Tekoäly, arabikevät, laittomuus ja Nato

Mielenosoitukset Israelin harjoittamaa kansanmurhaa ja USA:n Israelin myötäilyä vastaan ovat levinneet laajalle USA:n yliopistojen kampuksilla. Kuvassa Columbia-yliopiston mielenosoittajien näkemyksiä maansa eliitin harjoittamasta politiikasta. (kuva: Wikimedia Commons)

Jonathan Widell 2.5.2024

Olemme puolivitsaillen Kansan äänessä ilkkuneet, että lännen ulkopolitiikkaa hoidetaan tekoälyllä, minkä takia se on niin järjetöntä. Ilmankos joku sai päähänsä, että se olisikin hyvä idea. Ukraina nimittäin julisti ottaneensa käyttöön maailman ensimmäisen tekoälydiplomaatin: Ukrainan ulkoasiainministeriön tiedottajan, jonka nimeksi tuli ”Viktoria Shi”. Tosin tätä ei tarvinnut odottaa tajutakseen olevansa oikeassa. Kun Suomen hallituksen toilailuja seuraa, ei voi välttyä vaikutelmalta, että tekoälyllä on niissäkin sormensa pelissä.

Ja muistutettakoon vielä, että Ukraina on oikeastaan leuhkinut sillä, että se käyttää tekoälyä myös sotatoimissaan. Ja ilmankos jälki onkin ollut sellaista, kuin on ollut, jo lähtien siitä, että rintamalle ei lähetetä ihmisiä – siis ihmisinä, vaan pelkkinä numeroina, ja nyt pelataan peliä siitä, kumpi puoli menettää enemmän näitä numeroita. Ihmisillähän tässä ei ole mitään väliä.

Arabikevät mallia 2024

Toinen asia, josta olemme olleet Kansan äänessä oikeassa, on se, että arabikevät tosiaan koitti lännessäkin, tosin yli vuosikymmenen jäljessä. Nyt on Amerikassa sattunut jo kaksikin tapausta, jossa joku on polttanut itsensä. Kun muistetaan, että Tunisiasta aikoinaan 2010 arabikevät sai alkunsa juuri vastaavanlaisista tapauksista, ei ole enää oikeastaan ihme, että nyt opiskelijoiden protestit leviävät Yhdysvalloissa, Australiassa, Kanadassa, Isossa-Britanniassa ja onpa kantautunut korviimme uutinen vastaavanlaisesta myös Pariisista, jossa opiskelijaprotestin paikkana oli Sciences Po, eliittioppilaitos sekin.

McGill-yliopistossa protestoijat saivat voiton oikeudessa, joka kieltäytyi määräämästä telttaleiriä häipymään kampuksilta. Tuomari ei nimittäin nähnyt perusteita niille väitteille, että ne estäisivät opiskelijoita pääsemästä lopputentteihin tai että niistä aiheutui kenellekään vaaraa. Näin paljon asiat ovat siis edenneet Occupy-liikkeen ajoista, vaikka tuo voitto ei sinänsä ehkä suuri olekaan.

Suomessa ei vastaavaa ole tiettävästi esiintynyt. Muutenkin esimerkiksi DCA-sopimuksen vastustus ei ole johtanut joukkotapahtumiin, jollaisia kuitenkin esiintyy esimerkiksi naapurissamme Ruotsissa. Li Andersson sentään kauhisteli sitä, että Israel käyttää palestiinalaisia vastaan tekoälyä, mistä muuten oli Kansan äänessä puhetta jo kuukausia sitten.

Ruotsi on tässä keskiössä myös sikäli – kun arabikeväästä on kyse – että Malmössä järjestetään tämän vuoden Euroviisut. Israel nosti juuri Malmöön matkaavien riskitasoa.

Laki, laittomuus ja vallankumous

Nyt USA:n kongressi on laajentamassa antisemitismin määritelmää siten, että sen piiriin kuuluisi myös Israelin arvostelu. Tämä on jatkoa niille jutuille, että amerikkalaisilla kampuksilla israelilaisagentit töhrivät protestoijat lähtemättömällä maalilla, joka auttaa heitä tunnistamaan protestoijat jälkeenpäin.

Kun jonkin maan sisäistä rikoslakia muutetaan jonkin ulkovallan toiveiden ja tarpeiden mukaan, ei voi muuta kuin ihmetellä, miten tuollainen valtio pysyy enää kauan pystyssä. Netanjahu, joka nyt läskyttää kansainvälisellä areenalla ja erityisesti amerikkalaisille viestimille, mikä on oikein ja mikä väärin, on sitä paitsi itse onnistunut luovimaan häneen kohdistuvista korruptiosyytöksistä pitämällä tätä sotaa käynnissä Gazassa ja nyt vähän joka puolella: paitsi Lähi-idässä myös amerikkalaisilla kampuksilla.

Tilanne on nurinkurinen: suurin moraalinvartija maailmassa onkin siis mies, joka pitää pintansa omaa oikeuslaitostaan vastaan syytteiltä, jotka kohdistuvat hänen omaan moraalinsa. Ehkä hän onnistuu tässä, ehkä ei. Jotenkin tuntuu siltä, että länsi, jossa hänellä on vielä jalansijaa, alkaa pelata itsensä pussiin. Muu maailma ei nimittäin ole tässä meiningissä mukana ollenkaan. Tuntuisi siis siltä, että tuo ”moninapaisuus”, josta ollaan paasattu, on jo tosiasia – kuitenkin siten, että tässä alkaa olla länsi vastaan muu maailma. Eikö tuo ole sitä kaksinapaisuutta, joka väistyi Neuvostoliiton luhistuttua?

Toinen tapa ilmaista tämä asia on sanoa, että vallankumous on alkanut. Se on kuitenkin lähtöisin ylemmältä tasolta – sieltä, missä esimerkiksi Suomen köyhimmät pannaan tuon tekoälyjohtoisen politiikan ja sodankäynnin maksumiehiksi. Edistyksellisyys on voimissaan vain sikäli, että tämä teknologiavetoinen hirmuvalta edistyy – ja edistyy hurjaa vauhtia. Kun kuitenkin vanha marxilainen paradigma on hakusessa, kaikki, mikä vähänkin kalskahtaa uudelta, hyväksytään nyt myös vasemmiston leirissä. Sitä symbioosia sitten sokeroidaan mitä merkillisimmillä sosiaalisilla kommervenkeillä.

Ryhmäajattelu ja syntipukkiajattelu

Mitä nuo kommervenkit sitten ovat? Ja miten ihmisestä on voinut tulla näin tyhmä ylipäänsä? Tai ei ehkä tyhmä, mutta taipuvainen ”ryhmäajatteluun” (group think)?

Yksi varteenotettava tekijä on sellainen ilmiö kuin työpaikkakulttuuri. Kun käy läpi isojen firmojen toimintalinjoja, jotka koskevat häirintää ja kiusaamista työpaikoilla, ei voi tässäkään muuta kuin ihmetellä, sallitaanko soraääniä ollenkaan. Onhan selviö, että kun jokainen poikkipuolinen sana tai käytös on vähällä olla rangaista teko, kukaan ei uskalla enää sanoa mitään. Charles Taylor kutsuu tätä ”nomolatriaksi” eli sääntöjen palvomiseksi, kun muuta ei keksitä yhteisön pitämiseksi koossa. Jos niiden takaa häämöttää jonkinlainen ylevämpi päämäärä, sellainenkin osoittautuu pelkästään voiton tavoitteluksi.

Tässä tulee peliin sitten Taylorin toinenkin huomio. Kyse on jo joiltakin osin pyhästä väkivallasta, joka pyöräyttää ihmisen kehityksen jonnekin pimeälle keskiajalle. Ajatellaanpa ristiretkiä. Miten rauhaa ja rakkautta saarnaava kirkko suvaitsi ne? Vastaus on, että yhteisössä itsessään piilevä paha projisioidaan yhteisön ulkopuolelle, niin että kaikki ongelmat, jotka ovat sitä nakertaneet, pannaankiin jonkun toisen – ulkopuolisen – syyksi. Ja tämähän käy selvästi ilmi, kun ajatellaan sitä, miten nimenomaan Venäjä ja Putin on täytynyt hyvinkin konkreettisesti sulkea ns. kansainvälisen yhteisön – siis lännen – ulkopuolelle. Kun jokin on noin eristetty, ei ole enää pitkä matka siihen, että kaikki, mikä jossakin menee pieleen, sälytetään tuon ulkopuolisen niskoille.

Kyynisyys

Muutama päivä sitten oli puhetta siitä, että Kansainvälinen rikostuomioistuin panisi Netanjahun ja jotkin muut ministerit syytteseen sotarikoksista. Ehkä tuo kampuksilla nyt esiintyvä sodanpoikanen on ilmausta tuosta pelosta/toiveesta – puolin ja toisin. Koska kukaan ei oikein ota uskoakseen, että mikään kansainvälinen järjestö rupeaisi tosissaan toimiin Israelia vastaan. Israel painaa päälle entistä tiukemmin, sillä kyynisyys – jälleen puolin ja toisin – antaa sille ikään kuin turvakilven.

Tällä rintamalla asiat etenevät niin nopeasti, että tästä on vaikea lausua mitään ennustusta. Kuitenkin näemme, että yhteiskuntajärjestys on rapautumassa nopeasti. Tästä ei tarvitse edes syyttää Israelia tai mitään muuta ulkovaltaa. Se rapautuu viime kädessä nimenomaan sisältä. Ulkovaltojen tehtäväksi jää toimia syntipukkina. Syntipukkiajattelua siivittää kivenkova kyynisyys.

Tuon kyynisyyden näkökulmasta asetelma voisikin olla vaikka seuraava: Kansainvälinen rikostuomioistuin tuotti Netanjahulle ja kumppaneille päänvaivaa. USA lupasi saada tuon uhkan katoamaan. Yksi mahdollisuus, joka on nyt tarjoutunut, on käyttää noita opiskelijaprotesteja verukkeena esimerkiksi juuri antisemitismin määritelmän laajentamiseen. Puhumattakaan siitä, että niihin on voitu soluttautua – kuten näissä tapauksissa tavataan tehdä tai ainakin tavataan puhua. Mikä luo koko homman ympärille jonkinlaisen salamyhkäisyyden sädekehän, niin että protesteja ei oteta todesta, koska ne eivät ole ”orgaanisia”, tai sitten niihin ei vain uskalleta mennä, mikä sekin vähentää niiden voimaa. Toisaalta tähän kyynisyyteen voi vastata olemalla vähemmän kyyninen – ihmisyydestähän nämä protestit kuitenkin pohjimmiltaan ponnistivat.

”Nato tuo turvaa”

Sodasta vielä: Nato tuo turvaa, vai mitä? Miten sitten on mahdollista, että kun Suomen mediaa katsoo, sieltä löytyy järjestään sellaista juttua, että ”näin Suomea nyt häiritään Venäjältä”? Paino on tuolla pienellä sanalla ”nyt”. Tätä häirintää ei siis ennen esiintynyt. Miten se siis on mahdollista juuri ”nyt”, kun Nato kuitenkin tuo turvaa?

Kun luodaan vielä pikainen silmäys siihen, miten Suomi alkaa olla todella tiiviisti mukana Ukrainan sodassa, alkaa olla jo makukysymys, onko Suomi jo julistanut sodan Venäjälle. Kuten tunnettua, tavallisille ihmisille ei tarvitse näistä asioista kertoa, sillä ne on julistettu salaisiksi. Kansan osaksi tässä jää enää yksi ainoa: maksaa viulut. Entäs sitten, kun ei sieltäkään saa puristettua mitään? Mitä sitten? Odotetaan, että jäljelle eloon jäävät vain rikkaimmat ja ”elinkelpoisimmat” (tätähän on nimittäin Suomessakin ehdotettu)?