Kahdeksan vuotta Maidanista
Toimittaja Laura Halminen kirjoitti Helsingin Sanomissa 25.3.2022 puolitoistasivuisen artikkelin ”Millainen on Ukrainan joukkojen Azov-rykmentti?” Teksti päättyy tutkija Teemu Saressalon toteamukseen: ”Azov edustaa kuitenkin vain joitakin prosentin kymmenesosia Ukrainan asevoimista,”
Herää kysymys, että onko tässä kaikki? Kun tarkoitetaan asevoimien natseja. Azovissakin todetaan kirjoituksen mukaan olevan korkeimmillaan 10–20 prosenttia sotilaista natseja. Muita vastaavanlaisia pataljoonia tai rykmenttejä ei tekstissä juurikaan mainita. Lukija voi saada herkästi kuvan, että natsit ovat lähes täysin marginaalissa Ukrainan armeijassa. Niihin ei kannata kiinnittää erityisempiä huomioita. Natsipataljoonista puhuminen olisi siis silkkaa propagandaa.
Kiusallista lännen maineelle on ollut tukea natseja sodan tähän astisissa vaiheissa. Kun kaikki vähänkin asiaan perehtyneet tahot ovat tienneet, että lännen kouluttamat natsi- ja äärikansallismieliset joukot ovat muodostaneet Ukrainan armeijan keskeisen ytimen, niin asialle on katsottu olleen välttämätöntä tehdä jotain.
Se jotain on ollut natsien olemassaolon lähes täydellinen kieltäminen. Huolimatta siitä, että vuodesta 2014 asti on kansainvälisissä tietolähteissä ollut riittävästi dokumentointia ukrainalaisesta natsismista koko laajuudessaan.
Mariupolin kaupunki oli azovilaisten natsien kotipaikka sekä toiminta- ja vastuualue. Kun toukokuun lopulla 2022 nämä joukot antautuivat Azovstalin terästehtaan uumenista Venäjän joukko-osastoille, niin käytännössä siihen päättyi Azovin pataljoonan (rykmentin) värikäs historia – ainakin toistaiseksi. Ukrainalaisia sotilaita oli kaikkiaan noin kaksi ja puoli tuhatta, joista reilusti yli puolet oli azovilaisia ja muut näiden tukijoukkoja. Myöhemmässä vankienvaihdossa Venäjä vapautti 215 ukrainalaista sotavankia ja sai vaihdossa takaisin 55 venäläistä. Ensin mainittujen joukossa oli Azovin natsipataljoonan komentaja Denys Prokopenko ja hänen neljä apulaiskomentajaansa. Takaisin saatujen venäläisten mukana tuli myös pidätettynä ollut ukrainalainen, mutta venäjämielinen oligarkki ja poliitikko, Viktor Medvedtshuk. Azovilaisten komentajat sijoitettiin sopimuksen mukaan Turkkiin aina sodan loppuun asti pysyviksi. Vankienvaihdon epäsuhdetta on kritisoitu Venäjällä.
Zelenskyi ja natsit
Ote Helsingin Sanomista 2.3.2022 Juuso Määttäsen jutusta. Ukrainan presidentti Zelenskyi piti 24.2 puheen, joka oli suunnattu mm. Venäjän kansalle:
”Teille kerrotaan, että olemme natseja. Mutta voiko kansa, joka uhrasi yli kahdeksan miljoonaa henkeä voitossa natsismia vastaan, tukea natseja? Miten minä voin olla natsi?”
Zelenskyi on viime aikoina useamminkin toistanut, esimerkiksi haastatteluissaan, tätä samaa teemaa. Yleensä hän on lisännyt siihen vielä perustelun, että hänellä, juutalaisena, ei voi olla mitään tekemistä natsismin kanssa. Tuskin häntä on kuitenkaan henkilökohtaisesti kritisoitu ja väitetty hänen kuuluvan ukrainalaisiin natsijärjestöihin, vaan siitä, että hän ei ole puuttunut natsien häikäilemättömään toimintaan. Tunnettua on, että Zelenskyi on myötäillyt natseja ja päästänyt näitä levittämään vaikutustaan myös julkishallinnon piiriin. Samaa tapahtui myös presidentti Poroshenkon aikana. Saksalaistyyppinen natsismi on Ukrainassa saanut huomattavaa jalansijaa. Piilevänä ilmiönä se nousi pinnalle hyvin voimakkaasti vuoden 2014 tapahtumien yhteydessä.
Natsijärjestöjen marssit, väkivaltainen käyttäytyminen, toisen maailmansodan sotilashautausmaiden muistomerkkien tuhoaminen, natsikulttuurin tuominen koulujen opetukseen, ukrainalaisten sodanaikaisten, banderalaisten natsijohtajien ja kollaboraattorien kunnian palauttaminen, natsisymbolien julkinen käyttäminen jne. ovat näkyviä esimerkkejä natsismin vaikutuksesta. Nämä ovat kaikki täysin ristiriidassa siihen nähden, mitä Zelenskyi puheissaan toi esille. Ukrainalaisilla natseilla oli myös oma osuutensa presidentin mainitsemiin kahdeksaan miljoonaan uhriin sodan aikana. Natseilla on myös lukuisia sodankäyntiin liittyviä organisaatioita. Tunnetuimpia näistä lienevät Azovin ja Aidarin pataljoonat.
Viime loppusyksynä 2021 äänestettiin YK:ssa natsismin torjuntaan liittyvästä päätöslausumasta. Ukraina ja Yhdysvallat olivat ainoat maat, jotka olivat päätöslausuman hyväksymistä vastaan.
Ukrainan kommunistisen puolueen sivuilla 1.12.2021 kerrottiin presidentti Zelenskyin myöntäneen ”Oikea sektori”-natsijärjestön komentajalle Dmitri Kotsiubailolle Ukrainan virallisen sankarin arvonimen ja arvostetun kultatähtimitalin. Kunniakirjan ja mitalin luovutus tapahtui Zelenskyin toimesta Ukrainan parlamentin istunnon yhteydessä. Kotsiubailo esiintyi militanttina tietenkin maastopuku yllään. Näin valtio oli osoittanut yhteenkuuluvaisuutensa natsilaisiin toimijoihin.
Ukrainan kommunistisen puolueen sivut suljettiin viime vuodenvaihteessa. Puolue oli ollut kiellettynä vuodesta 2015 alkaen. Se oli kuitenkin pyrkinyt toimimaan ja pitämään verkkosivujaan yllä sulkemiseen asti. Sivuilla oli tuotu jatkuvasti esille kirjallista ja kuvallista aineistoa natsien toiminnasta aina vuodesta 2014 alkaen. Vaaleihin osanotto oli ollut tietenkin estettynä. Puolueen pääsihteeri Petro Simonenkon tilanteesta ei ole ollut tarkkaa tietoa. Viimeisen tiedon mukaan hän osallistui 28-29.10.2022 Kuubassa pidettyyn kansainväliseen kommunististen ja työväenpuolueiden 22. kokoukseen.
Jaakko Ahvola
