Historian tuuli: Stalinin perintö ja merkitys nyky-Venäjällä

Fursov ja Stalin

Markku Siira 20.7.2025

Erään tarinan mukaan Stalin olisi kerran sanonut, että ”hänen kuolemansa jälkeen hänen haudalleen heitettäisiin paljon roskaa, mutta historian tuuli puhdistaisi lopulta hänen muistonsa”. Jotkut kyseenalaistavat tämän lauseen aitouden, mutta kuten venäläinen historioitsija Andrei Fursov toteaa, ”tällä ei lopulta ole suurta merkitystä, sillä kaikki on käynyt niin kuin hän oli ennustanut”.

Vain kolme vuotta Stalinin kuoleman jälkeen hänen julkista muistoaan alettiin systemaattisesti mustamaalata, ja kahdeksan vuoden kuluttua hänen ruumiinsa siirrettiin pois Leninin mausoleumista. ’Uudistusten’ aikana Stalinin vastainen kampanjointi kiihtyi räjähdysmäisesti, ja historiallisten uudelleen tulkintojen aalto levisi samaan aikaan myös lännessä.

Fursovin analyysi korostaa, että ”venäläiset ja länsimaiset destalinisointikampanjat liikkuivat hämmästyttävän synkronisesti, ikään kuin ne noudattaisivat samaa näkymätöntä partituuria”. Hänen mukaansa niitä yhdisti ”syvä viha Stalinin henkilöä, hänen aikaansa ja koko Neuvostoliittoa kohtaan – sekä lamaannuttava pelko siitä, että menneisyys saattaisi yhtäkkiä astua nykyhetkeen kuin Don Juanin kummitus”.

Fursovin mukaan tämän uhkan torjumiseksi Stalinin kuvaa pyrittiin ”systemaattisesti vääristämään kaikilta suunnilta, luomaan peilien labyrintti, jossa totuuden sijaan näkyivät vain hirvittävät karikatyyrit”.

Tämä kaikki tapahtui siitä huolimatta, että 1990-luvulta alkaen on julkaistu runsaasti arkistomateriaalia, jonka pohjalta sekä venäläiset että länsimaiset tutkijat – ”joista monet eivät todellakaan ole Stalinin tai hänen järjestelmänsä ihailijoita” – ovat luoneet huomattavasti monipuolisemman ja vähemmän mustavalkoisen kuvan stalinismin aikakaudesta.

Vaikka tässä yhteydessä ei voida käsitellä kaikkia destalinisoinnin eri linjoja, on Fursovin esittämän näkemyksen mukaan ratkaisevaa ymmärtää, että näiden niin kutsuttujen ’destalinisointikampanjoiden’ pitkän aikavälin vaikutukset olivat päinvastaiset kuin niiden alkuperäisessä tarkoituksessa.

Kuten Arkadi Gaidarin pienoisromaanissa Sotasalaisuus todetaan, ”porvarit taistelivat, mutta lopulta he hävisivät itse” – samoin Fursovin analyysin mukaan Stalinin vastaiset kampanjat ovat ajan myötä kääntyneet aloittajiaan vastaan.

Huolimatta Stalinin ja Neuvostoliiton mustamaalauksesta viimeisten 30-40 vuoden ajan, hänen suosionsa on kasvanut tasaisesti, myös nuorten keskuudessa. Erityisen merkittävä esimerkki tästä oli venäläinen televisio-ohjelma Historian tuomio, joka esitettiin vuonna 2010.

Ohjelman juontajat yrittivät tuomita Stalinin ja Neuvostoliiton, mutta televisiokatsojien äänestykset paljastivat nopeasti, että ”yleisö oli heidän kanssaan jyrkästi eri mieltä”. Fursovin mukaan tilanne kehittyi niin, että ”ensin äänestys yksinkertaisesti lakkautettiin, ja sitten koko ohjelma lopetettiin sen täydellisen tehottomuuden ja jopa vastakkaisen propagandavaikutuksen vuoksi”.

Viime vuosina Venäjällä on alettu pystyttää uusia patsaita Stalinille. Esimerkiksi elokuussa 2024 Krasnojarskin alueen Turuhanskin piirin Kureikan kylässä paljastettiin 3,5 metriä korkea Stalinin muistomerkki. Fursovin näkemyksen mukaan ”jos Venäjällä on kohtalona pysyä yhtenäisenä ja voittaa ulkoinen vihollinen samalla kukistaen sen agentit maan sisällä – mikä on välttämätön ehto voitolle – tällaisten monumenttien määrä tulee kasvamaan”. Kuten hän painottaa,”historian tuuli vie työnsä päätökseen”.

Tulevaisuudessa autenttisten asiakirjojen julkaisemisella on Fursovin mukaan ratkaiseva rooli. ”Ne eivät ainoastaan auta ymmärtämään historiallisia tapahtumia, vaan myös luovat vankemman perustan niiden asianmukaiselle tulkinnalle”. Lisäksi nämä dokumentit herättävät hänen mukaansa keskeisiä kysymyksiä: ”Miksi Stalin ja stalinismi herättävät edelleen niin voimakasta vastarintaa sekä Venäjällä että lännessä? Mitä tämä kertoo meidän aikamme dynamiikasta?”

Fursov korostaa, että ”ihmisen luonteesta paljastavat ehkä jopa enemmän hänen vihollisensa kuin ystävänsä”. Staliniin kohdistuva ”viha ja pelko” kertovat hänen mukaansa paljon sekä Stalinista että hänen vastustajistaan. Erityisen mielenkiintoiseksi Fursov nostaa stalinismin aseman nykypäivän globaalissa kamppailussa, jossa ylikansalliset ”ultraglobalistit” – joita hän kuvailee ”samanaikaisesti sekä natsismin että trotskilaisuuden perillisiksi” – kohtaavat muun ihmiskunnan. Heidän ajamaansa ”uussosialismia” Fursov luonnehtii ”käytännössä uusfasismiksi, joka kuitenkin pyrkii toteuttamaan maailmanlaajuisen ’antropologisen vallankumouksen’”.

Kuten Fursov lopuksi toteaa, ”Stalin ja stalinismi eivät ole pelkästään menneisyyttä eivätkä pelkästään Venäjän asia”. Hänen mukaansa ”ne ovat osa laajempaa globaalia keskustelua tulevaisuudesta”. Viitaten Charles de Gaulleen tai kuka tahansa alkuperäinen lauseen esittäjä olikaan, Fursov siteeraa: ”Stalin ei kadonnut menneisyyteen – hän liukui tulevaisuuteen”. Tämä Fursovin tulkinta viittaa siihen, että Stalinin perintöä ja sen historiallista merkitystä tullaan vielä uudelleenarvioimaan, kun ”historian tuuli viimein puhaltaa pois vuosikymmenten vääristelyjen kerrostumat”.

Lähteet:

Fursov, Andrei 2025. ”Сталин и сталинизм это не только про Россию и про вчера, это про мир и про завтра.” Izborski Klub. Luettavissa: https://izborsk-club.ru/27117 (viitattu 19.7.2025).