SAK työnsi lupauksensa romukoppaan ja Teollisuusliitto laittoi ihmisten toimeentulon alennusmyyntiin

Ay-liikkeen STOP nyt! protestissa Senaatintorilla 1.2.2024 kyllä vastustettin hallituksen Ay-liikkeen vastaisia suunnitelmia, mutta tapahtumapaikalla tämä ei ollut näkyvästi esillä. Tapahtumassa oli 13 000 osallistujaa, mutta pääasia: lakko-oikeuden heikentäminen ja hyökkäysten torjuminen TES-järjestelmää vastaan eivät nousseet kunnolla esiin. Osallistujien tunnukset suuntautuivat enemmän hallituksen leikkauspolitiikkaa vastaan. Järjestäjien valmistautuminen tapahtumaan näytti olleen hieman aneemista. (Kuva: Heikki Männikkö)

KÄ/toim. 24.2.2025; Kansan ääni 1/25, 5.3.2025; Verkkojulkaisu 10.3.2025

Jo vuoden 2023 kesällä oli tiedossa, että Orpon-Purran kabinetti yrittää iskeä lujaa palkansaajiin ja pieniin ihmisiin. Silloin kaavailtiin 6 miljardin leikkauksia ihmisten välttämättömään toimeentuloon, joista yksi miljardi sote-heikennyksiin ja toinen miljardi erilaisiin pienituloisten etuisuuksien leikkauksiin mm. asumistukeen ja työttömyysturvaan. Jälleen syksyllä 2023 Purra ilmoitti, että tarvitaan noin 1,5 miljardia lisäleikkauksia. Tästä syystä 14.12.2023 liitot toteuttivat laajan lakkopäivän, johon osallistui 100 000 ammattiliittojen jäsentä. Silloin Orpopoika perusteli hallituksen kovaa linjaa mm. hallitusohjelman tavoitteella luoda 100 000 uutta työpaikkaa (tvoite on karannut käsistä ja siitä puuttuu nyt 170 000 työpaikkaa) ja vahvistaa julkista taloutta 1,5 miljardilla.

SAK:n puheenjohtaja Eloranta perusteli silloin lakkoa siten, että siihen ei ole ryhdytty kevyin perustein. Hallitus uhkaa työläisiä isoilla leikkauksilla, jotka merkitsevät satojen eurojen menetyksiä irtisanotuille, lomautetuille, osapäivätyöntekijöille ym. Samalla hallitus uhkaa romuttaa nykyisen sopimusjärjestelmän, ansiosidonnaisen työttömyysturvan ja irtisanomissuojan sekä kaventaa jopa lakisääteisesti lakko-oikeutta, jossa käyttöön otettaisiin mm. lakkosakot. Jo silloin hallitus nosti esiin ns. ”Suomen mallin”, jonka mukaan lakiin kirjoitettaisiin oikeistohallituksen tavoittelema kohta, jonka mukaan vientialat määräisivät palkankorotusten tason kaikilla aloilla.

Toimintaoikeuksien ja toimeentulon heikennyksiä vastustettiin.

Ay-liike kyllä vastusti hallituksen suunnitelmia mm. lakko-oikeuden kaventamista. Muistutettiin, että hallituksen esitys toimii mm. kansainvälisen työjärjestö ILO:n periaatteita vastaan, jotka ILO:n yhdistymis- ja vapauskomitea jo v. 1952 tunnusti yhdeksi tärkeimmistä keinoista, joilla palkansaajat ja heidän järjestönsä voivat puolustaa etujaan. Talvella ja keväällä järjestettiin lukuisia SAK:n tavoitteita tukevia tapahtumia ja lakkotaisteluja. Hallitus ei perääntynyt. Keskustelu- ja neuvotteluyhteyttä työntekijäjärjestöjen ja hallituksen välillä ei saatu aikaan.

Huomio kiinnittyy siihen, että ammattiliitot, opiskelijat, työttömät ym. järjestivät lukuisia protesteja ja lakkotapahtumia, joissa väki vaati hallitusta perääntymään leikkauksista. Tapahtumissa näytettiin paljon julisteita ja tunnuksia, joissa vastustettiin erilaisia hallituksen suunnittelemia toimeentuloon kohdistettuja leikkauksia.

Mutta vähän näkyi tunnuksia, joissa vaadittiin perääntymään mm. ILO:n päätösten vastaisesta lakko oikeuden kaventamisesta, lakkosakoista tai hyökkäyksistä TES-järjestelmää vastaan. Enemmänkin näytti siltä, että tapahtumiin osallistunut aktiivijoukko ei ollenkaan tuntenut näitä keskeisimpiä kamppailukysymyksiä. Liittojen taholta väelle ei ollut selvitetty näitä keskeisimpiä kysymyksiä. Ei myöskään ollut suunniteltu näitä vaatimuksia tukevia julisteita.

Lakot loppuivat kuin kanan lento

Sitten torstaina 4.4.2024 SAK:n hallitus päätti keskeyttää hallituksen historiallisen rajuja työelämän heikennyksiä vastustavat lakkonsa 8.4.2024 alkaen. Päätöstä perusteltiin silloin sillä, että päästäisiin keskustelemaan Orpon-Purran-Satosen hallituksen kanssa sen ajamista rankoista työelämän heikennyksistä, koska hallitus on ilmoittanut kantanaan, että se ei keskustele työtaistelutoimien ollessa käynnissä.

Ilmoituksensa mukaisesti SAK:n hallitus kokoontui 18.4. arvioimaan tilannetta, mutta ei tehnyt päätöksiä työtaistelujen jatkamisesta, vaan hallituksen jäsenet tyytyivät Elorannan aikaisempaan pyyntöön, ettei poliittisia lakkoja rajoittavia lakeja tehdä ennen Vappua. Tähän pyyntöönhän Orpo vastasi, ettei hallitus provosoi AY- liikettä eikä päätä rajoituksista vappua ennen. SAK:n hallituksen jälkeisestä tiedotteesta henki kuitenkin täydellinen antautuminen Orpon hallituksen toimille.

Toimeentuloa on ”kuokittu nevakuokalla” ja pilkalla.

Vuonna 2022 palkkoja ”korotettiin” 2 %, kun inflaatio oli samalla hetkellä v. 2022 joulukuussa 9 %. Helmikuussa 2023 inflaatio oli jo 16 %. Kevään palkkaneuvotteluissa 5.2.2023 Teollisuusliitto sopi vain 7 % korotukset kahdelle vuodelle, kun hintojen kohoaminen edelleen jatkui n. 8 % vuosivauhtia. Silloin jo toteutettiin ns. ”Suomen mallia”, kun satama-ala ja AKT sopivat kahden viikon lakon jälkeen 6,3 % palkankorotuksista kahdelle vuodelle. Tämä oli selkeää lakko-aseen pilkantekoa. Pilkantekoa SAK:n toimesta duunareita kohtaan oli myös se, kun keväällä 2023, ”parhaan tuloksen saamiseksi”, muodostettiin ainakin 12 merkittävän liiton voimin ns. ”palkkaliitto”, jossa mukana olivat mm. Rakennusliitto, SEL, Sähköliitto ja Teollisuusliitto. Palkankorotuksia kahdelle vuodelle saatiin siis em. knahti 7 %. Näyttää selkeästi siltä, että Ayliikkeen johdon toimesta ”Suomen mallin” taakse ”narutettiin” keskeinen osa Ay-väkeä. Edelleenkin SAK:n piirissä muistutetaan syistä, miksi Teollisuusliiton ”päänavauksen” merkitys ulottuu Teollisuusliittoa laajemmalle. Tämä johtuu kuulemma työnantajien edustajista ja valtakunnan sovittelijasta, jotka ovat nähneet tämän sopimuksen merkkinä tulevasta palkankorotusten tasosta. Näin arvelee työmarkkinapäällikkö Jaana Ylitalo blogikirjoituksessaan 3.12.2024, jossa hän käytännössä myöntää tämän ”Suomen mallin” olemassaolon.

Helppoheikkien alennusmyynti jatkuu

Marraskuun 2024 lopulla SAK:n keskeiset liitot julkaisivat 10 % palkankorotustavoitteet (250 € kuukaudessa) kahdelle vuodelle. Tämä kuulemma järkytti työnantajaleiriä. Tälle lausahdukselle voi vain nauraa. Puheenjohtaja Elorantakin totesi SAK:n edustajistossa 21.11.2024: ”Olemme tehneet pitkään maltillisia sopimuksia tai työvoimakustannuksia alentavia työmarkkinaratkaisuja. Vastuuta on kannettu ja yritysten toimintaedellytyksiä on tuettu. Nyt kansainvälinen kilpailukykymme on tolalla, joka kestää vähän reippaammat korotukset.” On aikoihin eletty. Eloranta myönsi työntekijäpuolen auttaneen kapitalisteja ensin kasvattamaan omaisuuttaan, että meillekin jäisi jotain. Tähän liittyy hyvin suuri väärinymmärrys, joka selviää myöhemmin. Aivan oikein tiedotteessaan SAK perustelee palkankorotustavoitettaan, että ostovoima tulee palauttaa inflaatiota edeltäneelle tasolle. Tiedotteessa sanotaan, että palkankorotustavoite on mitoitettu siten, että menetetty ostovoima kurotaan kiinni kahdessa vuodessa. Sanotaan myös, että tällä hetkellä ostovoima on 5 % jäljessä inflaatiopiikkiä edeltävästä tasosta. Valtiovarainministeriö ennustaa palkankorotusten olevan lähivuosina n. 2,5 % ja inflaation n. 1,5 %.

Kamppailemme palkkojen osuudesta tulonjaossa

Sitten SAK:n tiedotteessa puhutaan, että ostovoimakuopan (toimeentulokuopan) täyttämisen lisäksi tulee selättää myös inflaatio. Tiedotteessa todetaan: ”Tulevina vuosina inflaatioksi ennustetaan vajaat 1,5 %. Ennustettua isommat palkankorotukset voisivat kiihdyttää inflaation 2 %: tiin. Tarvitaan siis n. 10 % korotukset, jotta ostovoimakuoppa kurotaan umpeen. Tässä SAK nyt alkaa sekoilemaan. Eivät palkansaajat koskaan ole sellaista ajatusta hyväksyneet, että palkankorotukset olisivat syy inflaatioon. Tietenkin näin käy, jos uusliberalististen hallitusten sallitaan harjoittaa inflatorista politiikkaa. Kyse on kuitenkin aina siitä, että joudumme taistelemaan kapitalistien kanssa yhteiskunnallisen tuoton jaosta. Ei sellaista talouspoliittista tilaa olekaan, jossa palkkojen, inflaation ja voittojen suhde pysyisi vakiona. Jos me emme pidä puoliamme, niin kyllä työnantajat ottavat.

On huomattava, että kapitalisteille yhteiskunnassa myönnetään tukia, jotka kasvattavat heidän voittojaan. SAK:n tulisi huomata, että 90-luvulta saakka esimerkiksi yritysveroja alennettiin hiljalleen 50 prosentista 20 prosenttiin. Työnantajat keräsivät silloin satumaisia voittoja, jotka kansa maksoi. Miksi silloin SAK ei vaatinut tästä osaa palkansaajille.

Palkankorotukset ovat nyt alimitoitettuja

Liittojen 10 % korotusvaatimus 2 vuodelle oli selkeästi jo alimitoitettu senkin vuoksi, että silläkään ei olisi korvattu äskeisessä toimeentulokuopassa palkansaajille koituneita menetyksiä. Miten tämän laskelman kanssa käy nyt, kun korotukset sovittiinkin vain ”knahti” 8 % kolmelle vuodelle. Inflaatio tuskin pysyy 1,5 prosentissa. Lisäksi tulisi ottaa huomioon Orpon-Purran hallituksen leikkaukset, perusturvan alentaminen ja työttömyydestä syntyvät menetykset ja elämisenkin tulisi kohentua. Lisäksi tällä sopimuksella SAK ja Teollisuusliitto laittoivat kapuloita rattaisiin PAM:n, Superin ja Tehyn sekä muiden tavoitteille korjata palkkojen jälkeenjääneisyyttään ylöspäin.

Kahdella tuolilla ei voi istua

Työtaistelut työelämän heikennysten torjumiseksi tökkäsivät viime vapun (2024) edellä kuin ladon seinään. Tänään suostuttiin alimitoitettuun palkkaratkaisuun, miksi. Kyse onkin ulkopolitiikasta. Koko EU-Suomen poliittinen johto, myös (ja ennen kaikkea) ns. ”vasemmisto” , on sitoutunut Nato-jäsenyyteen ja Ukrainan kriisin jatkamiseen. Mikäli kamppailu työelämän heikentämistä vastaan voimistuisi, lisäisi se jatkossa myös painetta ulkopoliittista linjaamme vastaan. Samalla nousisivat esiin kysymykset Naton- ja DCA:n jäsenyydestä, asevarustelun kiristämisestä sekä sotilaallisesta tuesta Ukrainalle. Kysyttäisiin, että miksi lapioidaan rahaa Ukrainaan ja Natolle. Tämän johdosta ylhäältä kävi käsky, ehkä ”mutteritalosta” saakka, että työmarkkinatilanteen ei saa antaa kiristyä.