Repin ukrainalainen – Sibelius venäläinen?

Ateneumin kokoelmissa oleva muotokuva Jelizaveta Zvantseva on nyt ”ukrainalaisen” Ilja Repinin
maalaama.

teksti ja kuvat: Leena Hietanen 13.2.2024

Ilja Repinistä tehtiin ukrainalainen – Ateneum perustelee päätöstään suomenruotsalaisten Ukraina-aktivistien painostuksella

Suomalaiset ovat tunteneet Ilja Repinin venäläisenä taiteilijana, jolla oli erityissuhde
Suomeen. Repin asui 1917-1930 Terijoen Kuokkalassa, jossa hänellä oli ateljeekoti ja jossa hän
kuoli. Nyt Ateneumin taidemuseo esittelee Repinin ”ukrainalaisena”. Museon pysyvissä
kokoelmissa olevan Repinin maalaama Jelizaveta Zvantsevan muotokuva on yhtäkkiä
”ukrainalaisen” Repinin tekemä. Vielä kaksi vuotta sitten Repin kelpasi Ateneumille venäläisenä.
”Ilja Repin on aikansa merkittävin venäläinen taiteilija, joka kuvasi maaorjuudesta 1860-
luvulla vapautunutta Venäjän kansaa sekä aikansa älymystöä ja kansan suhdetta hallitsijoihin.
Siksi hän on vaikuttanut vahvasti siihen, mikä on yhä suomalaistenkin käsitys venäläisyyden
olemuksesta”, museo esitteli keväällä 2021 avautunutta suurta Repin-näyttelyään.
Museo on perustellut äkillistä mielenmuutostaan suomenruotsalaisten ukrainalaisaktivistien
painostuksella. Suomen Kuvalehden (21.01.2024) artikkelissa Ateneum kertoo erityisesti muusikko
Lukas Stasevskijin kampanjoineen Repinin uuden identiteetin puolesta. Stasevskij on Tallinnassa
vuonna 1987 syntynyt suomenruotsalaisen äidin ja Neuvosto-Virossa asuneen neuvostoliittolaisen
isän lapsi. Hän muutti Suomeen vuonna 1989. He ovat sisarensa, kapellimestari Dalia
Stasevskajan kanssa Suomen aktiivisimmat Ukrainan fasistihallinnon tukijat. Lukas Stasevskij
perusteli Repinin ukrainalaisuutta sillä, että Repin olisi syntynyt ja kasvanut Ukrainassa sekä
hänen aiheensa käsittelisivät ukrainalaisia teemoja.

Määritteli itsensä venäläiseksi

Repin syntyi 1844 Harkovan alueella Venäjällä Tsugujevin kaupungissa. Alue on
venäjänkielistä aluetta nykyisessä Ukrainassa.
Naapuriseuran sanomissa (10.2.2024) tohtori Juhani Suomi kritisoi Ateneumin päätöstä.
Hänen mielestään Suomen taidealan korkeimmalle asiantuntijalle ei enää pitäisi löytyä Repinin
taustasta mitään uutta. Repin on omissa muistelmissaan vuodelta 1937 kuvannut lapsuuttaan ja
nuoruuttaan Tsugujevin kaupungissa ukrainalaisessa sotilassiirtolassa, josta hän lähti alta
kaksikymppisenä Moskovaan ja Pietariin. Hän ei koskaan palannut kotikyläänsä. Juhani Suomi
muistuttaa, että Repinin tuotannon aihepiirit käsittelevät valtaosin venäläisiä teemoja ja hänen
muotokuvissaan esiintyvät aikansa venäläiset merkkihenkilöt.
Juhani Suomen mielestä henkilön kansallisuutta määriteltäessä oleellista on se, mihin
kansallisuuteen asianomainen itse identifioituu. Repin joutui Kuokkalassa asuessaan hakemaan
Suomesta oleskelulupaa viimeisten elinvuosiensa aikana.
”Jokaiseen anomukseensa hän merkitsi kansalaisuudekseen venäläinen”, Juhani Suomi
kirjoittaa.

Cancel-kulttuurin elävä esimerkki

Ateneumin kokoelmiin kuuluu 116 Ilja Repinin teosta, joista suurin osa on piirustuksia.
Suomen puolelle jäätyään Repin lahjoitti seitsemän omaa ja 23 muiden venäläisten taiteilijoiden
teosta Suomen Taideyhdistykselle eli nykyiselle Ateneumille. Repin lahjoitti muotokuvan Jelizaveta
Zvantsevasta Ateneumille vuonna 1920. Ateneumille se on kelvannut sata vuotta venäläisen
Repinin maalaamana.
Venäjän Suomen suurlähetystö on kommentoinut Ateneumin päästöstä terveen järjen
vastaisena. Lähetystössä herättää hämmästystä se, että Ateneum pitää ”Venäjän suurta taiteilijaa
Ilja Repinia ”ukrainalaisena” vain sillä perusteella, että hän syntyi alueella, jota nykyään Ukraina
pitää omana”, lähetystö kirjoittaa omalla sivullaan. Lähetystö katsoo Ateneumin toimien olevan
russofobian ja poliittisten suhdanteiden sanelemia ja esimerkki vallalla olevasta Venäjän kulttuuriin
kohdistuvasta ”cancel culture” – hengestä.

Sibelius – venäläinen?

Musiikkihistorian emeritusprofessori Veijo Murtomäki pitää Ateneumin ratkaisua erittäin
kyseenalaisena.
”Suomessa voidaan yhtä hyvin kysyä, oliko Sibelius venäläinen säveltäjä, sillä hän teki
pääosan tuotannostaan Venäjän imperiumin alaisena”, hän sanoo.
Sibelius oli Murtomäen mukaan varsin läheisesti sidottu venäläiseen kulttuuriin. Hänen
vaimonsa äidin suku Clodt von Jürgensburg (ven. Клодт фон-Юренсбург) oli venäläinen,
alunperin baltiansaksalainen, vapaaherrallinen aatelissuku, joten Sibeliuksella oli yhteyksiä
vaimonsa kautta Pietariin. Hänen lankonsa Erik/Eero Järnefelt opiskeli taiteilijaenonsa Mihail
Clodtin johdolla Pietarissa. Kasper Järnefelt toimi Kuopion lyseossa venäjän lehtorina ja Arvid
Järnefelt oli tunnettu tolstoilainen.
Murtomäki pitää tärkeänä kunnioittaa ihmisen omaa käsitystä itsestään. Maailmassa on
runsaasti kaksois-identiteetin omaavia taitelijoita kuten esimerkiksi tsekkiläis-ranskalainen kirjailija
Milan Kundera. Musiikkipiireissä saksalainen kielialue tuottaa ristiriitoja. Hän ottaa esimerkin Georg
Friedrich Händelistä, joka syntyi Saksassa, opiskeli Italiassa ja asui Lontoossa, ja josta Saksan ja
Suomen ulkopuolella käytetään nimeä Georg Frideric Handel.
”Luonnehdin häntä niin, että Händel on saksalaissyntyinen, italialaistyylinen, englantilainen
säveltäjä”, Murtomäki toteaa.
”Meillä sekoitetaan aina etnisiteetti eli kansallinen alkuperä ja kansalaisuus, kuuluminen
johonkin valtioon. Venäjän kansalaiset muodostuvat yli sadasta kansallisuudesta”, Murtomäki
jatkaa.
”Taiteilijoilla on kautta historian tehty politiikkaa. Totta kai ihmisen oma lausunto on tässä
keskeisellä sijalla, vaikka alkuperä on fakta, joskin siitäkin voidaan kiistellä. Repin kuitenkin
identifioi itsensä selvästi venäläiseksi”, Murtomäki kuittaa.