Työperäinen maahanmuutto ja TES:n yleissitovuus
Postin pääkonttorin edustalla 12.11. 2019 osattiin ennakoida hallituksen kaatumista, kun haluttiin luoda patruunoille paremmat asemat TES-yleissitovuuden mitätöintiin, mikä näyttää olevan myös Orpon hallituskoalition tavoite(Kuva: Heikki Männikkö).
Unto Nikula, Rovaniemi kirj. 12.6.2023, julk. Kansan ääni 3/2023, 19.6.2023
Säätytalolla Helsingissä käytävissä hallitusneuvotteluissa tuntuu vielä tätä kirjoitettaessa (12.6.2023) olevan paljonkin asioita auki. Työelämäkysymyksien on julkisuudessa mainittu olleen yksi isoista kokonaisuuksista, ja niistä on ilmeisesti päästy pääpiirteittäin jo yksimielisyyteen. Tulevaan hallitusohjelmaan kirjattaneen tähän asiakokonaisuuteen liittyviin nykykäytäntöihin verraten useitakin muutoksia.
Ne vähät lausahdukset, mitä neuvotteluiden etenemisestä on annettu julki juuri näitä asioita käsittelevän ”pöydän” tuotoksista, eivät lupaa hyvää suomalaisen työelämän sopimuspohjaisten käytäntöjen jatkumisen kannalta. Siellä tuntuu päästyn yksimielisyyteen ainakin lakko-oikeuden rajoittamisesta, ansiosidonnaisen työttömyysturvan leikkaamisesta, työehtosopimusten yleissitovuuden purkamisesta ja tähän liittyen paikallisesta sopimisesta.
Samalla kun Säätytalon neuvottelijat ovat päätymässä hallitusohjelman työelämää koskevassa kirjauksessa yhteiseen näkemykseen työperäisen maahanmuuton tarpeesta, ollaan työehtosopimusten yleissitovuutta murentamassa. Suurinta työvoimapulaa valitetaan olevan sote- ja muilla palvelualoilla. Näillä aloilla, joita matalapalkka-aloiksikin sanotaan, tutuu olevan erityinen tarve päästä eroon kaikista vakiintuneista, ammattiyhdistysliikkeen vuosikymmenten saatossa aikaan saamista sopimusperusteisista eduista ja kattavan TES:n takaamasta turvasta.
Säätytalolla tunnutaan ikään kuin ”raivattavan tilaa” jo ennestään matalan tulotason aloille muualta, vielä surkeamman tulotason oloista houkutelluille tulla tänne tekemään työtä, mitä suomalaiset, alalle kouluttautuneet eivät suostu enää tekemään näiden alojen matalien palkkojen vuoksi. Tämä tuntuisi olevan hyvin synkronissa tes-normiston yleissitovuuden purkupyrkimysten kanssa.
Tavoitteena tuntuu olevan saada tänne vuosittain kymmeniä tuhansia maahanmuuttajia. Tässä on vaarana syntyä eräänlainen näköharha, kun potentiaalisia tänne tulijoita aletaan todella rekrytoida, voi luvattu tulotaso vaikuttaa jopa houkuttelevalta, mutta tänne tulevalle uussuomalaiselle voi olla yllätys tässä maassa elämisen kalleus.
Ne alat, mitkä kipeimmin tarvitsevat työntekijöitä, ovat voittopuolisesti juuri palvelusektorin matalapalkka-aloja. Noilla aloilla alhaisen tulotason vuoksi osa toimeentulosta muodostuu usein erilaisista tulonsiirroista eli asumis-, toimeentulo- ja muista julkisrahoitteisista tuista. Hallitustasolla tässä voi nähdä ainakin jonkin asteista itsepetosta, kun pyrkimyksenä on ollut karsia juuri julkistalouden kulu[1]ja. Yksi hyötyjä tästä asiakokonaisuudesta – työperäinen maahanmuutto ja yleissitovuuden purku – ovat hoiva- ja muiden palvelusektorin järjestäytymättömät yksityiset, villit työnantajat.
Jos on niin, että meidän hoiva-, ja palvelualamme tarvitsee tulevaisuudessa enenevässä määrin työntekijöitä maahanmuuton kautta, pitäisi meidän ammattiyhdistysliikkeemme, päinvastoin kuin siellä Säätytalolla näistä asioista ollaan päättämässä, korostaa täällä voimassa olevia työelämän normeja ja sääntöjä, ja asettaa vissit rajat niiden muuttamiselle. Nyt pitäisi ammattiliittojen roolin korostua tämän kaiken valvojana. Tähän ei mitenkään sovi ay-liikkeen eikä sen saavutusten murentaminen.
