Vampyyritanssiaisten loppu? Pääoman kriisi ja Neuvostoliiton varoitus
Valtion tehtävänä kapitalismissa on turvata pääoman kertyminen. Valtion tarkoitus ei ole parantaa kansalaisten elämää vaan vakauttaa ympäristö pääoman liikkeelle. Kuvassa v. 1946 Helsingin Vappumarssi lähdössä Kallion urheilukentältä. Tunnuksissa vaaditaan mm. veljellisiä suhteita Neuvostoliittoon. Etualalla plakaatissa suuri suomalainen kommunisti Otto Wille Kuusinen, joka eteni Neuvostoliitossa korkeisiin asemiin, aina Stalinin neuvonantajaksi asti. (Kuva: Wikimedia Commons).
Markku Siira 22.4.2025
Voitko kuvitella, että vuonna 1963 julkaistu Otto Wille Kuusisen työryhmän kokoama oppikirja Marxismi-Leninismin perusteet heijastaa häiritsevän tarkasti länsimaiden nykytilaa ja ylikansallisen kapitalismin valtaa? Kirjassa analysoidaan kolmea keskeistä ilmiötä: rahoituspääoman kasvavaa valtaa, valtion kaappausta eturyhmien toimesta sekä kosmopoliittisen oligarkian muodostumista.
Rahoituspääoman ydin ei ole rahamäärissä vaan sen rakenteessa – teollisuuden ja rahoituksen monopolien luomassa valtaketjussa. Se ei myy tavaroita vaan määrittelee elämän ehdot: hinnat, palkat, valuutat, toimitusketjut ja jopa vaalitulokset ohjataan kokoushuoneista, ei äänestyslipuilla. Tuloksena ei ole vapaa yrittäjyys vaan strategisesti keskitetty suunnittelu, jota toteuttavat vaaleilla valitsemattomat oligarkit. Todellinen valta on varainhoitajilla, joukkovelkakirjojen haltijoilla ja ylikansallisilla sopimuksentekijöillä.
Neuvostoliittolaiset tunnistivat tämän luokan – Rothschildit, Morganit, Dupontit ja Rockefellerit. Nykyään heidän seuraajiaan ovat BlackRock, Vanguard ja JPMorgan sekä globaali rahoituslaitosten verkosto. Tämä eliitti ei osallistu kapitalismiin vaan ohjaa sitä: he hallitsevat luottoa, muokkaavat politiikkaa, miehittävät hallituksia ja päättävät, mitkä sektorit kukoistavat ja mitkä kuihtuvat. Heidän valtansa näkyy salkuissa, hallituspaikoissa ja kaapatuissa julkisissa instituutioissa.
Pankit eivät enää toimi välikäsinä vaan globaalin pääoman komentokeskuksina. Ne eivät käsittele pelkkiä maksuja vaan päättävät, kuka saa omistaa, kuka menettää varansa ja kuka murskataan. Luotto on geopoliittinen ase: koronnosto voi tuhota kansantalouden, luottoluokituksen lasku kaataa hallituksen. Pääomavirrat korvaavat ohjukset, velka miehityksen. Rahoitus on moderni tykistö – hiljainen, liikkuva ja täydellinen. Vuonna 2008 rahoituseliitti aseisti luoton, otti julkista rahaa ja ulosmittasi miljoonien varat ilman laukaustakaan.
Osakemarkkinoiden joukko-omistus on illuusio. Todellinen valta on keskittynyt harvoille, jotka hallitsevat osakeblokkeja. Demokratisoitu sijoittaminen on iskulause, joka peittää feodaalisen todellisuuden. Tuloksena on yritysabsolutismi, jossa sata miljoonaa pientä osakkeenomistajaa pitää murusia, mutta kourallinen yrityksiä hallitsee valtavia omaisuuksia.
Valtion tehtävänä turvata pääomien kertyminen
Julkinen kulutus siirtää varoja työntekijöiltä pääomalle. Budjetit ohjataan monopolien tukemiseen: sotilassopimuksiin, pelastuspaketteihin ja infrastruktuuriin, joka palvelee pääoman liikettä, ei kansalaisten tarpeita. Valtio tukee monopoleja suorin subventioin ja budjettivaroilla – Lenin kutsui tätä ”laillistetuksi julkisten varojen kavallukseksi”. Valtiosta on tullut sijoitusyhtiö, jonka ainoita asiakkaita ovat kapitalistit, ja kansalaiset vain ”yleiskuluja”.
Kriisit ovat kapitalismin luontainen osa, ja niitä käytetään monopolien vahvistamiseen. Jokainen kriisi hävittää kilpailua, kurittaa työvoimaa ja siirtää yksityistä velkaa julkiselle sektorille. Vuonna 2020 koronapandemian varjolla Yhdysvallat siirsi yli neljä biljoonaa dollaria pankeille ja yrityksille. Pienyritykset kaatuivat, työntekijöiden palkat jäädytettiin, vuokrat nousivat ja pääoma osti kaiken halvalla. Tämä ei ollut pelastustoimi vaan suunniteltu uudelleenjako: monopolit vahvistuivat, työvoima heikkeni ja valtio kaapattiin.
Valtio ei sulaudu pääomaan salaliiton kautta vaan välttämättömyydestä. Hallitukset ovat riippuvaisia pääomasta luoton, datan ja legitimiteetin vuoksi. Ne eivät ole enää suvereeneja vaan pääoman toimeenpanijoita, ja äänestämällä valitaan johtajia, jotka toteuttavat pääoman mandaatteja.
Valtion tehtävä on turvata pääoman kertyminen. Koulutus, terveydenhuolto ja infrastruktuuri nähdään budjettitaakkana, ellei niistä voida tehdä tuottavia. Valtion tarkoitus ei ole parantaa kansalaisten elämää vaan vakauttaa ympäristö pääoman liikkeelle. Jos hyvinvointi häiritsee voittoja, se puretaan.
Kansakuntia muokataan pääoman tarpeisiin
”Kosmopolitanismi” on rahoituseliitin ideologinen ase. Se pyrkii poistamaan kansallisen identiteetin ja muuttamaan ihmiset vaihdettaviksi yksiköiksi. Kansallismielisyys leimataan muukalaisvihaksi, luokkatietoisuus taantumukseksi, ja solidaarisuus korvataan kulutuksella sekä moraalisella relativismilla.
Neuvostoliitossa Stalinin kritisoima ”juureton kosmopolitanismi” on nykyään globalismia, mutta sen tehtävä on pysynyt samana: on standardoitava lait ja muokattava kansakuntia pääoman tarpeisiin. Integraatio ja kehitys ovat iskulauseita – todellisuudessa kyse on pääoman liikenteen sujuvoittamisesta ja vastarinnan tukahduttamisesta.
Rahoituspääoma hallitsee rakenteiden kautta mutta säilyttää valtansa illuusioiden avulla. Sen väkivalta esitetään järjestyksenä, ryöstö politiikkana. Kuten Venäjän presidentti Vladimir Putin on todennut: ”Lännen eliitit ovat vuosisatojen ajan täyttäneet vatsansa ihmislihalla ja taskunsa rahalla, mutta nyt vampyyritanssiaiset ovat päättymässä.”
Ja kun ne loppuvat, ne loppuvat äkillisesti.
Lähteet:
Kuusinen, O.W. (toim.) 1960. Marxismi-leninismin perusteet. Suomennos. Marxists Internet Archive. Saatavissa: https://www.marxists.org/suomi/aiheet/filosofia/ml-perus-1960/index.htm.
Uphold Reality [@upholdreality], X (14.4.2025). Saatavissa: https://x.com/upholdreality/status/1914129493897195661
Meduza, ”The vampires’ ball is coming to an end” (2024). Saatavissa: https://meduza.io/en/feature/2024/03/13/the-vampires-ball-is-coming-to-an-end.
