Lähitulevaisuutemme
BRICS+ on tulevaisuuden moninapaisen maailman merkittävin valtiokeskittymä. Globaali etelä nousee vuosisataisen kolonialismin ikeen alta tärkeäksi toimijaksi. Venäjän ja Kiinan johtama yhteistyöjärjestö BRICS perustuu tasavertaisuuteen ja yhteistyöhön, kolonialistisen alistamisen ja hyväksikäytön sijasta.
Matti Laitinen, vanhukainen ja rauhanveteraani 22.9.2025
Lueskelin jouten ollessa kotona valtioneuvoston julkaisemaa: ”Strateginen toimintaympäristöanalyysi sekä skenaarioita vuoteen 2045” (Valtioneuvoston julkaisuja 2025:82). Telkkarista tutut asiantuntijat pohtivat tulevaisuuden näkymiä maailmanlaajuisesti, Kiinassa, Venäjällä, USA:ssa, EU:ssa ja Suomessa. Ei hyvältä näytä!
Julkaisun mukaan vuosina 2025–2029 geopoliittinen eriytyminen ja resurssikilpailu kiihtyvät. Analyysi myöntää avoimesti maailman olevan moninapaistumassa. Lähitulevaisuuden valtakolmion muodostavat Yhdysvallat, EU ja BRICS+ -maat. Kamppailu maailman luonnonvaroista kiihtyy. Tieto- ja viestintätekniikkaa sekä aseteollisuus kaipaavat harvinaisia maametalleja. Kaasulla ja öljyllä on edelleen paljon kysyntää energiatuotannossa. Rajalliset resurssit eivät riitä kaikille. Grönlanti, Kanada, Antarktis ja Siperia herättävät poliittisia ja sotilaallisia intohimoja. ”Harvinaisten ja kriittisten luonnonvarojen kysyntä on moninkertaistunut sähköistymisen myötä; jännitteet luonnonvarojen omistajuudesta ja käytöstä lisääntyvät” (VJ 2025:82).
Geopoliittinen vastakkainasettelu lisääntyy. Keskenään kiistelevät maat asettavat kauppatulleja. Nämä vahvistavat globaalin talouden eriytymistä. Kauppatulleja on asetettu jo kiivaaseen tahtiin. BRISC+ -maat haluavat irtautua dollarista sekä Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston holhouksesta. BRICS+ -maat kattavat 29,3 % maapallon maapinta-alasta, 45 % maailman väestöstä sekä 36 % maailman BKT:sta ja reilut 18 % kaikesta kaupankäynnistä. Nämä maat muodostavat 50 % koko maailmantalouden kasvusta. Tämän lisäksi sään ääri-ilmiöt ja alueelliset konfliktit vesivaroista yleistyvät. Puhdas juoma- ja kasteluvesi ovat pian arvokkaampia kuin öljy.
Kykenemättömyys tarvittaviin monenvälisiin poliittisiin päätöksiin runsastuu. Ukrainan sota on osoittanut, etteivät EU ja Yhdysvallat kykene yhteisiin poliittisiin päätöksiin. Yhdysvaltojen johtamaan sotilasliitto Natoon on syntynyt myös eripuraa. Seitsemän Nato-maata ei hyväksy Ukrainan jäsenyyttä sotilasliitossa. Useat maat vastustavat aseiden vientiä Ukrainaan ja suhtautuvat kielteisesti Naton uuteen jäsenmaksuun (5 % BKT:stä). Naton kannatus vaihtelee merkittävästi sen eri jäsenmaissa. Yhdysvallat pitää Ukrainan sotaa nykyisin Euroopan sisäisenä asia, jota sitä ei kiinnosta rahoittaa eikä aseistaa. USA on kiinnostunut vain omista kansallisista eduistaan ja omasta turvallisuudestaan. Asevarastojen tyhjentyminen näkyy jo Ukrainan sodassa.
Yhdysvallat irtautuu kansainvälisistä sopimuksista. Sen protektionistinen politiikka suo Kiinalle mahdollisuuden vahvistaa omaa vaikutusvaltaansa. USA ei piittaa YK:n periaatteista eikä Pariisin ilmastosopimuksesta. Se on sitoutunut vain sellaiseen kansainvälisten sääntöjen järjestelmään, joka hyödyttää sitä itseään. Kiinasta tulee lähivuosina maailman suurin ja vaurain talous. Suurvallat ja EU pyrkivät kehittämään taloudellista ja sotilaallista omavaraisuuttaan. EU:n taloudellinen kehitys ei onnistu, jos valtioliitto ei kykene tasa-arvoisiin kauppasuhteisiin BRICS+ -maiden kanssa.
Valtioneuvoston julkaisu spekuloi Venäjän tulevaisuutta mm. näin: ”Venäjä saavuttaa imperialistiset tavoitteensa Ukrainassa. Putinistinen valta jatkuu ja syvenee henkilökultin voimin. Vallan siirtäminen seuraavalle johtohahmolle on onnistunut (tai Putin yhä sinnittelee). Venäjä on konservatiivinen, aggressiivinen ja epävakaa, mutta itsevarma. Se hyödyntää lännenvastaista narratiivia kumppanuus-suhteissaan, mikä vahvistaa maailmanpolitiikan blokkiutumista. Keskuksen valta alueista on hegemoninen. Venäjä on jäänyt jälkeen teknologiakehityksestä, mutta talous pyörii uusien kumppanuuksien varassa.” Tässä arviossa on mielenkiintoista etenkin Venäjän Ukrainassa saavuttaman sotilaallisen voiton myöntäminen.
Valtioneuvosto arvioi Venäjän toteuttavan edelleen siis aggressiivista etupiiripolitiikkaa. Tällainen arvio edesauttaa pelon ja vihan ilmapiiriin ylläpitämistä Suomessa sekä manipuloi väestöä hyväksymään maamme militarisoinnin ja asevarustelun kiihdyttämisen. Valtioneuvosto myöntää julkaisussaan, että puolustusta ja (ase)teknologiaa kehitetään velkarahalla ja myös hyvinvointipalveluiden kustannuksella. Naton tuleva vuosittainen suojeluraha 5 % BKT:sta käsittää 16 miljardia euroa. Tämä summa vaikuttaa dramaattisesti pienituloisten suomalaisten hyvinvointiin ja perusturvaan. Velkarahalla sotiminen ja varustautuminen sotaan alentavat sodankäynnin aloittamisen kynnystä.
”Valtiovelkaa älköön tehtäkö valtion ulkoasioita silmälläpitäen.” (Immanuel Kant, Ikuiseen rauhaan)
