Vapaudeton sananvapaus

Nato jäsenyys toi Naton joukot ja infran Suomeen. Samalla se vei sananvapauden ja itsemääräämisoikeuden. USA:n sota-alus USS Kearsarge laiturissa 13.8.-22 Hernesaaressa mukanaan 2000 merisotilasta. Näitä se Nato tuo mukanaan. Meidän turvallisuuttamme ja sananvapautta se ei lisää. (Kuva Heikki Männikkö)

Olli Kotro, Naapuriseuran sanomat 1.12.2024; Kansan ääni 6/2024, 27.12.2024

Ugandan johtaja Idi Amin lausui seuraavaa: ”On olemassa sanan- vapaus, mutta en voi taata vapautta sanomisen jälkeen” (eng. There is freedom of speech, but I cannot guarantee freedom after speech).

Tämä lainaus tuli mieleen, kun kansanedustaja Kimmo Kiljusen (sd.) kujanjuoksu päättyi oviliveen ja eroon ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan paikalta. Kiljusen rikos oli, että hän oli esittänyt monia ihmisiä ja Kiljusta itseäänkin koskettavasta itärajan sulusta poikkeavan näkemyksen. On totta, että hänellä on erityinen asema valiokunnan puheenjohtajana, mutta sama kohu olisi synnytetty, vaikka kyseessä olisi rivikansanedustaja. Nykyisessä Suomessa pääinkvisiittorina toimii Sanoma Oyj, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita. Ken pääkirjoitukseen tai kolumnin hampaisiin joutuu, olkoon hän ikuisessa kirouksessa. 

Keskustella siis saa, kunhan keskustelee oikein. Munkkiniemen Sun Tzu, Alexander Stubb kertoi sen selvästi Ylen Ykkösaamussa 1.12.: ”Nykymaailmassa ulko- ja turvallisuuspolitiikasta voi käydä avointa keskustelua, mutta tietysti sitten myös eduskunnan puolella on henkilöitä, joilla on raskaampi vastuu, jonka ääntä kuullaan myös maamme ulkopuolella ja siinä mielessä on hyvä, että meillä on laajempi yhteinen kehikko, joka yleensä sitten määritellään selonteossa ja sitä kautta voidaan keskustelua käydä.”

Toisin sanoen on olemassa jokin ”kehikko”, jossa keskustelua saa vapaasti käydä, eli itse asiassa keskustelua ei saakaan käydä vapaasti. Ongelma on kuitenkin syvemmällä, kuin vain keskustelussa, enemmänkin kyse on Suomen poliittisen johdon heräämisestä kylmään todellisuuteen ja tuon heräämisen aiheuttamiin pelkotiloihin. Prikaatikenraali evp. Juha Pyykönen totesi osuvasti Nato-jäsenyydestä Ilta-Sanomissa 25.11.2024, ”Me olemme lähteneet linjalle, jossa Suomi tekee kaiken, mitä pyydetään ja vielä vähän enemmänkin. Meidän antama mielikuva on, että pyytäkää mitä vain, me teemme. Ja sitten kun ruvetaan puhumaan rahasta, se on myöhäistä, kun olemme laittaneet nimet paperiin.”

Tämän linjasi jo tuolloinen presidenttiehdokas Alexander Stubb 18.1.2024 Iltalehdessä toteamalla, että ”Me emme peesaa jokaisessa asiassa Yhdysvaltoja, mutta suurimassa osassa asioita kyllä.”

Suomen sitoutuminen Yhdysvaltojen kantoihin onkin lähes liturgista, ellei suorastaan hurmahenkistä. Nöyrän oppipojan ei sovi asettua poikkiteloin, kun Washingtonin isäntä käskee. Ongelmaksi on muodostumassa kuitenkin se, että mikäli suurvaltatasolla tehdään sopimuksia, kärsii Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka täydellisen haaksirikon. Ensinnäkin rauhaa ei tehdä Ukrainan ehdoilla, kuten Suomessa on väitetty kivenkovaan. Toisekseen Stubbin 7.4.2024 CNN:lle esittämä väite ”The only way we can achieve peace is through the battlefield” (Ainoa tapa saavuttaa rauha on taistelukentän kautta) osoittautuu paikkaansa pitämättömäksi.

Suomi joutuu siis päättämään, asettuuko se Ukrainan puolelle, vai tukeeko se mahdollisesti Yhdysvaltain ja Venäjän ilman Ukrainaa saavuttamaa neuvottelutulosta. Kysymys on akateemisessa mielessä mielenkiintoinen, ketään ei tietenkään kiinnosta oikeasti, miten sormi pystyssä muita opettava tyhjätaskuinen ja huonoryhtinen Suomi sanansa muotoilee. 

Se, mitä Suomessa ei ymmärretä, on Yhdysvaltain pyrkimys sysätä entistä isompi osuus Ukrainan aseavusta EU:n harteille samalla ehdollistaen Yhdysvaltain sotilaalliset panostukset Euroopassa. Saksa on saanut jo maistaa tätä, kun se joutuu ostamaan intialaista (venäläistä) öljyä kalliilla ja vielä kalliimmalla amerikkalaista LNG:tä. Seuraus on taloudellinen katastrofi, johon kallis energia on Saksan ajanut. Seuraava vuorossa ovat uudet EU-yhteisvastuut puolustushankinnoissa, sillä velallahan ne hoidetaan. Mahdollisia ovat myös EU-verot ja muut maksut, Suomen maksuosuus tulee EU:lle nousemaan satoja miljoonia joka tapauksessa. 

Suomi on nyt vapaasti saanut tehdä valintansa ja laskenut kaiken sen varaan, että Yhdysvaltain maailmanhegemonia säilyy. Entistä enemmän liittovaltioksi muuttuva EU joutuu palvelemaan Atlantin takaisia isäntiä, mutta entä jos EU:n isot maat kokevat tilanteen pitkän päälle mahdottomaksi ja ottavat etäisyyttä Washingtoniin? Tämä skenaario suomalaisia poliitikkoja pelottaa, sillä sitä suomalainen ajattelu ei kykene prosessoimaan. Tämä kaikki on aiheuttanut sen, että maamme keskusteluilmapiiri on häiriintynyt ja jännitteinen. Moni kysyy, toki liian myöhään, että johdettiinko meitä harhaan?