Vaihtoehdottomuus ja hyvin ahdas länsimielisyys heijastuivat Suomen presidentinvaaleissa
Suomalaisille esiteltiin yhdeksän presidenttiehdokasta, joiden mielipiteet eivät juurikaan poikenneet toisistaan ja äänestyspäätöstä ei haluttukaan tehdä asiaperusteisesti vaan mielikuvien perusteella.
Kansan ääni/toimitus 29.1.2024
Vaihtoehdottomuus ja ahdas länsimielisyys heijastuivat Suomen presidentinvaaleissa
Presidentinvaalit käytiin suuren epätietoisuuden ja vaihtoehdottomuuden vallitessa niin, että äänestäjät tuskin kykenivät huomaavaan tätä epätietoisuutta ja vaihtoehdottomuutta. Useiden viikkojen ajan Mediapooli on hehkuttanut vaalijärjestelmämme demokraattisuutta. Demokratia tulee kreikan kielestä ajalta ennen ajanlaskumme alkua. Silloin mm. Ateenan orjanomistuksellisessa yhteisössä harvalukuiset yhteisön vapaat miehet kokoontuivat yhdessä päättämään ”valtion asioista”. Suurin osa kansasta jätettiin tämän päätöksenteon ulkopuolelle. Kansa silloin tuskin tiesi mistä päätettiin ja mikä olisi tavallisen orjan, alistetun viljelijän, -palvelijan tai -käsityöläisen kannalta ollut objektiivisesti katsoen edullisinta. Vaikka maailma on täynnä ristiriitoja ja ongelmia, meilläkään Mediapoolin ohjaama vaalikampanja ei löytänyt minkäänlaista eroa eri ehdokkaiden välille. Siitä seuraa vain yksi johtopäätös: Kyse meilläkään ei ole demokratiasta.
Vaaleissa esiintyi yhdeksän (9) ehdokasta. Yhteinen piirre heillä oli täydellinen vaihtoehdottomuus. Kukaan ehdokkaista ei ottanut kantaa militarisointiin, kaikki ilmoittautuivat Nato-kehityksen kannattajiksi. Monet hyväksyivät ydinaseiden kuljetuksen maamme alueen kautta. Minkäänlaista vakavasti otettavaa esitystä ei noussut esiin maailmanrauhan tai maamme puolueettomuuspolitiikan puolesta.
Vaalikeskusteluissa ilmapiiri ehdokkaiden keskuudessa oli hyvin sotainen. Heidän näkemyksistään heijastui valmistautuminen sotaan, ei pelkästään Venäjän- vaan muidenkin valtiollisten ryhmittymien kanssa. Mediapoolin etukäteen valitsemat Nato-linjaan sopivat toimittajat eivät kysymyksillään avanneet yhtään kriittisiä, nykyiselle militaristiselle kehitykselle vaihtoehtoisia linjauksia. Ei edes muistettu sellaista asiaa kuin rauhanpolitiikka. Koko presidentinvaalien ajan kansalle haluttiin antaa käsitys täysin yksimielisestä ja vaihtoehdottomasta Suomesta.
Ehdokkaiden piirissä vallitsi federalistinen suhtautuminen EU: iin, eli haluttiin vahvistaa EU-liittovaltiokehitystä. Halutaan muuttaa käytäntöä siten, että aiemmin päätöksenteon perustana ollut yksimielisyysperiaate voitaisiin muuttaa äänestyskäytännöksi. Tätä ajatusta lienee vauhdittanut Unkarin EU-politiikka.
Palestiinan kysymyksessä presidenttiehdokkaiden näkemyksen perusteella Suomi asettuisi Israelin tukijaksi ja hyväksyisi Israelin toimet. Sari Essayah näyttäisi hyväksyvän jopa palestiinalaisten kansanmurhan.
Maailmassa tilanne on muodostunut geopoliittisesti katastrofaaliseksi. Ukrainan kriisi heijastaa sitä, että tämän Naton masinoiman eskalaatiosodan avulla USA/EU-länsi pyrkii saamaan aikaan poliittisen muutoksen Venäjän politiikassa ja pyrkii sitä kautta ottamaan haltuunsa Venäjän mantereen taloudelliset voimavarat, kaivokset, öljylähteet, metsät, viljellyt maat ym. Vuosia sitten Pekka Haavisto julkisesti sanoi suoraan, että pyrkimyksemme on saada Venäjällä aikaan poliittinen muutos. Presidenttiehdokkaista Stubb hyväksyy suvereenisti kaikki USA:n poliittiset valtapyrkimykset Suomessa. Suomi on valinnut jälleen läntisen arvoyhteisön muuta maailmaa vastaan sekä kaupallisesti ja sotilaallisesti ja tukee USA:n kauppasotaa ja boikotteja USA:n etujen puolesta
Vaaleissa toiselle ratkaisevalle kierrokselle selvisivät Stubb ja Haavisto. On hyvin vaikea etsiä eroja, miten nämä eroavat poliittisilta mielipiteiltään ja yhteiskunnallisilta tavoitteiltaan toisistaan. Molempien kampanjarahoituksen taustalta löytyy Suomen rikkaimpien sukujen edustajia. Kun kaikki suhteet Venäjään on katkaistu ja on luotu kahden naapurimaan välille vihamielisyyden ilmapiiri, niin jokainen meistä tajuaa, että näin ei voi pitkään jatkua. Presidentti-instituutiosta ei ole mitään apua tähän tilanteeseen. Ilman sopimusta ajaudutaan voimakkaaseen kriisiin.
Yksikään puolue ei uskalla esittää Eurooppaan valtioiden välisiä rauhanneuvotteluja. Kukaan ei uskalla esittää Suomen ja Venäjän välille neuvotteluja tilanteen normalisoimiseksi.
Ainoaksi ratkaisuksi jää, että meidän tulee luoda maahamme tähän kykenevä aloitteellinen voima.
