Olisiko tässä jo syytä alkaa sääliä läntistä arvoyhteisöä ja sen tunarointia?

Nykyisissä oloissa sosiaalinen media on käytännössä ainoa demokraattinen median muoto, jossa kuka tahansa voi melko vapaasti ilmaista mielipiteitään. Ei siis ihme, että vallanpitäjät eri puolilla maailmaa haluavat päästä suitsimaan somea. EU- ja Nato-maa Romanian taannoisissa vaaleissa TikTok nousi merkittävään rooliin, kun väitettiin Venäjän vaikuttaneen vaaleihin tuon alustan kautta – ikään kuin se olisi jotenkin laitonta. Väite osoittautui myöhemmin perättömäksi. (kuva: Wikimedia Commons)

Jonathan Widell, Montreal, Kanada 20.1.2025

Kuka olisi osannut arvata, että maailman kohtalo riippuu sellaisesta meikäläisistä aika pikkutekijältä tuntuvasta seikasta kuin TikTok. Tai ei, ei se riipu. Se kyllä osoittaa – pienen pikkuruisella tavallaan – mihin maailma on menossa. Eikä se tulevaisuus näytä kommunistista kovin pahalta.

Kuten viikko sitten Kansan äänessä jo totesimme, sosiaalinen media – kuten YouTube ja TikTok – ovat mielenkiintoinen ilmiö, joka peilaa sitä, mihin – tosiaan – maailma on menossa. Kuten viikko sitten sanoimme, sosiaalinen media on aikamoisen kommunistinen ilmiö, siinä kun saa katsoa vaikka mitä sisältöä – myös kommunistista kanavaa, kuten Socialism For All – aivan ilmaiseksi. Tosin tuossakin haluavat jotkut nähdä lasin puolillaan tyhjänä, kun taas me näemme sen puolillaan täytenä. Skeptikko marssittaa eteemme sellaisia perin odotettavissa olevia seikkoja kuin se, että niissä on mainoksia ja niiden omistus kuuluu jollekin pohatalle, joka tosin on monesti pelkkä keulakuva työlle, jota tekevät tuhannet ja taas tuhannet miehet ja naiset jossakin kulissien takana.

Se, että TikTokista on noussut äskettäisenlainen haloo, osoittaa kuitenkin, että meidän analyysimme on oikea. Se show, jota tässä on tänäkin viikonloppuna täytynyt seurata, keskittyy siihen, saako kommunistinen Kiina – tosiaan kommunistinen – järjestää lännen pikku vekaroille ja muillekin ajanvietettä, joka voipi pestä lapsukaisten aivot Kiinan kansantasavallan puolelle ja Yhdysvaltoja vastaan. Mikään pikkuasia tämäkään kysymys ei ole, sillä se, että Romaniassa peruutettiin presidentinvaalit (ajatelkaapa sitä demokraattisessa lännessä!) sillä perusteella, että Venäjä voi vaikuttaa vaaleihin TikTokin kautta!

Toki sosiaalisia medioita on muitakin, mutta se, mikä asiassa joitakin lännessä huolettaa, on se, että nekin ovat kopioineet TikTokin riippuvaisuutta aiheuttavan ajatuksen siitä, että pikku paloja voi katsoa oikein solkenaan tuntikaupalla. Kai jokainen on huomannut sen, että YouTube toistaa juuri tätä ajatusta?

Vaikka tästä voikin olla kahta mieltä, jo se, että haloo on – ja nähtävästi pysyy – osoittaa sen, että kommunistinen Kiina voi tarjota jotakin – vaikkapa vain tuotteen – jota ihmiset haluavat käyttää ihan ratokseen. Tuskin Kiina tuolle linjalle lähtisi, jos ei se ainakin jossakin määrin olisi kommunistisen ideologian kanssa sopusoinnussa oleva luomus? Jos katsotaan noiden Venäjän vaalivaikuttamista koskevien lööpereiden lävitse, havaitaan nopeasti, että taistelussa on pelissä juuri se, että Kiina voi tarjota ihmisille jotakin, jota ihmiset haluavat, ja vieläpä ilmaiseksi. Ja panna kapitalismin maksamaan koko homman!

Se, miksi tästä nyt juuri tänä viikonloppuna kannattaa puhua, on tietysti se, että Trump astuu virkaansa tällä viikolla, ja hän on oikeuden tuoreen päätöksen, jonka mukaan TikTok on poistettava Amerikasta, sanonut torppaavansa heti ensitöikseen. Mikä tietysti osoittaa sen….Niin…Mitä se osoittaakaan? Sen ainakin, että Kiina ei ole enää samanlainen mörkö kuin hänen ensimmäisellä kaudellaan.

Ehkä siinä on taustalla juuri hän oikeaksi kädekseen noussut Elon Musk, josta jo muutama viikko sitten Kansan äänessä sanoimme, että suunta Kiinaan tulee juuri hänen ja hänen Kiinan-bisneksiensä takia olemaan nyt jyrkästi erilainen kuin Trumpin ensimmäisellä virkakaudella. Mikä taas antaa meidän väittää, että puheet Amerikan voitosta geopoliittisessa sodassa ovat suuresti liioiteltuja.

Saas nähdä, miten tässä käy, mutta ei tarvitse päähänsä panna kuin vähän kommunismilla värjätyt linssit, niin näkee, että tämä puhe Amerikan voitosta geopoliittisessa pelissä on kaikkea muuta kuin sanottu. Mutta jottei kukaan pääse meitä syyttämään varovaisuudesta povauksissamme, sanottakoon se kirkkaasti ja kuuluvasti: kapitalismin on taivuttava Kiinan kommunistisen puolueen kuvioihin.

Ja mikäpä on taipuessa? Suorastaan hupaisalta alkavat näyttää lehtiotsikot, joissa vaikeroidaan vahingoniloisesti sitä, että Kiinan talouskasvu oli nyt tuoreeltaan ”vain” 5 %! Vain viikko sitten itse Financial Times Lontoossa alkoi kääntää vanhoja Kiinan taloudelle turmiota ennustavia otsikoitaan yhtäkkiä USA:ta vastaan! (Kuten viikko sitten Kansan äänessä mainitsimme.)

Tietysti tuosta Kiinan menosta voi esittää monta aiheellistakin kritiikkiä. Sen ei pidä kuitenkaan antaa sumentaa mielestä sitä asiaa, että Kiinan on ryminällä kommunismiin siirtymässä vallankumouksensa 100-vuotisjuhlapäivänään. Jos joku ei tiedä, mikään kommunististen puolueiden hallitsemista maista ei ole ollut kommunistinen kuin hallitsevan puoleensa nimeltä! Kaikkien niiden perusluonteinen ohjelma on aina ollut siirtyminen niiden senhetkisestä sosialisisesta järjestelmästä kommunistiseen. Euroopassa – mukaan luettuna Neuvostoliitto – ajatus oli päästä siihen proletariaatin diktatuurilla. Tämän takia näiden maiden, kuten DDR:n syyttäminen diktatuurista oli aika ponneton väite juuri siitä syystä, että tämä oli kyseisten valtioiden nimenomainen politiikka.

Kiina taas valitsi pehmeämmän tien ja päätti myydä siirtymisensä kommunismiin nostamalla väestönsä elintasoa. Pahimpia tehtyjä virheitä tässä on – nurinkurisesti – se, että nuo kommunismiin tuodut kapitalismin piirteet toivot sille ikävää julkisuutta eritoten FoxConnin karmeiden tapahtumien vuoksi, mistä sitten lännen kapitalistit – etunenässä Trumpin strategi Steve Bannon – pääsivät syyttämään Kiinan kommunistista puoluetta. Ratkaisuksi Bannon – kuin mielipuoli – esittää Kiinan kommunistisen puolueen vallan kukistamista ja sen korvaamista kapitalismilla. Olisi hyvä seurata, mitä Bannon sanoo Trumpin suunnanmuutoksesta Kiinan suhteen…

Grönlanti-show – oire lännen paniikista

Kun näin olemme päässeet kommunismin voiton makuun  jo ikään kuin maistiaisina, repostellaan vähän lisää. Luokaamme katse karttaan. Nuo Grönlannin puheet voi jättää omaan arvoonsa kahdesta syystä. Ensinnäkin: kartta luo illuusion, että Grönlanti on vähän sivussa koko geopoliittisesta rytäkästä. Esimerkiksi jos Venäjä hyökkäisi Yhdysvaltoihin, ohjukset lentäisivät sen eteläpuolitse, vai kuinka? No ei todellakaan. Jos Venäjä tosissaan päättäisi hyökätä Yhdysvaltoihin, ohjukset lentäisivät Pohjoisnavan ylitse – ehkä Grönlantia sivuten. Tietysti Kanadan kautta, mistä johtuvat Trumpin puheet Kanadan liittämisestä USA:han turvallisuusnäkökohtien vuoksi.

Yhtäältä siis tämä Grönlanti-show on silmänlumetta. Kaikki liittyy paitsi Jäämeren muuttuneeseen merkitykseen mannerjäätiköiden sulaessa, myös Yhdysvaltain muuttuneeseeen puolustuspoliittiseen asetelmaan. Tämä tietysti kääntyy sitten siihen, että samoin Yhdysvalloilla on oltava mahdollisuus asemoida omat aseensa hyökkäysvalmiuteen tuohon uuteen Jäämeren-soppaan lähinnä kai Venäjää vastaan. Ja – kuten Kansan äänessä sanoimme jo muutama kuukausi sitten – tämä on juuri syy siihen, miksi Natoa kiinnostaa myös Suomi, joka sai olla aika rauhassa, niin kauan kuin napajäätiköt olivat vielä sulamatta.

Mutta mielenkiintoisammeksi tarinamme avauksen suhteen jutun tekee se, että vaikka Venäjä näyttää tässä jäävän piirityksen alaiseksi, kun sitä puristavat voimat Ukrainassa ja nyt kohta Grönlannista käsin, samoin kartan voi nähdä niinkin, että Yhdysvallathan tässä pussiin on joutumassa.

Ensinnäkin tuo poskettomat puheet Panaman-kanavasta perustuvat suureksi osaksi siihen, että Kiinan alukset pystyvät kulkemaan sen kautta samoin ehdoin kuin Yhdysvaltojen. Se taas ruokkii liikennettä koko Latinalaisen Amerikan kanssa – Venezuela ja Kuuba mukaan luettuina. Jo nämä kaksi maata saavat aikaan USA:n kannalta ikävän pullonkaulan sen yrityksissä pitää koko Latinalainen Amerikka tukevasti otteessaan. Mitään pehmopuheita eivät ole ne jutut, että Kiinan vaikutus Latinalaisessa Amerikassa kasvaa jatkuvasti. Ja otetaan nyt huomioon vielä tuo vastikään Kansan äänessä ollut juttu siitä, että Kiina suorastaan lahjoittaa kalustoa Kuubaan – joten täyttä totta ovat kaikki rivit tässä jutussa, niin utopistisilta kuin ne voinevat kuulostaa.

Ja otetaan vielä huomioon se, että EU vastikään solmi – itse asiassa Suomen itsenäisyyspäivänä 6. joulukuuta 2024 – vapaakauppasopimuksen Mercosurin kanssa. Tämä ei voi olla kismittämättä Yhdysvaltoja, sikäli kuin suuri yleisö tuosta sopimuksesta on edes tietoinen. Euroopassa tuo sopimus oli jonkin verran esillä sen takia, että se kaventaa EU:n maatalouden toimintaehdot entistä ahtaammalle, mutta tuon tosiseikan ei pidä antaa meidän unohtaa sitä, että mitään hyvää tuosta sopimuksesta ei koidu USA:lle, joka tähän asti on tottunut pitämään koko Latinalaista Amerikkaa omana tonttinaan.

Ja putkia menee poikki, minkä kerkiää

Tässä vaiheessa Trumpin lääke on pahempi kuin itse tauti. Nyt hän on onnistunut – jo ennen virkaanastujaisiaan – vieraannuttamaan myös Kanadan ja Meksikon, mikä tuo koko tuon edellä esitetyn ongelman sananmukaisesti Yhdysvaltain kynnykselle. Kanadassa Trudeau vielä viime töikseen julistaa olevansa valmis kauppasotaan USA:ta vastaan. Ja samaa linjaa vedetään myös Meksikossa.

Tässä on turha ruveta USA:ta säälimään. Korkeintaan säälin aihe voi olla se, että jo USA:n talous tosiaan rupeaa kärsimään, tuo kärsimys tuntuu ensimmäisenä koko läntisessä maailmassa. Tosin tuossakin on se kompa, että juuri Nato pani Suomen talouden kärsimään. Ja jos tässä saa spekuloida aika varmalta näyttävältä asialla, Nato – Ukrainan ulokkeineen – pani jo Saksan talouden polvilleen panemalla Nord Streamin poikki. Se, että tämä on Ukrainalle epäilyttävän otollinen tilanne osoittautui sitten siinä, että vuodenvaihteessa Ukraina ei suvainnut uusia energiatoimituksia enää EU:n joihinkin itäisiin maihin. Ja kaiken kukkuraksi vielä TurkStreamiä, jota kautta viimeiset riippeet energiaa enää kulkevat Venäjältä Eurooppaan, on koetettu tuhoa terrori-iskuin.

Onko tässä jotakin, mitä joku hyväkäs ei muka tajua? Euroopan unionin taloutta ajetaan alas raskaalla kädellä. Mitä syvemmälle syövereissä ajaudutaan, sitä todennäköisemmäksi käy myös se – myös Kansan äänessä esitetty skenaario – että koko EU muuttuu samanlaiseksi sotavyöhykkeeksi kuin Jugoslavia 1990-luvulla. Puhuihan Elon Musk juuri tuosta mahdollisuudesta – tosin Ison-Britannian yhteydessä, joka ei ainakaan vielä ole takaisin EU:ssa. Mikä sen parempi Yhdysvalloille kuin juuri tuo katastrofaallinen skenaario? Sanotaanhan, että paras aika ostaa on se, kun veri virtaa kaduilla.

Pila pois

Mitään ilkamointia emme tässä esitä. Toivomme, että mihinkään edellä esitetyistä skenaarioista ei päädytä, sillä helppoa se ei tule olemaan kenellekään. Jos kuiten meidän valtioviisaiden päättäjiemme tunaroinnin takia niihin ajaudutaan, on jo etukäteen hahmotettava se mahdollisuus, että koko geopolitiikka ja sen mukana kaikkien maiden – myös Suomen – sisäpolitiikka menee kokonaan uuteen uskoon.

Hamas ja sen realiteetit pois ilmaa pilaamasta

Mitäpä tässä muuta? Ikään kuin jälkikirjoituksena mainittakoon, että Hamasin kannattajat juhlivat tulitaukosopimusta Israelin kanssa. Tämä kaiken sen tuhon jälkeen, jota Hamas kannattajineen on pornon omaisesti jakanut. Mitä juhlimista tuossa on, jollei jonkin merkillisen poliittisen agendan vuoksi pitänyt uhrata juuri noita paljon puhuttuja naisia ja lapsia?

Hamas on osoittanut täydellisen poliittisen pelivaistonsa puuttumisen, ikään kuin se iloitsisi siitä, että se saa jonkin tekosyyn esittää itsensä moraalisena ylivaltana sen tuhon rinnalla, jonka se itse on kuin tieten tahtoen kutsunut kansansa keskuuteen. Merkeistä pelivaiston puuttumisesta ei ole puutetta. Nyt kun panttivankeja on alettu vapauttaa, on käynyt ilmi, että heistä oli osa kaksoiskansalaisia. Olettiko Hamas, että näiden kansalaisten kotimaat kääntyisivät Israelia vastaan?

Tässä on turha kenenkään sanoa, että tässä alkaa vasemmiston linja pehmetä, kun ei Palestiinaa enää jaksa paapoa. Ensinnäkin se oli vasemmistohallitus, joka sai Suomen Natoon, joten vasemmisto-oikeisto-nimikkeillä on tässä vaiheessa niin olematon paino, että pakostakin on jo tähyttävä, mitä hyvää USA:n suunnanmuutoksesta oikealle tulee olemaan kommunismin kannalta. Toisaalta tarkoituksemme pitäisi olla oman työväestömme etujen ajaminen.

Se, että joku ryhmä ulkomailla potee tarvetta heittäytyä marttyyrin rooliin, on valitettavasti saanut joiden katseet kääntymään pois tuosta tavoitteesta. Kolmanneksi, kun koko läntinen ”arvoyhteisö” on natsiutumassa, meidän ei tarvitse siihen mennä mukaan ottamalle tunnollemme vielä antisemitismiä. Montrealissa tuon on nähnyt, mistä on kyse. Tuo Gazan tuho on ollut veruke sille, että joitakin suorastaan maalitetaan jonkin tökerön Intifadan varjolla – ja nuo maalitetut yksilöt ovat olleet järjestään juutalaisia. Mitään syytä tässä ei ole ihannoida Israelia, mutta äly hoi, hiukan nyt järkeä mukaan tähän.

Howery ei ole Suomen kaveri

Ja tehdään nyt se tuon geopoliittisen rundin päätteeksi, mikä tässä on ajatuksena: Suomi. Suomi siis fokukseen. Säilytetään kuitenkin perspektiivi.

Trumpin suurlähettiläs Tanskaan tulee olemaan heppu nimeltä Ken Howery. Tämä tulee olemaan merkittävä nimitys, sillä tuo kuuluisa Grönlanti kuuluu Tanskalle. Tässä voisi ruveta poliittisen korrektisti valittamaan kolonialismista, mutta sanottava on se, että jos Grönlanti saa itsenäisyytensä, mikään poliittinen suurvalta se ei tule olemaan vaan päinvastoin tulee seuraamaan niiden itsenäistyneiden valtioiden jalanjäljissä, jotka ovat joutuneet monikansallisten yhtiöiden kynsiin. Kuten – muistettakoon tämä – Venäjälle oli käydä Jeltsinin aikana. Tanska meni niinkin pitkälle Grönlannin mielipiteen ja etujen kunnioittamisessa, että antoi Grönlannin erota EU:sta, johon se oli ajautumassa Tanskan EU-jäsenyyden mukana.

Howerysta taas on sanottava, että hän oli tätä ennen USA:n suurlähettiläs Tukholmassa. Hän on hyvää pataa Ruotsin entisen puolustusministerin Peter Hultqvistin kanssa. Hultqvist taas muistetaan siitä, että hän sanoi Nato-joukkojen sijoittamisen Lappiin olleen puheena jo hänen virkakaudellaan, jollei jo ennenkin. Hän oli tuossa pestissään niinkin kauan kuin 2014-2022.  Kuten arvata jo saattaa, hän on tietysti vasemmistolainen, sosialidemokraatti.

Mitä tästä opimme? Sen, että – kuten aivan taannoinen juttu Kansan äänessä jo totesi – Suomen eduskunnalla ei näissä asioissa ole tuon taivaallista merkitystä. Kaikki päätökset on jo tehty muualla – eikä Suomessa jää tehtäväksi muu kuin jonkun hassun Gallupin antaminen Sanoma-yhtiön tehtäväksi, niin että tuo päätös saadaan syötettyä kansan muka omaksi mielipiteeksi.