Kansanvaltainen hallitus turvaamaan rauhaa ja hyvinvointia
Eduskunta hyväksyi Suomen ja USA:n välisen DCA-sopimuksen yksimielisesti. Edes Vasemmistoliitto ei vastustanut USA:n sotilaallista miehitystä Suomessa. Kun tähän lisätään vielä hyvinvointivaltion alasajo sinimustan hallituksen toimesta, niin voi vain toivoa, että ihmisten mitta tulee jossain vaiheessa täyteen nykyistä katastrofaalista politiikkaa.
Tommi Lievemaa (Kansan äänen pääkirjoitus, 3/2024)
Vallitsevasta sotahulluudesta kertoo osuvasti se, että rauhaa vaativia on alettu nimitellä ”putinisteiksi”. Tämä kuvastaa nykyistä tilannetta laajemminkin. Länsi halusi sodan Ukrainassa aikaiseksi. Lännen suunnitelmissa on alistaa Venäjä, ottaa sen luonnonvarat hallintaansa ja jakaa se osiin, itselleen tottelevaisiksi vasalleiksi. Vladimir Putin on sotkenut nämä suunnitelmat puolustaessaan Venäjän itsemääräämisoikeutta, ja siten hänestä tuli lännen mustamaalauspropagandan ykköskohde.
Vasemmisto ja rauhanliike ovat olleet lamaannuksen tilassa Ukrainan sodan alkamisesta lähtien. Tilanne on edennyt siihen pisteeseen, että eduskuntavasemmisto ja vihreät vaativat oikeutta käyttää Suomen lahjoittamia aseita iskuihin Venäjää vastaan sen omalla maaperällä. Erityisen pöyristyttävää on eduskuntavasemmiston siirtyminen sodan, Naton ja militarismin kannattajaksi. Suomessa jatkosotaa edeltäviin aikoihin verrattuna puuttuu enää se, että rauhanpuolustajia ja ystävällisiä Venäjä-suhteita ajavia aletaan sulkea vankiloihin.
Unkarin pääministeri Viktor Orbán järjesti hiljattain EU-vaalikampanjaansa liittyen jättimäisen rauhanmarssin, johon osallistui kymmeniätuhansia ihmisiä. Orbán on todennut, että EU-vaaleissa äänestetään sodasta ja rauhasta. Unkari on kieltäytynyt tukemasta aseellisesti Ukrainaa, mikä on herättänyt pahaa verta EU-eliitin piirissä. Orbánia onkin jatkuvasti pilkattu ja haukuttu valtamedian ja poliittisen eliitin toimesta, ja Unkarille on vaadittu ankaria sanktioita pullikoinnista EU:ta vastaan. Rauhan puolustaminen on tällä hetkellä suurin rikos lännen valtaeliitin silmissä.
Länsi tunnetusti käyttää tietynlaista retoriikkaa vihollisistaan. Periaatteessa saman kaavan mukaan on kohdeltu niin Saddam Husseinia, Slobodan Milosevicia, Muammar Gaddafia, Hugo Chávezia, Alexander Lukashenkoa, Kim Jong Unia, Fidel Castroa, Viktor Janukovitshia, mainittua Viktor Orbánia kuin Vladimir Putinia. Yleisesti ottaen vihollinen leimataan ”itsevaltaiseksi”, riippumatta siitä millaisissa oloissa kyseinen johtaja toimii tai on tullut valituksi tehtäväänsä. Omien liittolaisten kanssa länsi on huomattavasti huolettomampi; millainen hirviö tahansa kelpaa, kunhan tämä ajaa lännen intressejä.
USA pitää tällä hetkellä Eurooppaa otteessaan Ukrainan kautta. Tämä näkyy hyvin myös sisäpolitiikassa, esimerkiksi Suomessa. Suurkapitalistit näkevät tilaisuutensa tulleen, ja toteuttavat käsikassaransa eli maan hallituksen toimesta heikennyksiä työntekijöiden ja ay-liikkeen asemaan, tuntuvia heikennyksiä sosiaaliturvaan, terveydenhuoltoon, koulutukseen jne. Entisestä Kekkoselta ja Neuvostoliitolta haisevasta hyvinvointivaltiosta halutaan vihdoin päästä lopullisesti eroon.
Tilanteen tekee vaikeaksi se, ettei tälle kehitykselle ole olemassa merkittävää vastavoimaa. Vaikuttaa siltä, että massiivinen propaganda on pitkälti tehnyt tehtävänsä. Kansalaiset on peloteltu velkaantumispeikolla siihen pisteeseen, etteivät edes hallituksen härskeimmät leikkaukset herätä kunnollista vastarintaa. Yksiääninen media pitää huolen siitä, ettei ikäviä kysymyksiä pääse valtajulkisuuteen. Esimerkiksi Ukrainan aseistamista miljardeilla, samaan aikaan kun kotimaassa leikataan kaikesta, ei saa kyseenalaistaa.
On toivottava, että ihmiset hiljalleen heräävät kapinoimaan nykyistä menoa vastaan. Muutoksen aikaansaamiseksi tarvittaisiin hallituksen syrjäyttämistä, ja sen korvaamista kansanvaltaisella hallituksella, jonka päätehtävänä olisi rauhan ja kansalaisten hyvinvoinnin turvaaminen. Samalla pitäisi uudistaa perusteellisesti nykyinen, mediapoolin ohjaama keskusjohtoinen valtamedia.
