Täyskäännös oikeaan – taustaa Suomenlahden kaappareiden kommelluksiin?

Donald Trump on aloittanut vauhdikkaasti toisen presidenttikautensa. Toimenpiteisiin on mahtunut sekä myönteistä että kielteistä. EU- ja Nato -piireissä pelätään Trumpin ja Putinin yhteistyötä Ukrainan sodan lopettamiseksi. EU, samoin kuin Zelenskyn hallinto, ovat tilanteessa sivustakatsojia, ja hyvä niin. Jos nämä tahot saisivat päättää, sotaa jatkettaisiin hamaan tulevaisuuteen. Kuva Trumpin virkaanastujaisista 20.1.2025 (Wikimedia Commons).

Jonathan Widell, Montreal, Kanada 27.1.2025

Trumpin ensimmäinen viikko virassa oli aika hurja, ja kuten Trumpin kanssa yleensä, paljon tuli pahaa, mutta sen joukossa myös paljon hyvää. Tai ainakin näin on sanottava, jos kommunistina on taipuvainen enemmän populismin suuntaan, kuten kommunistin kai on luontevaakin, tosin vasemmisto-, ei oikeistopopulismin suuntaan. Sanalla sanoen sekalainen soppa, mutta mitä muuta Trumpilta voi odottaakaan?

Ja jottei aivan toivottomuuteen vaivuttaisi, on muistettava, mitä Lenin sanoi tällaisista ajoista: On vuosikymmeniä, jolloin mitään ei tapahdu, ja sitten on viikkoja, jolloin tapahtuu vuosikymmeniä. Tämä palautuu mieleen jo sikäli, että Trumpin valtakautta on nyt saatu maistaa vasta viikko, ja tuntuu, että siinä vilahteli jo vuosikymmeniä.

Ehkä vasemmistopopulismin kannalta kaikkein suurin Trumpin hyveistä on se, että hän hoitaa nyt Yhdysvaltoja – ja siten koko maailmaan – kunnon kapitalistin tavoin. Tämän parempaa mallia pelotteeksi ei kukaan kommunisti voi toivoa. Syytä toivoon siis on, varsinkin kun Trump teki suurimman mahdollisen mokansa, ennen kuin astui edes virkaansa.

Kanada vastarintaan etulinjassa Trumpia vastaan

Tässä on nimittäin puhuttava tuosta täysin poskettomasta puheesta, että Kanadasta tulisi Yhdysvaltain osavaltio. Kun tuntoja Kanadassa on nyt joutunut tässä läheltä tutkailemaan, ei voi kuin sanoa, että kanadalaiset tuntevat syvää kiitollisuutta Trumpia kohtaan siitä, että he nyt tuntevat itsensä kanadalaisiksi – eivätkä pelkästään jonkinlaisiksi varjojenkeiksi. Jopa Quebec, joka aina tapaa harata vastaan Kanadan yhtenäistä linjaa, on nyt pannut itsenäisyyspuheet jäihin ja siirtynyt eturintamaan jenkkejä vastaan. Tämä on jo melkoinen saavutus Trumpilta sen jälkeen, kun Justin Trudeau tituleerasi Kanadan maailman ensimmäiseksi ”postnationalistiseksi” valtioksi.

Ja jopa tuo Pierre Poilievre, joka on nyt Kanadan konservatiivipuolueen johdossa ja on – kaikkien on se myönnettävä – varsinainen poliittinen velmu, on asettunut rintamaan Trumpia vastaan. Trump näet paasaa aina siitä, että Kanada – kuten koko muu maailma – käyttää Yhdysvaltoja jotenkin hyväkseen: esimerkiksi autoteollisuudessa. Poilievre muistutti, että USA hyötyy Kanadan halvasta öljystä, jota tuo Trudeaun tumpula kieltäytyi myymästä Kanadan sisällä ympäristönäkökohtiin vedoten, mistä syystä myöskään tuosta Kanadan öljy- ja LNG-viennistä esimerkiksi Eurooppaan ei tullut mitään, niin että ylijäämä sitten päätyi pilkkahintaan USA:han. Tästä Poilievre pääsee oivasti syyttämään Trudeauta, jota tuskin kukaan enää tässä vaiheessa tulee puolustamaan.

Trumpia on kiittäminen monesta muustakin asiasta – tosin hiukan piruillen. Nyt kun hän on ottanut ohjat käsiin ja hoitaa Yhdysvaltoja kuin yritystä, ei voi muuta kuin vahingoniloisena todeta, että tuo ”yritys” on ilmiselvästi konkurssikypsä. Sen velat ovat jo siinä mallissa, että jos tätä yritystalouden näkökulmasta katsotaan, kuten Trump uskottelee haluavansa, tuolta firmalta on puhti poissa muuten kuin miinuksen puolelle sukeltaessaan.

Joten on hyvä suhtautua pienoisella varauksella Trumpin pehmopuheisiin siitä, että USA tukee nyt muka koko maailmaa niin ja niin monella miljoonalla ja miljardilla. ”Pienoisella” piruilulla sekin. Kuten joku professori RZ sanoi Unz-julkaisussa, joka on jonkinlainen äärioikeistolainen jenkkijulkaisu, USA ei ole nyt muusta kiinnostunut kuin dollarin aseman säilyttämisestä. Dollarin valta-aseman ansiosta – sanoi joku toinen – USA pystyy viemään maasta paitsi tuotteensa myös inflaationsa. Täyttä selvyyttä ei Kansan äänellä tosin ole tuosta jälkimmäisestä, mutta Kansan äänen sydäntä lämmittää, että joku muukin – vieläpä professori – on huomannut, että jenkkien täysin holtittomaan hötkyilyyn on nyt joku ”järjellinen” syy: dollarin luhistumisen estäminen. Tässä ei tarvitse itse asiassa kääntyä kuin trumpilaisen Newsmax-julkaisun raportointiin, jossa lähes päivittäin muistutetaan siitä, että dollarin tulevaisuus on vaakalaudalla. Ja miksi? No, tietysti Putinin syytä kaikki. Ja BRICSin.

Trumpin suhde Putiniin muuttui hetkessä

Tähän liittyy sitten se, että Trumpin sävy Putinia kohtaan muuttui hetkessä virkaanastujaisten yhteydessä (joka oli viime maanantaina: täytyy itseään oikein nipistää, että uskoo). Tähän astihan Trump on puhunut sillä tavalla, että hän tuo rauhan Ukrainaan heti ensi töikseen. Tässä on taustalla osittain se, että uusi USA:n ulkoministeri Marco Rubio on täysi Kiina- ja Venäjä-haukka. Taustaltaan kuubalaisena antikommunistina hän ei tule lämpiämään Venäjälle samaan tahtiin kuin Trump aikoinaan puheissaan – eikä takuulla Kiinaa kohtaan. Jotakin sanaharkkaa hän sai aikaan jo Taiwanista. Kun Trump vielä puhuu Venäjästä ikään kuin Neuvostoliiton naamiona, nuo Venäjän ja USA:n suhteet tulevat olemaan yhtä kylmät kuin viime neljä vuotta. Ehdottihan Trump jo jopa pakotteita Venäjää vastaan, mikä pistää miettimään, mitä Venäjän tuotteita ei vielä ole muka pantu pakotteisiin.

Se, että Trump nyt on ilmaissut tyytymättömyytensä Ukrainan ”presidenttiä” Zelenskyä kohtaan, ei osoita muuta kuin sen, että Trump on tyytymätön tämän tapaan hoitaa konfliktia ja siihen, miten monta miljardia tähän sotaan on lännen puolelta (siis Trumpin näkökulmasta USA:n puolelta) pantu ilman sanottavaa aikaansaannosta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hän olisi tosissaan Venäjään lämpiämässä, sanoipa hän mitä tahansa.

Tuo Trumpin kelkan vaihto on saanut myös aikaan suurta närää Trumpin kannattajien keskuudessa. Tai: ”suuri närä” on ehkä liioiteltu ilmaisu, sillä Trump on sellainen kulttihahmo, ettei hänen riveissään tuota närää suvaita. Kuitenkin rivien välistä ja muutenkin on havaittavissa, että Trump petti lupauksensa – äänestäjistään puhumattakaan.

Ja tämäkin on hyvä. Siinä mielessä nimittäin, että taas on kaikkein nähtävillä hahmo – tuo Trump – joka avaa ihmisten silmät kapitalismin kylmään todellisuuteen. Sekin on tavallaan hyvä, että hän saattaa nyt myös Suomen käsittämättömän osaamattoman poliittisen johdon ikävään välikäteen. Siitä, että ”Nato tuo turvaa”, ei ole enää edes parodiaksi. Mutta annas olla, kun Trump rupeaa sitten peräämään kaikkien Nato-maiden puolustusmenojen kasvattamista. Nythän jo 2 %:iin on ollut aika kipuaminen, mutta puhetta on ollut jo tuon prosentin tuplaamisesta.

Se, että tähän ollaan menossa, ei ole tietenkään ilon aihe. Mutta kun muistetaan, että kaikkitietäväiset ”asiantuntijat” ajoivat kansan mielipiteen ohi ja panivat Suomen sanomalehdet valehtelemaan jostakin gallupista, jonka mukaan enemmistö kannatti Nato-jäsenyyttä, tässä on aivan laillisestikin jo mahdollista ruveta suunnittelemaan jonkinlaista vallan – jollei systeemin – vaihtoa. Tosin tuo voi olla vaikeaa, niin kauan kuin nykyisellä natsimeiningillä on monopoli ”demokratian” sädekehän käyttöön. Demokratiassa on kuitenkin ollut tähän asti tähdellistä noudattaa kansan tahtoa, mikä taisi jossakin vaiheessa livahtaa tuohon uuteen perustuslakiinkin – vieläpä sen jälkeen, kun Suomi oli junailtu kepulikonstein EU:hun, joka vanhan Neuvosto-kannan mukaan ei ollut muuta kuin Naton taloudellinen käsivarsi (millaiseksi se siten osoittautuikin).

Kumouksellisuus nousussa – oikealla ja kohta vasemmalla?

Mutta hyvääkin Trump on saamassa aikaan. Tuo ”kumouksellisten” pitäminen vankilassa pitkälti ilman oikeudenkäyntiä oli selvä oikeusmurha. Mitään perusteita ei ollut väittää, että Trump lietsoi minkäänlaista vallankumousta – päinvastoin hän käski kannattajiaan protestoimaan rauhanomaisesti.

Mutta nyt kun tuo tie on avattu – ja Amerikan eetokseen kuuluu tuo lausahdus, että vallankumous on silloin tällöin ihan jees juttu – voi ruveta jo itse lännen isännän äänellä ruveta harkitsemaan samanlaisia otteita jo muuallakin. Kuten sanottu, populismissa on paljon hyvääkin, kunhan se on vasemmisto- eikä oikeistopopulismia, mikä ei ole kuin säätökysymys nykyisissä olosuhteissa, joissa vasemmiston ja oikeiston välillä ei ole eroa esim. Naton suhteen niin kauan, kuin populismi ei saa vallata alaa.

Gaza mennyttä

Niin, ja Trumpilla on karskit puheet Gazasta. Kommunistien kannattaa unohtaa tuo taistelu ja antaa marttyyrien nuolla näppejään. Niin kauan, kuin nuo protestit pysyivät asiassa, niitä saattoi vielä puolustaa, mutta kun ”intifadaa” kuin väen vängällä pitkitettiin, jotta juutalaiset saataisiin syyniin maalitettaviksi, ei voi muuta kuin ruveta vaatimaan stoppia tuollekin. Kuten sanottu, Israel on ollut aika hirvitys, mutta mitä muuta voi sanoa Hamasistakaan? Hamasin täydellinen poliittinen kykenemättömyys hakee vertaistaa, eikä sille löydy vertaa kuin Suomen nykyjohdosta.

Ennusteiden teko helpottuu

Ja kuten marxilainen taloustieteilijä Mike Hudson sanoi, tähän mennessä ennusteiden tekeminen on ollut vaikeaa viimeiset muutama vuosikymmen siitä syystä, että valtiot eivät enää näytä ajavan omaa etuaan. Tämähän on ollut totta Suomesta jo muutaman vuoden. Tahti on nyt kuitenkin muuttumassa USA:ssa ja kohta ehkä muissakin maissa: valtion omaa etua aletaan ajaa (viimeksi tällainen lausahdus taisi lipsahtaa jo Saksan Vihreiltä). Tämä tekee tulevaisuuden ennustamisen huomattavasti helpommaksi.

Ja mihin on nyt länsi menossa? Tähän tarjosi vastauksen Clem Sunter – eteläafrikkalaisen kaivosyhtiön palveluksessa – jo vuosikymmeniä sitten joskus 80- ja 90-luvulla. Hän kirjoitti kirjassaan, että maailman johto kuuluu sille, joka ajattelee paitsi omaa valtiotaan myös muita. Tuona ajankohtana USA sopi tuohon rooliin, Kiina ei. Nyt kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin ei voi kuin todeta, että tuo yhtälö on perin pohjin muuttunut. Nyt Kiina ajaa myös muiden etua ja USA aivan räikeästi omaansa. Tästä on hyvä jatkaa.

Suomessa tuota tosin on muutettu tietyin osin. Lyhyellä tähtäimellä voi vain sanoa, että kaapelivauriot tulevat Itämerellä jatkumaan. Samoin venäläisalusten kaappaukset. Kaappauksistahan on Suomessa jo kokemusta, kun Suomi itsessään on kaapattu vieraan vallan toimesta. Ehkä Stubbia on säälittävä. Ja Valtosta kanssa. Tietävätkö he itsekään, kenen ohjauksessa Suomen ja Suomenlahden kaapparit ovat?