Työttömyysturvan ja muun sosiaaliturvan heikentäminen ei lisää työllisyyttä

Pekka Tiainen 29.8.2025

Työttömyysturvan leikkaaminen ei ole ollut ratkaisu, vaan työllisyys heikentyi ja työttömyys kasvoi entisestään tuoreimmissa luvuissa ennen hallituksen budjettiriihtä.

Heinäkuussa 2025 työllisyys oli alentunut 78 000:lla hallituskauden aikana Tilastokeskuksen kausivaihteluista tasoitetuin luvuin. Tämä tarkoittaa, että 100 000 työllisyyslisäykseen pääseminen edellyttäisi 178 000 työllisen lisäystä hallituksen loppukauden aikana. Kuviossa tilannekuva.

Viimeiset työllisyysluvat ennen vuoden 2027 eduskuntavaaleja saadaan helmikuulta 2027. Tähän on aikaa vuosi ja 7 kuukautta. Jo siihen tasoon pääsemiseen, mistä hallitus aloitti, on jo liian vähän aikaa jäljellä ottaen lisäksi huomioon, että vuoden 2026 budjettiesitys ei sisällä mitään sellaista, mikä korjaisi tilannetta.

80 %:n työllisyysasteen tavoittamiseen on matkaa 9 %-yksikköä. Pitkäaikaistyöttömyys on korkeimmalla tasolla 30 vuoteen. Vain 1990-luvun laman aiheuttama pitkäaikaistyöttömyyden nousu ylitti vuosina 1995-1996 nykyisen tason.

Työttömyysturvan leikkaaminen ei ole kannustanut työntekoon, kun työmahdollisuuksia on vähennetty

Silmiin pistävää on, että tukityöllistäminen on ajettu alas vain 8 300 työllistettyyn. Vielä 2010-luvun alussa liikuttiin 30 000:n ja finanssikriisin aikaan 40 000:n tasolla. 1990-luvun laman aikana huipussaan oli noin 70 000 tukityöllistettyä.

Valtion tukityöllistämisen rahoitus siirrettiin työhallinnolta valtionvarainministeriöön TEM:n työllisyyspoliittista roolia entisestään heikentäen. Vastuutta työllistämisestä ajamalla samalla valtion rahoitusta alas. Tähän kytkettiin kuntien työmarkkinatuen rahoitusvastuun kasvattaminen.

Tästä tullaan hallitusohjelman periaatteelliseen ongelmaan, joka kulminoituu työn teon kannustamisen keinoihin. Positiivisen kannustamisen sijaan on leikattu työttömyysturvaa 1,2 miljardilla eurolla ja muuta sosiaaliturvaa olettaen, että tämä johtaa hakeutumiseen työhön. Työttömyydestä on kuitenkin työhallinnon mittaustavan mukaan heinäkuussa 2025 56 % rakenteellista. Työn kysyntä ei kohdistu näihin työttömiin. Myöskin talouden taantuma vähentää kysyntää muihin työttömiin.

Työttömyysturvan eikä muun sosiaaliturvan leikkaaminen kannustinperusteella ei tällaisessa tilanteessa toimi. Ne heikentävät ostovoimaa kuten kuuden miljardin leikkausohjelma ja arvolisäveron korotukset muutoinkin. Tämä heikentää työllisyyttä talouspolitiikan vuoksi tilanteessa, jossa korko on lisäksi liian korkea ja euro valuuttana liian vahva Suomen taloustilanteeseen nähden.

Leikkaaminen kannustinperusteella ajoittuu huonoon tilanteeseen ja sisältää sen, että kannustetaan ottamalla pois. Vastaava perustelu on taustalla kuntien työttömyysturvan ja työllisyyden hoidon rahoitusvastuun lisäämisessä. Kun leikataan eikä ole mahdollisuutta valita toisin, aiheutetaan köyhtymistä ja rahoitusvaikeuksia.

Hallituksen leikkaukset ovat heikentäneet ostovoimaa ja työn kysyntää ja syventäneet ja pitkittäneet taloustaantumaa

Uuskeynesläisessä heterogeenisten toimijoiden (agenttien) HANK-mallissa pelkistetyimmillään kotitaloudet jaetaan säästäjiin ja kädestä suuhun eläviin. Edellisten kohdalla kysynnän säätely ei toimi, vaan säästäminen vaihtelee tulojen vaihdellessa. Jälkimmäisten kohdalla kulutuskysyntä vaihtelee sen mukaan kuin on rahaa. Kysyntää vahvistavaan talouspolitiikkaan saadaan tehoa kun elvyttävät toimet kohdistetaan jälkimmäisten kysynnän vahvistamiseen.

Hallituksen linja perustuu päinvastaiseen: lisärahaa annetaan verokevennyksinä säästäjille ja rahoitus otetaan kädestä suuhun eläviltä heikentäen ostovoimaa, kysyntää ja työllisyyttä.

Hallituksen epäonnistuminen työllisyyspolitiikassaan on pahentanut epäonnistumista velan alentamisessa

Työllisyyden lisäyksen 100 000:lla piti vahvistaa valtiontaloutta kahdella miljardilla. Nyt ollaan tilanteessa, jossa työllisyyden heikentyminen heikentää valtion taloutta 1,5 miljardilla. Vaikka työllisyys ehtisi jonkin verran parantua, ollaan tilanteessa, että valtion talous on kolmen miljardin verran heikompi hallituskauden lopussa heikomman työllisyystilanteen takia verrattuna hallituksen tavoitteeseen.

On vedottu siihen, että yleinen taloustilanne on estänyt leikkaamiseen perustuvien kannustimien toimivuuden. Tällä tullaan kuitenkin vahvistaneeksi, että leikkaamiseen perustuvat kannustimet eivät ole toimivaa työllisyyspolitiikkaa. Tätä ei voi korjata perustelulla. että tämä toimii sitten kun suhdanteet paranevat. Siihen mennessä rakenteellinen työttömyys on pahentunut eikä sitä suhdannetilanne eivät leikkaamiseen perustuvat kannustimet korjaa. Leikkaamiseen perustuvat kannustimet eivät ole kannustimia vaan leikkaamista käyttäen kannustinperustetta.

Suomen työttömyys on 1990-luvun lamasta lähtien ollut keskimäärin yli 300 000 työtöntä työnhakijaa ja laaja työttömyys tätäkin korkeampi. Rakenteellinen pitkittynyt työttömyys on keskeisin este sille. että työttömyyttä ei ole saatu painettua alas jonnekin 3 %:n työttömyysasteen tuntumaan siten, ettei ole pitkäaikaistyöttömyyttä.

Suomeen tarvitaan työllisyysohjelma, jolla tehdään peruskorjaus epäonnistuneeseen työllisyyspolitiikkaan

Työllisyyspolitiikan peruskorjaus edellyttää sellaista Suomen työllisyysohjelmaa, jossa keskiössä on työllistymisen mahdollistaminen niin, ettei ole pitkäaikaistyöttömyyttä ja nuorisotyöttömyys rajautuu enintään kolmeen kuukauteen nuorisotakuulla. Se edellyttää kunnollista rahoitusta työllistämiseen ja aktiiviseen työvoimapolitikkaan siten, että otetaan huomioon kustannusten vastapainona hyödyt.

Kirjoittaja on valtiotieteen tohtori (kansantaloustiede), sekä neuvotteleva virkamies (emeritus), valtioneuvosto.