Kamalan kamala komedia

Kamala Harrisissa ja Sanna Marinissa on jotain samaa. Imago on näennäisen vasemmistolainen, mikä kätkee taaksensa sotaisat asenteet. Molemmat ovat nousseet asemiinsa ikään kuin ”keittiön kautta”. Trumpin valinnassa läntisiä valtapiirejä pelottaa ennen muuta se, että sotasuunnitelmat Venäjää vastaan saisivat todennäköisesti tuntuvaa takapakkia. (kuva: Wikimedia Commons)

Jonathan Widell 12.8.2024

Kuten olemme jo monta kertaa sanoneet, nykyään ei juuri merkkaa enää mitään jaottelu vasemmistoon ja oikeistoon. Molemmat pelaavat toistensa pussiin – ainakin suurelta osin, ja ainakin todella tärkeissä päätöksissä, kuten siinä, onko Suomi nyt todella sodassa Venäjän kanssa vai ei. Tulee mieleen kaikki jutut, mitä on tullut lukeneeksi siitä, miten vasemmistopuolueet ennen toista maailmansotaa lyöttäytyivät yksiin sotakiihkoisten hallitustensa kanssa mikä maa mitäkin vastaan.

Toinen asia, jota olemme toitottaneet, on se, että Trumpista ei tahdota presidenttiä pelkästään yhdestä syystä. Se syy on se, että häneen ei luoteta juuri tuossa ensimmäisessä asiassa, siis siinä, onko Suomi sodassa Venäjän kanssa vai ei. Niin oudolta kuin se vielä tässä vaiheessa saattaakin tuntua, nämä päätökset näyttävät olevan yhä tiiviimmin sidoksissa toisiinsa. Suomihan ei ole enää se marginaalinen peluri, jona se on tottunut itsensä näkemään: Suomen kautta päästään Norjan vuonot välttämällä Jäämerelle, katkaisemaan maayhteys Pietarin ja Muurmanskin välillä ja tietysti iskemään myös Pietarin kimppuun. Suomiko marginaalinen?

BLM:n kanta Kamalaan

Se, mikä osoittaa tuon ensimmäisen väittämän – siis sen, ettei vasemmiston ja oikeiston välillä ole todellista eroa – osoittaa kieronlaisesti se, että se, mitä oikeisto sanoo, joku voi sanoa myös ns. vasemmalla. Tästä taasen ei ole mitään parempaa esimerkkiä kuin tuo Kamalan valinta demokraattien presidenttiehdokkaaksi. Se, että tuo on herättänyt vähintäänkin kummastusta, ei ole enää mikään uutinen, kun tuo kummastelu tulee Trumpin leiristä. Mutta entäs, kun se kummastelu tuleekin Black Lives Matter -liikkeestä?

BLM on nimittäin kieltäynyt asettumasta tukemaan Kamalaa. Jos tätä ei joku usko, katsokoon itse BLM:n lausunnon Kamalan valinnasta ehdokkaaksi. BLM arvostelee sitä, ettei demokraattien esivaaleissa järjestetty tavalliseen tapaan debatteja, missä yhteydessä Bidenin huono kunto olisi vähintäänkin käynyt jokaiselle selväksi. Sen lisäksi BLM arvostelee sitä, että esivaalien aikataulua muutettiin niin, että ehdokkaaksi oli koko lailla mahdotonta päästä kenenkään muun kuin Bidenin.

Suurin BLM:n arvostelu kohdistuu kuitenkin juuri tämän kaksipolvisen tarinan siihen osaan, jossa Kamala nostettiin ehdokkaaksi. Demokraattien rivijäsenillä ei ole tähän ole annettu osaa eikä arpaa. Sen sijaan taloudelliset tukijat asettuivat Kamalan kannalle ja ajoivat Bidenin sivuun. BLM tuo julki myös sen, mitä harva muuten uskaltaa sanoa ns. vasemmalla: kukaan ei tiedä, mikä Kamalan politiikka on.

Kamala oli BLM:n tukena

Niin tiukkaa tekstiä, kuin tuo onkin, se osoittautuu aika miedoksi, kun otetaan huomioon vielä se, mitä osaa Kamala itse on näytellyt BLM:n suhteen. Ollessaan Kalifornian osavaltion oikeusministerinä Kamala veti tiukkaa linjaa esimerkiksi cannabiksen käyttöä kohtaan, mikä monien mielestä ajoi monia vankilauralle ihan pikkurikkeistä. Monet näistä olivat nimenomaan mustia. Tästä on ihan tilastotietoa.

Ikään kuin osoittaakseen, että poliittinen linja on tuuliajolla, Kamala sitten asettui politiikan kukkuloille päästyään cannabiksen laillistamista. Nyt jälkikäteen tätä on koetettu selittää sillä, että Kamala ei olekaan niin kamala, sillä hän ottaa opikseen tekemistään virheistä.

Sitten tulee mukaan BLM itse. Kun vuoden 2020 BLM:n kannustamat protestit syttytivät – kirjaimellisestikin – koko Yhdysvallat liekkeihin, Kamala – tämä mukamas kovan lain ja järjestyksen vaalija – kehottihin ihmisiä lahjoittamaan ns. vapausrahastoon rahaa  – jota tulikin 15 miljoonaa – pidätettyjen pahantekijöiden takuusummien (bail) maksamiseksi. Kaikista suurinta peliä näillä tempuilla pelattiin Minnesotassa, mistä Kamala nyt nosti aisaparikseen osavaltion kuvernöörin Tim Walzin.

Kamalan rajapolitiikka – nyt ja ennen

Suomessa on totuttava nyt siihen, että näillä asioilla tulee olemaan suora vaikutus Suomeen. Kun Kamala on onnistunut kääntämään takkiaan yhdessä asiassa, tulee hän sen tekemään myös muissakin asioissa.

Tästä taas on elävänä muistutuksena se, miten hän toimi Yhdysvaltain etelärajan maahanmuuttovirtojen suhteen. Kamala nimittäin nimityksen saatuaan matkusti Guatemalaan ja muihin Väli-Amerikan maihin sitä ratkomaan, sillä kriisin perimmäiseksi syyksi katsottiiin ilmastonmuutos. Nyt tällä viikolla Arizonassa puhuessaan hän kuitenkin sanoi, että etelärajan maahanmuuttovirrat edellyttävät rajuja toimia, joiden puutteesta hänen olisi ollut helppo syyttää Trumpia. Nyt kun media on täysin rinnoin asettunut Kamalan taakse, on helppo ymmärtää sekin revisionismi, ettei Kamalaa ikinä nimitetty ”rajatsaariksi”, jollaiseksi tuota nimitystä ainakin itse nimityksen aikoihin kutsuttiin. Se on siis nyt julistettu harhaanjohtavaksi.

Vertailua Englannin mellakoihin

Entistä lähemmäs Suomea tämä asia kuitenkin käy, kun verrataan BLM-mellakoita George Floydin kuoleman jälkeen näihin taannoisiin mellakoihin Englannissa. BLM-mellakat olivat varmasti kokonaan toista suuruusluokkaa kuin nuo Englannin mellakat. Kuten sanottu, Kamala lietsoi omalta osaltaan edellisiä, toisaalta jälkimmäisiin hänen ei voi uskoa suhtautuvan yhtä myönteisesti, sillä asialla ovatkin muut kuin mustat protestoimassa hallitsematonta maahanmuuttoa vastaan.

Jotenkin merkillisesti nämäkin asiat viime kädessä kietoutuvat yhteen. Suomessakin suhtaudutaan varsin nurjasti Englannin mellakoihin – ja sitä aikaisemmin Irlannin vastaaviin. Englannissa kuitenkin asenteiden nurinkurisuus taisi käydä jonkin tahon hermoille siinä määrin, että The Telegraph – oikeistolainen lehti kuin mikä, se todettakoon – pani lehteen sitten viimeiset kuvat yhdestä Englannin veitsiniekan uhreista, joista kaikki olivat pikkutyttöjä. Lehteen päässeen tytön nimi on Alice DaSilva Aguiar. Tietysti tämä uhri on pantu julkaisuun sen takia, ettei kukaan erehtyisi luulemaan, ettei puukkomekastus koskisi maahanmuuttajia itseäänkin.

Suomessakin sitten eräs asiantuntija pääsi vasemmistossa viisastelemaan, ettei tämä murhaaja ollutkaan venepakolainen, kuten jossakin oli väitetty. Mitä väliä tällä on? Tuolla viisastelulla ei joku pääse todistamaan muuta kuin sen, että hänellä itsellänkin on ollut tietty ennakkoasenne sen suhteen, mikä demografia voisi olla hirmutyön takana. No, sekin tilanne korjautui jo parin päivän sisällä, kun Wienissä Taylor Swiftin konsertit peruutettiin, kun siellä pidätettiin ISIS:n kannattajia. Nuo kolme Englannissa murhattua tyttöä olivat samalla tavalla Taylor Swift -aiheiseen tapahtumaan menossa, joten ei sekään peruutus aivan turhaan pelkoon perustunut.

Äärioikeistoa vastaan täällä – äärioikeiston puolesta Ukrainassa

Tuo äärioikeistolla pelottelu tuntuu kyllä hipuvan jo järjettömyyden rajoja – jo edellä mainituista syistä. Pahemmaksi tämän mielenvikaisuuden vetää kuitenkin se, että samaan aikaan rahoja ollaan lappaamassa äärioikeiston syliin Ukrainassa. Siis natsien. Oikeiden natsien.

Tätäkään ei kai ”lännessä” saa sanoa. Kuitenkin tästä alkaa muodostua kokonaisuutena arvioiden se kuva, että Venäjää nimenomaan koetetaan provosoida herättämällä kaikki toisen maailmansodan aikaiset muistot henkiin. Miksi muuten Ukrainan joukot nyt olisivat muka hyökänneet nimenomaan Kurskiin? Eikö tuo äärioikeistolla pelottelu ”lännessä” ole tarkoitettu peittämään se, että äärioikeistoa käyttäen koetetaan Venäjä provoisoida vastahyökkäykseen, mitä kautta sitten uusi uljas Nato – Suomi etunenässä – päästetään sitten ns. demokratiaa ”puolustamaan”?

Onko demokratia enää enemmistön valtaa?

Demokratiasta ei ole enää mitään jäljellä, vaikka tämän sanoessaan tulee paljastaneeksi ikänsä. Tietty ikäpolvihan saatiin demokratian kannalle selittämällä, että demokratiassa tehdään asiat enemmistön tahdon mukaan.

Tämä on vanhaa tietoa. Lännen demokratia perustuu vähemmistöjen valtaan. Näiden erilaisten vähemmistöjen taakse sitten pystyy vähemmistössä oleva ns. eliitti nokkelasti piiloutumaan, varsinkin kuin eliittiin täytyy nykysääntöjen mukaan lukeutua myös vähemmistöjä.

Tällä on tarkoitus murskata itse yhteiskunta. Hyvää työtä tämän parissa onkin tehty jo tietyn aikaa. Katsokaa vain ympärillenne, miten ihmisiä edelleenkin palvelupisteissä suojataan pleksilaseilla, jotka ovat sinne muka jääneet pandemian torjuntaa varten.

Mellakat tulevat tähän kuvaan mukaan siten, että kun yhteiskunta atomisoidaan yksilötasolle, massatapahtumia ei saa järjestää muuten kuin juuri noiden vähemmistöjen etujen ajamiseksi. Miettikää vain, mikä haloo siitä syntyisi, jos massatapahtumat keskittyisivät enemmistön etujen ajamiseen. Varsinkin jos tuo enemmistö identifioituisi köyhälistöksi. Tästä ovat riittävää osviittaa antaneet jo Suomessakin koko lailla tehottomiksi jääneet lakkoilut vuoden alkupuoliskolla.

Yksi narratiivi über alles: sota Venäjää vastaan

Kaikki tämä tähtää yhteen tavoitteeseen: saada sota Venäjän ja lännen välille. Se, miksi tämä nyt näyttää olevan ainoa narratiivi, jolla on jotakin merkitystä, on aika ihmeellinen asia, mutta niin se vain näyttää olevan.

Tulee tuostakin mieleen se, kuinka eräälle kansainvälisen oikeuden professorille jouduttiin väittämään vastaan, ettei Kuwaitin vastaisessa sodassa ollut niinkään kyse kansainvälisen oikeuden puolustamisesta. Kyse oli päinvastoin siitä, että USA:n piti saada jalka jonnekin Lähi-Itään oven väliin. Ja kuinkas tässä sitten kävikään? Vielä tänäkin päivänä Irakissa on 2000 jenkkisotilasta, koko Lähi-Idässä 57 000. Ja toisin kuin aikoinaan, jolloin tämän kasvavan läsnäolon vetäminen jotenkin Israelin puolustamisen asiayhteyteen tuomittiin antisemitismiksi, tätä jenkkien kasvavaa läsnäoloa ei nykypäivänä enää juuri muulla puolustellakaan.

Jugoslavian sodan kaikuja

Vielä vanhempiin asioihin palaamalla on palautettava mieliin myös Jugoslavian sodat 1990-luvulta. Nämä ovat kokonaan luku sinänsä. Jotekin vain niidenkin kaiku on nykyään Euroopassa kuultavissa.

Neuvostoliiton romahduttua koko Itä-Eurooppa oli kaaoksessa. Vaikka Jugoslavia oli Titon ajoista alkaen pysynyt varsinaisen ns. itäblokin ulkopuolella, kosketti tuo Neuvostoliiton romahtaminen sitäkin. Ja näin alkoi taloudellinen ahdinko. Ja kun taloudellinen ahdinko alkoi, olivat erilaiset väestöryhmät toistensa kimpussa. Bosnian muslimit serbejä vastaan, katolilaiset kroaatit samoin serbejä vastaan ja serbit molempia vastaan.

Sama resepti on nyt toiminnassa koko Euroopassa: ensin taloudellinen ahdinko esim. kaasuputket räjäyttämällä Itämeressä, minkä jälkeen ovat koko Euroopan sekaisin olevat väestöryhmät toistensa kimpussa. Jos tässä jonkinlaista oikeudenmukaisuutta haluaa nähdä, muistetaan, että kaikkein pahimmin Jugoslaviaa hajottamassa olivat Saksa ja sitten vanavedessä Englanti, jonka piti taas tulla demokratiaa puolustamaan ja kansanmurhaa estämään jne. Joten karmalla on tässä sikäli sormensa pelissä. Katsotaan vain, miten tilanne kehittyy: kun maahanmuuttoa on lisätty osaksi juuri paikallisten väestökatojen korjaamiseksi, ei muualta tuotojen väestönosien kasvu ainakaan vähenemään päin ole eikä näin ollen myöskään selkkausten potentiaali.

Rajua peliä USA:ssakin

Ja mikä tässä takana olisikaan muu kuin Yhdysvallat? Sehän on nyt Euroopan perikadosta ensimmäisenä hyöytymässä – jollei sitä suorastaan kiihdyttämässä. Kun on tällaisia ystäviä, kuka enää tarvitsee vihollisia?

Toisaalta on vielä palautettava mieliin, että raakaa se on peli myös Yhdysvalloissa. Ei tarvitse kuin katsoa, miten nopeasti Kamalasta on leivottu kansakunnan pelastaja. Noine yllä mainittuine ongelmakohtineenkin.

Ja valtamedia on tätä oikein ällöttävyyksiin asti ajamassa. Joku valtalehti Yhdysvalloissa ilkamoi vahingoniloisesti sillä, että Trumpin presidentikampanjan sähköpostit oli hakkeroitu. Tämä ei valtamedian mielestä näytä olevan kansallisen turvallisuuden ongelma, niin kauan kuin saadaan muistutettua – edelleen vahingoniloisesti – että Trump aikoinaan puhui Hillary Clintonin sähköpostien hakkeroinnista jotakin sekavaa.

New York Timesissa joku tähtijournalisti sitten irvi Trumpia sanomalla, että hän sitten osaa sääliä itseään. Kun Kamalaa nyt ollaan median avulla nostamassa valtaan. Tähtijournalistilta jäi mainitsematta, että jos itsesäälistä olisi kyse, olisi se kuitenkin sen verran paikallaan, että mieheltä ammuttin juuri korva ja hyvä ettei henki lähtenyt. Olisiko tähtijournalisti itse vastaavassa tilanteessa itsesäälin partaalla?

Faktantarkastus: Tarina Caligulan hevosesta on misinformaatiota

Suuri kysymys tässä on se, miten Kamala suhtautuisi sodan jatkamiseen sekä Ukrainassa että Israelissa. Jälkimmäistä hän on varovasti arvostellut ja edellistä kai varovasti kehunut. Mutta kun takinkääntäjästä on kyse ja paineet Venäjän-vastaiseen sotaan ovat valtavat, ei liene aivan holtitonta ajatella, että nämä molemmat käyvät rouvalla vallan hyvin laatuun, kunhan vallan kahvaan ensin on päästy. Joten se siitä sitten, Suomi-hyvä!

Ja Israelissa kun kansanmurha raivoaa, alkaa olla maailman – ainakin ”lännen” – paatuneisuus siinä mitassa, ettei pahinkaan katastrofi enää mittakupissa paljon paina, kunhan se saadaan jälleen ihmisten kaaliin tungettua demokratian puolustamisena. Siis vähemmistöjen – mukaan lukien eliitin – vallan pönkittämiseksi.

Tahtoo tuntua jo melkein hallusinaatiolta sekin, että Slovakin ”venäjämielinen” pääministeri Falco tosiaan oltiin samoin murhata toukokuun puolivälissä. Tekijänä kuulemma joku runoilija. Kovin tässä alkaa kuitenkin tietynlainen profiili kaikkien murhayritysten uhrien kesken pistää silmään.

Ja kuinkas tätä rataa siten jatketaan? No tietysti nostamalla Kamala presidentiksi. Aikoihan keisari Caligulakin nimittää hevosensa konsuliksi. Tästä kuitenkin oltaneen yhtä mieltä: kertomus Caligulasta ja hänen hevosestaan on misinformaatiota.