Kiinnittäkää turvavyönne: Neuvostoliitolla pelotellaan, kun arabikevät lännessä koittaa.

Maanviljelijöiden rajut traktorimielenosoitukset Brysselissä, EU:n ytimessä, ovat eräs esimerkki ”arabikeväästä” lännessä. Tyytymättömyys on kasvussa kaikkialla EU:ssa, johtuen pitkälti Venäjä-pakotteiden ja muun Venäjä-vastaisen politiikan aiheuttamasta kriisistä, talouden taantumasta, energian hinnan noususta sekä yleisestä korkeasta inflaatiosta. (kuva: Wikimedia Commons)

Jonathan Widell 27.2.2024

Hesarissa oli vastikään juttu, jonka otsikko oli, että Neuvostoliitto halutaan takaisin. Ei kun jotenkin sillä tavalla, että Venäjä haluaa neuvostojärjestelmän takaisin. Juu, niin se oli. Siinä jutussa oli sitten taas jonkun viisaan erityispätevän asiakastuntijan lausunto siitä, että Venäjä on valloittanut Ukrainassa alueita, jotka kuuluivat Neuvostoliittoon. Näin voisi tosin sanoa myös mistä tahansa entisen Neuvostoliiton alueella olevasta paikkakunnasta, mutta mitä sillä on väliä? Oli muuten eilen tuo juttu Hesarissa. Eilenkö se oli? Vaikka mitä sillä on väliä, sillä tämän jutun tuoreusarvon laita on vähän niin ja näin.

Ja miten niin on tuoreusarvon laita vähän niin ja näin? No, selitetäänpä.

Puhutaan Natosta. Natosta on sanottu, että sen tehtävä on kulunut aikoja sitten loppuun, kun Neuvostoliitto romahti.

Niin, voihan sen toki noinkin ajatella. Ja ajatellaankin. Mutta ei tarvitsisi. Nimittäin – kuten Kansan äänessä noin viikko sitten huomautettiin – se, mikä Venäjällä länttä tosiasiassa pelottaa, on Venäjän kommunistipuolue. Siinä on sitten Putin lännen ja kommunistien valtaan tulon välissä – mistä hyvässä hän saa sitten monien salaliittoteoreetikkojen rakennelmissa sellaisen roolin kuin WEF-kätyri tai vapaamuurari.

Jos tämä pohdiskeluni itsessäänkin tuntuu salaliittoteorioinnilta, muistutettakoon vielä tuosta Hesarin otsikosta, jossa peloteltiin, että neuvostojärjestelmä halutaan Venäjällä takaisin. Siis: neuvostojärjestelmä! Hesarissa!

Katsottakoon vielä, mitä on tapahtumassa Venäjän povessa Valko-Venäjällä. Kuten Kansan Äänessä vielä kerrottiin, Valko-Venäjällä kommunistit ovat kaikesta röykytyksestä huolimatta varsin vahvoilla. Ja maan päämies Lukashenkakin taitaa olla ties minkä sortin sosialisti – ellei peräti kommunisti – vaikka nahkaansa koettaakin luoda uudelleen.

Mikä ei kyllä länttä hämää (ainakaan lännen omasta mielestä). Eivät nämä vallankaappausyritykset Valko-Venäjällä ole mitenkään esim. Ukrainan tilanteeseen liittymättömiä. Päinvastoin, ne ovat siihen liitoksissa hyvinkin tiiviisti.

Ukraina

Mistä pääsemmekin Ukrainaan, jolle suomalaiset erityisasiantuntijat, kuten Pekka Toveri, joka pääsi pehmopuheillaan aina eduskuntaan saakka, lupasi vielä vuosi sitten loistavaa tulevaisuutta. Hän vilahtelee iltapäivälehdissä vieläkin. Ehkä tähän löytyisi jokin vanha suomalainen sananlasku, jos oikein yrittäisi.

Mutta palataanpa tähän päivään. Samoissa iltapäivälehdissä Suomessa vilahti pari päivää sitten sellainenkin otsikko, että ”ukrainan sankarilliset naiset”. Lukekoon, kenen sielu sietää. Arvatenkin juttu oli vähän samanlainen ylistyslaulu tuhoon tuomitulle sodalle kuin laulu sotiville kurdinaisille aikoinaan. Kuka on näistä kurdinaisista enää vähään aikaan kuullut mitään? Siis niistä, jotka poseerasivat lännen valtalehdessä aseet käsissä. Ei kuulu Ukrainankaan sotilasnaisista kohta mitään – tämä on aivan varma juttu.

Asiahan on nimittäin niin, että koko naishomma näissä sota-asioissa on kuin huipentuma niille puheille, että Ukrainan sotajoukoista alkavat miehet uupua. Tämä ei ole tosiaankaan uusi juttu: tätä on puhuttu luotettavissa medioissa – ei siis Hesarissa jne. – jo kuukausitolkulla. Sotivien ukrainalaisten joukossa on ollut jo viisikymppisiä miehiä tai sitten päinvastoin nuoria pojankloppeja. Kun miehet alkoivat loppua, siirryttiin naisiin. Yksi juttu, jonka todenpitävyyttä emme uskalla vannoa, kertoi, että joku nainen oli antautunut venäläisjoukoille huutaen, että ”älkää ampuko, olen raskaana”.

Se, että tämä draama on sankarillisten naisten taustalla, saa kiertäen vahvistuksensa siitä, että Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi tokaisi pari päivää sitten, että Ukraina on menettänyt sodassa vähän päälle 30 000 miestä. Uskokoon tuon, ken haluaa. Ei sitä usko varmaan edes Pekka Toveri. Ei tuo luku heittäne kuin suurusluokkavirheen verran. Mutta mitä sitä on edes sanottava julkisesti, jollei tarkoituksena olisi peittää jotenkin näkyvistä se, miksi nyt naisetkin pitää panna rintamalle.

Kaiken kukkuraksi sitten parin päivän sisällä tuli sekin tieto – oikein valtamediassa – että länsi kaavailee nyt omien joukkojensa lähettämistä Ukrainaan. Ranskan presidentti Emmanuel Macron ainakin taisi sanoa, ettei sitä mahdollisuutta voi ainakaan sulkea pois.

Jaa-a. Mitähän tämä tarkoittaa – sikäli kuin kuulemme tuon Macronin suusta? Suomen uusi presidentti – tosin hän ei ole vielä virkaansa astunut – Alexander Stubb on jo ennen presidenttikautensa alkoa alkanut uhota Venäjälle, että täytyy panna pystyyn oikein euroarmeija.

Tosin tähän oli syynä sekin, että entinen USA:n presidentti Donald Trump jatkaa voittokulkuaan nyt republikaanien esivaaleissa päihittäen kaikki republikaanivastustajansa reippaasti. Trump on Stubbin ja Macronin silmissä se mörkö, joka romuttaa vasta laajentuneen Naton – ties mistä syystä: todennäköisesti saadakseen näillä ”uhkauksilla” amerikkalaista rautaa kaupaksi entistäkin enemmän Euroopan ”puolustukseen”.

Sitä Suomi perässä, mitä Ukraina edellä

Ennustuksemme on, että Suomi tulee kulkemaan Ukrainan jalanjäljissä. Sanottakoon sitä sitten demokratian puolustamiseksi tai miksi houreenomaiseksi ideaaliksi tahansa. Enteellistä on, että Stubb ehätti tapahtumien edellä juuri Münchenin turvallisuuskokouksessa, missä Zelenskyi kävi pari vuotta sitten vaatimassa (enemmän tai vähemmän suoraan) Ukrainalle ydinasetta – ja loppu onkin historiaa.

Historiasta puheen ollen vielä yksi juttu, joka ei tähän liity muuten kuin siten, että lännen kaikki hienot piirustukset ovat menneet myttyyn jo kotvan. Nimittäin tänään HBL:ssä oli juttua siitä, että Afganistanissa naisten ja tyttöjen asema on huolestuttava. Eikä tätä turhaan todetakaan: olihan kyseinen maa jokin aika sitten juuri noiden tilastojen pohjimmainen. Tässä pitää muistaa se, että kun USA tuohon maahan tunki ja romutti sitten senkin, mitä siitä oli vielä jäljellä, juuri tyttöjen ja naisten asema oli se ykkösvaikutin ainakin otsikoissa: vähän kuin nyt Ukrainan sankarilliset naiset. Ja näin katoaa maailman kunnia: noista kauniista puheista maa päätyi entistäkin surkeampaan asemaan juuri tuolla mittarilla mitattuna.

Mitenkähän Ukraina muuten nyt sijoittuu demokratiamittauksissa? Varmaan siellä pohjimmaisena on kohta siinäkin suhteessa, uhaten jo omaa johtoasemaansa Euroopan korruptoituneimpien maiden jumbona. (Suomessa muuten on joillekin tärkeille ihmisille uutinen se, että Ukrainassa esiintyy korruptiota: heidän mielissäänhän se kaikista pahin peikko on tässä suhteessa Venäjä.)

Arabikevät

Tuo Afganistan ei toki ole mikään erikoistapaus tässä surullisessa narratiivissa. Otetaan puheeksi vielä ns. ”arabikevään” kehto Tunisia. Vuonna 2010 siellä poltti itsensä kuoliaaksi katukauppias nimeltä Mohamed Bouazizi. Tästä alkoi ns. arabikevät, joka levisi sitten Syyriaan saakka.

Missä tilassa on Tunisia nyt? Ei ole paljon uutisissa kuullut. Kansan ääni voi paljastaa, että jos arabikevät ajoi silloisen diktaattorin Ben Alin maanpakoon seuraavana vuonna, niin eivät ole asiat siitä paljon parantuneet nyt vuonna 2024 Onko maassa enää toimivaa demokratiaa ollenkaan, vai onko senkin tapauksessa ”demokratia” ymmärrettävä yhtä vapaasti kuin Ukrainan tapauksessa?

Tuo polttouhri johtaa puheemme toiseen vastaavanlaiseen tapaukseen. Nimittäin Washington D.C.:ssä, jossa Aaron Bushnell sytytti itsensä tuleen Israelin suurlähetystön edustalla. Milloin tämä tapahtui, kun ei sellaista taidettu uutisissa kertoa? No, mitä lienee. Pari päivää ehkä…Valtamedia tosin kertoi, että Israelin suurlähetystön henkilökohta ei vahingoittunut välikohtauksessa.

Arabikevääksi tuota voisi sanoa sikäli, että Bushnell protestoi Gazassa meneillään olevaa kansanmurhaa vastaan. Toisaalta sitä ei voi verratakaan arabikevääseen siltä kannalta, ettei se aiheuttanut mitään vastakaikua suuren yleisön tietoisuudessa. Muuten kuin ehkä siten – ja tällöinkin valveutuneimpien yksilöiden keskuudessa – että on vain kauhisteltava sitä, miten kaikkia vääryyksiä mielellään päivittelevä yleinen mielipide ei enää noteeraa tuollaista itsensä polttamista enää miksikään, jos asia ei ole ”oikea”.

Lännessä arabikevät

Mutta eipäs luovuta tuosta vertauksesta arabikevääseen vielä ihan kokonaan. On nimittäin niin, että nyt kun talvi on taittumassa, koittaneekin arabikevät lännessä. Näin on ainakin houkutus ajatella, kun seuraa tuota Ison-Britannian tilannetta.

Siellä on valtava kohu …jostakin. Työväenpuolue (tai jokin osa siitä) ehdotti tulitaukoa Gazaan; parlamentin puhemies otti sen käsittelyyn. Tästä nostivat konservatiivit sitten metakan. Tekosyynä kai oli se, että näin puhemies rikkoi parlamentin työjärjestystä – ja hän itse sattui olemaan työväenpuoluelainen.

Tuolta pinnan alta paljastui sitten jotakin muuta. Parlamentin jäsenet tuntevat palestiinalaisten asiaa kannattavien ihmisten uhkailleen heitä. Oliko tässä kyse työnväenpuolueen omista vai konservatiivipuolueen jäsenistä, se ei ihan ole selvinnyt. Yksi konservatiivipuolueen jäsen on saanut kuitenkin kyytiä siitä, että sanoi halkaistun pahan sanan islamista (tai niin se tulkittiin tai oltiin tulkittavinaan), kunhan pari työväenpuolueen jäsentä sai kyytiä omissa riveissään siitä, että olivat uskaltaneet arvostella Israelia (mikä tietysti luettiin työväenpuoluetta riivaavaan antisemitismin lukuun).

Kokonaiskuva ei ota selvitäkseen. Tuo pahan sanan sanominen islamista henkilöityi Lontoon pormestariin Sadiq Khaniin, joka on muslimi. Soppaan sitten tuli myös Skotlannin kansallispuolueen johtaja, joka on nimeltään Humza Yousaf – eikä hän ole vain skottipuolueen johtaja vaan myös koko Skotlannin valtias – ”first minister” –nimitystähän siitä käytetään. Tämä taas on osunut brittien itsekäsityksen ytimeen kahdestakin syystä: Skotlanti panee tuulemaan, ja tuuleen panijana on maahanmuuttajaperheen vesa – eikä mikä vesa tahansa, vaan muslimi, joka on ottanut kantaa Gazan puolesta ja profiloitunut vallan tarkoitushakuisesti muslimina.

Sekava on tilanne. Mutta sekava oli tilanne sen ensimmäisenkin arabikevään aikana. Silloinhan homma tyrehtyi siihen, että Syyrian päämies piti pintansa, eikä taipunut lännen painostukseen, vaikka häntä vastaan olivat taistelemassa jo ”maltilliset oppositiovoimatkin” – siis lännen tukemat terroristit, mukaan luettuna vielä kaiken kukkuraksi Hamasin jokin laita.

Kiinnittäkää turvavyönne

Ota tästä selvää. Kiinnitetään turvavyöt. Selvää on ainoastaan epäselvyys. Se ei ole hälvenemään päin. Ja Ukrainan itselleen tekemä kansanmurha demokratian nimissä tulee jatkumaan ja yltymään – ja tulee leviämään pohjoista kohti.

Jollei nyt Stubb tätä tilannetta jotenkin saa rauhoittumaan.

Vitsi.