Miksi Trump haluaa rauhan Ukrainaan?
Britannian pääministeri Keir Starmerin vetämä ”halukkaiden koalitio” pyrkii hämmentämään Ukrainan soppaa puheillaan ”turvatakuista”. Venäjän kanta asiaan on selvä: tulitauko voidaan hyväksyä, mutta samalla on sovittava pysyvästä rauhasta pureutumalla Ukrainan kriisin juurisyihin. Selvästikään Euroopan johtajat eivät ole ymmärtäneet tai eivät ole halunneet ymmärtää, mitä ovat nämä juurisyyt, joiden johdosta länsi v. 2022 alussa eskaloi Ukrainan kriisin. Lähiaikoina näemme, kestääkö Putinin ja Trumpin alustavasti löytämä yhteisymmärrys ”halukkaiden koalition” (johon Suomikin kuuluu) harjoittaman sabotoinnin ja hämmentämisen. Juuri nyt tapahtumat osoittavat, että USA on joutunut valitsemaan poliittisen linjansa pitkäksi aikaa eteenpäin ja kova markkinakapitalismi on ajautunut kahteen keskenään kilpailevaan leiriin. (Kuva: Putinin ja Trumpin tapaaminen vuonna 2019, Wikimedia Commons).
Heikki Männikkö 24.3.2025, KÄ 2y/2025, 4.4.2025; verkko 8.4.2025
Monet ihmettelevät sitä, miksi Trump nyt yhtäkkiä liittoutuu Venäjän kanssa. Monet keskustelijat ja ”uutisnikkarit” yrittävät selittää tätä kuka milläkin tavalla perustuen Trumpin henkilökohtaisiin tai psykologisiin ominaisuuksiin yms. Levitetään näkemyksiä, miten Putin nyt vedättää ja ”naruttaa” Trumppia. Me, jotka olemme opiskelleet marxilaista yhteiskunta- ja valtioteoriaa, talousteoriaa ja historiallisen materialismin filosofiaa, kykenemme kyllä esittämään tästä pro- sessista aivan ymmärrettävän arvion, johon monen omista päättäjistämme olisi terveellistä perehtyä.
Kapitalismin historia – sotien historiaa
Kapitalistinen talous perustuu voittojen anastukseen ja markkinavoimien (suurfirmojen, pääoman) kilpailulle, jossa voittojen lähteenä on palkansaajan työllään luoma uusi arvo. Tässä järjestelmässä valtio on se, joka luo puitteet pääoman toiminnalle. Valtio luo ja ylläpitää sen koneiston mm. armeijan, joka suojaa ja auttaa pääomapiirien toimintaa. Marx puhui pääomassaan alkuperäisestä kasautumisesta, jolla ensimmäiset suurkapitalistit loivat omaisuutensa. Silloin kapitalistit väkivaltaisesti aseiden voimalla orjuuttivat kokonaisia maanosia ja kilpailivat siitä, kuka ensinnä ehtii ryöstämään niiden resurssit haltuunsa. Ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa suuret kapitalistiblokit taistelivat maailman uudelleenjaosta.
Kapitalistien yhteinen vihollinen Neuvostoliitto ja Venäjä
Edellä esitettyä taustaa vasten olemme monesti keskustelleet siitä, miten USA:n ja Euroopan kapitalistiblokeilla on kuluneen sodanjälkeisen ajan ollut selkeitä eturistiriitoja siitä huolimatta, että niitä ovat koko sodanjälkeisen ajan tukeneet yhteiset Nato-puolustusvoimat. Syitä tähän lienee moniakin. Yksi lienee se, että Länsi-Euroopalla ja USA:lla oli sodan jälkeen yhteinen geopoliittinen, ideologinen ja taloudellinen vihollinen Neuvostoliitto/Venäjä. Toinen syy ilmeni selkeämmin vuosituhannen vaihteessa, kun läntisille pääomapiireille vahvistui uusi yhteinen intressi, nimittäin Venäjän luonnonvarojen haltuunotto sekä Venäjän valtiollisen ohjailun toteuttaminen. Tämä oli seurausta siitä, että viime vuosituhannen loppuvuosina pääomien ja automaation vienti kolmannen maailman maihin antoi markkinakapitalismin kehitykselle voimakkaan piristysruiskeen. Tämän edun he menettivät kolmessa vuosikymmenessä, kun mm. Kiina ja Intia edistyivät hyvin nopeasti taloutensa kehittämisessä.
Kapitalismin taktiikka koki haaksirikon
1990-luvun lopulla Neuvostoliitossa Gorbatshovin, Jeltsinin ja Gaidarin politiikka pyrki vapauttamaan maan markkinat kapitalistiselle markkinataloudelle. Silloin läntiset kapitalistiblokit odottivat nopeaa Neuvostoliiton/Venäjän ”demokratisoitumista”, jolla ymmärrettiin Neuvostoliiton/Venäjän kaiken omaisuuden vapauttamista markkinoiden armoille. Länsi valmistautui yhdessä Venäjän jakoon ja tästä vaiheesta, jossa lännen suurpääoma olisi voinut ostaa haltuunsa Venäjän alueen luonnonvarat, odotettiin uutta potkua läntisen kapitalismin talouskehitykselle. Toisin kävi. Putinin kaudella Venäjän viranomaisille selvisi läntisen pääomanomistajien tavoitteet, jotka olisivat johtaneet viime kädessä Venäjän itsenäisyyden menettämiseen. Venäjä torjui läntisen markkinatalouden, ”demokratian” ja valitsi itsenäisen talouden ja kehityksen tien. Tämä oli suuri pettymys ja takaisku lännelle.
Lännen uusi taktiikka
Tässä vaiheessa yhdistynyt Länsi laati Venäjän ”demokratisoinnin” sijaan uuden taktiikan t. lähestymistavan Venäjän haltuunottamiseksi. Lähdettiin värivallankumouksen, väkivallan ja sotilaallisen vaikuttamisen linjalle. Käänne ilmeni mm. siinä, että Venäjän voimakkaista vastalauseista välittämättä Bukarestissa v. 2008 järjestetty Naton kokous esitti, että Ukraina ja Georgia otettaisiin Naton jäseneksi. Silloin USA alkoi tukea aktiivisemmin Ukrainan äärioikeistoa. Tämä kehitys pohjusti Maidanin värivallankumousta ja johti Naton Ukrainan eskalaatiosotaan (proxy-sota).
Naton eskalaatiosota – Biden
Toisen maailmansodan päättymisestä saakka Naton ja läntisen maailman sotilasstrategit ovat miettineet tapaa, miten Neuvostoliitto/Venäjä voidaan pakottaa polvilleen (suorittaa voittoisa sotilaallinen operaatio), niin että vältetään ydinaseilla käytävä kolmas maailmansota. Näistä yrityksistä ja suunnitelmista on aina välillä tihkunut tietoa (katso mm. KÄ6/23, sivu 20). Tosiasia on, että nyt Ukrainassa edelleen käynnissä oleva Naton eskalaatiosota on konkreettinen yritys Venäjän valloittamiseksi. Sotaa on nyt käyty kolme vuotta, mutta ennakoitu tulos on jäänyt saavuttamatta. Käytännössä Nato-koalitio on hävinnyt sotansa. Kriisi alkoi kärjistyä v. 2021 samana vuonna, kun Biden astui virkaansa. Biden oli selkeästi USA:n sotateollista kompleksia palveleva presidentti, joka koko ajan Venäjän vastustuksesta huolimatta tuki Ukrainan Nato – jäsenyyttä ja kaikkia USA:n eskaloimia sotia mm. Serbiassa, Afganistanissa, Libyassa, Syyriassa ym. Ajatus oli Ukrainan avulla järjestää poliittinen muutos Venäjällä sekä sotilaallinen tappio. Biden tiimeineen uskoi tähän mahdollisuuteen ja käytti siinä hyväkseen Ukrainan sisällä kyteviä selkeästi hitleriläisiä banderalaisia voimia (https://kansanaani.org/ukrainan-paivakirja-kuka-synnytti-kriisin-ukrainassa/.
Amerikan kansat eivät hyväksy Trumpin toimia
Biden ja Trump eivät kumpikaan olisi voineet tulla valituksi USA:n presidentiksi, elleivät he edustaisi ennen kaikkea USA:n pääomapiirien etuja. Mikä sitten on muuttunut, kun Trump organisoi rauhaa Ukrainaan, mutta vaatii toisaalla vakavissaan Grönlantia ja Panamaa jopa sotilaallisin keinoin USA:lle ja esittää Gazan väestön pakkosiirtoa, että USA:n kapitalistit voisivat rakentaa alueelle Luxus-luokan lomakohteita? Monet Trumpin esityksistä tuntuvat järjettömiltä. Hän mm. organisoi paperittomien siirtolaisten karkotusta, irtisanoo työläisiä ja esittää Ukrainan kriisin pelkästään Zelenskin aikaansaannokseksi. Trumpin monet toimet selittyvät sillä, että hän pyrkii USA:n talouden heikon tilanteen vuoksi leikkaamaan mahdollisimman paljon liittovaltion kuluja. Proxy-sodan keskeinen tekijä oli mm. Bidenin isännöimä USA. Ehkä Trump pyrkii välttämään USA:n syyllisyyden tunnustamista.
Trump ja historiallinen muutos?
Tilanteessa ilmenee kuitenkin todellinen historiallinen muutos. Alkujaan yhtenäinen länsi asetti tavoitteekseen Venäjän politiikan ja sen voimavarojen haltuunoton sekä jopa proxy-sodan avulla sotilaallisen voiton. Nyt kolmen vuoden sodankäynnin jälkeen Trumpin välityksellä ilmenee, että Venäjää ei ole mahdollista voittaa taistelukentällä ja konfliktin laajempi eskaloiminen synnyttäisi suursodan. USA:ssa Trumpin taustavaikuttajat ovatkin tehneet johtopäätöksen, että USA:n pääomapiirit katsovat kannattavammaksi lopettaa sota neuvottelemalla Venäjän kanssa ja kehittämällä taloudellista yhteistyötä. USA irrottautui laajasta kapitalistileiristä, joka tähtäsi Venäjän voittamiseen ja toteuttaa nyt omaa uutta taktiikkaa, jonka sisällöksi muodostuu taloudellinen ja kaupallinen yhteistyö Venäjän kanssa. Toisen maailmansodan jälkeen tämä on ensimmäinen kerta, kun kapitalistiset markkinavoimat ajautuvat keskinäiseen kiistaan markkinoiden ja taloudellisten resurssien jaosta. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että Venäjä voitti sodan Nato koalitiota vastaan ja säilytti itsenäisyytensä.
Epäselvä tulevaisuus, ennenaikaiset vaalit?
On epäselvää, mitä EU-Eurooppa tekee nyt. Jatkaako se taktiikkaansa Venäjän voittamiseksi vai annetaanko EU:n hajota. Suomen osalta tulee olemaan mielenkiintoista jatkavatko Sanna Marin, Tytti Tuppurainen, Li Andersson, Elina Valtonen, Mari Rantanen, Alexander Stubb, Sauli Niinistö ym. kampanjaansa Venäjän voittamiseksi. Vai järjestetäänkö uudet vaalit ja vaihdetaan poliitikkoja, että päästään neuvottelemaan Venäjän kanssa ja saadaan raja auki normaalin kanssakäymisen aloittamiseksi.
