Geopoliittinen näkökulma Ukrainan tilanteeseen

Venäjän sotilaallisen erikoisoperaation Ukrainassa kestettyä nyt puolisen vuotta on syytä tuoda esiin koko tilanteelle olennaista geopoliittista taustaa. Kyseessä ei ole Venäjän ja Ukrainan välinen alueel­linen kamppailu. Keskeistä Ukrainan tapahtumien yhteydessä on ymmärtää amerikkalaisen imperialismin eli Yhdysvaltain ja sen liittolaisten koko muulle maailmalle maailmansotien jälkeen pakottaman järjestyksen alkaneen jo vuosia sitten lähestyä vääjäämätöntä loppuaan. Yhdysvaltain maailmanlaajuinen hegemonia saavutti eräänlaisen huippunsa 1990-luvulla ja tätä globaalin uusliberaalin kapitalismin nousukauteen vahvasti kytkeytyvää amerikkalaista hegemoniaa alettiin tuolloin heidän itsensä toimesta kutsumaan ”sääntöpohjaiseksi kansainväliseksi järjestelmäksi”.

USA tähtää koko koko Venäjän ja Euraasian taloudelliseen hallintaan
Geopoliittisesta näkökulmasta katsottuna tarkastelu pitää ulottaa siis vähintään Neuvostoliiton hajoamisen vuosiin 1980- ja 90-luvun taitteeseen, josta lähtien Yhdysvallat on myös käynyt laaja-alaista taloudellista ja poliittista kulutussotaa Venäjää vastaan saadakseen Venäjän valtavat luonnonvarat ja viimekädessä koko Euraasian yhteiskunnat ja taloudet kytkettyä osaksi amerikkalaista järjestelmää. Venäjän Ukrainassa käynnistämä operaatio onkin nähtävä Venäjän Yhdysvaltoja ja sen välittömiä liittolaisia vastaan kohdistaman vastareaktion sotilaallisena ulottuvuutena. Venäjän reaktio ei lopulta ollut mikään yllätys kaikkien neuvotteluiden kariuduttua vuodenvaihteessa 2021–22. Läntisessä valtavirtamediassa on kuitenkin virheellisesti korostettu yksinomaan Venäjän Yhdysvaltoja vastaan kohdistaman vastareaktion sotilaallista luonnetta. Jo pitkään Venäjä on turvannut olemassaoloaan ja pyrkinyt irrottautumaan Yhdysvaltain dominoimista rakenteista keinoilla, joissa on nähtävissä yhtä lailla taloudellisia, poliittisia ja myös kulttuurisia ulottuvuuksia.

Ukrainalla keskeinen asema USA:n sotasuunnitelmissa
Kun Ukrainan demokraattisesti valittu presidentti Viktor Janukovytš syksyllä 2013 hylkäsi EU:n Ukrainalle pakottaman ”vapaakauppasopimuksen” ja kääntyi Venäjän puoleen, käynnistivät Yhdysvallat ja EU sotilaallisen operaation Ukrainassa. Länsi organisoi vuoden 2014 alussa vallankaappauksen, presidentti Janukovytšin väkivaltaisen syrjäyttämisen ja edelleen EU pakotti Yhdysvaltain ohjaamana Ukrainan uudestaan allekirjoittamaan aiemmin Ukrainan hylkäämän kauppasopimuksen. Yhdysvallat hyödynsi tehokkaasti syntynyttä tilannetta tukemalla itäisen Ukrainan alueelle asettuneita länsimielisiä äärioikeistolaisia joukkoja vuosina 2014–2022 jatkuneessa sisällissodan tyyppisessä tilanteessa. Samanaikaisesti Pentagon ja Nato aseisti, koulutti ja valmisteli Kiovan armeijaa Venäjää vastaan suunniteltuun myöhemmin käytävään sotaan. Ukrainalla on geopoliittisen asemansa vuoksi keskeinen tehtävä amerikkalaisten sotasuunnitelmissa.

Amerikkalaisetkin sen jo myöntävät
Yhdysvaltain demokraattien kongressiedustaja Seth Moulton on sanonut suoraan, että ”Olemme tosiasiallisesti sodassa Venäjää vastaan, vaikkakin käymme sitä alihankintana, ja on välttämätöntä, että voitamme tämän sodan”. Chicagon yliopiston professori John ­Mearsheimer on sanonut vielä suoremmin USA:n olevan päävastuussa koko Ukrainan kriisistä. Voidaankin perustellusti väittää, että Venäjän erikoisoperaation pääkohde ei todellakaan ole Ukraina, vaan USA ja Nato euroliittolaisineen. Geopoliittisesti Venäjän koko vastareaktio tulee ymmärrettäväksi, kun otetaan huomioon sen taloudelliset ja kansainvälispoliittiset ulottuvuudet. Tämän vuoksi Yhdysvallat liittolaisineen, Suomi mukaan lukien, on kiihdyttänyt Venäjän vastaisen taloudellisen ja poliittisen sodankäyntinsä ennennäkemättömiin mittasuhteisiin varsinaisen sotilaallisen sodankäynnin ohella. Kuluneen puolen vuoden aikana Länsi on tukenut Ukrainaa kokonaisuudessaan jo lähes sadalla miljardilla dollarilla. Tämä kaikki edellä mainitun Pentagonin kahdeksan vuotta jatkuneen ja miljardeja maksaneen Ukrainan militarisoimisprojektin päälle. Kun amerikkalaisetkin tämän jo itse myöntävät, niin täällä Suomessakin ”Slava Ukraini” huutelijoiden kannattaisi vaihtaa sinikeltaiset värit suoraan Yhdysvaltojen tähtilippuun.

Historia ei loppunutkaan Lännen toivomalla tavalla
Amerikkalaisen imperialismin, yksinapaisen maailmanjärjestyksen vastapainoksi on koko ajan rakentumassa entistä vahvempia ja uskottavampia vaihtoehtoja. Yhdysvaltain ja Naton sotilaallinen pelote ei ole enää 2020-luvulla niin ylivoimainen ja itsestään selvä kuin välittömästi Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisenä ajanjaksona. Lännen imperialismin lopullista voittoa ja ”historian loppua” 90-luvulla julistaneet propagandistit olivat tämän päivän näkökulmasta katsoen pahasti väärässä. Euroopan unionin eliittipiireissä tosin vallitsee vankka usko amerikkalaisen järjestyksen ikuiseen ylivaltaan. Uskonnollisen liturgian tavoin niin Suomen kuin Saksan ulkoministerit toistavat, että meidän on tarvittaessa uhrattava kaikki tämän ”sääntöpohjaisen kansainvälisen järjestelmän” puolesta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että eurooppalaisia yhteiskuntia ja kokonaisia kansantalouksia kuritetaan ja militarisoidaan kovaa vauhtia amerikkalaisen imperialismin puolesta Ukrainassa käynnissä olevan taistelun voittamiseksi. Historia tuskin saavuttaa tälläkään vuosikymmenellä Lännen toivomaa ”loppua”.

BRICS-maiden yhteisö laajenee
Ylivoimainen enemmistö maapallon valtioista ei ole kohdistanut mitään sanktioita Venäjää vastaan, vaikka USA ja sen liittolaiset ovatkin väläytelleet erilaisten pakotteiden mahdollisuutta niitä maita vastaan, jotka ”lipeävät yhteisestä rintamasta”. Samanaikaisesti Venäjä on ollut aktiivisesti rakentamassa ja tiivistämässä suhteitaan esimerkiksi BRICS-maihin, joihin Venäjän lisäksi kuuluu tällä hetkellä Brasilia, Intia, Kiina ja Etelä-Afrikka. Lähiaikoina BRICS on laajenemassa, kun siihen ovat liittymässä Iran ja Argentiina, sekä mahdollisesti Saudi Arabia, Egypti ja Turkki. Myös merkittävän pohjoisafrikkalaisen kaasun- ja öljyntuottajamaan Algerian kerrotaan olevan hakeutumassa BRICSin jäseneksi lähiaikoina.

INSTC ja Pohjoinen merireitti tukee dollarista irtautumista
Venäjä kehittää edelleen jo pitkälle toteutettua Moskovan ja Mumbain välistä INSTC (International North South Transport Corridor) kuljetusreittiä yhdessä Iranin, Intian ja lukuisten Kaukasuksen ja Keski-Aa­sian maiden kanssa, joka mahdollistaa nykyistä huomattavasti paremmat yhteydet pohjoisen Euroopan, Keski-Aasian ja Intian välille. Kiinan kanssa Venäjä kehittää niin sanottua Pohjoista merireittä, joka lähes puolittaa Pohjois-Euroopan ja Itä-Aasian välisen matkan verrattuna Suezin kanavan kautta nykyään kulkevaan reittiin. Näiden erilaisten hankkeiden todellinen geopoliittinen merkitys korostuu, kun otetaan lisäksi huomioon Venäjän kaikkein tärkein tavoite – kansainvälisen kaupankäynnin ja transaktioiden irrottaminen USA:n dollarista eli erilaisten kansallisten valuuttojen käyttöönottaminen dollarin sijasta.

Länsi valmis taistelemaan ”viimeiseen ukrainalaiseen” saakka
Koska Yhdysvallat ei ole enää sen kaltainen ylivoimainen supervalta, mitä se oli 1990-luvulla, sen on ollut pakko taloudellisen, poliittisen ja kulttuuri-imperialistisen asemansa säilyttääkseen ryhtyä 1990-luvun lopulta lähtien yhä enemmän varsinaiseen terrorisodankäyntiin. Jugos­lavian, Irakin, Afganistanin, Libyan ja Syyrian pommittaminen ovat tästä selkeimpinä esimerkkeinä.

Euroopassa Yhdysvallat ja Nato on kylmänsodan päättymisen jälkeen vahvistanut miehitysjoukkojaan ja pyrkinyt toteuttamaan ns. värivallankumouksia. Ankaralla taloussodankäynnillä ja liittämällä siihen ukrainalaisten tapattaminen tarvittaessa ”viimeiseen ukrainalaiseen” Yhdysvallat ja Euroopan unioni yrittää romahduttaa Venäjän taloudellisesti, poliittisesti ja sotilaallisesti. Lännelle tämä olisi välttämätöntä, jotta se voisi jatkossa tehokkaammin kohdistaa vastaavia toimia erityisesti Kiinaa ja muitakin amerikkalaiselle imperialismille alistumattomia maita kohtaan ja viimekädessä palauttaa koko muun maailman yksinapaisen ”sääntöpohjaisen kansainvälisen järjestelmän” alaisuuteen.

Nato-Suomen ulkopoliittinen rappio syvenee
Suomen poliittinen johto on ajanut revanssihenkisellä natolinjallaan Suomen täydelliseen ulkopoliittiseen rappioon. Pahimmassa tapauksessa kaiken itsenäisyytensä täysin menettäneen Suomen isäntämaa Yhdysvallat ja sen sotilaallinen siipi Nato tulevat organisoimaan seuraavan Venäjän vastaisen sotilasoperaationsa Suomen maaperällä. Yhä syvempään taloudelliseen, sosiaaliseen ja energiakriisiin ajautuvan Suomen, Nato-prosessissa mahdollisesti maanpetokseen syyllistyneen presidentti Sauli Niinistön sanat Ukrainan ”itsenäisyyspäivän” kunniaksi ovat pahaenteiset: ”Suomi ei unohda, että Ukraina taistelee paitsi omasta vapaudestaan myös Euroopan arvojen ja periaatteiden puolesta. Tuki Ukrainalle jatkuu niin kauan kuin on tarpeen”.

Sekä vuoden 2014 Nato-isäntämaasopimukseen, että kevään 2022 Nato-jäsenyyshakemukseen liittyen olisi perustettava riippumaton kansantuomioistuin tutkimaan ja arvioiman Suomen ulkopoliittisen johdon tuolloisten toimien perustuslainmukaisuutta.

PK. Hämäläinen
Hämeenlinna