Demokratia-näyttely Kreikan kansallisgalleriassa

Näyttelyn teokset kertovat ilmaisuvoimaisesti everstijuntan aikaisista tapahtumista, jotka suoritettiin toimeksiantajiensa ja everstien mukaan vain ”demokratian, vapauden ja onnellisuuden turvaamiseksi” Kreikassa.

Teksti ja kuvat: Matti Laitinen 14.10.2024

Kreikan kansallisgalleriassa Ateenassa on esillä vaikuttava näyttely ”Demokratia”. Gallerian pohjakerrokseen ripustettu näyttely kertoo v. 1967-74 Kreikassa vallinneen sotilasdiktatuurin vastustamisesta ja sen kaatamisesta. Kuvataiteilijat ja kuvanveistäjät kertovat ilmaisuvoimaisesti everstijuntan aikaisista tapahtumista, jotka suoritettiin toimeksiantajiensa ja everstien mukaan vain demokratian, vapauden ja onnellisuuden turvaamiseksi Kreikassa. Vapautta, demokratiaa ja onnellisuutta vaalittiin mm. kiduttamalla, nöyryyttämällä ja hakkaamalla everstijuntan vastustajia. 10 000 ihmistä lähetettiin onnellistumaan keskitysleireihin. Mikis Theodorakiksen laulu Teurastamo – Andreas kuvaa Ateenan Arkeologisen museon naapurissa olevan poliisiaseman selleissä tuolloin harjoitetuista nuorisokasvatuksen menetelmistä. https://www.youtube.com/watch?v=51mcxFYJ8CA

Tapahtuneesta on kulunut 50 vuotta. Nykyään Kreikassa demokratiaa, vapautta ja onnellisuutta edistetään kuten Suomessakin asevarustelulla, pienituloisten toimeentuloa kiristämällä ja perusturvaa leikkaamalla. Milloin Suomessa alkaa maamme – USA:n tukeman – sotilasliittojuntan vastustaminen sen kaatamiseksi demokratian ja rauhanomaisen ulkopolitiikan palauttamiseksi maahamme?

Sotilasvallankaappaus

Ennen kuin vaalit ehdittiin pitää, Ateenassa alkoi 21.4.1967 sotilasvallankaappaus. Sen johdossa oli eversti Georgios Papadopoulus, joka oli työskennellyt Kreikan tiedustelupalvelussa (KYR) jo v. 1952 CIA:n palkkaa-mana. Vallankaappauksen alkuvaiheesta vastasi salainen armeija LOK (Gladio). Se toimi Naton kommunistien kaappausyrityksiä vastaan laatiman ns. Prometheus-suunnitelman pohjalta. Kreikassa julistettiin voimaan sotatila. Parin päivän aikana armeija, LOK ja poliisi varmistivat vallansiirron. Noin viiden tunnin kuluessa sotilaspartiot pidättivät 10 000 tietokantaan rekisteröityä ihmistä ja veivät heidät ”vastaanottokeskuksiin”.  Eversti Georgios Papadopoulus julisti mediassa ottaneensa vallan turvatakseen Kreikassa demokratian, vapauden ja onnellisuuden.  Georgios Papandréou vangittiin. Hän kuoli kotiarestissa lokakuussa 1968.

Sveitsiläisen historioitsijan Daniele Ganserin selvityksen mukaan Naton operaatio Gladion lonkerot ulottuivat myös Kreikkaan, jossa ne avustivat maan oikeistoa mm. v. 1967 everstien vallankaappauksessa.  (Lähde: Naton salaiset armeijat, Daniele Ganser, Into 2018)

Maan salaisen poliisin päällikkö ja CIA:n luottomies kenraali Dimitris Ioannides yritti pian murhauttaa Kyproksen presidentin arkkipiispa Makarioksen (Sitoutumattomat maat -liikkeen johtaja). Hänet ehdittiin julistaa jo kuolleeksi lyhyeksi jääneessä vallankaappauksessa, mutta Makarios palasikin valtaan. Hän kuoli vasta v. 1977. (Lähde: Jorma Lindfors/Jukka Rislakki: CIA, Love-kirjat, 1978).

Vankileirielämää

Everstien juntan vallan huippuvuotena 1968, jollain intoilevalla kreikkalaisella virkamiehellä välähti, että Léroksen – kommunistien lasten kasvatuslaitoksena hyödynnettyjä – entisiä laivastotukikohdan tyhjentyneitä kasarmeja voitaisiin käyttää juntanvastustajien vankilana. ”Yhtäkkiä Lérosta onnellistettiin 2 500 vangilla ja 1000 sotapoliisilla, joiden oli määrä vartioida heitä… Tavallista kansaa edustavat juntanvastustajat ahdettiin kahteen Lakkilahden rannalla seisovaan suureen kasarmiin, missä he saivat nukkua nelikerroksisilla makuulavoilla ja pääsivät ulkoillessaan kävelemään vain kapealle laiturinreunalle. Siellä heidän illan viileydessä näki astelevan edestakaisin niin tiheissä riveissä, että se muistutti paraatia… Monet näistä tavallisen kansan vangeista olivat kommunisteja, jotka olivat istuneet vankilassa aina diktaattori Metaksasin päivistä 1930-luvulta lukuun ottamatta  lyhyitä aikoja sodan ja Papandreoun viimeisen hallituksen aikana.” (Lähde: Göran Schildt: Dianan saari,Otava 1976)

Toiselle puolelle saarta, Partheniin, perustettiin samanaikaisesti  paremmille vangeille kohdennettu 1. luokan keskitysleiri. Se oli Göran Schildtin mukaan sekä sisältä että ulkoa huomattavasti ihmisystävällisempi kuin Lakkin kasarmit. Heille oli suotu jopa uintimahdollisuus. Leirissä turtuivat ay-johtajat, vasemmistoa kannattavat opettajat, lääkärit, toimittajat, teollisuusmiehet ja kulttuurityöntekijät. Useilla heistä oli kuitenkin varaa kohentaa elämäänsä ja hankkia Léroksen kaupoista siviiliä, herkkuja ylellisyyksiä.

Aluksi ulkopuolisten yhteyksiä saaren vankeihin rajoitettiin ankarasti. Omaisten vierailut eivät olleet sallittuja. Määräyksiä lievennettiin pian. Vankeja kuljetettiin laivalla koko ajan edestakaisin Ateenan ja Léroksen välillä. Paatissa matkusti kahdenlaisia ryhmiä: ”harmaantuneita ja persoonallisen hohteen omaavia miehiä, jotka olivat itse asiassa valikoimasta Kreikan parhaita miehiä ja univormupukuisia jolppeja, jotka oli koottu yhteiskunnan kehnoimmista aineksista.” (GS) Pireuksen satamassa vangit kihlattiin käsiraudoilla.

Schildtin selvityksen mukaan pohjimmiltaan heikko everstien juntta oli julma kaikessa hiljaisuudessa ja turvautui kidutukseen ja painostukseen aina, kun uskoi siitä olevan hyötyä, mutta samalla se halusi esiintyä sovinnollisena ja isällisenä. Juntta ei uskaltanut panna täytäntöön kuolemantuomioita. Se salli myös tunnettujen vankien poistua Kreikasta maanpakoon. Keskitysleirit suljettiin v. 1972.

Maailmankuulu kreikkalainen säveltäjä Mikis Theodorákis vastusti jyrkästi v. 1967–1974 Kreikkaa hallinnutta sotilasjunttaa. Hän toimi v. 1963 murhatulle kansanedustajalle (EDA) Georgios Lambrakisille nimetyn Lambrakis-nuorison johtajana. Järjestöön kuului 60 000 jäsentä. Hän sävelsi useita junttaa protestoivia sävelmiä ja lauluja. Sotilashallitus kielsi Theodorákisin musiikin julkaisemisen ja tuomitsi tämän kotiarestiin 1960-luvun lopulla. Juntta vapautti hänet keväällä 1970 epävakaan terveydentilan vuoksi. Hän siirtyi maanpakoon ja sairaalahoitoon Ranskaan. Suomalainen Arja Saijonmaa esiintyi 1970-luvun alussa solistina Mikis Theodorákisin maailmankiertueella.

Sotilasdiktatuurin kukistuminen

Vuonna 1973 eversti Papadopoulos pisti kuninkaan viralta julisti Kreikan ”presidentilliseksi ja parlamentaariseksi tasavallaksi”. Marraskuussa prikaatinkenraali Dimitris Jannidesin johtama vallankaappaus syöksi vallasta eversti Papadopouloksen. Turkki miehitti Kyproksen Kreikan sotilasjuntan yritettyä syrjäyttää presidentti Makarioksen.

Ateenan tekniikan opiskelijat ja heitä tukevat ateenalaiset aloittivat tekniikan yliopiston kampuksella Exarchian kaupunginosassa 14.11.1973 rohkean everstijuntan vastaisen mielenosoituksen. Se äityi kansannousuksi sotilasjuntan kaatamiseksi. Armeija ja poliisi iskivät verisesti protestoijien kimppuun. Yhteenotossa kuoli 40 ja haavoittui pari tuhatta ihmistä. Tapahtumaa muistetaan vuosittain yhä osoittamalla mieltä marraskuussa Yhdysvaltojen suurlähetystön edessä.

Sotilasdiktatuuri kukistui heinäkuussa 1974. Maan pääministeriksi kutsuttiin Konstantínos G. Karamanlís. Hän teki historiallisen päätöksen ja laillisti KKE:n, mahdollisesti tunnustuksena sen everstijuntan vastaiselle toiminnalle. Vuoden 1974 vaaleihin KKE osallistui Yhdistyneen demokraattisen vasemmiston (EDA) riveissä, joka sai 9,36 % äänistä. Vuonna 1975 Kreikasta tuli kansanäänestyksen tuloksena jälleen tasavalta (Kolmas tasavalta).