80 vuotta sitten Kurskissa kehittyi ratkaisutaistelu (2)

Kurskin taistelun muistoksi rakennetulla muistoalueella Kurskin kaupungissa kohoaa mm. riemukaari, jonka eteen on pystytetty monumentti Marsalkka Zukoville, joka oli merkittävä Kurskin operaatiota johtaneista sotilasasiantuntijoista (Kuva Heikki Männikkö)

Kirjoituksen toimitti Heikki Männikkö, julk. Kansan ääni 3/2013 18.6.2013

Zitadelle-operaatiossa natsien ongelm ana oli henkilöstön ja aseistuksen täydentäminen. Tammikuussa aloitettu liikekannallepano täydensi Itärintaman joukkoja, joiden määrä ennen kesää kohosi 4,8 miljoonaan. Tämä oli vähän v. -42 loppupuolen tilanteeseen, jolloin natsien joukoissa palveli 6,2 miljoonaa sotilasta. Riveihin kutsuttiin jo 50-vuotiaita miehiä ja nuoria poikia. Vihollisen voimat itärintamalla olivat 232 divisioonaa, 54000 tykkiä ja kranaatinheitintä, 5800 ps-vaunua ja rynnäkkötykkiä ja n. 3000 lentokonetta. Natsit kykenivät siirtämään Länsi-Euroopasta voimia itärintamalle, mutta syksyn tasolle ei enää päästy. Miesvoimaa natsit korvasivat lisäämällä panssareiden tuotantoa, mikä kohosi yli kaksinkertaiseksi v. -42 nähden. Kehitettiin raskaita ”Pantteri”- ja ”Tiikeri”- tyyppisiä ps-vaunuja.

Kurskin taistelu ratkaisi lopullisesti aloitteen neuvostojoukoille. Taisteluun valmistautuminen oli valtava operaatio. Piirroksesta selvinnee Puna-armeijan keskitysalueet sekä joukkojen sijoitus. Reserviyksiköt on sijoitettu ulommas etummaisesta rintamasta.

Vihollinen oli varma voitostaan Kurskin alueella

Zitadelle-operaatioon natsit varasivat 50 divisioonaa, joista 16 oli ps- ja mt – divisioonia. Kurskiin fasistit keskittivät 17 % itärintaman jv- divisioonista, 70 % ps- voimista, 30 % mt-voimista ja 60 % ilmakalustosta. Tämä kaikki (900000 sotilasta, 10000 tykkiä, 2700 ps-vaunua ja 2000 lentokonetta) keskitettiin tiiviiksi voimaksi Kurskin eteläja pohjoispuolelle 600 km rintamakaistalle. Vaikka vihollisella oli edelleen paljon voimaa, se riitti hyvin suunniteltuun suurhyökkäykseen vain yhdellä strategisella suunnalla.

Mutta myös puna-armeijan asevoimat olivat kehittyneet

Kesään -43 tultaessa Puna-armeijalla oli 6,4 miljoonaa sotilasta, 99000 tykkiä, 2200 raketinheitintä, 9580 ps-vaunua sekä n. 8300 taistelukonetta. Neuvostojohto tiesi, että Kurskissa kehittyy ratkaisutaistelu. Heti talvitaistelujen päätyttyä, alettiin valmistautua kesäkamppailuun. Stalingradin jälkeen neuvostojoukot olivat työntäneet fasisteja länteen ja ottaneet aloitteen sodassa. Fasisteilla oli edelleen suuret voimat ja he pyrkivät ratkaisutaisteluun Kurskissa. Puna-armeijassa järjestettiin taistelukoulutusta ja kiinnitettiin huomiota sotamateriaalien tuotantoon. Siirrettiin täydennettäväksi tärkeimmillä Orelin-, Kurskin-, Harkovan- ja Donetskin laakion suunnilla sotatoimiyhtymät: 2.ReserviA, 24.A, 66.A, 46.A, IKaPsAK, 53.A, IMekAK, IVKaPsAK, 5.KaPsA, IIIPsAK ja VMekAK. Näiden yhtymien tuli olla taistelukunnossa huhtikuun -43 lopussa. Päämajan reservissä oli 1.4.43 jo 9 armeijaa. Huhtikuussa Voronežin R:n ja LounaisR:n väliin perustettiin uusi ReserviR, joka 30.4.43 muutettiin Aron R:ksi (M.M.Popov). Tähän liitettiin 2.ReserviA; 24.-, 53.-, 66.- , 47- ja 46.A; 5.KaPsAK; I-, III- ja IVKaPsAK; III-, X- ja XVIIIPsAK sekä Ija V MekAK.

Kurskin taistelun historiasta kertoviin kohteisiin on sijoitettu havainnollisia dokumentteja taistelun vaiheista. Tämä relieffi osoittaa miten taistelun taktiikaksi valittiin ”harkittu puolustus” (Kuva: Heikki Männikkö)

Hyökätä vai puolustautua?

Alkuperäinen suunnitelma edellytti pääiskun tekemistä lounaissuuntaan, mutta Puna-Armeijan tiedustelu kykeni nopeasti selvittämään fasistien aikomuksen suurhyökkäykseen Kurskin mutkassa sekä määrittämään hyökkäyksen ajankohdan. Eteen nousi kysymys millaisella taktiikalla hyökkäys torjutaan. Oli kaksi mahdollisuutta: (1) Hyökätään ensin, (2) Otetaan fasistien hyökkäys vastaan porrastetulla puolustuksella, jonka jälkeen hyökätään. Yleisesikunta ja päämaja kallistuivat käsitykseen siirtyä harkittuun puolustukseen. Asiaa käsiteltiin kaikilla rintamilla. Zukov, joka edelleen oli Voronežin R:lla, teki keskusteluista yhteenvedon ylipäällikölle todeten: ”Joukkojemme hyökkäys lähipäivinä, että ennätettäisiin vihollisen edelle, ei ole järkevää. On parempi väsyttää vihollinen lujalla puolustuksella, lyödä sen panssarivoimat ja sitten heittämällä vereksiä reservejä tuleen ja siirtymällä yleishyökkäykseen, murskata lopullisesti vihollisen päävoimat”.

Alustava päätös harkitusta puolustuksesta

Päämaja (Stalin) antoi yleisesikunnalle tehtäväksi kutsua koolle neuvottelun käsittelemään sotatoimisuunnitelmaa kesälle 1943 päämajaaan 12.4.43. Paikalla olivat mm. Stalin, Zukov, Vasiljevski ja yleisesikunnan apulaispäällikkö Antonov. Neuvottelussa tehtiin alustava päätös vastata fasistien hyökkäykseen taktisella- ei pakollisella- puolustuksella. Vihollinen väsytetään ensin puolustustaisteluissa, jonka jälkeen siirrytään Harkovan, Kiovan ja Poltavan suuntaan kohdistettuun yleishyökkäykseen. Stalin oli kuitenkin huolissaan siitä, kestääkö puna-armeija fasistien massiivisten panssarivoimien iskun. Sodan alusta -41 tilanne oli kuitenkin muuttunut. Puna-armeijalla oli sotakokemusta ja hyvä aseistus. Tarkan tilanne-analyysin pohjalta tehtiin päätös sijoittaa puolustuksen painopiste Kurskin pohjoispuolelle lähelle Maloarhangelskia sekä Kurskin eteläpuolelle Belgorodin kohdalle. Päämajaa huolestutti se seikka, että vihollinen oli keskittänyt KeskusR- ja Voronežin R:aa vastaan 16 hyvin varustettua Ps-divisioonaa. Tiedustelutietojen mukaan Voronežin R:aa vastassa oli 11 ps-div. ja 20 jv-div.

Belgorodin luoteispuolella Prohorovkassa kehittyi maailman suurin panssarivaunutaistelu (lähes 2000 panssaria). Kuvassa pronssiin kuvattu tilanne siitä miten taiteilija näkee tilanteen (Kuva Heikki Männikkö)

Miten ajateltiin hoitaa harkittu puolustus?

Fasisteilla oli edelleen voimaa hyvin organisoituun hyökkäykseen yhdellä strategisella suunnalla. KeskusR:n ja Voronežin R:n murskaaminen saattaisi muuttaa strategisen yleistilanteen fasistien eduksi. Heidän operatiivinen tiheytensä kasvaisi ja mahdollisuus koukata kaakon kautta Moskovaan paranisi. Päämajan keskeinen reservi Aron R siirrettiin linjalle Livnyi- Staryi Oskol- Korotsa siltä varalta, että vihollinen pääsisi läpimurtoon Kurskin alueella. Muut reservit ryhmitettiin Brjanskin R:n oikean sivustan taakse linjalle Kaluga- Tula- Jefremov. Voronežin R:n ja LounaisR:n sauman takana Liskin alueella oli valmiina 5.KaPsA ja useita muita päämajan reservinä olevia yhtymiä. Puna-armeijaa varustettiin laajasti ennen Kurskin taistelua. (1) Tarkistettiin ja kehitettiin rintamien ja armeijoiden organisaatiota. (2) Muodostettiin uusia tehokkaammin aseistettuja tykistö-yhtymiä tavoitteena suuri tulitiheys läpimurtokaistoilla ja pääsuunnilla. (3) Luotiin uusia ilmatorjuntadivisioonia. (4) Mekanisoituja armeijakuntien ja Ps-armeijakuntien ohella luotiin viisi hyvin varustettua Ps-armeijaa (kussakin 2 PsAK:aa ja ja yksi MekAK). (5) Saatiin useita uusia konetyyppejä ja luotiin mm. kahdeksan kaukopommitus-ilma AK:taa. (6) Koulutettiin henkilöstöreservejä. Erilaisissa harjoituksissa koulutettiin satoja tuhansia sotilaita ja muodostettiin suuret strategiset reservit. Alkukesällä 1943 maa oli onnistuneesti siirretty sotatalouden raiteille ja Puna-armeijan asevoimat olivat jo määrällisesti sekä laadullisesti ylivoimaiset fasistiarmeijaan nähden.

Päämajan lopullinen päätös taistelutaktiikasta

Toukokuun puolivälissä päämajassa hyväksyttiin huhtikuussa tehty alustava päätös harkitusta puolustuksesta sekä vahvistettiin kesän taistelusuunnitelma. Päätettiin, että kun vihollista on tarpeeksi kulutettu, se lyödään voimakkaalla vastahyökkäyksellä Belgorodin-, Harkovan- ja Orelin suunnalla, jonka jälkeen aloitetaan syvät hyökkäysoperaatiot kaikilla tärkeimmillä pääsuunnilla, vapautetaan Donetskin laakio, Dnjeprin vasemman rannan Ukraina, Tamanin niemimaan sillanpää-asema, sekä Valko-Venäjän itäiset alueet. Päämaja hyväksyi seuraavan taktiikan: Heti kun todetaan vihollisen päävoimien ryhmittyminen hyökkäyksen lähtöasemiin, avataan sitä kohti voimakas tykistön, kranaatinheitinten ja ilmavoimien tuli. Vihollisen hyökätessä puolustetaan jokaista asemaa ja ollaan valmiina vetämään operatiivisesta syvyydestä uhatuille alueille reservin Ps-yhtymiä. KeskusR puolustaa ja kuluttaa vihollista Kurskin mutkan pohjois-osassa ja kun vihollinen on pysäytetty, se siirtyy hyökkäykseen yhdessä Brjanskin R:n ja LänsiR:n kanssa ja murskaa vihollisen Orelin alueella. Vastaavasti Voronežin R kuluttaa vihollista Kurskin mutkan eteläosassa, pysäyttää vihollisen ja ryhtyy hyökkäykseen yhdessä Aron R:n ja LounaisR:n oikean siiven kanssa ja tuhoaa vihollisen lopullisesti Belgorodin ja Harkovan alueilla. Partisaanien keskustoimikunnan tuli organisoida vihollisen selustassa sabotaasia ja tiedustella vihollisen liikkeitä.

Päämaja oli huolissaan natsien panssarivoimasta. Puna-armeijassa käytettiin menestyksellä myös tykistöä panssarintorjunnassa. Tämä todettiin jo Stalingradin taistelun yhteydessä. Kurskin taistelun alla valmisteltiin koko syvyyteen ulottuva panssarintorjunta.

Vähän ennen suurtaistelua

Materiaalin puutteesta johtuen fasistit joutuivat siirtämään hyökkäysajankohtaa useaan otteeseen. Neuvostojoukot seurasivat tilannetta tarkasti. Natsit olivat sijoittaneet Voronezin R:aa vastaan 8 Psdiv. (1500 Ps-vaunua) ja KeskusR:aa vastaan 6 Psdiv. (1200 Ps-vaunua). Neuvostojoukot olivat sijoittuneet uhatuimmille puolustuskaistoille seuraavasti: Belgorodin alueella Voronežin R:lla vihollista vastassa olivat 6.KaA ja 7.kaA. Niiden saumakohdan takana Obojanin suunnalla 1.PsA suojasi Prohovkan ja Korotsan suuntaa. Rintaman reservit XXXVAK ja IIKaPsAK olivat Korotsan alueella ja VKaPsAK Obojanin eteläpuolisella alueella. Rintamaa suojasi 2.IlmaA. Pohjoisessa KeskusR:n uhatuimmalla kaistalla olivat 13.A ja 70A ja näiden sauman takana 2.PsA. Rintaman reservinä olivat IX ja XIXPsAK. Rintamaa suojasi 16.IlmaA. Päämajan reservinä olevaa AronR:aa suojasi 5.IlmaA.

Vasta kesäkuun viimeisinä päivinä selvisi natsien siirtyminen lähipäivinä hyökkäykseen. 30.6.43 päämaja määräsi Zukovin koordinoimaan KeskusR:n, Brjanskin R:n ja LänsiR:n toimintaa. Vastaavasti Vasiljevski määrättiin koordinoimaan Voronežin R:n toimintaa. KeskusR:n alueella vihollisen pääiskua odotettiin 13.A:n kaistalla ja siellä oli Ponyrein alueelle sijoitettu IVTykAK sekä lisäksi muita reserKurskissa kehittyi ratkaisutaistelu 70 vuotta sitten (12) Zitadelle-operaatiossa natsien ongelmana oli henkilöstön ja aseistuksen täydentäminen. Tammikuussa aloitettu liikekannallepano täydensi Itärintaman joukkoja, joiden määrä ennen kesää kohosi 4,8 miljoonaan. Tämä oli vähän v. -42 loppupuolen tilanteeseen, jolloin natsien joukoissa palveli 6,2 miljoonaa sotilasta. Riveihin kutsuttiin jo 50-vuotiaita miehiä ja nuoria poikia. Vihollisen voimat itärintamalla olivat 232 divisioonaa, 54000 tykkiä ja kranaatinheitintä, 5800 ps-vaunua ja rynnäkkötykkiä ja n. 3000 lentokonetta. Natsit kykenivät siirtämään Länsi-Euroopasta voimia itärintamalle, mutta syksyn tasolle ei enää päästy. Miesvoimaa natsit korvasivat lisäämällä panssareiden tuotantoa, mikä kohosi yli kaksinkertaiseksi v. -42 nähden. Kehitettiin raskaita ”Pantteri”- ja ”Tiikeri”- tyyppisiä ps-vaunuja. vejä. Kaistalla oli 92 tykkiä ja Kr-heitintä rintamakilometrillä. Voronežin R:lla oli 15-30 tykkiä ja Kr-heitintä rintamakilometrillä. Voimakas panssaritorjunta oli rakennettu kummallakin rintamalla koko syvyyteen.

Voronežin rintaman neuvostojoukot vastahyökkäyksessä T-34-panssarivaunujen taakse Prohorovkassa Kurskin taistelun aikana (Kuva: Wikimedia Commons)

Valmisteluissa toimivat saumattomasti yhteen rintaman ja selustan yhteistyö. Valmisteltiin ja huollettiin operaatiot, joihin osallistui 1.33 milj. sotilasta aseistuksenaan 3600 Ps-vaunua ja rynnäkkötykkiä, 20000 tykkiä sekä 3130 lentokonetta. Kurskin taisteluun valmistautumisessa suoritettiin sodan suurimpiin mittoihin yltänyt materiaalin ja joukkojen siirto-operaatio. Rakennettiin monivyöhykkeinen 250-300 km syvä puolustus ja siirrettiin voimakas päämajan reservi Aron R Kurskin itäpuolelle. Tiedustelu ja partisaanit tekivät suuren työn. 2.7.43 päämaja kykeni ilmoittamaan vihollisen aloittavan hyökkäyksen 3.-6.7.43 kehottaen samalla rintamien komentajia olemaan täydessä taisteluvalmiudessa vihollisen hyökkäyksen varalta.

Lähdeaineisto:

Marsalkka Žukovin muistelmat
Marsalkka A.Vasilevski: Elämäni työ
Marsalkka K. Rokossovski: Sotilaan velvollisuus
APN: Toisen maailmansodan aattona
Albert Axel: Stalin sodanjohtajana
Grigori Deborin: 30 vuotta suuresta voitosta
Boris Solovyov: The battle of Kursk, APN 1973