoitteet ja painopisteet kullekin hallituskaudelle. Nyt julkistettu versio on päivitys vuonna 2024 valmistuneeseen, varsinaiseen nykyisen hallituksen ohjelmapaperiin. Jokainen hallitus tekee vuorollaan oman selontekonsa.

Maailma on sillä tavalla käymistilassa, että hallitus katsoi tarpeelliseksi tehdä jonkinlaista päivitystä kahden vuoden takaisiin linjauksiin. Lähtöajatuksena tässä ajankohtaisselonteossa on analyysi, jonka mukaan ”Ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa tehdään ennakoimattomassa ja nopeasti muuttuvassa ympäristössä. Transatlanttisen suhteen muutos alleviivaa eurooppalaisten vastuuta maanosansa turvallisuudesta.” Uuden linjauksen mukaan Suomi rakentaa vahvempaa ja vaikuttavampaa EU:ta sekä eurooppalaisempaa Natoa.

Läheisriippuvuutta

Maailman myllerryksestä huolimatta yksi viesti toistuu kaikissa nyky-Suomen ulkopoliittisissa julkilausumissa, myös tässä tuoreimmassa: ”Yhdysvaltojen merkitys Suomelle kuitenkin säilyy.”, ja ”Suomen yhteistyö Yhdysvaltojen kanssa on läheisempää, kuin koskaan.” Tätä ”läheisriippuvuutta” ruokki ja pitää yllä Suomen Nato-kytkentä, ja ehkä ennen kaikkea Suomen Yhdysvaltojen kanssa solmima kahdenvälinen puolustusyhteistyösopimus (DCA). Suomen kaltaisella, enemmän kuin kaulaa myöten läntisiin sotaliittoumiin sotkeutuneella valtiolla vaihtoehtoisten tulkintojen mahdollisuuksia ei taida juurikaan olla. Toisaalta onhan Suomessa aiemminkin vannottu hamaan, katkeraan loppuun asti uskollisuutta sekopäiselle valtionjohtajalle. Siinä ei käynyt hyvin.

Vuoden 2024 varsinaisessa selonteossa luvataan Suomen tarkastelevan turvallisuutta laajalla näkökulmalla, jossa keskeistä ovat talouden kilpailukyky, sosiaalinen ja ekologinen kestävyys ja teknologinen suorituskyky. Tuoreessa päivityksessä korostetaan poikkeuksellisen vahvasti eurooppalaisemman Naton rakentamista sekä eurooppalaisten jäsenmaiden sitoutumista yhteisiin puolustusmenoihin ja suorituskykytavoitteisiin.

Arktinen alue on viime aikoina ollut paljon esillä sotilaallista puolustusta koskeneissa keskusteluissa, ja se onkin otettu selonteon päivitysversiossa esille omana osionaan. Päivityksessä luvataan taata pohjoisen alueen turvallisuus yhdessä liittolaisten kanssa. Hallituksen tulkinnan mukaan siihen tarvitaan Naton pelotetta ja Euroopan Unionin roolin vahvistamista arktisissa kysymyksissä.

Vaikka suhtautumista Venäjään on päivityksessä hieman sanamuodoltaan muutettu, on siinä asiakohdassa lopputulema pysynyt kuitenkin ennallaan: ”Jossakin vaiheessa tulee tarkastella poliittisen tason yhteyksien avaamisen tarvetta. Paluuta vanhaan kahdenväliseen suhteeseen ei kuitenkaan ole.” Juurikaan vakuuttavalta ei vaikuta selonteon johdanto-osion loppuun kirjattu lause ”Kansalaisyhteiskuntaa on kuultu.”. Siis ketä on kuultu?

Karulta näyttää

Parlamentaarinen työryhmä sai toukokuussa valmiiksi tuotoksen nimeltä Maanpuolustuksen kehittämis- ja resurssitarpeet 2030-luvulla. Tämä raportti on rakennettu hallituksen vuonna 2024 julkaiseman puolustusselonteon linjauksiin pohjaten. Työryhmän raportti on karua luettavaa, varsinkin jos samalla ottaa huomioon myös äskettäin lukkoon lyödyn niin sanotun velkajarrusopimuksen sisältämän, julkista taloutta raamittavan pakkopaidan. Suomen panostus sotatalouteen on tuon raportin mukaan nouseva lähivuosina jopa kaksinkertaiseksi nykyisestä. Puolustusmäärärahat ovat kuluvana vuonna 7,7 miljardia euroa, ja tämän tuoreen tarvearvion mukaan taso pitää olla vuonna 2029 14 miljardia euroa.

Raportti on siis parlamentaarisen työn tuotos, mikä tarkoittaa, että kaikki eduskunnassa olevat puolueet ovat olleet sitä työstämässä. Vain vasemmistoliitto halusi liittää raportin lopputulemaan eriävän mielipiteen. Vasureiden irtiotto tämän sotaisan vyörytyksen tässä nimenomaisessa vaiheessa lienee ymmärrettävä valmistautumisena lähestyviin eduskuntavaaleihin. Se puolue on virallisesti Nato-puolue siinä kuin kaikki muutkin eduskuntapuolueet.

Mistä rahat?

Puolustusmäärärahojen yhtäkkinen ja valtava kasvatustarve perustuu puolustushallinnon antamaan tilannekuvaan. Siltä taholta tuleva, tämänhetkisen tilanteen kuvaus ei ole julkista tietoa. Puolustusministeri Antti Häkkäsen lausuman mukaan ”Yhteisellä tilannekuvalla ja sitoutumisella…puolustuksen resurssien lisäämiseen varmistamme, että suomalaiset saavat elää turvallista ja onnellista elämää myös jatkossa.”

Armeijan itse ilmoittamien tarpeiden ja toiveiden täysimääräinen toteuttaminen edellyttää puolustusmäärärahojen vuosittaisen tason nostoa jo seuraavan hallituskauden aikana reippaasti yli Naton edellyttämän, viiden prosentin (5 %) tason. Haastattelulausunnoista saa kuvan, että vaikka tuo ministerin ylistämä yhteinen tilannekuva olisikin siellä valtakunnan päättäjien ylimmällä tasolla jaettu ja hyväksytty, kukaan ei tunnu osaavan sanoa, mistä rahat tähän kaikkeen haalitaan. Tiedossahan on jo tulevalle hallitukselle velkajarrusitoumukseen liittyen 10 miljardin euron julkistalouden sopeutustarve. Tässä on vaarana, että menetämme viimeiset hyvinvointiyhteiskunnan rippeetkin.

Tasavallan presidentti Alexander Stubb lohdutti köyhää kansaa hehkuttamalla omassa lausumassaan, että F-35-hävittäjähankinnalla saamme sellaisen kyvykkyyden, että ei kenelläkään ole vastaavaa. Moni kansalainen, joka kamppailee arjen toimeentulo-ongelmien, sairauksien ja kasvavan puutteen ja kurjuuden kanssa, voi perustellusti kysyä, mitä merkitystä tällaisella kyvykkyydellä on heidän elämässään. Saammehan sitten kuitenkin sitä puolustusministerin lupaamaa turvaa ja onnea oikein roppakaupalla.